Arvostelussa Hitman: The Complete First Season

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 6.maaliskuu 2017

Peliarvostelu

Pelin nimi Hitman: The Complete First Season
Alusta Xbox One
Kehittäjä/Julkaisija: IO Interactive/Square Enix
Pelaajamäärä/Moninpeli: 1
Avaa pelin lisätiedot

Tanskalaiset ovat tehneet saman palkkatappajalle, kuin mitä britit tekivät aikoinaan kastemadoille. Mistä on kyse?

Tietysti siitä, että vuonna 2000 debytoineen Hitman: Codename 47 -pelinsä myötä IO Interactive, tai ”IOI” on urautunut tuottamaan pelkkiä Hitman-sarjan pelejä, jotka eivät pelilliseltä elementiltään niinkään uudistu, mutta silti onnistuvat pitämään kunkin uuden osan mielenkiintoisena.

Vuodesta 1995 ilmestyneitä vuoropohjaisia Worms-pelejä tosin on nähty Hitmania jo muutama enemmän, joten tällä saralla Team 17 voittaa mennen tullen. En ala edes laskemaan yhtiön kaikkia erilaisia matopelejä.

Vuonna 2013 tapahtuneet irtisanomiset IO Interactivella lienevät osittainen syy siihen, että tuolloin rahapulassa paininut omistaja-julkaisija Square Enix halusi tehdä uudesta Hitmanista kokopitkän pelin sijaan rahallisesti turvallisemman, epiosodipohjaisen pelin.

Tämä siitäkin huolimatta, että edellinen täyspitkä Hitman: Absolution oli sekin varsin pelattava ja laadukas osa pelisarjaan, vaikka sen kritisoitiinkin olevan liian lineaarinen sekä turhan läheinen sukulainen Splinter Cell -peleille sekä muille hiiviskelyille.

Kaikki aiemmat Hitman-pelit ovat kantaneet mukanaan lisänimeä ihan alusta saakka, joten uusi Hitman pystyttiin nimeämään tällä kertaa pelkäksi ”Hitmaniksi”. Tästä huolimatta kyseessä ei ole nykytrendin mukainen ”reboot” vaan keulahahmona nähdään edelleenkin tuttu kaljupäinen viivakoodimies, agentti 47 (alkuperäisessä pelissä selvisi, että mies on klooni numero 47, joten siitä nimi). Kylmän kyynisen palkkatappajan ääninäyttelijäkin taitaa olla sama mies aiemmista peleistä.

Square Enix ryhtyi episodikyhäelmän myötä julkaisemaan tasaiseen tahtiin Agentti 47:aa uudenlaisiin maisemiin vieneitä tehtäviä. Game Reality päätti tällä kertaa arvostella poikkeuksellisesti koko kuusi episodia käsittävän paketin kertarysäyksellä, perinteisemmän, episodi episodilta lähestymistavan sijaan.

Uusimman Hitman-pelin fyysinen retailboxi, Hitman: The Complete First Season pitää sisällään viisi episodia kuudesta (jostain syystä episodi 5 pitää ladata netistä), sekä niin ikään oikeuden bonustehtäviin, jotka pitää nekin ladata netistä. Aivan Telltale Gamesin tasolle ei onneksi ole kuitenkaan vajottu, niin että vain yksi episodi löytyisi suoraan levyltä. Pelipaketti kantaa nimeä ”first season”, joten voidaan olettaa, että lisää tällaista episodipohjaista palkkamurhaamista on siis tulossa.

Tuorein Hitman kiikuttaa pelaajan Ranskaan, Marokkoon, Japaniin, Yhdysvaltoihin, Thaimaahan sekä Italiaan. Eksoottisia lokaatioita siis luvassa useita erilaisia pukuun tai milloin mihinkin loma-asuun oletusarvoisesti sonnustautuneelle kaljupäälle. Lokaatiot ovat pitkälti eksoottisia ja aurinkoisia tai sitten muuten vaan mielenkiintoisia paikkoja tutkittaviksi. Esimerkiksi Marokon ruuhkainen tori ja ihmispaljous nostaa hienosti esille sitä paikallista kulttuurifiilistä, kun taas Italiasta löytyy muun muassa kapeita kävelykatuja putiikkeineen ja kahviloineen.

Kaikissa tehtävissä on yleensä samankaltainen tavoite: listitään kaksi kohdetta, mutta muutamissa tehtävissä kohteita on vielä tätäkin enemmän.

Hitman: Absolutioniin verrattuna uusin Hitman, kaikkine episodeineen, on jokaisen kartan osalta kooltaan valtavaa luokkaa. Ensimmäisiä episodeja pelatessani olin suorastaan häkeltynyt, siitä kuinka paljon ihmisiä, paikkoja sekä palkkamurhan toteuttamisen tekotapoja pelissä oikeasti onkaan. Tutkittavia paikkojakin riittää roppakaupalla. Välipätkiäkin näyttävissä tarinaepisodeissa palkkamurhan toteutustapa on aina täysin vapaa, joten jää oikeastaan pelaajan itsensä päätettäväksi mikä on se hauskin tapa toteuttaa annettu tehtävä.

Mitä tulee pelin tarinaan, ovat viivakoodimiehen ohella mukana Agentti 47:n ”paras ystävä” ja pomo, Diana Burnwood, sekä tuttu toimeksiantaja ICA, eli International Contracts Agency. Peli alkaa takautumasta ennen sarjan ensimmäistä peliä ja sen jälkeen pompataan aikaan kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Hitmanin tehdessä työtään episodien myötä alkaa selvitä suurempi kuvio, jossa jopa itsensä ICA:n turvallisuus on vaakalaudalla.

Sisällöltään peli siis tarjoaa ne kuusi tarinaepisodia sekä bonusepisodit, mutta myös vain kerran koettavat ja vain viikon ajan voimassa olevat IOI:n suunnittelemat elusive-tehtävät.

Elusiveissa on niin ikään ideana salamurhata x määrä henkilöitä, mutta jujuna toimii se, että toista yrityskertaa ei tule jos mokaa tai kuolee. Kohde ei myöskään tavallisista yksinpelitehtävistä poiketen näy pelin aikana kartalla, eikä kohdetta voi havaita käyttämällä 47:n ”erikoiskykyä”, joka normaalisti mahdollistaa nähdä mielenkiintoiset objektit seinienkin läpi oranssina ja eliminoitavat kohteet punaisina.

Tallentaa elusive-tehtävien aikana ei myöskään saa. Tai jos tehtävän voimassaoloaika päättyy ennen kuin ehtii edes kokeilla koko tehtävää, on sekin voi voi. Tilalle tulee uusi tehtävä, mutta vanhoja ei voi enää kokeilla. Tämä kaikki tekeekin keikkojen pelaamisesta erityisen jännää ja pelaamiseen ja oman iskun suunnittelemisen käyttääkin ehkä vähän enemmän harkintaa.

Arvostelun kirjoitushetkellä elusivekeikkoja oli ollut tarjolla jo huimat 21 kappaletta ja ilmeisesti lisääkin on yhä tulossa, joten ihan kiva, että IOI jaksaa päivittää ja lisätä tätä (rajoitettua) sisältöä.

Elusivekeikkojen ohella mukana on Hitman: Absolutionista tuttu contracts-pelimuoto. Kyseisessä moodissa voi luoda omia tehtäviä omin ehdoin, tai pelata yhteisön luomia missioita. Oman tehtävän luonti on suhteellisen vaivatonta: valitaan episodeista tuttu haluttu maisema ja sen jälkeen lähdetään sinne seikkailemaan.

RB-nappulalla maalataan haluttu tai halutut kohteet ja sitten yritetään itse salamurhata ne. Maksimissaan viisi kohdetta per tehtävä voi olla kerrallaan. Jos tehtävän tekijä käyttää apunaan aseita, huomioi peli tämän tehtävää luodessa, jolloin vapaaehtoiseksi tappotavaksi ilmoitetaan juuri se ase, millä tehtävän luoja itsekin palkkamurhan toteutti.

Pelattavaa sisältöä uudessa Hitmanissa siis riittää melko runsaasti jos kaiken ynnää yhteen. Silti, jos ottaa huomioon, että koko season-paketti pitää sisällään vain kuusi pelattavaa episodia, on pelin vajaan 70:n euron hinta ehkä hieman korkealla sisällöstä huolimatta.

Hitman: The Complete First Season on perustekijöiltään aika lailla tuttua tavaraa sarjan faneille. Pelattavuudeltaan ja mekaniikaltaan moni asia on pysynyt samana, mutta joitain asioita on virtaviivaistettu ja hiottu Absolutionin ajoilta. Pääidea olisi saapua paikalle, suorittaa vaaditut tapot ja poistua paikalta exit-merkin osoittamaan suuntaan mahdollisimman vähin äänin. Aina se ei kuitenkaan ole ihan niin helppoa kuin voisi luulla.

Apunaan Hitmanilla on luonnollisesti tarjolla mahdollisuus harrastaa pukeutumisleikkejä ja vetää jonkun toisen kuteet ylleen. On mahdollista heittäytyä vartijaksi, hierojaksi, poliisiksi tai vaikkapa kuuluisaksi miesmalliksi kasvomeikin kera. Jotta homma ei olisi liian helppoa, näkevät tietyt tyypit Hitmanin valeasun läpi ja alkavat epäillä suuresti. Jos menet poliisina toisen poliisin luokse, tämä saattaakin huomata, että et olekaan kukaan tuttu kollega ja niin edespäin.

Jos tilanne eskaloituu aina ”combat-pisteeseen” asti, tietää tämä tulitaistelua ja kaikki ryntäävät paikalle eikä Hitman kestä nimestään huolimatta kuin muutaman osuman viuhuvilta luodeilta.
Toki Hitman itsekin voi kantaa mukanaan aseita – muutakin kuin tutut äänenvaimennetun pistoolin ja kuristusvaijerin. Myrkkyruisku on varsin kätevä, kuin on myös etälaukaistava räjähdekin. Osa vempeleistä mitä voi taskuihin sulloa ennen tehtävän aloittamista on kuitenkin sellaista tavaraa, että ne löytyvät tarkastuksessa. Onneksi tavaroita voi kätkeä vaikkapa roskiksiin jos tilanne niin vaatii. Myös ennen tehtävän aloittamista on mahdollista valita yksi esine – esimerkiksi kivääri – valmiiksi salakuljetettavaksi tiettyyn paikkaan tehtävän kartalla pelaajan noutoa odottamaan.

Salakuljetetun esineen ohella tehtäviä helpottamaan on aina silloin tällöin mahdollisuus tarkkakorvaisimman palkkamurhaajan mahdollista saada vihiä jostain tiedonjyväsestä, joka auttaa paremmin lavastamaan kohteiden kuolemia onnettomuuksiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että pitää löytää ja salakuunnella sellaisia henkilöitä, jotka keskustelevat joko keskenään tai puhelimelleen jotain olennaista tietoa.

Pelin tehtävämaisemista löytyy usein myös lukuisia keinoja toteuttaa kaikenlaisia ikäviä tihutöitä, kuten sähköistää vesilammikko tai peukaloida kolikkopuhelinta tai vaikkapa myrkyttää ruoka tai juoma, jota kohde menee hetken päästä nauttimaan. Myrkytystä varten tarvitaan tosin myrkkyruiske tai sitten esimerkiksi rotan myrkkyä jostain. Objektien peukalointi sen sijaan usein vaatii joko sorkkarautaa tai jakoavainta, joita kumpaakaan Agentti 47:lla ei mukanaan ole oletuksena, vaan ne pitää etsiä kartalta käsiin.

Vaihtoehtoisesti takapihalla ei-niin-fataalin ruokamyrkytyksen jälkeen oksentelevan kohteen voi käydä vaivihkaa kuristamassa ja vaikka potkaista sitten kalliolta alas. Tämä toki vaatii ympäristöissä liikuskelua ja havaintojen tekemistä ennen kuin jotain tällaista voi pystyä tekemään. Myös vartijoiden ja muiden uteliaiden silmäparien haaviin jääntiä kannattaa välttää ennen tämänkaltaista suoritusta.

Pahaa aavistamattoman henkilön harhauttamiseen voi käyttää kolikoita ja viskellä niitä sinne minne haluaa jonkun menevän. Ei kannata kuitenkaan viskellä kolikoita niin, että kohde sen huomaa, koska temppu ei mene läpi, pahimmassa tapauksessa herättää epäilystä. Tiukan paikan tullen agentti voi onneksi teeskennellä antautuvansa ja sen jälkeen piestä pidättämään tulevan henkilön mini-QTE-tempun kera.

Tekoälyltään peli on keskivertoa parempaa – vartijoita, poliiseita ja muita ei aina huijata ihan niin helposti ja moni seikka on otettava huomioon, mikäli meinaa selvitä keikasta huomiota herättämättä. Puolihuolimaton tappaminen johtaa yleensä siihen, että joku näkee ja huutaa apua. Tajuttomat tai nirhatut ihmiset kannattaa raahata pois päivänvalosta syrjempään ja mieluiten vieläpä vaikka sulloa ne kokonaan jonnekin roskikseen piiloon tai pudottaa kalliolta alas.

Joskus sitten käykin niin, että oma valeasu paljastuu, eikä kukaan enää usko kaljupäiseen hierojaan tai vartijaan. On vaihdettava valeasua toiseen – ellei ole jo liian myöhäistä ja viholliset tulevat aseet tanassa perään. Kiperissä tilanteissa voi Absolutionista tuttuun tapaan voi tainnutetun tai nirhatun sijaan itse pujahtaa vaikka kaappiin tai laatikkoon piiloon ja odottaa tilanteen viilenemistä.

Toisinaan pääsee kuitenkin sitten kokemaan niitäkin tilanteita, kun kaljupäinen agenttimme onnistuu lahtaamaan samaan läjään monet viholliset, ilman että ketään jaksaa kauaa kiinnostaa tai ylipäätään alkaa tutkimaan asiaa riittävästi.

Audiovisuaalisesti uusi Hitman toimii niin hyvin kuin voisi olettaa. Grafiikka ei ehkä ole sitä kaikkein parasta mitä Xbox Onella on nähty, mutta pelin massiiviset kartat ja tietokoneen ohjaamat hahmot huomioon ottaen pelin visuaalinen taso on varsin hieno saavutus ja toki kuusi vuotta sitten julkaistusta Absolutionista ollaan tultu myös todella pitkälle, vaikka en sitä meinannut aluksi uskoa ennen kuin näin.

Uusi Hitman taitaa olla ensimmäisiä konsolipelejä, joka sallii grafiikka-asetuksien muokkaamista, nyt kun tehokkaampi PS4 Pro on jo ilmestynyt ja Microsoftin Xbox Scorpiokin alkaa olla kohta jo horisontissa.

Hitmanissa grafiikkavalikosta saa valita laittaako päälle lukitun 30 kuvaa sekunnissa tuottavan ruudunpäivityksen, vaiko lukitsemattoman, joka parhaimmillaan voi nostaa ruudunpäivitystä tuosta vielä korkeammalle. Itse en suurta eroa kummassakaan asetuksessa huomannut pelatessani, joskin lukitsematon ehkä ihan hitusen enemmän pyöri epätasaisemmin, hienoisesti vaihtelevan ruudunpäivitysnopeuden vuoksi. Kaiken kaikkiaan tällaisia vaihtoehtoisia asetuksia toivoisi näkevän enemmänkin, mutta Hitmanissa vaikutus jää aika vähäiseksi.

Kokonaisuutena Hitman: The Complete First Season jättää varsin positiivisen maun kaikkine episodeineen. Jos hieman korkeahko hintalappu ei päätä vaivaa, on tämä uusin Hitman varsin nautittavaa ja viimeisteltyä sorttia, eikä takuulla jätä ketään pelisarjan pitkäikäistä fania kylmäksi, vaikka julkaisija episodipohjaiseen ratkaisuun pelin osalta päätyikin.

Lue loput arvostelusta

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • + Vaihtuvat ja kerrasta poikki toimivat elusivekeikat ovat jänniä
  • + Peruspelattavuus nyt vaan toimii
  • + Tasosuunnittelu sekä lokaatioiden laajuus
  • + Palkkamurhien toteuttamisessa runsaasti valinnanvaraa
  • + Audiovisuaalisesti toimiva kokonaisuus

Huonoa

  • - Episodi 5 sekä bonustehtävät pitää ladata erikseen netistä
  • - Kausipaketin hinta kaikesta huolimatta hiukan korkea