Arvostelussa Gears Of War 2

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 23.marraskuu 2008

Peliarvostelu

Pelin nimi Gears Of War 2
Alusta XBOX360
Ikäraja 18
HDTV-tuki 720p/1080i/1080p
< >
Avaa pelin lisätiedot

Epic Games tunnetaan varmasti parhaiten sen uraauurtavista pelimoottoreistaan, joita moni pelitalo on vuosien varrella lisensoinut omia pelejään varten, mutta aika ajoin Epic Games myös keskittyy luomaan sitä, mistä sen juuretkin kumpuavat, eli oikeita pelejä. Epic on viime vuosina työstänyt vain muutaman peliprojektin, mutta jotka ovat olleet erittäin pelattavia. Ensimmäinen Gears Of War -peli oli jättimenestys Xbox 360:llä ja auttoi samalla Microsoftin siihen aikaan vielä uutta konsolia saavuttamaan suuremman suosion. Gears Of War oli pelattavuudeltaan simppeli ja samalla erittäin toimiva, eritoten loistavien kontrolliensa ansiosta ja peli toi mukanansa esimerkiksi mullistavan suojautumis- ja suojasta ampumisen tyylinäytteen. Sittemin moni Epicin Unreal-pelimoottoria hyödyntävä peli, kuten Rainbow Six – Vegas, sekä uusin Brothers in Arms -peli ovat hyödyntäneet tätä ominaisuutta. Toki Gears Of Warissa oli muutakin kehuttavaa, kuten erittäin hauska yhteistyöpeli, jossa kaksi pelaajaa asettui samalle puolelle tahkoamaan yhdessä yksinpeliä lävitse maanalaista Locust Hordea vastaan.

Hiljattain julkaistu Gears Of War 2 ei yllätyksiä juuri GOW veteraaneille tarjoile, sillä tarjolla on juurikin sitä samaa mitä aiemmin, mutta vain mehevämpänä. Ihmiskunnan rippeiden taistelu maan alta hyökkääviä Locusteja vastaan jatkuu ja rotumme on pahasti alakynnessä. Vain muutamat kaupungit ovat enää ehjiä ja nyt Marcuksen, Domin ja muiden kumppaneiden on otettava entistä riuskempi ote sodankäyntiin, sillä Locusteilla on uusi ase, jolla upotetaan kokonaisia kaupunkeja kerrallaan. Aikaa ei siis ole hukattavana. Tarinaa jatketaan suurin piirtein siitä, mihin viimeksi jäätiin. Tällä kertaa tosin pelin tarinankerrontaan on panostettu hitusen enemmän ja esimerkiksi pelin kuluessa saadaan enemmän tietoa siitä, mitä Locustit oikein ovat. Pelin kuluessa seurataan myös muskelikasa Domin edesottamuksia oman rakkaan vaimonsa löytämiseksi. Pienessä sivuroolissa siintävä ”rakkaustarina” kokonaisuudessaan on melko turha ja muutoinkin kamalan väkisin mukaan ängetyn oloinen tapaus. Ei kai pelaajan oikeasti tarvitse katsella kun oven kokoinen mies itkee vaimonsa perään. Räiskimäänhän tässä ollaan tultu, eikä pillittämään.
Ja räiskiä pitääkin. Onneksi turhasta itkutarinasta huolimatta Epic ei ole hukannut palloa itse pelin suhteen. Meno ja meininki on pysynyt suurilta osin samana. Kaikki on vain tällä kertaa suurempaa, räjähdykset kovempia ja viholliset entistä pahempia ja isompia. Asemoidutaan suojiin, tapetaan kasoittain Locusteja, edetään ja asemoidutaan ja jälleen ammutaan porukkaa kasakaupalla. Pelissä on edelleen läsnä ykkösosastakin tuttu loistava suojautumisominaisuus, jonka avulla pelaaja voi helposti heittäytyä suojaan painamalla ohjaimen A-nappulaa. Seinän takaa tai muurin ylitse voi sitten räiskytellä menemään joko sokkona tai tarkasti tähdäten. Asearsenaali on suurilta osin tuttua huttua, mutta joitain uutuuksiakin on liittynyt mukaan. Tarjolla on muun muassa yksi uudenlainen pistooli, sekä rynnäkkökivääri, savu- ja myrkkykranaatit, jousipyssy, minigun, tehokkaaseen puolustukseen tarkoitettu teräskilpi, sekä ehdoton suosikkini liekinheitin, jolla käristää mukavasti Locustin lihaa. Totta kai mukana on edelleen myös rynnäkkökivääristä löytyvä klassinen minisaha, jolla voi vihollisia sahailla. Uusia, entistä voimakkaampia aseita pääsee sitten luonnollisesti kokeilemaan niin ikään entistä voimakkaampiin uusiin vihollistuttavuuksiin, jotka tarjoavat enemmän kuin tarpeeksi haastetta.

Pienempänä lisukkeena jalkaväki-Locustit saattavat nyt jäädä ammutuksi tulemisen jälkeen maahan ryömimään, jolloin pelaaja voi käydä joko jalalla polkemassa kaveriraukan pään paloiksi, tai sitten hieman hyödyllisemmin kierrättää ensin kyseisen Locustin omana henkilökohtaisena lihakilpenä taistelussa, jota voi käyttää niin kauan kuin kaveri elää. Pelin uudet asetuttavuudet tuskin tuottavat päänvaivaa edellisosaa pelanneille, sillä kontrollit ovat tismalleen samat kuin ykkösessäkin. Siihen tavalliseen etene-suojaudu-tapa -kaavaan vaihtelua tuodaan vaihtelevilla kohtauksilla, kuten muutamilla ajoneuvokohtauksilla, sekä kohdilla, joissa pelaajan tulee tarjota suojatulta niin kauan, että tietokoneen ohjastama pelihahmo saa ajokin jälleen ajokuntoon. Nämä lisäävät jonkin verran vaihtelevuutta peliin, mutta kokonaisuutena pelikokemus on melko lailla saman toistoa alusta loppuun.

Gears Of War 2 aloittaa taipaleensa jokseenkin tylsästi ja hieman yli hilseen mennään puoliväliä pelissä vastaan tulevassa ”suolistoseikkailussa”, kun Marcus ja kumppanit joutuvat räiskimään itsensä ulos jättimadon mahasta. Onneksi ”suolistoseikkailun” jälkeen peli nostaa kuitenkin reippaasti päätään ja onnistuu olemaan paljon alkupuoliskoa mielenkiintoisempi ja tiukempi loppupaketti, joka kuljettaa pelaajan muun muassa suoraan ytimeen, eli Locustien kotipesään saakka. Väriskaalaltaan Gow 2 on edeltäjänsä tapaan edelleen jokseenkin harmaasävyinen, paikoitellen ehkä liikaakin, mutta vastapainona pelistä löytyy myös kohtia, jotka ovat hieman värikkäämpiäkin ja yleisesti ottaen grafiikan taso on kuitenkin edeltäjäänsä vielä hieman tarkempaa ja hienompaa. Ääniefektit kuin ääninäyttelykin ovat edelleen erittäin kohdallaan. Siinä missä kunnolla jytisevät räjähdykset, sekä munakkaat aseiden äänet tarjoavat nautittavaa kuultavaa suurimman osan peliajasta, on taistelun välissä käytävät keskustelut komentokeskuksen kanssa toimivia hyvän ääninäyttelyn ansiosta. Ykkösosan tapaan Marcuksen, Domin, sekä muiden kumppaneiden äänityöskentelystä vastaavat samat kaverit, joten pelihahmot tuntuvat ulkonäkönsä lisäksi myös muilta osin tutuilta.

Kokonaiskestoltaan Gears Of War 2 on varsin sopivan pituinen pelikokemus ja uudelleenpeluun arvoa tulee totta kai mahdollisuudesta jälleen pelata pelin tarinamoodi lävitse joko samalla konsolilla kaverin kanssa tai sitten Liven välityksellä. Toisen ihmispelaajan kanssa pelattuna peli onkin ehdottomasti parhaimmillaan. Yksinpelattunakin pelistä nauttii, sillä vaikka Locustien tekoäly onkin jokseenkin edestakaisin paniikissa säntäilevää mallia, eikä niinkään sieltä älykkäimmästä päästä, on itse muiden Gears-sotilaiden tekoäly pelissä kuitenkin riittävän hyvä, ettei pelaaja joudu yksin tappamaan kaikkea vastaan tulevaa. Pelaajan kaatuessa tiimikaverit osaavat myös nopeasti tulla elvyttämään pelaajan, jonka jälkeen meno jatkuu entisellään.
Yhteistyömoninpelin lisäksi peli tarjoaa myös perinteisempääkin moninpelaamista. Tarjolla on kahdeksan erilaista moninpelimuotoa, joiden joukosta varmasti jokainen löytää sen omansa. Vaikka pelimuotojen nimet ovatkin mitä sattuu, niin silti joukkoon mahtuu muun muassa kaksi versiota team deathmatchista, lipunryöstöä, sekä domination tyyppistä pelaamista, jossa tarkoitus olisi pitää hallussa tiettyä aluetta tietyn aikaa. Uusi pelimuoto Gears Of War 2:n mukana on horde. Horde on arcade -tyyppinen, maksimissaan viisi pelaajaa työllistävä pelimuoto, jossa on tarkoitus selättää erityyppisiä Locusteja aalto toisensa perään, vaikeustason kasvaessa siinä samalla. Horde on hauskaa ja simppeliä vaihtelua pelin muille moninpelimuodoille. Moninpelipuolella uutta on Horden lisäksi myös party -ja matchmaking -ominaisuudet. Ensinnä mainittu mahdollistaa saman peliseurueen jatkamisen halutessaan matsista toiseen, kun taas matchmakingin avulla jokainen voi löytää tasoistansa peliseuraa.

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • + Uudet aseet tuovat vaihtelua
  • + Grafiikka ja äänet
  • + Moninpeli
  • + Pelattavuus

Huonoa

  • - Tylsä alkupuolisko
  • - Toistaa ajoittain itseään
  • - Vihollistekoälyn keskinkertainen taso