Arvostellut: Mikko Kosonen, 30.syyskuu 2013

Peliarvostelu

Arvostelussa Grand Theft Auto V

Pelin nimi: Grand Theft Auto V
Alusta: Playstation 3
Kehittäjä/Julkaisija: Rockstar North/Rockstar Games
Pelaajamäärä/Moninpeli: 1 pelaaja, ei moninpeliä (ei vielä)
< >
Avaa pelin lisätiedot
Arvostelun Grand Theft Auto V kansikuva

Se on vihdoin täällä. Uusi GTA-peli – GTA V – jota on odotettu erittäin hartaasti aina siitä asti, kun pöly GTA IV:n sekä sen lisäosien ympäriltä laskeutui ja uudesta pelistä alkoi tippua kuvia nettiin. Peli on tätä kirjoittaessa myynyt rahallisesti jo yli miljardin dollarin edestä. GTA V myi ensimmäisellä viikollaan myös enemmän kuin kaikkien aiempien GTA-pelien julkaisuviikot yhteensä. GTA V on myös kaikkien aikojen myynein peli. Rockstar Northilla sekä pelisarjaa julkaisevalla Take 2:lla on siis ollut paljon syytä juhlaan. Tämän vuoksi pieni silmäys pelisarjan historiaan onkin enemmän kuin paikallaan. Jos et halua osallistua, skippaa ensimmäisen väliotsikon kohdalle.

Grand Theft Auto-pelisarjan taival alkoi alun perin vuonna 1997, jolloin kuin tyhjästä ilmestyi ylhäältäpäin ”lintuperspektiivistä” kuvattu toimintapeli, jossa oli kolme kaupunkia, pikku-ukko, paljon aseita, aggressiiviset poliisit sekä lukuisia matchbox- ja hotwheels-autojen näköisiä pikkuautoja pelaajan hahmon varastettavaksi. Kaupungit olivat Liberty City, Vice City ja San Andreas. Vielä tuolloin kokeiltiin luoda jos jonkinlaisia pelejä ja erilaisia genrejä. Ajat olivat suotuisampia, uskallettiin ottaa paljon riskejä. Ensimmäinen GTA oli yllätyshitti, mutta silti levy-yhtiö BGM:n nuori peliosasto päätettiin sulkea ja brittiläinen, Lemmings-peleistään tätä aiemmin parhaiten tunnettu DMA Design sekä sen väkivaltainen GTA-nimike myytiin lopulta julkaisija Take 2:lle. Muodostettiin Rockstar Games, jonka nimissä julkaistiin ei aivan yhtä suosittu futuristinen GTA 2.

Sen jälkeen alkoivat kuitenkin menestysvuodet. Sarjaa päätettiin jatkaa. Grand Theft Auto III julkaistiin yksinoikeudella Playstation 2-pelikonsolille. Kolmiulotteiseen, isokokoiseen maailmaan muuttanut GTA III oli järjetön hitti ja pelin ansiosta myös PS2:sta tuli ilmiömäinen menestys, jolla moni pelaa vielä tänä päivänäkin. GTA III toi ruudulle ensikertaa kolmiulotteisena Liberty Cityn, joka paremmin tunnetaan New Yorkina. Tuohon aikaan se oli erittäin upea kuvaus kyseisestä miljoonakaupungista. Menestyksen siivittämänä sarja kehittyi ja alkuperäisen pelin kaksi muuta kaupunkiakin saivat 3D-käsittelyn. Vice City (Miami) ja San Andreas (California) olivat molemmat yhtä lailla hittejä ja jälleen jonkin aikaa PS2:n yksinoikeuspelejä, ennen PC-versioiden julkaisua. Pelit paransivat ja kehittivät sarjaa toinen toisensa perään. Vice City toi mukanaan rakennusten ja bisneksien ostamisen sekä prätkät, San Andreas lisäsi hahmon kuntoon vaikuttavia roolipelielementtejä, kuten kuntoilun, mutta toi myös mukanaan jengisodat, polkupyörät sekä minipelejä, kuten biljardin. San Andreaksen suurin saavutus kuitenkin mielestäni oli sen pelimaailman koko. Aiemmissa peleissä oltiin pyöritty yhden kaupungin uumenissa, San Andreaksessa mukana oli Californian osavaltio ja kolme sen suurinta kaupunkia. Pelin koko siihen aikaan (vuonna 2004) oli valtava.

Sitten Rockstar Games hiljeni. Konsoleiden uusi sukupolvi häämötti hiljalleen horisontissa – vuoden 2005 lopulla julkaistiin Xbox 360. Vuonna 2008 Rockstar Northiksi uudelleennimetty DMA Design räjäytti jälleen pankit – tällä kertaa pelillään GTA IV. Kaava aloitettiin alusta: vuorossa oli konsoleiden uuden sukupolven mukaelma Liberty Cityn kaupungista, eli New Yorkista. Vice City ja San Andreas sijoittuivat 80- ja 90-luvulle, joten GTA IV oli ensimmäisen kolmiulotteisen GTA:n jälkeen ensimmäinen nykypäivään sijoittuva GTA-peli.

Jälleen kerran pelin maailma oli aivan valtava, mutta se ei ollut ainoa parannus, jonka pelisarja toi mukanaan. Pelin käsikirjoitusta lihotettiin tällä kertaa ihan kunnolla ja pelin keskeisimmät hahmot eivät olleet enää niin paperinohuita. Tarinaa riitti. Sivupuuhasteltavaakin riitti. Keilausta, dokaamista – kännykät! Internetkahvilat! GTA IV tuntui tuovansa mukanaan kokonaisen oikeaa elämää peilaavan maailman. Siltikään peli ei ollut omasta mielestäni aivan niin loistava, kuin mitä San Andreas ja Vice City olivat olleet omana aikanaan. GTA IV käänsi satiirinuppia reilusti isommalle ja siitä tulikin ehdottomasti amerikkalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa eniten peilannut peli koko sarjassa. Vaikka peli oli kooltaan vaikuttava, grafiikka upeaa ja satiiri paikoin todella kutkuttavaa ja erilaisen tekemisen määrä autojen varastelun lisäksi päätä huimaavaa, se jätti silti toivomisen varaa joiltain osa-alueilta. Pelihahmon kontrollit olivat hieman kankeat, autoista oli tehty ”realistisempia” ja siksi ohjaus oli vähän liiankin erilaista, tehtävät olivat pääasiassa ”mene A:sta paikkaan B ja tapa kaikki” -tyyppistä ja vaihtelu oli poissa, minkä lisäksi itäeurooppalainen rauhaa ja uutta elämää etsinyt Nico Bellic serkkuineen kamalan kuivakka antisankari – hän ei ollut mikään Tommy Vercetti, eikä edes Carl Johnson. Uuden ajan Liberty City oli myös väriskaalaltaan kamalan harmahtava ja kolkko paikka. Rockstar North yritti selkeästi luoda GTA IV:stä paljon synkemmän tarinan ja osittain siksi sitä pidetään pelisarjan heikompina tuotoksina, ainakin tarinan ja miljöön näkökulmasta. Vaikka olen ikuisesti kiitollinen Rockstar Northille siitä, että olen saan vierailla suhteellisen aidonoloisessa virtuaali-New Yorkissa ennen kuin joskus menen itse paikan päälle, oli pilvenpiirtäjistä ja harmaasta betonista koostuva kaupunki jollain tapaa tylsä paikka seikkailla ja tutkailla.

GTA IV sai lopulta kaksi niin ikään Liberty Cityyn sijoittunutta lisäosaa, jotka molemmat toivat mukanaan uuden pelihahmon ja keskeiset sivuhahmot. Emopeliin viitattiin näyttämällä Nicoa välianimaatioissa, joten tarinat tuntuivat hienosti risteäviltä. Ensimmäinen lisäosa myös paransi hieman emopelinsä puutteita olemalla kiinnostavampi tarinamielessä, mutta vasta toinen lisäosa, Ballad Of Gay Tony oli sellainen joka tuntui siltä, että pelihahmon ja tarinan lisäksi tehtäviin oltiin saatu enemmän vaihtelua, aiempien osien hurttia huumoria oli tuotu takaisin ja kontrollitkaan eivät tuntuneet enää aivan niin kankeilta.

Ballad Of Gay Tony julkaistiin vuonna 2010. Sitten Rocktar North hiljeni taas. Jälleen uusia kuvia alkoi tippua lukuisten pelimedioiden tietoisuuteen. Kelataan vähän ajassa eteenpäin ja kädessäni on arvostelukappale GTA V-pelistä.

GTA V jatkaa Ballad Of Gay Tonyn viitoittamalla tiellä olemalla humoristisempi kuin emopelinsä aikoinaan, mutta samaan aikaan GTA V tekee monen asian aivan toisella tavalla ja avaa pelaajille täysin uudenlaisen ja uudistuneen GTA-kokemuksen sitten vuoden 2008.

Suuri aikavarkaus

GTA IV:n aiheuttaman lievän pettymyksen jälkeen jaksoin epäillä pitkään sitä millainen GTA V:stä lopulta tulisi – siitäkin huolimatta, että GTA IV:n kaksi lisäosaa paransivat emopelinsä juoksua ja veivät sitä takaisin kevyempään suuntaan. Epäilykseni olivat kuitenkin täysin turhia: GTA on palannut isolla G:llä ja poissa on kaikki se synkistely ja negatiivisuudet, jotka mielessäni painoivat alas Nico Bellicin tähdittämää peliä. GTA V on sanalla sanoen addiktikivinen, minuutit muuttuvat nopeasti tunneiksi ja tunnit päiviksi, vaikka välttämättä et päivän päätteeksi olisikaan saanut niin hirveästi aikaan edistymisen kannalta…

Rockstar North on syystä tai toisesta halunnut tällä kolmannella kaupunkikierroksellaan jättää kokonaan väliin Vice Cityn (eli Miamin) – kenties siitä ei olisi saatu riittävästi aineksia irti kokonaista peliä varten. Tai sitten suunnittelevat yllätyspaluuta 80-luvulle vielä joskus – se jos mikä olisi hienoa! Tällä kertaa meidät kuitenkin heitetään takaisin San Andreaksen maailmaan, joka on virtuaalinen mukaelma Californian osavaltiosta. Peli ei kuitenkaan ole aivan kuten GTA: San Andreas. GTA: SA:ssa kaupunkeja oli kolme: Los Angelesin piirikunta, San Fransisco ja Las Vegas. GTA V:ssä mukana on vain Los Angelesin piirikunta, eli ”Los Santos”.

Ei kuitenkaan syytä paniikkiin. Kooltaan GTA V:n Los Santos on iso. Aivan järjettömän iso. Havainnollistaakseni sitä kuinka iso se todellisuudessa on voin todeta, että GTA V:ssä yksinomaan Los Santoksen kaupunki Beverly Hillsin, Long Beachin ynnä muiden mukaelmiensa kera on samankokoinen kuin GTA: San Andreaksessa aikoinaan kaikki kolme kaupunkia yhteensä! Niin iso se on. Jättimäisen koon huomaa muutenkin kuin pelaamalla, sillä ennen kuin aletaan mitään pelailemaan, on pelistä asennettava noin 8,5 gigatavun kokoinen pala kovalevylle.
Pelimaailman suuren koon lisäksi toiminnan siirryttyä Liberty Citystä vähän vaihtelevampiin ja vihertäviinkin maisemiin ovat niitä seikkoja, joiden vuoksi vanha kunnon seikkailufiilis palannut, joka ainakin omalta osaltani katosi GTA: San Andreaksen jälkeen. GTA V:n maailmassa riittää tutkailtavaa ja hienoja maisemia ja tällä kertaa kaikki on taas pitkästä aikaa hauskaa ja erilaisia ainutlaatuisia tilanteita ja pelikokemuksia muodostuu roppakaupalla lähestulkoon jokaisella pelikerralla.

Pelimaailman koon ohella sisällön määrä on myös paisunut. Ensimmäistä kertaa pelisarjan historiassa pelaaja pääsee ohjastamaan ei yhtä, vaan kolmea keskeistä pelihahmoa vuoron perään. Michael De Santa, Trevor Philips ja Franklin Clinton ovat mieskolmikon nimet. Kaikki ovat persoonallisuuksiltaan ja elämiltään hyvin erilaisia, mutta loppujen lopuksi kaikkia yhdistää yksi asia: kyky olla kylmäverinen tarvittaessa – erityisesti mieleltään vakavasti häiriintynyt ja Los Angelesin maaseudun syrjässä asusteleva huumeitakin kauppaava Trevor on sitä.

Michael De Santa sen sijaan on eläkkeelle jäänyt keski-iän kriisistä kärsivä entinen varas, jonka elämä on yhtä paistattelua auringossa Beverly Hillsin luksusasuntonsa uima-altaalla perheensä parissa. Karuissa lähiömaisemissa tätinsä kanssa asustava Franklin taasen on porukan ainoa tummaihoinen kolli, joka ei nuoresta iästään johtuen oikein vielä tiedä suuntaa elämälleen ja on altis kaikenlaisille vaikutuksille ja ongelmille. Päähahmot koostuvat siis hyvin erilaisesta kastista miehiä. Yhteyksiä GTA IV:n Liberty Cityynkään ei unohdeta: Nico Bellic mainitaan ohimennen ”itäeurooppalaisena heppuna, joka katosi maan alle” ja The Lost And The Damned lisäosan päähenkilö Johnny Klebitz nähdään pikaisesti cameo-roolissa.

GTA V potkaistaan pelisarjasta hieman poiketen varsin vauhdikkaalla kohtauksella käyntiin, joka sijoittuu aikaan yhdeksän vuotta ennen nykyhetkeä. Ollaan lumisissa maisemissa maaseudulla ja pankkikeikka häämöttää edessä. Seuraa pakomatka sekä yhteenottoja poliisien kanssa – kunnes lopulta hypätään takaisin tähän päivään. Kohtaus toimii samalla kätevästi kontrollit ja perusasiat opettavana tutoriaalina.

Michael, Franklin ja Trevor – kolme musketööriä

Ensi alkuun pelaaja tutustutetaan Franklinin elämään, mutta hyvin nopeasti Franklin tutustuu mutkan kautta leveästi elelevään Michaeliin ja Michael Trevoriin ja lopulta koko poppoo pääsee tutustumaan toisiinsa ja yhteistyö näiden kolmen välillä voi alkaa. Kolmen hahmon kierrättäminen toimii erittäin hienosti ja hahmojen välillä saa vaihtaa vapaasti ristiohjaimen kautta, silloin kun se on mahdollista. Kullekin hahmolle on luotu peliin omia tehtäviä, joita vain kyseinen hahmo voi aktivoida, mutta tästä huolimatta nämä kolme veijaria päätyvät usein myös samoihin tehtäviin yhteistyön merkeissä. Tämä ilmenee siten, että joskus pelaaja saa esimerkiksi vapaasti vaihdella onko kuskina autonratissa Michaelina vaiko kenties pelkääjän paikalla ampumassa perässä roikkuvia poliisiautoja Franklinin näkökulmasta. Silloin kun pelaaja ei itse ohjasta jotain hahmoista ne puuhastelevat omia asioitaan ja ”elävät” elämäänsä. Kun pelaaja taas viimein palaa toisen hahmon pariin, saattaa sen löytää vaikkapa pyöräretkeltä maaseudulta tai autoilemassa Los Santosin päiväruuhkassa.

Yksi hyvä esimerkki tällaisesta yhteistyötehtävästä on keikka, jossa Michael ja Trevor lentävät helikopterilla erään pilvenpiirtäjän ylle. Michaelin tulee pudottautua vaijerilla pitkin pilvenpiirtäjän seinää ja lopulta iskeytyä tietyn kerroksen ikkunasta sisään. Trevor pitää helikopteria paikallaan yläilmoissa, samalla kun Michael pelastaa kerroksesta erään henkilön. Franklin suojaa kavereitaan kauempana sijaitsevan pilvenpiirtäjän katolla tarkka-ampujan kivääri kädessä. Jotta tehtävä onnistuisi on pelaajan palloteltava näiden eri hahmojen välillä vihollisten yrittäessä ampua pakenevaa Michaelia sekä tämän pelastettavaansa.

Pelistä löytyy lukuisia muitakin tällaisia esimerkkejä ja siksi kolme hahmoa toimii niin hyvin, peli todella pitää nipun hyvin kasassa. Hahmot toimivat myös, koska ne ovat luonteeltaan niin kovin erilaisia, eikä pelkästään ulkoisesti. Voisin jopa melkein väittää, että tietyllä hahmolla pelaaminen verrattuna toiseen vaikuttaa siihen millä tyylillä peliä pelaa. Michaelin roolissa yritin minimoida kaikki turhat kuolemat ja ajella rauhallisemmin, kun taas Trevorina en pidemmän päälle välittänyt vaan annoin mennä täysin överiksi kaiken, sillä mies on niin sekopäinen ei-interaktiivisissakin juonta edistävissä välianimaatioissa, että oksat pois.

Hahmot eivät ole erilaisia pelkästään persoonansa ja elämäntilanteensa osalta, vaan eroa löytyy myös näiden kyvyissä. GTA IV aikoinaan hylkäsi GTA: San Andreaksen roolipelielementit, jossa hahmon kuntoa ja voimaa saattoi kasvattaa salilla. GTA V tuo tämän elementin takaisin ja laajentaa sitä. Fyysinen kunto on vain yksi osa-alue ja kaiken kaikkiaan kullakin hahmolla on kahdeksan taitoaluetta, joista yksi on kullekin hahmolle ainutlaatuinen erikoistaito. Perustaidoista mukana on fyysisen kunnon lisäksi ampumataito, ajotaito, lentotaito, lähitaistelutaito, sukellustaito ja niin edelleen. Franklinin erikoistaito on ”hidastaa” aikaa autonratissa ja siten tehokkaammin väistää poliiseita ja ajaa mutkaan talla pohjassa, kun taas Trevorilla voidaan ase kädessä laukaista eräänlainen pimeä raivo, joka parantaa miehen luotien tehokkuutta ja vastaavasti vähentää luodeista tulevaa vahinkoa. Michael sen sijaan osaa hidastaa aikaa ampuessaan – Max Payne -tyylisesti.

Kaikkia pelin taitoalueita voi ja kannattaakin parantaa. Juokseminen ja pyöräily parantavat staminaa, ampumaradalla voi harjoittaa asetaitojaan ja lentotunteja voi ottaa, jotta koptereiden ja lentokoneiden ohjaaminen olisi sujuvampaa. Uiminen ja sukeltelu parantavat hengenpidätyskykyä.

Ei sillä, että GTA V:ssä välttämättä olisi pakko välillä poiketa juonitehtävien parista, sillä toisin kuin GTA IV:ssä, sarjan uusimmassa pelissä tehtävissä on rutkasti vaihtelua, eikä yksikään oikeastaan tunnu koskaan saman toistolta. Tehtävät ovat mielenkiintoisia ja pitävät otteessaan – joskus vähän liiankin pitkään. Mikäli ei kuitenkaan halua keskittää kaikkea aikaansa orjalliseen juonitehtävien suorittamiseen, voi pelkästään autoilla kaupungin upeissa ja realistisissa maisemissa, mutta mahdollista on myös harrastaa kaikenlaisia ajanvietteitä, jotka ovat ikään kuin minipelejä. Baarissa voi pelata dartsia, ulkona golfia ja tennistä. Myös elokuvateatterissa käynti on mahdollista, tiettyinä aukioloaikoina.

Muuta harrastettavaa kaupungissa ovat muun muassa jooga, ampumaradat, katukisat, vesikisat (vesiskoottereilla) sekä mikäli haluaa ihailla maisemia hieman lähemmin ja pelkästään rentoutua, voi vierailla tunnelmallisella strippiklubilla ja ostaa itselleen vaikkapa yksityistanssin. Niin, eikä sitä perinteistä prostituution ”sponsorointiakaan” ole unohdettu. Kaikista aktiviteeteista etenkin tennis on yllättävän pelattava. Se on kuin peli pelin sisällä, jonka parissa viihtyy pidempäänkin. Ennestään tuttuja lisätienestiä kerryttäviä ajanvietteitä ovat muun muassa taksikuskin sekä poliisin rooli, jotka molemmat saa aktivoitua, kunhan ensin anastaa itselleen asiaankuuluvan ajoneuvon. Kun kolmikon jäsenillä alkaa olla tarpeeksi kahisevaa tehtävien suorittamisen sekä sivupuuhastelun jälkeen, voi iskeä hampaansa kunnolla kiinni isoihin rahoihin ja alkaa Vice Cityn tapaan ostelemaan itselleen rahaa tuottavia kiinteistöjä. Muun muassa paikallinen taksifirma, golfkenttä, elokuvateatteri, tuunauspaja kuin autoromuttamokin ovat kaikki myytävänä. Tietty hahmo kuitenkin voi ostaa vain tiettyjä kiinteistöjä. Esimerkiksi vain Franklin voi ostaa taksifirman ja vain Michael voi ostaa elokuvateatterin.

Pelistä löytyy myös kysymysmerkillä varustettuja ”muukalaiset ja kummajaiset” -nimisiä kohteita, joiden luokse voi kurvata. Nämä välillä Trevoriakin eriskummallisemmat yksilöt sitten tarjoavat pelaajalle pieniä sivutehtäviä. Välillä ajellessaan saattaa pelaaja myös sattua kohdalle kun jokin satunnaistapahtuma on käynnissä. Nämä satunnaisesti tapahtuvat asiat – joita on neljätoista kappaletta – ovat yleensä sellaisia, joissa joku on varastanut toisen pyörän tai lompakon ja pelaajan tehtäväksi jää ottaa rikollinen kiinni (ja piestä se) sekä halutessaan palauttaa tai olla palauttamatta arvotavara uhrille. Tapahtuman voi myös täysin jättää noteeraamatta, mutta rikollisen aikeiden pysäyttäminen antaa uhrilta kiitosta. Kuinka ironista.

Hahmojen osaamisen ja kykyjen ohella pientä kustomointia voi suorittaa tuttuun tapaan hieman myös ulkoisestikin. Parturissa voi hankkia muutamia uusia hiustyylejä ja vaatekaupoista saa vaatteita, kuten pukuja ja ranta-asusteita – jotkin tehtävät edelleen vaativat tiettyjä vaatteita, joten pakostakin vaatekaupoissa tulee käytyä ainakin pariin otteeseen. GTA V laajentaa kustomointia myös autojenkin puolelle. Automaalaamoissa voi nyt uuden pintavärin lisäksi korjauttaa autonsa sekä siis tuunata autoja. Melkein mihin tahansa tavallisiin autoihin voi hommata levikkeitä, spoilereita, madalluksia, tummennetut lasit, paremmat jarrut, tehokkaampaa moottoria, panssaria, xenon-valot, paremman vaihdelaatikon ja sen sellaista.

Jos autonsa kuitenkin romuttaa ihan ajokelvottomaksi ja räjähdyspisteeseen asti, joutuu hankitut viritykset ja maalaukset ostamaan kaikki uusiksi. Siksi kannattaakin tarkkaan miettiä minkä auton ottaa mukaan tehtävään, jossa mahdollisesti saattaa ilmetä ammuskelua ja muuta hektistä puuhaa. Tuttuun tapaan autot ruttaantuvat, renkaat puhkeavat ja niin edelleen. Uutta on se, että autoista saattaa nyt vääntyä myös kori sen verran, että pyörät eivät enää pyöri kunnolla ja lopulta laahaavat ja jumiutuneet renkaat puhkeavat ja jäljelle jää pelkät vanteet. Pahasti kolaroiduista autoista katoavat ennen pitkää myös tehot ja ohjattavuus alkaa rasittavasti puoltamaan. Onneksi autoja, prätkiä, skoottereita kuin polkupyöriäkin voi tuttuun tapaan säilöä autotalleihin oman kodin pihan turvaan, jolloin ne kaikkein parhaat ja rakkaimmat menopelit saa pidettyä turvassa. Uusia autotalleja voi myös ostella ympäri kaupunkia, joten aina ei tarvitse ajaa siihen yhteen ja samaan.

Autonsa liika virittely voi kostautua sitenkin, että mitä tehokkaampi auto sitä vaikeampi sitä on pitää hyppysissä kovissa nopeuksissa. GTA V parantaa autojen ajotuntumaa huomattavasti sitten GTA IV:n. Peli pitäytyy edelleen realistisemmassa otteessa, mitä tulee autoihin, mutta ajettavuutta on hiottu sellaiseksi, että autot eivät ole liian kankeita käyttää. Ajotuntuma on mielestäni lähes täydellinen ja silti jokaisessa autossa on omanlaisensa tuntuma.

Nopeat urheiluautot lähtevät helposti käsistä, kun taas täysperävaunurekalla ajettaessa on ajettavuudessa selkeää raskautta ja niin edelleen. Myös helikoptereiden ja lentokoneiden ohjattavuutta on selkeytetty aiemmasta – vaikka ne eivät edelleenkään ole maailman helpoimpia laskeutua tai saada kaartamaan ilmassa juuri niin kuin haluaisi, on edistystä silti nähtävissä. Parempaa ajettavuutta nauttivat myös pikaveneet. Pelin uutuus, vesiskootterit, ovat nekin ohjattavuudeltaan luokkaa hyvä. Pelissä saa päälle myös Dualshock-ohjaimen sixaxis-liiketunnistuksen käytettäväksi esimerkiksi prätkissä, polkupyörissä ja lentokoneissa, mutta ainakaan pyörällä ajaessa se ei ollut riittävän tarkka ja ajaminen meni keskittymisen pilaavaksi pilkunviilaamiseksi.

Polkupyörät, skootterit, prätkät, pikaveneet ja vesiskootterit ovat kaikki kutakuinkin toistensa kaltaisia ajettavuudeltaan, mutta autojen väliltä löytyykin sitten enemmän eroa. Mukana on nopeaa ja hidasta henkilöautoa, urheiluautoja, katumaastureita, busseja, pakettiautoja, kuorma-autoja kuin täysperävaunurekkojakin, joista viimeksi mainituista saa jopa perävaununkin irrotettua tarvittaessa. Aja maaseudulle ja saatat kohdata traktorin tai kunnollisen isorenkaisen off-road jeepin. Tuttuun tapaan myös taksit, ambulanssit kuin virkavallan poliisiautotkin ovat alttiita pelaajan ”koeajoille”.

Hurjastelusta tai punaisia päin ajamisesta ei edelleenkään rangaista pelaajaa virkavallan toimesta, mutta autonsa anastamisesta ne takuulla suuttuvat. Yleisellä tasolla poliisien tekoälyä ja yleistä käyttäytymistä on hiottu realistisemmaksi. Hälytyksen saaneet poliisit saapuvat nopeasti paikalle ja yksittäisillä poliiseilla on GTA IV:n tapaan pieni tutka-alue ympärillään, jonka ulkopuolelle kannattaa yrittää nopeasti pyrkiä mikäli haluaa saada karistettua virkavallan niskastaan ja wanted-tasoa ilmaisevat tähdet pois. Enää tuo, nyt kolmion muotoon muuttunut tutka-alue ei kuitenkaan automaattisesti näe pelaajaa objektien ja talojen lävitse, joten pelaaja voi vaikkapa juosta poliisia pakoon ja piiloutua talon taakse sillä aikaa kun poliisiauto ajaa talon ohitse yrittäessään paikantaa pelaajaa.
Uutta pelissä on se, että viattomat sivullisetkin saattavat nyt soittaa poliisin paikalle. Varasta auto, tönäise jalankulkija nurin tai piekse joku hengiltä ja saatat huomata, että joku silminnäkijä soittaa poliisin hyvin äkkiä paikalle. Pelaaja voi tehdä tämän itsekin. Lyö jotain kuonoon, juokse suuttunutta muukalaista karkuun ja soita poliisit paikalle. Seuraa mielenkiintoinen tilanne. Myös ambulanssin ja taksin voi soittaa paikalle – enää ei siis tarvitse tyytyä pelkästään juoksentelemaan vaarallisesti autojen seassa ja yrittää vislaten saada taksia pysähtymään.

iFruitilla mä kommunikoin

GTA V:tä varten Rockstar North perehtyi GTA IV:ssä mukaan tulleeseen ominaisuuteen nimeltä kännykkä. Kännykkä on edelleen mukana jokaisella pelattavalla hahmolla, mutta se ei enää ole lainkaan sellainen rasittava kapistus kuin edeltäjässään. Uudet kontaktit eivät enää soittele jatkuvalla tahdilla ja pyydä hengailemaan, vaan pelaaja voi soittaa heille itse halutessaan. Uutta kännykässä on mahdollisuus selata nettiä sen kautta, joka GTA IV:ssä onnistui pelkästään nettikahviloissa – kyllä Rockstar North selkeästi on ajan tasalla ihan joka asiassa. Netistä löytyy useita eri sivuja, jotka eivät ole pelkästään hauskoja ja huvittavia pelisarjalle ominaiseen tyyliin vaan esimerkiksi autoja, helikoptereita kuin lentokoneitakin voi ostaa netin kautta, jolloin ne sitten ilmestyvät pelaajan autotalliin tai vastaavasti lentokonehalliin odottamaan käyttöä. Netin kautta voi myös katsella yhtiöiden pörssikursseja ja ostella eri yhtiöiden osakkeita, jotka sitten tuottavat tuottoa tai tappiota. Osakkeita voi myös sitten myydä, kun ne ovat omasta mielestä kohonneet riittävästi arvossaan.

Erittäin hienosti ajateltuna kännykän nettiä voi selata jopa taksin takapenkillä istuessaan, kuskin ajaessa hitaasti kohti sille annettua määränpäätä. Yhä edelleen pelaaja voi ohittaa joskus pitkäksikin muodostuvan taksimatkan lisämaksua vastaan tai sitten pyytää taksikuskia yksinkertaisesti kiirehtimään. Jälkimmäinen ei edelleenkään kannata, sillä taksikuskin tekoäly sekoaa ja seuraa törmäilyä, holtitonta ajamista sekä pahimmassa tapauksessa taksikuski saa autonsa jumiin jonnekin keskelle moottoritietä tai vastaavaa.

Kännykkää on myös hiottu niiltäkin osin, että sitä ei käytetä enää pieleen menneen tehtävän uudelleenaktivoimiseen sairaalan tai poliisiaseman pihalta, vaan mokattua tehtävää saa yrittää oitis uudelleen. Peli tallentaa aktiivisen tehtävän tietyin väliajoin checkpoint-tyylisesti, joten mokauksen jälkeen pääsee oitis jatkamaan viimeisimmältä checkpointilta. Pelin tallentamiseksikaan ei enää ole pakko mennä omalle asunnolle pötköttelemään vaan kännykän kautta voi tehdä pikatallennuksen ”pilveen”. Hienoa! Tässä kun säästyy aikaa niin tolkuttomasti – etenkin jos tulee kiire lopettaa pelaaminen.

Laajuudeltaan ja tekemisen paljoudeltaan GTA V on jälleen upeampi suoritus kuin edeltäjänsä. Valitettavasti etenkin pelimaailman laajuudella on omat huonot puolensakin. Rockstar Northin kunnianhimo puskee konsolit äärimmäisyyksiin ja sen huomaa. Arvosteltavana ollut PS3-versio töksähteli paikoitellen todella ärsyttävästi ja jatkuvalla syötöllä – kaikkein eniten Los Angelesin keskustassa ruuhka-aikaan, jolloin nähtävissä on paljon autoja ja jalankulkijoita samaan aikaan. Yöaikaan ongelma kaupungin ytimessä ruudunpäivityksen tökkiminen ei ole niin suurta ja maaseudulla vielä vähäisempää. Jumiutumisiltakaan ei välttämättä vältytä. Omalla kohdallani peli kerkesi jumiutua kahdesti ja jouduin sammuttamaan koko konsolin. Kun ottaa huomioon, että oma Xbox 360-julkaisukonsolini hajosi GTA IV:n raskaan moninpelin aikana, on PS3:n jumiutuminen GTA V:n parissa jokaisella kerralla yhtä kuumottavaa.

Jos nykimiset ja jumiutumiset hetkeksi unohtaa, on GTA V mahtava suoritus visuaalisesti. Se parantaa peligrafiikkaa GTA IV:n ajoilta huomattavasti ja kaikki on paljon tarkempaa ja yksityiskohtaisempaa. Pelihahmot, liikeanimaatiot, ilmeet ja eleet kaikki ällistyttävän realistisia ja osaltaan siksi GTA V:n kolme päähenkilöä saavat niin erilaiset persoonat, koska niiden kehonkieli poikkeaa toisistaan niin paljon ja niin selkeästi havaittavalla tavalla. Myös maísemat ovat upeita. En ole koskaan Los Angelesissa käynyt, mutta voisin satoja, ellen tuhansia elokuvia nähneenä, että Los Angeles näyttää kaiken kaikkiaan uskottavalta ja varmasti suurimmat kadut ovat suoraan oikeasta elämästä mallinnettuja maamerkkejään myöten. Jopa kaupungin lentokenttä LAX näyttää ainakin ulkoapäin siltä oikealta. Olin lisäksi varma, että tunnistin yhden pienen sillan, joka kulki joen yli siksi sillaksi, jolla Hank Moody tyttärensä kanssa seisoi eräässä Californication-sarjan jaksossa. Auringonlasku Malibu Beachin, siis tarkoitan Del Perro Beachin rannalla? Kyllä kiitos! Tämän voi tehdä vieläpä ison maailmanpyörän kyydissä jos niikseen tulee.

Äänipuolta tuskin tarvitsee ainakaan erityisen mainostavasti kehua, jotta sen hienouden uskoisi. Ääninäyttely on suurella rahalla hommattua ammattitaitoista sorttia, vaikka päänäyttelijät ovatkin lähinnä erinäisten TV-sarjojen yksittäisissä jaksoissa nähtyjä. Hauskana yksityiskohtana ainakin Michaelin ja Trevorin kasvot ovat mallinnettu kutakuinkin ääninäyttelijöidensä pohjalta, vaikka tiettyjä kasvonpiirteitä onkin korostettu ja muokattu. Musiikkipuolesta vastaa huimat kuusitoista eri radiokanavaa, jotka tarjoavat paljon erilaista nykyajan musiikkia laidasta laitaan sekä lisäksi paljon erilaisia musiikin väliin mahtuvia radiokeskusteluja, joista jälkimmäiset aiempien sarjan pelien tapaan heijastelevat naljaillen amerikkalaista kulttuuria ja kaikkea mikä siinä on niin kovin outoa.

Naljailua löytyy muualtakin. Koko peli on täynnä kaikenlaisia pieniä visuaalisia yksityiskohtia aina mainonnasta siihen mitä ihmiset kadulla toisilleen tai kännykkäänsä puhuvat. GTA IV:n ajoista moninkertaiseksi kasvanut kännykänräpläämisilmiökin vain heijastaa meitä ihmisiä tosielämässä; kaikki kulkevat kaduilla kosketuspuhelimiinsa tuijottaen – eivätkä aina edes tajua katsoa eteensä kävellessään. Oman osansa satiirista saa nykyisin suuresti kukoistava sosiaalinen media. Life Invader -nimeä kantava kaikkien suosima sosiaalinen media on kaikkien huulilla ja pelissä jopa suoritetaan yksi tehtävä, jossa Michaelin tulee soluttautua Life Invaderin toimistolle. Tämän jälkeen sitten nähdään suorassa TV-lähetyksessä kun Life Invaderin perustaja puhuu medialle ja asioiden johtaessa toiseen, syöksyvät Life Invaderin osakkeet pohjamutiin.

Kokonaisuutena GTA V on yksinpelinä upea kokemus, joka saa monen muun hiekkalaatikkopelin tuntumaan vaatimattoman pieneltä esitykseltä, mutta totta kai tässä kohtaa puhuu myös budjetti: ei GTA V varmasti olisi saavuttanut tätä kaikkea ilman sen kahden sadan miljoonan dollarin budjettiaan. Pelimaailman järjetön koko, kolme mielenkiintoista pelihahmoa, aiemmasta lähes täydellisyyteen hiottu toimiva pelattavuus, mukavasti vaihtelevat tehtävät ja satiirin toimivuus ovat kaikki asioita, jotka jokaisen toimintapelien ystävien tulisi kokea. Upea grafiikka ja isolla rahalla kasattu äänimaailma ovat omiaan niittaamaan koko paketin kasaan yhdeksi nykykonsoleiden parhaista toimintapeleistä. Onkin harmi, että peli kärsii ruudunpäivitysongelmista sekä ajoittaisista jumiutumisista, jotka verottavat peliltä hieman pisteitä. Toivon mukaan Rockstar Gamesilta löytyy aikaa jonkinlaiselle päivitykselle näitä seikkojen poissilitystä varten.

GTA Online

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä GTA V:ssä on sen edeltäjänsä tavoin tarjolla verkkomoninpeli, mutta pelin julkaisun aikaan se ei vielä ollut saatavilla eikä se sitä ole vieläkään, arvostelun kirjoitushetkellä. GTA V:n moninpeli, ”GTA Online” aukeaa ensimmäinen päivä lokakuuta, eli huomenna.

Yhteenveto

Lähes täydellinen