Arvostelussa Forza Motorsport

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 8.kesäkuu 2005

Peliarvostelu

Pelin nimi Forza Motorsport
Alusta Xbox
Arvostelukappale Microsoft
Ikäraja 3
< >
Avaa pelin lisätiedot

Sonyn konsoleilla autopelejä pelaavia varten on aina löytynyt realistista kisaamista kaipaavia varten varsin tunnettu ja suosittu Gran Turismo -pelisarja. Microsoftin Xbox -pelikoneella tällaista, lähes täydellistä ajopeliä ei kuitenkaan ole vielä tavattu, vaikka Sega GT 2002 melko lähelle sellaista pääsikin keskinkertaisen tekoälyn ja paikoitellen epämukavan ohjattavuuden nakertaessa peli-iloa.

Segan Sega GT 2002 -pelin tähän asti hallussaan pitämä realistisimman autosimulaation valtikka vaihtaa kuitenkin nyt omistajaa, sillä Xboxin parhaan arcadekaahailun (Project Gotham Racing 2) julkaisija Microsoft on tuonut markkinoille myös sen parhaan simulaattorinkin. On aika esitellä Forza Motorsport, tuo Gran Turismo nelosenkin haastajaksi tituleerattu peli.
Sonyn pelin kilpailijaksi tituleerattu varmasti siksi, että kuten GT4, myös Forza Motorsport on ohjattavuudeltaan erittäin realismihakuinen ja vaatii intensiivistä keskittymistä hektisten kisojen aikana, jottei heti ensimmäisessä mutkassa oma menopeli olisi tien sivussa. Erittäin vauhdikkaan kisaamisen haastavuus tulee kuitenkin vastaan vasta siinä vaiheessa, kun valikosta kytketään pois päältä vähintään ajolinjat, luistonesto ja pyörähdyksenesto. Ilman näiden ajoapujen tarjoamaa suojaa pelaaja on altis pyörähtämisille ja ajokin hallinnan menettämiselle, jos heittäytyy liian ahneeksi kisassa, jonka lisäksi etuvetoisilla autoillakin mutkissa voi mennä jonkinmoisessa sivuluisussa, takavetoisista autoista puhumattakaan, joilla lähes poikkeuksetta joka mutka mennäänkin perä edellä.

Kaikkien ajoapujenkin kanssa Forza kuitenkin tuntuu jo ensiminuuteilla tavallista arcadekaahausta haastavammalta ja vaikeammalta hallita, tosin hyvässä mielessä. Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen, sillä siinä missä Playstation 2:n GT 4 tarjosi ekstensiivisen ajokoulun, opettaa Forza niin ikään pelaajaa ajamaan oikein ja palkitsevasti sen tarjoamien dynaamisten ajolinjojen ansiosta, muiden ajoapujen pitäessä pelaajan melko turvallisesti tiellä opettelun ajan. Alussa kannattaa pitää ainakin ajolinjat -ajoapu ainakin päällä jonkin aikaa ja sisäistää pelin ohjattavuus niiden avulla.

Peli pitää sisällään arcade -pelimuodon lisäksi time trialin, pelin sydämenä toimivan urapelin, sekä Xbox Liven/System linkin kautta toimivan moninpelin. Arcade ei ole pelkkä pikakaahausmoodi, vaan urapelin tapaan siinäkin voi avata käyttöönsä uusia autoja voittamalla kisoja. Urapeli on kuitenkin yksinpelin varsinainen ydin. Urapelissä lähdetään liikkeelle kotialueen valitsemisella, sekä ensimmäisen menopelin ostamisella. Mielenkiintoisena yksityiskohtana valitaan siis ”kotialue” eri maanosien välillä, joita ovat Pohjois-Amerikka, Eurooppa ja Aasia. Kotialueen valinta vaikuttaa eri autojen hintoihin. Esimerkiksi Euroopan kotialueekseen valinnut pelaaja joutuu maksamaan aasialaisista menopeleistä enemmän kuin Aasian kotialueekseen valinnut ja niin edelleen.

Sisällön laajuudeltaan Forza Motorsport ei valitettavasti ole läheskään yhtä kattava kuin esimerkiksi uusin Gran Turismo -peli 500:lla autollaan ja 50:llä radallaan, mutta on kuitenkin kattavampi kuin Xboxin Sega GT:n vastaava tarjonta. Erilaisia autoja Forza Motorsportista löytyy sellainen 250 menopelin kiitettävä kokoelma, kun taas ratoja peli sisältää periaatteessa vain 17 erilaista, mutta joista jokaisesta on kaksi variaatiota, ratojen kokonaismäärän ollessa siten 34.

Gran Turismon ja Sega GT:n hieman monipuolisempaan ja tarkemmin sanottuna monen monituisen vuoden kattavaan autovalikoimaan tottuneet saattavat hieman pettyä Forzan kohdalla. Peli nimittäin sisältää pääosin vain eri autovalmistajien uusimmista ja nopeista menopeleistä koostuvaa autokantaa, eikä esimerkiksi Peugeotilta, BMW:ltä, Seatilta kuin Opeliltakaan ole tarjolla kuin muutama hassu auto. Lisäksi vaikka tarjolla on muutamia vanhempia autojakin, kuten Pontiac GTO Hardtop, Chevrolet Camaro Z28, Porsche 959 ja Mercedes 300SL Gullwing Coupe, käsittävät vanhat autot Forzan kokonaisesta autokannasta vain hyvin pienen murto-osan. Pääasiassa tarjolla on vain vuosien 1998-2004 automallistoa.

Kun urapelissä kotialue on valittu ja ensimmäinen auto ostettu, on aika lähteä radalle. Peli jakautuu käytännössä viiteen eri kisaamisluokkaan ja ura aloitetaan keskitehoisilla ajokeilla ja päätetään yli kolmeasataa kulkeviin vakio-autoihin. Ensimmäiset amatööri ja point-to-point kisat ovat kummatkin käytännössä samaa tason 0 -luokkaa, erona lähinnä se, että viimeksi mainitussa ei ajeta kierroksia, vaan pelkästään paikasta A paikkaan B. Kisoja ajamalla ja niissä menestymällä kartuttaa pelaaja tililleen rahaa. Mitä enemmän rahaa on kerännyt, sitä lähemmäs seuraavaa tasoluokkaa päästään, sitä korkealuokkaisimpiin kisoihin pääsee ottamaan osaa ja sitä paremmat ovat kisoista saatavat rahapalkinnot. Kun luokissa on kivunnut tarpeeksi ylöspäin avautuvat pelaajan käyttöön ammattilais(taso10), mestaruus(taso20) -ja kestävyysluokat(taso30). Kustakin pelin ajoluokasta löytyy kiitettävä määrä erilaisia turnauksia ajettavaksi ja jokaisesta turnauksesta yksittäisiä kisoja löytyy noin 3-4 kappaletta. Ratoja ei kuitenkaan oikeasti siis ole aivan yhtä montaa erilaista kuin pelillä on tarjota ajettavia kisoja. Onkin melko yllätyksetöntä, että samoja ratoja tulee urapelin aikana tahkottua monen monta kertaa. Toki tässä on hyvänä puolena se, että radat oppii melko hyvin muistamaan ulkoa, mutta hienoa olisi ollut jos ratoja olisi ollut muutama pykälä enemmän.

Urapelin parin ensimmäisen kisan aikana saa tehdä melkoisesti töitä, että maaliin selviytyisi voittajana. Rahaa kuitenkin kilisee aina kisan kuudelle parhaalle, joten rahapussin lihottaminen ei aivan mahdotonta kuitenkaan pelissä ole. Kun taskurahaa on saanut kerättyä jo jonkinlaisen summan, on pelaajan syytä ostaa autoonsa heti uusia ja parempia osia, sekä viritellä ajokkiaan(mikäli haluaa ja on myös suositeltavaakin), jotta seuraava yritys toisi jo sen ensimmäisen voiton. Erinäisten ostettavien auton osien lisäksi menopeliinsä voi myös asentaa muun muassa erilaisia taka -ja etumaskeja, spoilereita ja takavaloja, sekä koristaa niitä vielä erilaisilla kuvioilla ja mainostarroilla. Näin autoista saa luotua hieman persoonallisemman ja itsensä näköisiä. Hölmönä yksityiskohtana voidaan toki pitää sitä, että läheskään kaikkiin autoihin ei pääse laittamaan ulkoista kuorta ehostavia spoilereita ja maskeja, jonka lisäksi pelaajan viimeisen päälle laittama auto on radalla ainut tällainen, sillä jokainen tekoälykuskeista tykkää kisata perusmallia olevilla autoilla.

Autojen laittaminen ei ole pelkkää kosmeettista silmänruokaa, sillä esimerkiksi takaspoileri ja etu -ja takamaskit parantavat nekin auton suorituskykyä. Edellä mainittujen lisäksi autojen laittaminen tuo niille lisäpisteitä harvinaisuudessa. Harvinaisuudesta palkitaan kisan jälkeen harvinaisuusbonuksella, joka on sitä suurempi mitä harvinaisempi auto kisassa on ollut käytössä. Valitettavasti kuitenkin autojen muokkaaminen itselleen silmää miellyttäväksi putoaa nopeasti alun jälkeen sivuosaan, kun uutta autoa ilmestyy tuon tuosta omaan talliin, eikä näin ollen autoja ehkä osaa arvostaa yhtä paljon kuin aikanaan esimerkiksi Sega GT 2002 -peliä pelatessa.

Alkukisojen jälkeen myös pelaajan taso kasvaa melkoisesti. Sen muutaman kisan alkuhaastavuuden jälkeen ja pelaajan auton tehojen kasvamisen myötä kisaaminen helpottuu kummasti.. Ehkä jopa liian paljonkin. Pelissä nimittäin pärjää alun jälkeen yllättävän hyvin, olettaen että pelin ohjattavuuden on jo ehtinyt omaksua kunnolla.

Tekoälykuskit jäävät usein jo lähdössä puremaan pelaajan jälkeensä jättämää bensan katkuista ilmaa. Poikkeuksen tähän toki tekee sellaiset kisakuskit, joilla suoranopeus on parempi ja täten loppujen lopuksi saavat usein pelaajan kiinni. Pientä apua tähän tekoälykuskien ”heikkouteen” saa vaihtamalla vaikeustason jo heti alussa normaalista vaikeaksi, jolloin kisat ovat hieman enemmän jännittävimpiä ja hektisiä, mutta ei tällöinkään täysin vältytä kisoilta, joissa pelaaja kurvailee paalupaikalla parin kolmen sekunnin kaulan turvin. Parhaimmillaan pelin kisat kuitenkin ovat silloin, kun pelaaja pääsee ottamaan kunnolla mittaa kylki kyljessä yhdessä muiden kisan nopeimpien kuskien kanssa ja kyllähän näitä tällaisiakin kisoja pelissä onneksi pääsee kokemaan. Tekoäly ajaa pelissä varsin hyvin asiansa ja osaa haastaa pelaajan, mutta ei ole kuitenkaan täydellinen. Etenkin vaikealla vaikeustasolla pelatessa, mutkiin tultaessa tekoälykuskit tulevat yleensä aggressiivisesti takapuskuriin niin, että kolahtaa kun taas toisinaan kolhivat toisiaan pelaajan kurvaillessa edellä.

Tässä vaiheessa moni varmasti miettii, että mikä on pelin vaurionmallinnuksen laita. Sanotaan näin, että sellainen pelistä löytyy ja se on parempi kuin GT4:n ja Sega GT 2002:n vastaavat, sillä eihän edellä mainituissa sellaista ollut lainkaan. Forza Motorsportissa auton rusikoiminen muihin kisaajiin tai vaikkapa aitavalliin saa aikaan vauriota, mutta se on melko vähäistä. Tavallisimmillaan kisoissa maalipintaan tulee joitain naarmuja ja yleensä pahinta mitä autolle voi käydä on, että etupuskuri alkaa hieman repsottamaan, lasit menevät säröille tai rikki ja nokkapelti hieman solmuun. Pelin vaurionmallinnus ei ole mitenkään autokohtaista vaan käytännössä kaikissa on käytössä sama mallinnus. Liekö tämä yllätys, kun ottaa huomioon kuinka huonosti autovalmistajat antavat nykypäivänä omaa uutta automalliaan rutattavan missään julkisesti, olipa sitten kyseessä peli tai elokuva.

Aivan pelkäksi kosmeettisuudeksi Forzan vaurionmallinnus ei kuitenkaan jää, sillä kunhan tarpeeksi monta kertaa ja tarpeeksi kovaa rysäyttää päin kaidetta niin se alkaa tuntumaan puoltavassa ohjauksessa ja tehojen menetyksessä. Myös kisanjälkeinen miinus tilille kasvaa mitä enemmän kolaroi. Toki jos pelaaja haluaa, voi hän säätää vaurionmallinnuksen kokonaan pois päältäkin.

Kaiken muun ohella yksi pelin mielenkiintoisista ominaisuuksista on Drivatar. Drivatarin avulla pelaaja voi pistää kisoissa ratin taakse itsensä sijasta tekoälykuskin, joka ajaa kisan pelaajan puolesta. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikä tahansa bottikuski, vaan ennen kuin Drivataria voi kisoissa käyttää on pelaajan ensin ”koulutettava” sellainen ajamalla itse erinäisiä ratoja. Drivatar-tekoäly sitten oppii pelaajan ajamisesta ja ajaa kisoissa pelaajalta itseltään oppimien ajotyylien mukaisesti. Tässä vaiheessa joku saattaa miettiä miksi ihmeessä kukaan haluaisi tekoälykuskin ajavan kisat puolestaan, etenkin kun sen käytöstä per kisa vielä veloitetaan kivasti käteistä. Vastaus tähän on, että ei välttämättä kukaan, mutta ainakin kerran pari Drivatarin näkeminen radalla kuitenkin on antoisaa katsottavaa.

Myös moninpeliosio on melko hyvin integroitu mukaan Forzan sisälle. Perinteisten ja aina yhtä hauskojen jaetun ruudun tiiviiden kaksintaisteluiden lisäksi tarjolla on mahdollisuus kisata system linkin ja Xbox Live tuen avulla. System link tarjoaa käytännössä jaetun ruudun moninpelistä tutun kisaamisen, kun taas Xbox Livessä voi kisata, myydä ja ostaa autoja, sekä perustaa autoklubeja, jotka ovat vähän sama juttu kuin räiskintäpeleissä klaanit. Myös urapeliä voi pelata Liven välityksellä. Tavallisten tekoälyä vastaan kisattavien kisaluokkien lisäksi urapelistä nimittäin löytyy myös vaihtoehto ”online career”, jossa pelaaja voi kisata muita ihmiskuskeja vastaan, kartuttaa urapelinsä rahapussia, ja siten myös nousta yksinpelin tapaan tasoluokissa ylöspäin.
Näinä päivinä kun lähes yksinomaan tungetaan jokaisesta tuutista ulos rap-musiikkia(kyllä EA, tarkoitan juuri sinua)on Forza Motorsport musiikillisella puolellaan ihanan tervetullut tuulahdus. Musiikista vastaa Junkie XL, eikä näin ollen tarjolla ole rap-musiikkia, ei ketään rääkymässä mikrofoniin vaan jotain muuta. Pelin valikoissa autoja viritellessä ja laitellessa soi rento ja rauhallinen kitaravivahteinen ääniraita, kun taas kisaamaan lähdettäessä musiikin tempoa nostetaan ja tilalle astuu vauhdikkaampi rock-musiikki, joka vaihtelee kevyestä rockista hieman raskaampaan ja vokalistia pelin ääniraidoilla ei siis kuulla. Adrenaliinivirta tuntuu erittäin vahvalta vauhdikkaissa ja paikoitellen tiukoissakin kisoissa musiikin luodessa taustalla oikeanlaista tunnelmaa. Niin sitä pitää. Kiitettävät ovat myös autojen äänet. Ne murisevat kunnolla, kuulostavat hieman toisistaan poikkeavilta ja muuttavat ääntään kun niihin asentaa uutta osaa. Hear me roar. Kaiken päälle kun lykätään vielä erittäin sulavasti pyörivä, kauniita menopelejä ja hienoja ratamaisemia sisällään pitävä paketti, niin on Forza erittäin toimiva kokonaisuus pelattavuutensa lisäksi myös audiovisuaaliselta kantilta katsoen.

Yhteenveto

Lähes täydellinen

Hyvää

  • + Audiovisuaalisesti upea kokonaisuus
  • + Paljon autoja
  • + Urapeliä on kiva tahkota
  • + Realistinen ohjattavuus
  • + Moninpeli

Huonoa

  • - Yksinpeli on hieman liian helppo
  • - Erilaisten ratojen vähyys