Arvostelussa Gabriel Knight: Sins of the Fathers 20th Anniversary Edition

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 23.lokakuu 2014

Peliarvostelu

Pelin nimi Gabriel Knight: Sins of the Fathers 20th Anniversary Edition
Alusta PC
Ikäraja 18
Arvostelukappale Pinkerton Road
Avaa pelin lisätiedot

Gabriel Knight on monelle vanhojen point & click -seikkailupelien faneille tuttu mies. Kuitenkaan niille, jotka eivät ole pelanneet hiirivetoisia seikkailupelejä 90-luvun kulta-aikoina tuskin tuntevat nimeä tutuksi, Jos kuitenkin pidät point & click -seikkailuista näin yleensä, kannattaa jäädä lukemaan arvostelua. Game Reality katsasti ennakkoon lyhyttä demoa Gabriel Knight: Sins of the Fathers 20th Anniversary Editionista ja peli vaikutti jo silloin erittäin lupaavalta, vaikka peli kärsi pelitallennuksiin ja niiden katoamiseen liittyvistä bugeista. Miten onkaan lopullisen pelin laita?

Gabriel Knight: Sins of the Fathers 20th Anniversary Edition on alkuperäisestä, vuonna 1993 julkaistusta, Gabriel Knight: Sins of the Fathers -nimisestä Sierran seikkailupelistä kynäilty uusioversio. Sins of the Fathers oli aikoinaan jättihitti ja arvostelumenestys ja pelinäkin merkittävä; se toi ruudulle jotain todella synkkää ja erilaista verrattuna kaikkiin niihin fantasiaseikkailuihin ja muihin värikkäisiin point&click seikkailuihin, joita Sierralta ja LucasArtsilta oli totuttu näkemään. Gabriel Knight oli seikkailupeli aikuiseen makuun. Menestyksen myötä Sierralta nähtiin vielä kaksi muutakin Gabriel Knight-seikkailua vuosina 1996 ja 1999, jotka omasta mielestäni olivat (vaikkakin visuaalisesti kovin poikkeavia) samalla tapaa jännittäviä ja kiehtovia seikkailumysteerejä.
Vaaleatukkainen naistenmies, Gabriel Knight on harvinaisten kirjojen kauppaa New Orleansissa pyörittävä, kirjoittajablokkinsa kanssa kamppaileva kirjailija, joka ei tahdo saada tuoreinta novelliaan aloitetuksi. Kirjoittamiseen tulee kuitenkin mukavasti lisäpuhtia, kun kaupungissa alkaa tapahtua murha-aalto, joka mediassa saa leiman ?voodoomurhat?. Pelin alkaessa seitsemäs murha on juuri tapahtunut. Gabriel Knight päättää tutkia murhia uutta kirjaansa varten, eikä hän aivan tyhjän päällekään tutkimuksissaan jää. Apuna toimivat Gabrielin ystävä ja palkollinen, kirjakaupassa työskentelevä Grace Nakimura, sekä kunniaa ja mainetta kipeästi kaipaava etsivä Mosely. Etsiväystävänsä ansiosta Gabriel pääsee käsiksi muun muassa arkaluontoisiin tiedostoihin ja muuhun yleisöltä salattuun tietoon.

Valtaosan ajasta Gabriel kuitenkin tutkii murhia ja etsii pelissä johtolankoja omin päin pelaajan klikkailemana. Peli kuljettaa Gabrielia kaupungissa paikasta toiseen ja uusia paikkoja ilmestyy ?maailmankartalle? tasaiseen tahtiin. Tutuksi tulevat poliisilaitoksen ohella muun muassa paikat, kuten voodoomuseo, tuoreimman murhan tapahtumapaikka, paikallinen puisto, voodoorohtojen kauppa, tunnelmallinen hautausmaa ja niin edelleen. Tarinan edetessä ja avautuessa alkaa selvitä myös muitakin asioita, kuten se miksi Gabriel näkee toistuvasti painajaisia ja yleensä vieläpä samana toistuvista asioista.

Kokonaisuutena peli toimii varsin hyvin. Käyttöliittymä on hiottu modernin point&click -pelin kaltaiseksi, eikä erillisiä toimintaikoneita, kuten oven avaamista tai hahmon liikuttamista tarvitse 90-luvun alun tapaan erikseen valita, jotta jotain tapahtuisi. Klikkaamalla objekteja avautuu ruudulle toimintapyörä, josta näkee kaikki saatavissa olevat vaihtoehdot.

Visuaalinen puolikin on saanut positiivisen potkun persuksilleen. Uusioversio on kehitetty nykyajan suositulla unity-pelimoottorilla ja grafiikka on lähes kauttaaltaan erittäin hienoa, muutamia ruutuja (puisto) lukuun ottamatta, jotka näyttävät hieman vaisuilta. Erittäin hienosti uudistettuja paikkoja ovat muun muassa Gabrielin kirjakauppa, hautausmaa sekä poliisilaitos. Vaikka kuvakulmia on hieman viilailtu ja joitain pieniä visuaalisia yksityiskohtia muutettu, on lähes jokainen pelin ruutu uskollinen alkuperäiselle esikuvalle. Peli hyödyntää grafiikassaan esirenderöityjä taustoja, joiden päälle on tehty 3D-hahmoja. Suurin osa hahmoista toimi mielestäni hyvin, mutta muutama tökerömpikin (esimerkiksi siellä täällä näkyvät rummuttajat) esimerkki löytyi. Kaiken kaikkiaan 3D-hahmot kuitenkin toimivat ja ovat uskottavia. Juonta ja dramaattisimpia hetkiä sen sijaan edistetään alkuperäisen pelin tapaan sarjakuvamaisin ruuduin.

Hienona ekstrana pelaaja voi jokaisessa ruudussa klikata ruudun alalaidassa näkyvää tähtisymbolia, jonka kautta voi tarkastella alkuperäispelin grafiikkaa ja konseptitaidetta uudistetun grafiikan vieressä. Erot ovat huimia, mutta samalla alkuperäisen pelin tunnelma on säilytetty.

Tunnelman ylläpitämisestä on toki vastuussa myös äänipuolikin. Alkuperäisen säveltäjä, Robert Holmes on työstänyt klassiset musiikkiraidat uusiksi aina teemakappaletta myöten. Päävalikosta onkin vaikea poistua kuuntelematta teemaa edes kerran.

Ääninäyttely on sekin erinomaista jälkeä. Mukana ei ole ketään niistä Hollywoodin näyttelijöistä (muun muassa Mark Hamill, Tim Curry, Leah Rimini) jotka antoivat äänensä pelin päähahmoille. Silti, uudistettu äänityöskentely on erinomaista. En törmännyt pelaamisen aikana yhteenkään hahmoon ? edes sivuhahmoon ? joka saanut osakseen surkean äänityöskentelijän. Tim Currya imitoiva tuntematon äänityöskentelijä tekee omasta mielestäni erinomaisen hienoa työtä ja ehkä jopa hieman parempaa kuin alkuperäinen.

Myös Grace Nakimuran ja Moselyn ääninäyttelijät ovat oikeastaan parempia kuin alkuperäisen pelin. 1993-version tapaan myös tässä uudistetussa versiossa on mukana katseltavista ja tutkailtavia esineitä pelaajalle kuvaileva, jamaicalaisnaisen kuuloinen kertojaääni. Alkuperäisessä pelissä kertojanääni oli aivan kamalaa sorttia, niin kamalaa itse asiassa, että se oli pakko sammuttaa. Tässä uudistetussa versiossa se edelleen on hieman luotaantyöntävä, mutta kyllä sitä jo kuuntelee. Visuaalisen ja audiopuolen onnistuneet uudistukset ovat asioita, joista Phoenixille sopii nostaa hattua.

Tarinankerrontansa osalta uusittu Gabriel Knight on pysynyt täysin samana. Juoni etenee halki yhdeksän pelipäivän, joissa jokaisessa on oma tietty määränsä puzzleja ja asioita, jotka tulee suorittaa ennen kuin päivä päättyy. Suurin osa puzzleista on erittäin loogisia ja nokkelasti suunniteltuja. Ne ovat myös kestäneet ajan hammasta hyvin, eikä pelistä välttämättä huomaisikaan, että se on suunniteltu alun perin vuonna 1993 ? paitsi kenties siitä, että kenelläkään ei ole internetiä tai kännyköitä. Mahtuu sekaan tosin muutama sellainenkin puzzle, jotka pysäytävät pelin ja pistävät pyörimään paikallaan. Tällaisia ovat eräs kellopuzzle neljännen päivän lopulla sekä rada-rumpuihin liittyvä pulma viidentenä pelipäivänä.

Etenkin kellopuzzlea on todella vaikea ratkaista, jollei todella kiinnitä aivan kaikkiin pienimpiinkin asioihin huomiota. Itse en ratkaisua keksinyt ja jouduin turvautumaan internetin ihmeelliseen maailmaan. Nämä kaksi etenkin ovat sellaisia puzzleja, joita olisi kenties voinut hiukan hioa ja selkeyttää tätä uutta versiota varten, mutta ei. Ne on otettu sellaisenaan alkuperäisestä pelistä, kuten kaikki muutkin. Seikkailupeliin olennaisena osana kuuluu luonnollisesti suuri läjä dialogia. Alkuperäisen pelin dialogi jo silloin aikoinaan oli hyvin kirjoitettua, joten mitäpä sitä sörkkimään.

Hahmojen vuoropuhelu ja Gabrielin repliikit ovatkin erittäin luonnollisia, mutta samaan aikaan dialogi on riittävän mielenkiintoista ja monipuolista, jonka ansiosta sitä jaksaa lukea.

Harmillisesti lähes täydellisesti remasteroitua Gabriel Knightin ensiseikkailua särkevät bugit. Jo ennakkoversio kärsi bugista, joka poisti tallennetut pelitilanteet, kun pelin sammutti. Vaikka tämä virallinen kaupallinen versio on jo saanut yhden päivityksen sen jälkeen, kun päävalikon continue-nappula aiheutti kaaosta ja sekoitti tallennetut pelit ja esti etenemisen, koska tiettyyn paikkaan ei enää päässytkään tai tietty tarvittava esine ei ollut siellä missä sen piti olla, on peli yhäkin buginen. Jäin pelissä jumiin toistamiseen, tällä kertaa pelin kuudennessa pelipäivässä saatuani sitä ennen pelin kehittäjiltä valmiin pelitallennuksen, joka päästi minut takaisin viidenteen pelipäivään, jossa oma etenemiseni oli aiemmin loppunut. Kun törmäsin tähän uuteen bugiin päätin suosiolla luovuttaa pelintekijöiden kanssa kommunikoimisen pelin pysäyttävistä bugeista ? se ei ole minun tehtäväni.
Toteankin tähän loppuun, että kaikille klassisten point&click seikkailuiden ystäville Gabriel Knight on erinomainen hankinta, etenkin kun se maksaa steamissa vain vaivaiset 20 euroa. Jos olet Gabriel Knightin fani jo ennestään ja haluat kokea alkuperäisen pelin uudelleen tai olet pelannut vain kahta sen jatko-osaa, on Sins Of The Fathers erinomainen hankinta, mutta vain jos pelin kaikki bugit korjataan kerralla. Koska kyseessä on vanhan koulukunnan seikkailupeli, on välillä vaikea tietää onko itse jumissa, vai onko pelissä bugi ja onko siten peli itse jumissa. Onneksi netti on pullollaan läpipeluuohjeita pelin alkuperäiselle versiolle, joka on lähes identtinen tämän uuden kanssa ? on siis helppo tarkistaa onko itse tehnyt kaiken tarvittavan.

Suosittelisin kuitenkin tarkkailemaan tilannetta. Se, että pelin ennakkoversio jo kärsi tallentamiseen liittyvistä ongelmista, kertoo siitä, että peliä ei aivan hirveästi ole testattu bugien varalta ennen kuin se päästettiin levitykseen.

Lue loput arvostelusta

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • + Puzzlesuunnittelu pääosin erittäin toimivaa ja selkeää...
  • + Edullinen hinta
  • + Mahdollisuus verrata alkuperäisen pelin grafiikkaa uuteen
  • + Toimiva ja simppeli käyttöliittymä, joka on modernisoitu
  • + Ääninäyttely ensiluokkaista ja musiikki hyvää
  • + Visuaalisesti peli kaappaa alkuperäisen tunnelman
  • + Seikkailuna edelleen jännittävä ja toimiva

Huonoa

  • - Peli on pysäyttävänm buginen päivityksen jälkeenkin!
  • - ..Paitsi eräs kellopuzzle ja rumpupuzzle