Arvostelussa God Of War

Kirjoittanut: Petteri Hemmilä, 9.lokakuu 2005

Peliarvostelu

Pelin nimi God Of War
Alusta Playstation 2
Ikäraja 18
Moninpeli Ei
< >
Avaa pelin lisätiedot

Pienessä Suomessamme on jumalan pelko edustanut jo pidemmän aikaa katoavaa luonnonvaraa. Uuteen testamenttiin pohjautuvan, valtiokirkon hyväksymän käsityksen mukaan taivaan portit aukeavat kaikille meille syntisille rappioateisteille, sunnuntaiuskovaisille sekä saatananpalvojillekin aina ikään, rotuun ja sukupuoleen katsomatta, eikä helvettiä tällä ei taida pelätä kuin pieni lauma Jehovan todistajia lestadiolaisystävineen. No, asiat olivat hyvin toisin antiikin Kreikassa. Vaikka ihmiset olivat myyttien jumalten kanssa enimmäkseen hyvissä väleissä, oli tavallisilla kuolevaisilla oikeutettu syy jumaltensa kunnioitukseen: Zeuksen salama ei ollut ilotulituksia varten, eikä Styksiin putoaminen ollut yhtään niin toivottava tapahtuma, kuin harpun soittaminen pilven laidalla. Lienee jo tällä pohjustuksella aika itsestäänselvyys, kumman edellä mainitun uskonnon myyteihin väkivaltainen toimintapläjäys God of War perustuu.

Jos joku on sattumalta missannut tämän varsin suuresta yleisön ja kriitikoiden suosiosta nauttivan vuoden PS2-toimintapeliehdokkaan, niin täydennettäköön heidän tietouttaan siitä mistä pelissä on kyse. God of War on siis antiikin Kreikan tarustoista inspiraationsa ammentava, kolmannesta persoonasta kuvattu tasohyppely-taisteluhybridi. Vaikka pelin genre ei ehkä olekaan mikään maailman omaperäisin, osoittaa God of War melkoisen havainnollisesti sen, miten olemassa oleviakin ideoita jalostamalla saadaan aikaiseksi erittäin tuoreelta tuntuva helmi, joka tempaa mukaansa aivan viime metreille saakka. Maininnan arvoista on myös se, että antiikin tarusto-teemalleen uskollisesti kyseessä on myös melkoisen väkivaltainen peli, joten tasohyppelyyn nojaavasta pelattavuudestaan huolimatta, ei sodan jumalaa voi parhaalla tahdollakaan suositella aivan perheen pienimmille.
God of Warissa pelaaja omaksuu väkivahvan spartalaissoturin, Kratoksen roolin. Pelin juoni lähtee liikkeelle kallion kielekkeeltä, jossa jumalten hylkäämä sankari päättää karkottaa synkän menneisyytensä demonit heittäytymällä varmaan kuolemaansa. Liikoja selittelemättä, pelaaja heitetään ajallisesti kolme viikkoa taaksepäin, suureen hydraa vastaan käytävään meritaisteluun. Ainoana punaisena lankana vääjäämättömän lopun lisäksi pelaajan käsiin annetaan tavoite, joka on kosto sodan jumalalle, Arekselle. Mistä Kratoksen kauna Aresta kohtaan kumpuaa, kuka hän oikeastaan on, miksi hän uskoo pärjäävänsä jumalalle ja miksi hän lopulta päätyy hyppäämään kuolemaansa, ovat kaikki avoimia kysymyksiä, jotka selviävät hiljalleen pitkin peliä. Kysymysten alta paljastuu varsin odotettavissa oleva ja perinteinen juonikuvio, mutta se minkä tarina perinteisyydellään häviää, otetaan kyllä korkoineen takaisin hienolla kerronnalla.

Olipa juoni sisällöllisesti tai presentaatioltaan millainen tahansa, on yksi asia tämän genren peleissä varmaa: loppuun pääseminen edellyttää satapäisten hirviölaumojen läpi kahlaamista. God of Warin vihulaislaumat koostuvat teeman mukaisesti antiikin tarustojen hirviöistä, kuten minotaureista, kerberoksista, harpyijoista, sekä muista kovasti tutuista ilmestyksistä. Näiden otusten kurmottamiseen pelaajalla on käytössään mielenkiintoinen, joskin erittäin suppea asearsenaali, sekä iso kasa lyöntikomboja. Pelaajan pääaseena toimivat kummankin käden lihasta ketjuin roikkuvat, ruoskamaisesti käyttäytyvät kaaosterät (Blades of Chaos). Yhden ainoan loppupelissä saatavan vaihtoehtomiekan lisäksi käytettävissä on myös kourallinen eri jumalilta saatavia maagisia hyökkäyksiä, jotka vaihtelevat pelaajaa ympäröivästä massatuhosta (Poseidon’s Rage) medusojen kivettävään katseeseen. Jottei arsenaali tuntuisi aivan liian rajalliselta, on jokaista asetta ja taitoa mahdollista tehostaa pahisten tappamisesta, sekä satunnaisista aarrearkuista saatavalla kokemuksella. Taitojen ja aseiden parantelu tietää useimmiten lisää tuhovoimaa, mutta esimerkiksi kaaosterien kohdalla parannukset tietävät teholisäyksen ohella myös uusien näyttävien ja hyödyllisten lyöntisarjojen aukeamista.

Pelin pieni, mutta varsin käyttökelpoinen arsenaali osoittautuu God of Warissa varsin tarpeelliseksi, koska, näin karkeasti arvioiden, pelin sisällöstä yli puolet koostuu yksinomaan pahisten kanssa mähinöinnistä. On siis sanomattakin selvää, että pelin taisteluosuuksiin on panostettu. Jopa ihan perusasein tapahtuva vihollisten piiskaus on toteutettu paitsi erittäin pelattavasti, myöskin vaikeustasoltaan erittäin tasapainoisesti. Suhteellisen tekoälyttömät, mutta useimmiten määrällisesti ylivoimaiset vihollislaumat kyllä lakoontuvat helposti oikeilla lyöntisarjoilla, mutta pienikin virhe ajoituksessa saattaa päästää koko vihollislauman pyörittelemään pelaajaparkaa kuin räsynukkea. Kuolema tuntuu liippaavan jatkuvasti sen verran sopivalta etäisyydeltä, että pelaajan on pakko jatkuvasti hieman punnita taktiikoitaan. Sitä esimerkiksi oppii kummasti luottamaan väistöliikkeiden voimaan, kun aggressiivinen meduusalauma muuttaa pelaajan soraksi viidettä kertaa putkeen.

Ihan oma lukunsa ovat pelin suurikokoisemmat pahikset, joita niitäkin saa pelin loppuun mennessä listiä tusinakaupalla. Kaikkeen ihmistä suurempaan voi halutessaan noudattaa seuraavaa kaavaa: ensin piestään yleensä koollaan kunnioitusta herättävä pahis henkihieveriin perusliikkein, jonka jälkeen edetään kimppuun elokuvamaisesti esitetyllä lopetusliikkeellä. Lopetusliikkeet hoituvat hieman tanssipelien tyyliin, ruudulle välähtäviä ikoneita mahdollisimman nopeasti imitoiden. Onnistuneesta suorituksesta pelaajaa palkitaan varsin näyttävällä (ja usein kovin brutaalilla) viimeistelyllä, mutta epäonnistuminen tietää luonnollisestikin oman nokan verestymistä. Vaikka pelaajalle annetaan toki vaihtoehdoksi piestä suuretkin pahikset ihan perinteisin keinoin, houkuttavat nämä saumatta taistelun tuoksintaan yhdistyvät erikoislopetukset jo silkalla näyttävyydellään pelaajan yrittämään hieman haastellisempaa tappoa.

Mehukkaista taisteluosuuksista huolimatta on huomattavaa, etteivät God of Warin tekijät ole tyytyneet luomaan pelkästään toimivan ja turvallisen peruspelattavuuden ympärille rakentuvaa juonellista mättöpeliä, vaan kyseessä on myös yksi genrensä vaihtelevimpia tasohyppelyitä, maustettuna vieläpä aivan kelvollisilla puzzle-elementeillä. Toisin kuin useimmat pelit, ei God of War myöskään paljasta kaikkia hienouksiaan heti ensimmäisen kahden tason kohdalla, vaan pelillisesti varsin vaihtelevia haasteita ripotellaan pelaajan iloksi tasaisesti pitkin peliä. Toimintaa riittää aina hieman ikävystyttävistä laatikontyöntely-puzzleista persianprinssimäiseen kapeilla tukipuilla tasapainotteluun. Osa ideoista toimii luonnollisesti toisia paremmin, mutta näin keskimäärin, God of Warin pelillinen sisältö noudattaa tyyliteltyjen ja pelattavien taistelujen asettamia korkeita kriteerejä.

Kun tämän kaiken makoisan ja vaihtelevan pelattavuuden käärii vieläpä kauniisiin kuoriin sekä moitteettomaan tekniseen toteutukseen, alkanee olla jo melko selvää, että God of War todella on yksi tämän vuoden merkkipeleistä. Vaikka teknisen toteutuksen arvioiminen tuntuukin usein hieman pinnalliselta, on sodan jumalan kohdalla vaikea sulkea silmiänsä siltä tosiasialta, että kyseessä on PS2:n tehoihin suhteutettuna todellinen ohjelmointitekniikan riemuvoitto. Vastaavaa piirtoetäisyyttä ja yksityiskohtien määrää en muista todistaneeni Pleikkarin piirtämänä sitten viimeisimmän GTA:n. Tähän kun yhdistää kauttaaltaan sulavan ruudunpäivitysnopeuden ja viimeistellyt hahmoanimaatiot, olisi koko God of Warista ylipäätänsä vaikea puhua sivuamatta sen visuaalista ulosantia edes hieman.
God of War on pitkästä aikaa peli, josta on lähes mahdoton löytää mitään kovin pahaa sanottavaa. Pelin suurin miinus lienee yhdeksää kymmenestä nykypelistä vaivaava uudelleenpeluuarvon puute, mutta kyseessä on sisällöltään sen verran timanttista tavaraa, että yksikin läpäisykerta on jo erittäin riittävä syy sen hankintaan. Näin joulun peliryöppyä vasta odotellessa, on vaikea sanoa varmuudella onko kyseessä vuoden toimintapeli, mutta voisinpa vannoa että God of War on vähintäänkin varteenotettava ehdokas.

Yhteenveto

Lähes täydellinen

Hyvää

  • + Pelillinen vaihtelu
  • + Brutaalit ja näyttävät taistelut
  • + Visuaalisesti jumalainen
  • + Mielenkiintoinen teema

Huonoa

  • - Muutama tylsä laatikkopuzzle
  • - Kertakäyttöinen