Arvostelussa Gran Turismo

Kirjoittanut: Petteri Hemmilä, 6.maaliskuu 2010

Peliarvostelu

Pelin nimi Gran Turismo
Alusta PS Vita/PSP
Verkkopelituki 2-4 Ad-Hoc, tukee autojen vaihtoa. Ei internet-peliä.
Muistikortin tila
< >
Avaa pelin lisätiedot

Gran Turismo on yksi viimeisistä peleistä, joita olisin koskaan olettanut näkeväni PSP:n ruudulla. Kyseessä kun on perinteisesti ollut 60 kuvan sekuntivauhdilla rullaava, satojen autojen kokoinen mammuttipeli, jonka sullominen ahtaalle UMD-levylle ja PSP:n vaatimattomalle suorituskyvylle kuulostaa ainakin maallikon korviin äärimmäiseltä haasteelta. Äärimmäinen haaste se on saattanut ollakin, mutta ei selvästikään mahdoton ? ei ainakaan Sonyn luottopajalle, Polyphonic Digitalille, joka on taikonut legendaarisesta autopelisarjastaan uskollisen ja tasapainoisen taskukäännöksen.

PSP:n Gran Turismo tekee heti kättelyssä selväksi ettei se yritä keksiä pyörää uudelleen. Kyse on viimeistä piirtoa myöten siitä samasta Gran Turismosta johon sarjan fanit ovat vuosien varrella tottuneet ? niin hyvässä kuin pahassa. Ensimmäisenä pelaajaa tervehtii visuaalisesti tyylitelty, mutta käytettävyydeltään hieman kankea alkuvalikko, jonka groovahtava syntetisaattorilounge tuo takaumia niistä kymmenistä ja kymmenistä pelisarjan aiempiin osiin upotetuista tunneista. Tuttuun tapaan, kromikerros kätkee alleen valtavasti tavaraa: jopa 850 autoa ja laskutavasta riippuen 35 ? 45 rataa, joista suurinta osaa voi ajaa myös takaperin. Pelityyppeihinsä Gran Turismo suhtautuu oudon minimalistisesti: tarjolla on 2 ? 4 pelaajan ad-hoc -moninpelimoodi ja yksinpeli, joka koostuu noin viidestäkymmenestä tutoriaalinomaisesta Driving Challenge -haasteesta, plus yksittäisistä irtokisoista. Irtokisat vaihtelevat tavallisesta rata-autoilusta kelloa vastaan ajettavia aika-ajoihin, sekä autopelitrendien mukaisiin driftauskilpailuihin, mutta jostain syystä pelistä ei löydy esimerkiksi minkään valtakunnan uramoodia. Driving Challenge -haasteet tuovat itsensä kanssa kaahailuun pientä progressiota, mutta muutoin yksinpelin koukku on hyvin pelkistetty: kisoista saa krediittejä, krediiteillä autoja ja uusilla autoilla ajetaan uusia kisoja.
Valehtelisin jos väittäisin, ettei avoin yksinpeli tekisi pelaamisesta pidemmän päälle päämäärätöntä, mutta tiivis yksinpelirakenne ei ole toisaalta ollut koskaan pelisarjan vahvimpia puolia. Kun toiminta siirtyy tallilta radalle, odottaa pelaajaa paljon positiivisempi déja-vù: ajettavuus, ruudunpäivitysnopeus ja graafinen ulkoasu ovat nimittäin silkkaa Gran Turismoa ilmaisun positiivisessa merkityksessä. Tiet rullaavat sulavaa kuudenkymmenen kuvan sekuntivauhtia ja grafiikka sijoittuu muiltakin osin käsikonsolin parhaimmistoon. Etenkin autot ja niiden liikehdintä on mallinnettu todella hienosti, eikä radoissakaan ole juuri valittamista. Toiset radanvarret näyttävät pelkistetymmiltä kuin toiset, mutta jos katselee vaikka Tokion tai New Yorkin katuja, on vaikea kuvitella mitä niistä puuttuisi. Graafisella sulavuudella on toki hintansa: radalle mahtuu maksimissaan vain neljä autoa ja virtuaaliohjaamon asemaa ajaa pelkkä musta siluetti. Itselleni näistä puutteista koitui enemmän mielipahaa kuitenkin teoriassa kuin käytännössä.

Visuaalista antia suurempi ja tärkeämpi yllättäjä oli ajotuntuma. PSP:n analogitatti ei ole erityisen kuuluisa tarkkuudestaan ja pelkona oli että Gran Turismo tekisi ”IL-2 Sturmovikit”, tarjoten huippurealistista pelikokemusta josta olisi käytännössä mahdoton nauttia olemassa olevilla ohjaimilla. Huoli osoittautui turhaksi. Analogiohjaimen liikkeitä puskuroidaan juuri sopivasti, jotta vältyttäisiin kiusalliselta yli- tai aliohjautumiselta. Ajofysiikka pysyttelee tiukasti uskottavan rajoissa ? ainakin asfaltilla. Lumiradat eivät vakuuta, sillä tiehen ei synny autoa tempovia uria, eivätkä hanget imaise mukaansa. Tästä kauneusvirheestä huolimatta uskaltaisin nostaa Gran Turismon ajettavuuden PSP-autopelien aatelistoon ja väittäisin PSP-Gran Turismon päihittävän ajotuntumaltaan jopa taannoin PS3:lla julkaistun Gran Turismo 5:n Time Trial -demon.

Jos Gran Turismoa arvioi puhtaasti teknisenä suorituksena, on Polyphonic Digital ylittänyt itsensä. Tasaiset kuusikymmentä kuvaa sekunnissa päivittyvä ruutu ei PSP-maailmassa ole mikään vaatimaton saavutus, kuten ei myöskään kahdeksan ja puolensadan uniikin menopelin hulppea kokoelma. Jopa se pakollinen PSP:n pitkistä latausajoista nouseva nurina on ennakoitu, antamalla pelaajalle mahdollisuus asentaa koko hoito muistikortille. Levyä tarvitaan yhä pelin aitouden varmistamiseen, mutta latausajat putoavat puoleen. Samalla vaivalla mukaan olisi voinut ympätä Game Sharing -tuen, etenkin kun varsinainen Internet-peli loistaa poissaolollaan, mutta kaikkea ei voi saada.
Omat kokemukseni Gran Turismon PSP-version parissa olivat pääosin positiiviset. Itsessäni on sen verran teknofriikin vikaa, että alkuperäisteokselle uskollinen ja teknisesti pätevä käännös riittää antamaan anteeksi hieman irtonaiselta tuntuvan yksinpelin, sekä neljän auton rajoitteen ? etenkin kun ajettavana on satoja peltiheppoja aina karvalakki-Ministä päheimpiin japanilaisiin konseptiautoihin. Peliä voisi kritisoida perustellusti hieman demomaiseksi esitykseksi, joka ei yritä varsinaisesti kehittää jo vuosia urillaan junnannutta pelisarjaa. Itse näkisin PSP:n Gran Turismon lähinnä ruokahalua kiihottavana välipalana, jolla herkutellaan ennen PS3:lla tarjoiltavaa pääruokaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö jokaisesta suupalasta voisi nauttia.

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • + Uskottava ajofysiikka
  • + Pyörii sulavasti
  • + Reippaanlaisesti autoja ja ratoja
  • + Näyttävä

Huonoa

  • - Ei varsinaisesti tuo pelisarjaan mitään uutta
  • - Yksinpelistä puuttuu rakenne
  • - Lumiradoilla luistelu