Arvostelussa Gears Of War 3

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 29.syyskuu 2011

Peliarvostelu

Pelin nimi Gears Of War 3
Alusta XBOX360
HDTV-tuki 720p/1080i/1080p
Content Download On
< >
Avaa pelin lisätiedot

Epic Games, joka tunnettiin aikoinaan nimeltä Epic Megagames on Unreal Engine -pelimoottoreidensa eri versioiden tehtailun lomassa jättäytynyt jokseenkin sivurooliin itse pelien kehittämisessä. Tämä tuskin kuitenkaan on poikia pahemmin haitannut, sillä Unreal-moottorin lisensoimisesta, sekä niistä muutamista hittipeleistä joita Epic on kehittänyt, ovat tuottaneet sen verran tuloja, että ruoka on pysynyt kivasti pöydässä. Mikään poikkeus ei myöskään ole Epicin kolmannen osansa saavuttanut Gears Of War -pelisarja, joka niin ikään on ollut melkoinen hitti.

Sarjan ensimmäinen osa, joka julkaistiin vuonna 2006 Xbox 360:lle, ei ollut pelkästään näyttävä ja vauhdikas 3rd person räiskintä, mutta melkolailla myös määritti silloin sen miten lukuisia 3rd person toimintapelejä tultaisiin pelaamaan ja pelataan edelleenkin. Pelisarjan käyttämä erittäin suosittu Unreal Engine -teknologia on mahdollistanut muun muassa sen, että tulitaisteluita voidaan nykyään käydä objektien suojaan liimautuneena ja räiskien, oli se sitten sokkona ammuskelua tai tarkasti tähdäten. Lisäksi objektien yli hyppiminen, tai objektin takaa toiselta loikkiminen turvallisesti ovat myös tuttuja elementtejä UE-moottorista, jota monet toimintapelit, kuten Splinter Cell ovat hyödyntäneet — viimeisimpänä esimerkkinä mainittakoon myös aivan loistava Deus Ex ? Human Revolution, joka käytti tätä myös toimivamman piilohiiviskelyn saavuttamiseksi.
Gears Of War -pelisarja on viimein saavuttanut ? odotetusti, voisi kait sanoa ? kolmannen osansa, joka päättää Epicin trilogiaksi väitetyn pelisarjan. On kuitenkin vaikea uskoa, etteikö jatkoa seuraisi. Ennen kuin sarjan ensimmäinen peli ilmestyi, se hypetettiin lähes taivaisiin saman tapahtuessa kakkosenkin kohdalla, sillä erotuksella että ykkösen koukuttamat fanit oli jo käännytetty menestyksekkään pelisarjan pariin. Eikä sitä toki voi kieltääkään: kyllähän ensimmäinen Gears Of War, sekä sen jälkeen ilmestynyt jatko-osa ovat olleet erittäin pelattavia pelejä. Eritoten siksi, että Epic on onnistunut luomaan niihin aivan loistavat ja täydellisyyteen hiotut kontrollit sekä pelimekaniikan, jonka kautta toiminta soljuu todella nautinnollisesti eteenpäin ja pelaaja voi rauhassa keskittyä vauhdikkaaseen toimintaan, miettimättä sen kummemmin miten peliä pelataan. Epic on myös sisäistänyt hienosti peleissään esimerkiksi checkpoint-tallennuksen, joka ei tallenna peliä liian suurin välimatkoin, muttei jätä sitä liian pitkille välimatkoillekaan. ”GoW-pelit” ovatkin onnistuneet ainakin omasta mielestäni minimoimaan pelaajan turhautumisen sellaisiin kohtiin, jotka ovat liian vaikeita ja sen sijaan antaneet nautttia jokaisesta hetkestä, ihan jokaisen Locust-vihollisen listimisestä.

En kuitenkaan tästä huolimatta ole oikeastaan aiempien pelien kohdalla ymmärtänyt Gears Of War -pelien yli-inhimillisiä arvosanoja ja niin edelleen. Pelit ovat olleet toimivia, mutta eivät kuitenkaan lopulta mitenkään maatamullistavia kokemuksia edes tarinaltaan ? ei vaikka mukaan on läntätty varsin toimiva co-op pelimahdollisuuskin. En ole ymmärtänyt sitä kaikkea hehkutusta ? ennen kuin nyt, Gears Of War 3 -pelin myötä.

En tiedä miksi, mutta pelatessani Gears Of War 3:n alusta loppuun aloin nauttia sen jokaisesta adrenaliinintäyteisestä hetkestä, huolimatta pelin hitaanlaisesta etenemisestä alussa, COG-joukkojen sota-aluksella. Alussa ”Gow 3” vaikutti omasta mielestäni kovasti siltä, että tiedossa olisi jälleen kahden ensimmäisen pelin kaltaista pumpumpum-toistoa, samaa purnaamista yhä uusien tulitaisteluiden vyöryessä ruudulle aina lopputeksteihin saakka.

Periaatteessa asianlaita näin onkin (pelisarjan fanien iloksi), mutta toiminta on nyt nopeampaa, tapahtumapaikat mielenkiintoisempia ja pelattavuudesta löytyy paljon enemmän vaihtelua ja lisäksi mukana on nyt muitakin hahmoja kuin pelkästään ne kovimmat ja aiemmasta tutut Gears Of War -naamat kuten päähenkilö Marcus sekä tämän kamut Cole, Dom ja Baird. Nyt mukana on jopa muutama nainenkin sotimassa, minkä ohella Sera-planeetan viimeisiä ihmisselviytyjiäkin kohdataan pelin aikana kerrankin, joka antaa vahvemman tunteen siitä, että jonkinlaista sivilisaatiota (tai sen rippeitä) todella ollaan pelastamassa.

Gears Of War 3 jatkaa pelin tarinaa suurinpiirtein siitä mihin kakkosessa jäätiin, ajallisesti kahdeksantoista kuukautta myöhemmin. Muistinvirkistykseksi peli tarjoaa päävalikossa pientä koostevideota, josta voi kerrata pääosin kahden ensimmäisen pelin kohokohdat. Kakkosessa tuhoutuneen viimeisen Ihmisten kaupungin (Jacinton) jälkeen jäljelle jääneet ihmiset, sekä COG-joukot hajaantuvat enemmän erilleen, mukaanlukien pelaajan ohjastama Marcus Fenix.

Onneksi melko pian löytyy Ihmiskunnan selviytymistä ajatellen uusi mahdollisuus: mahdollisesti turvallinen paikka jälleenrakentamiselle ja sodan suunnan kääntämiselle. Marcus ja kumppanit lähtevät suuntaamaan kohti tuota nimenomaista paikkaa. Sota ihmiskuntaa tuhoavia Locust-joukkoja vastaan jatkuu entisellään, mutta nyt esiin on noussut myös uudenlainenkin uhka; mutanttirotu nimeltä Lambent, joka koostuu zombie-tyylisistä aivottomammista joukoista kuin Locust ja jotka vieläpä räjähtävät kuollessaan ja mutatoituvat välillä entistä kovemman luokan monstereiksi. Gears Of War 3 tarjoaa siis uutta jo pelkästään uusien vihollisten, sekä rinnalla jolkottavien tekoälytovereiden muodossa. Mutta pelillä on muutakin uutta hihassaan. Tarjolla on uusia aseita vihollisten listimiseksi ja niitä on kaiken kaikkiaan kuusi kappaletta. Mukaan käyttöön saatavan asearsenaaliin joukkoon lyöttäytyy katkaistu haulikko, One Shot kivääri, Retro Lancer ja Hammerburst rynnäkkökiväärit, tulta levittävä Molotovin cocktailin tyylinen kranaatti, sekä Digger Launcher, joista viimeksi mainittu ampuu torpedomaisen ammuksen ? tosin maan alle ja räjähtää osuessaan johonkin kohdalle sattuvaan kohteeseen.

Uudet aseet tuovat uutuuden tuntua toimintaan, sekoittamalla pakkaa hiukan ja ovat kukin tietyissä tilanteissa myös varsin käyttökelpoisia. Etenkin ”tulikranaatti” sekä FPS-peleistä tutulla tarkalla tähtäimellä (iron sight) varustettu hammberburst oli erittäin tehokas ja samalla hyvän tähtäimensä ansiosta tarkka myös pidempien etäisyyksien päähän. One Shot on erittäin hidas, mutta yhdestä iskusta isommankin jermun lihoiksi räjäyttävä tarkka-ampuja tyylinen kivääri. Retro Lancer on pelin peruspyssykkä, mutta jossa ei ole peruslancerin — joka myös löytyy tästäkin pelistä — tapaan moottorisahaa sen nokassa, vaan sen sijaan pistin.

Kaikki kahden aiemman pelinkin vanhat aseet ovat toki tallella ja valikoimasta löytyykin siis peruslancerin ohella pumppuhaulikkoa, revolveria, automaattipistoolia, jousipyssyä ja niin edelleen, minkä lisäksi mukana on edelleen useat erilaiset tavat listiä viholliset aseilla lähitaistelussa, sekä mahdollisuus ottaa Locust-vihollisia ihmiskilviksi taistelun tuoksinassa. Lambent-tyyppisten vihollisten kanssa tämä ei onnistu, sillä ne perhanat räjähtävät joka kerta, eivätkä Locustin tapaan konttaa maassa haavoittuneena.

Uudet aseet tuovat piristettä paukutteluun, mutta etenkin uusi ja Locustista poiketen eri tavalla käyttäytyvä vihollistuttavuus Lambent erilaisine vihollistyyppeineen tuo tullessaan varsin erilaisen toiminnan tuntua. Siinä missä Locust on älykästä sakkia ja käyttävät suojautumista sekä varovaisempaa etenemistä pelaajan pään menoksi, on Lambent enemmänkin aggressiivisempaa sakkia, joka ei niin välitä suojasta ja pyrkii suoraviivaisemmin pelaajan päälle, apunaan tehokkaammat hyökkäyskeinot.

Pelattavuudeltaan Gears Of War 3 on edelleen täyttä rautaa. Kontrollit toimivat identtisellä tapaa ykköseen ja kakkoseen nähden, joten etenkin sarjan fanit ovat ensi-istumalta kuin kotonansa, eikä muillakaan pitäisi kontrollien oppimisessa kauaa mennä. A-nappulalla Marcus liimaantuu objektiin kuin objektiin, jonka jälkeen voi joko kurkottaa suojan takaa ja alkaa roiskia aseellaan, tai sitten pelkästään painaa oikeaa tulitusnappia tähtäämättä ja ampua sokkona vihollista. Vasenta tattia kun osoitetaan johonkin suuntaan, esimerkiksi eteenpäin ja painetaan A:ta, loikkaa Marcus suojan ylitse. Vastaavasti tällä samalla mekaniikalla voi loikkia vaikkapa sivuttain viereisen suojan taakse. Oikea olkapäänappula lataa aseen ja ristiohjaimella valitaan jokin käytössä olevista aseista. Kerrallaan Marcus voi kantaa neljää kranaattia, yhtä pientä asetta sekä kahta vain isompaa asetta. Kaikkea ei siis voi mukaansa otta. Onneksi pelissä on niin paljon taistelua ja sen verran viholliskirjoa, että asetta pääsee melko usein vaihtamaan mallista toiseen niin halutessaan. Jos yhdestä aseesta loppuvat kudit, eikä lisäammuslaatikoita ole lähellä, voi aseen vaihtaa kokonaan toiseen. Pelistä löytyy myös edelleen aseita, kuten mulcher ja vulcan, joita ei selkään roikkumaan laiteta, joten jos näistä aseista vaihtaa jompaan kumpaan selässä olevaan, putoaa kädessä oleva maahan.

Sarjan aiempien osien tapaan yksinpelikampanja käsittää viisi episodia, joista jokainen sisältää viidestä kuuteen lukua. Pelattavaa yksinpelissä siis riittää. Juonikaan ei ole aivan niin yhdentekevä kuin ykkösessä tai kakkosen muka koskettavasssa tarinassa ja Gears Of War 3 onnistui omasta mielestäni myös tarinasaralla paremmin kuin kaksi ensimmäistä. Tarjolla on pientä juonenkäännettä sekä myös muutamia paljastuksiakin tapahtumien kulusta. Pääpaino on kuitenkin edelleen itse toiminassa ja juoni sekä juonta kuljettavat välianimaatiot toimivatkin ikäänkuin eräänlaisena bonuksena hienosti selvitetystä, kiperästä taistelukohtauksesta. Gears Of War 3 tuntui myös tarjoavan kaikkein eniten vaihtelua maisemissa sekä itse tekemisessä ? siis muussakin kuin räiskimisessä.

On vipujen vääntelyä, lastaus- ja taistelummechien ohjastamista, liikkuvan rekan lavalta ammuskelua, lentolaivan kannella puolustautumista, sukellusveneessä seikkailua ja niin edelleen. Lisäksi maisemat vaihtuvat melko tiuhaan, eikä kahden ensimmäisen pelin tapaan seikkailla pelkästään maan alla tai puolipimeissä rauniomaisemissa. Luvassa on avarampia maisemia, metro-asemia, jalkapallostadionia ja niin edelleen. Loppupuolella peliä on myös luvassa jopa kirkkaita värejä ja vihreää ruohoa ? asioita, joihin Gearsin pelaajat eivät ole loputtoman ruskeanharmaan grafiikan keskellä tottuneet näkemään. Ainoa mikä pelissä oikeastaan jätti kylmäksi ja samalla hidasti meiningin tasoa oli pelin sukellusvenekohtaus, joka ei oikeastaan tuntunut tuovan yhtään mitään peliin. Merimonstereiden ja COG-joukkojen omien merimiinojen räiskyttely puolipimeän meren pohjalla ei ollut juurikaan järin innostavaa.

Kokonaisuutena yksinpeli kuitenkin pitää kivasti otteessaan ja tämä on myös osittain hyvän tekoälyn ansiosta. Toisin kuin niin monissa muissa peleissä, Gears Of War -peleissä ei koskaan tarvitse sotia yksin. Gears 3:ssa pelaajalla on suurimman osan ajasta kolme muuta älykästä tietokonekaveria mukana sotimassa. Tiimikaverit kaatavat vihollista lakoon siinä missä pelaaja itsekin ? joskus jopa tehokkaammin. Omat kaverit osaavat myös suojautua, joten niitä tarvitsee harvoin auttaa elvyttämällä ne takaisin taisteluun. Päinvastoin, se on yleensä pelaaja joka pahimman toiminnan melskeessä konttaa haavoittuneena maassa. Tällöin tiimikaverit rientävät myös nopeasti pelaajan apuun, ennen kuin tämä vuotaa kuiviin. Tekoäly viholispuolellakaan ei ole huono, mutta kaiketi tarkoituksella sitä ei ole tehty aivan samalle tasolle, vaan laatua on korvattu määrällä, jotta ruudulla olisi vilskettä ja pelaajalla mahdollisimman suuren osan ajasta aseet käytössä.

Totuttuun tapaan peli sisältää jälleen mahdollisuuden pelata yksinpelikampanjaa myös yhdessä kaverin kanssa, mikäli yksinpelailu ei onnistuneesta tekoälystä huolimatta nappaa. Tämä onnistuu kahden hengen voimin samalla konsolilla, tai sitten maksimissaan neljän pelaajan voimin Liven kautta. Kampanjasta on myös tarjolla kaksi eri versiota: tavallinen, sekä arcade-versio. Arcade eroaa tavallisesta sillä, että se on kilpailuhenkinen pelityyli, jossa vihollisten tappamisesta kertyy pisteitä ja kertoimia. Pelissä voi vaikkapa kilpailla kaverin kanssa, kumpi on ykkönen jokaisen yksittäisen pelatun tason jälkeen. Mukaan peliin saa myös valita muuttujatekijöitä.

Esimerkkinä peliä voi vaikeuttaa ja saatua kokemuspisteiden määrää nostaa kymmenellä prosentilla jättämällä itsepalautuvan elinenergian pois, tai että erillisiä ammuslaatikoita ei löydy, vaan kaikki kerätään kentälle jääneistä aseista. Vastaavasti peliä voi helpottaa vaikkapa loputtomilla ammuksilla tai räjähtävän kovalla lähitaisteluiskulla. Lisäksi mukana on ”hauskoja” juttuja, joita voi valita, kuten taustalla kuuluva naururaita tai jättimäiset päät kaikille hahmoille pelissä. Näistä muuttujatekijöistä vain muutama on heti auki ja loput pitää avata käyttöön yksinkertaisesti pelaamalla enemmän ja tietyllä tavoin. Kun kampanja on tavallisella tavalla pelattu kertaalleen lävitse yksin ja kaksin, on arcade kolmas vaihtoehto mikäli moninpeli ei yksinkertaisesti innosta tai Xbox Live ja system link -mahdollisuudet ovat muuten vain ulottumattomissa.

Livessä pelaavalle tarjolla on kolme moninpelimuotoa: versus, horde, sekä beast. Versus sekä horde ovat jo kakkosesta tuttuja moninpelimuotoja, joista ensinnä mainittu on oikeastaan enemmänkin kategoria ja pitää sisällään kuusi eri pelivariaatiota, joita ovat muun muassa team deathmatch, warzone (TDM yhdellä elämällä), capture the flagin mukaelma capture the leader, sekä wingman, jossa soditaan kahden pelaajan tiimeissä muita kahden hengen tiimejä vastaan. Versus sallii maksimissaan 10 pelaajaa kerrallaan.

Hordessa pääsee maksimissaan viiden muun pelaajan kanssa taistelemaan loputtomia ja alati kovenevia Locust-aaltoja vastaan. Maksimissaan aaltoja on kuitenkin viisikymmentä. Kuitenkin ensimmäisen kymmenenkin selvittämiseen tarvitaan tietynlaista taitoa koko pelaavalta kööriltä ja toki ripaus onneakin. Viholliset vaihtuvat aalto aallolta kovempiin ja niitä alkaa tulla enemmän kerrallaan kimpppuun. Myös niiden kestävyys paranee ajan myötä. Vihollisten tappamisesta palkitaan rahalla pisteillä ja jokaisesta selvitetystä aallosta saa rahaa. Rahalla voidaan sitten ennen jokaisen vihollisaallon alkamista ostaa puolen minuutin aikana omaan tukihohtaan erilaisia esteitä ja suojia, joilla Locustin hyökkäystä vaikeutetaan. Ostettavien joukkoon lukeutuu muun muassa käytettävät tykkitornit, automaattitykit, piikkilanka-aita, houkutuslintupahvit, joissa on ihmisen kuva ja niin edelleen. Lisäksi rahalla voi ostaa parempia aseita ja lisäammuksia. Taistelussa vihollisilta jääneet aseet ja ammukset ovat kuitenkin ilmaisia. Mikäli pelaaja kaatuu taistelun aikana, on mahdollista kavereiden vielä elvyttää tämä, kuten yksinpelissäkin. Jos pelaaja kuitenkin teloitetaan tai tämä räjähtää kranaatisa kappaleiksi, on kierros sen pelajaan osalta ohitse ja sitten onkin vain toivottava, että muut hoitavat homman kotiin ja listivät loput elossa olevat Locustit, jolloin pääsee itse takaisin peliin seuraavan aallon alkaessa. Horde on etenkin taitavalla peliporukalla todella koukuttavaa puuhaa ja ehdottomasti pelin parhaita moninpelimuotoja.

Beast on kokonaan uusi pelimuto, jossa nimensä mukaisesti hord-pelimuotoon nähden päinvastaisesti Locust-poppoon rooli ja yritetään pysäyttää päälle vyöryvät COG-joukot. Eroa beastissa on Locust-joukkojen kontrolloinnin lisäksi se, että aaltoja on maksimissaan vain kaksitoista ja siinä missä hordessa kaikki valittavat, yksinpelistäkin tutut pelihahmot ovat identtisiä kyvyiltään, ovat valittavat hahmot beastissa kukin ikäänkuin erilaisia hahmoluokkia. Esimerkkinä tickerit ovat nopeita liikkujia ja tehokkaita vihollisentappajia, mutta samalla erittäin hauraita kestokyvyltään. Butcher sen sijaan on todella hidas mutta sitäkin tappavampi ison lihaveitsnsä kanssa. Savage dronet sen sijaan ovat yksinpelistäkin tuttuja Locustin-perusjalkaväkeä, jotka ominaisuuksiltaan ovat kutakuinkin samanlaisia kuin mitä pelihahmot horde-pelissä, eli nämä voivat käyttää suojautumista hyväkseen, mutta eivät kuitenkaan voi vaihtaa aseitaan. Mitä lähemmäs viimeistä vihollisaaltoa pääsee sitä enemmän aukeaa käyttöön uusia ja tehokkaampia hahmoluokkia, kuten esimerkiksi vaikkapa Kantus, jolla on pelkkä automaattipistooli, mutta osaa parantaa tiimikavereita etäältäkin.

Jokaisesta suoritetusta vihollisaallosta palkitaan rahalla ja ajalla. Aikaa tarvitaan kelloon lisää, jotta se ei loppuisi kesken ja päättäisi peliä. Rahaa sen sijaan tarvitaan horde-pelimuodosta poiketen siihen, että rahalla ostetaan uusi hahmo peliareenalle heti sen jälkeen kun edellinen on menetetty taistelussa. Halvimmat ja heikoimmat hahmot, kuten vaikkapa ticker maksaa 75 rahayksikköä, kun taas esimerkiksi Kantuksesta saa maksaa jo lähemmäs tonnin. Beastissa rahaa ei käytetä suojien rakenteluun, koska pelaaja sekä muut ihmispelaajat ovat hordesta poiketen tällä kertaa hyökkääjiä. Vihollisten, eli COG-joukkojen suojien ja puolustuksen tuhoamisesta maksetaan sen sijaan bonus-XP:tä. Mitä pidemmälle beastissa etenee, sitä vaikeammaksi toiminta yltyy. Mukaan tulevat myös COG-heroesit, jotka ovat Gears Of War 3:n yksinpelissäkin kohdattavia päähahmoja ja sankareita, kuten Marcus, Dom ja Cole. Eroa näillä on perusvihollisiin se, että ne tartvitsevat teloituksen, jotta ne voi lopullisesti tappaa. Siihen asti ne konttaavat pitkin peliareenaa ja odottavat tiimikavereidensa elvyttävän nämä. Viimeisessä aallossa COG-heroeseja onkin sitten jo melkoinen liuta, eli melkein kaikki.

Beast on varsin tervetullut lisä muiden Gears-pelimuotojen ? etenkin horden — sekaan ja pelaajiakin tuntuu Gears 3:sta löytyvän kiitettävästi. Kirjoitushetkellä linjoilla näytti olevan tuhansia ja joidenkin versus-kategorian pelimuotojen, kuten king of the hillin parissa hääri yli kymmenentuhatta pelaajaa ja horde-pelimuodon parissa noin parikymmentä tuhatta. Peliseurasta ei siis Livessä tule pulaa olemaan, joka lupaa pitkää ikää moninpelille.

Gears Of War 3 on siis niin yksinpeliltään kuin moninpeliltäänkin askel parempaan. Tämä näkyy myös visuaalisellakin puolella. Siinä missä taustalla ajoittain soiva, yleensä pelin dramaattisia hetkiä korostava musiikiraita on tuttua huttua ja pelihahmojen äänityöskentely sitä samaa laatua kuin aiemmissa peleissä, on peligrafiikkaa viilailtu ja pelinä sarjan kolmososa onkin kakkosta nätimpi. Etenkin savu, valo ja varjostusefektit ovat saaneet kosmeettista huoltoa ja paikoitellen valoefektit ovatkin todella näyttäviä, siinä missä esimerkiksi savukranaatin tuottama savuverho on todella paksu ja tehokas, mutta samalla se on myös todella paljon sitä aitoa muistuttavaa tavaraa.
Pelin loppupuolella on myös eräänlainen ”yllätys” joka pistää suun auttamattakin pieneen hymyyn: Gears Of War -sarjan pelejä on useasti kritisoitu siitä, että grafiikka on niissä ollut kamalan harmaanruskeaa ja pimeää ja tämä on osittain paikoin totta myös kolmosessakin, mutta loppupuolella peliä pelimaailma kokee todellisen muutoksen visuaalisessa ilmeessä, kun aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja kaikki on niin kamalan värikästä ja kirjavaa ? aivan kuin koko grafiikka ei peliin kuuluisi, mutta siitä huolimatta se toimii ja tuottaa mukavaa vaihtelua. Muun osan ajasta pelin harmautta on saatu työnnettyä sivummaksi tekemällä enemmän vaihtelevan tyylisiä maisemia ja paikkoja, joissa seikkaillaan, jolloin valoisampi grafiikka pääsee enemmän valokeilaan. Viimeisenä silauksena graafisella puolella pelistä löytyy tuki 3D-televisioille, mutta tätä ei valitettavasti päästy testaamaan 3D-television puuttumisen johdosta.

Yhteenveto

Lähes täydellinen

Hyvää

  • + Paranneltu grafiikka
  • + Co-op sekä Live-moninpeli
  • + Toimintaan ja maisemiin on saatu mukavasti vaihtelua
  • + Loistava tekoäly
  • + Saumatonta ja vauhdikasta toimintaa
  • + Mukana uusia ja toimivia aseita
  • + Tarinassa nähdään uusia hahmoja vanhojen tuttujen ohella

Huonoa

  • - Yksinpelin sukellusvenekohtaus on tylsä