Arvostelussa Invizimals – Lost Kingdom

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 28.marraskuu 2013

Peliarvostelu

Pelin nimi Invizimals - Lost Kingdom
Alusta Playstation 3
Arvostelukappale Nordisk Film/Republic
Ikäraja 7
< >
Avaa pelin lisätiedot

Invizimals ? The Lost Kingdom on Sonyn julkaisema tasohyppely peli nuoremmille pelaajille. Nimi ?Invizimals? ? joka tulee sanoista invisible animals ? kuultiin ensimmäisen kerran vuonna 2009 Invizimals -nimisen PSP-pelin myötä. Ideana oli PSP:n kameraa hyväksi käyttäen skannata erinäisiä näkymättömiä ötököitä ja pistää ne taistelemaan toisiaan vastaan pienille areenoille. Myöhemmin peli sai jatkoa toisen PSP-pelin muodossa ja nyt Sony on päättänyt yhdessä tuoda pelin PS Vitalle sekä Playstation 3:lle pelinkehittäjä Magenta Softwaren avulla. Tällä kertaa arvostelussa on PS3-versio ? katsaus PS Vitan versioon tulee perässä.
Invizimals ? The Lost Kingdom -pelissä nimi Invizimals on edelleen läsnä, mutta touhu on hieman monipuolistunut ja siksi pelin nimen perään on lyöty lisänimi ? The Lost Kingdom?. Peli pitää sisällään tarinamoodin, sekä aiemmista peleistä tutun taistelutilan, jossa Invizimalsit voi laittaa taistelemaan keskenään. Taistelutilaa voidaan pelata joko yksin tietokonetta vastaan tai sitten kaveria vastaan, mutta hölmönä ratkaisuna saman peliruudun kaksinpeliä ei ole lainkaan, vaan moninpeli tapahtuu ainoastaan joko nettiä käyttäen tai sitten cross play-ominaisuuden kautta, joka tarkoittaa sitä, että toisella pelaajalla on oltava PS Vita käsikonsoli sekä tuoreimman Invizimalsin PS Vita-versio käytössään.
Erilaisia Invizimalseja on valittavissa iso määrä, mutta ennen tarinamoodin pelaamista niitä ei pääse valitsemaan, joten pelaaminen pitääkin aloittaa tarinasta. Ei taistelutila kuitenkaan pidemmän päälle ole mikään kovin jännä pelitila, vaan omasta mielestäni pelin suola on pikemminkin tarinamoodin parissa.

Tarina alkaa siitä kun aidon videomateriaalin voimin kuvatussa alkuvideossa sankaripoika Hiro menee jonkinlaiseen laboratorioon ja kulkee Stargate-porttia muistuttavan vekottimen kautta virtuaalimaailmaan, ?kadonneeseen valtakuntaan,? jossa Invizimalsit asuvat ja jossa Steel Invizimalsit ovat ryhtyneet hallitsemaan paikkoja pelolla. Asialle on tehtävä loppu.

Hiro ei suinkaan juoksentele virtuaalimaailmassa pikkupojan olomuodossa, vaan heti alkuun omaksuu itselleen pantteria muistuttavan Ocelotl -nimisen invizimalin roolin. Kokonaisuutena Invizimals ? The Lost Kingdomin pohjaidea toi itselleni välittömästi mieleen jonkinlaisen Avatar-elokuvan ja Pokemonin sekoituksen. Pokemon tulee mieleen siitä, että saadakseen valikoimiinsa uusia Invizimals-hahmoja, on Hiron kohdattava ja taisteltava näitä vastaan jonkin toisen eläinhahmon muodossa ja Pokemon-tunnelmaa korostetaan entisestään pelin taistelutilassa, jossa kaksi Invizimalia asettuu napit vastakkain pienellä areenalla. Kummallakin ötökällä on omat hyökkäysliikkeensä, jotka aktivoidaan ohjaimen perusnappuloilla. Taistelu on yleensä ohi muutamassa hetkessä ja voittajan taitotaso nousee.

Taistelut eläinhahmoja vastaan pelin tarinamoodissa sen sijaan ovat ylihelppoja, hidastetulla nopeudella käyviä QTE-tappeluita, joissa painellaan oikeita nappuloita oikeaan aikaan, minkä jälkeen hahmo antautuu ja muuttuu ystäväksi. Vääriä nappulanpainalluksia ei rekisteröidä eikä niitä älyttömän hitaan vauhdinkaan vuoksi oikeastaan voi missata painamasta. Jos kuitenkin missaa, saa heti yrittää uudelleen siitä mihin painallukseen jäi.

Muu osa pelin tarinamoodista kuluukin sitten hyppiessä, kiipeillessä, vipuja väännellessä, nappuloita painellessa sekä Steel Invizimaleja mätkittäessä. Invizimals ? The Lost Kingdomin ikäsuositus on seitsemän vuotta, mutta sen verran paljon pelaajaa pidellään kädestä ylihelppojen QTE-hetkien lisäksi, että olisi voinut luulla ikärajan olevan alempikin. Kertojaääni neuvoo jatkuvalla syötöllä minne pitää mennä, mitä pitää painaa jos ovi ei aukea ja milloin pitää hypätä. Kaiken sen holhoamisen keskellä onkin jokseenkin huvittavaa, että pelin kontrollit ja ohjaus ei aivan ole sitä lapsiystävällistä tasoa ja kielekkeiden reunoiltakin voi pudota kuolemaansa.

Etenkin kiipeillessä seiniä ja kielekkeitä kontrollit tuntuivat hieman viiveisiltä ja tahmaisilta, kun taas pelin lukittu kamerakulma aiheuttaa välillä todellista päänvaivaa yrittäessään valita sopivaa kamerakulmaa siinä aina onnistumatta. Joskus kamera jää objektien taakse piiloon kadottaen pelaajan hahmon näkyvistä ja joskus kamera taas siirretään pelaajan hahmon eteen tämän liikkuessa pelimaailmassa kameran suuntaan, jolloin mitään eteen tulevaa on lähes mahdotonta hahmottaa tai ennakoida, edes pudotuksia. Monesti pelissä seuraakin turhia kuolemia ja putoamisia kuiluihin pääasiassa kieppuvan ja sekoilevan pelikameran vuoksi, joka ei todellakaan ole sitä lapsille suunnattua ?helppokäyttöisyyttä?.

Invizimals ? The Lost Kingdom on Sonylle ominaiseen tapaan jälleen lokalisoitu täydellisesti suomenkielelle, eli valikot ja pelinaikainen ääninäyttely ovat kaikki suomeksi, joten siitä plussaa. Ääninäyttely tosin ei ole aivan täysin moitteetonta ja se olikin kenties ensimmäistä kertaa koskaan Sonyn pelissä vain tyydyttävää tasoa. Tuntuu, että joidenkin hahmojen äänityöskentelijät eivät ole aivan jaksaneet eläytyä hahmoihinsa ? repliikit on luettu kuin suoraan paperista, Hiroa ääntelevä poika (tai tyttö?) tuntuu sekin kompuroivan repliikeissään ja kertojaäänenä toimiva tyttö puhuu välillä lauseensa liian nopealla tahdilla. Äänityöskentelyn kokonaisuudesta tulee hieman ontuva tunne ja pelin äänityöskentely kuulostaa niiltä satunnaisesti lauantaiaamuna televisiossa nähtäviltä luokattoman kehnosti dubatuilta piirretyiltä.

Invizimals ? The Lost Kingdomin on sanottu olevan Sonyn vastine Activisionin Skylanders-pelisarjalle ja vaikka Invizimalsissa ei mukana muovisia figuureita tulekaan, joita skannata eikä sellaisia tarvitse erikseenkään ostaa, on pelissä silti jotain samaa Skylandersin kanssa ? näitä yhdistävän tasohyppelygenren lisäksi.

Invizimals ? The Lost Kingdomiissa metsästetään ja paikannetaan ?kerättäviä? Invizimaleja, joita sitten käytetään taistelutilassa, jollainen myös Skylanders-peleistä löytyy. Kaikilla Invizimaleilla on jokin uniikki kyky jota toisella eläimellä ei ole. Siispä hahmoja pitää vaihdella tuon tuosta tarinamoodia pelattaessa, jotta pääsisi etenemään tasoissa. Esimerkkinä vain yksi hahmo osaa kiivetä ja vain yksi hahmo osaa sukellella veden alla ja yksi teleporttautua seinän toiselle puolelle. Hiron omaa olomuotoa tarvitaan ainoastaan silloin, kun pitäisi puskea jonkin kapean kalliovälin lävitse tai ryömiä jostain pikkukolosta toiselle puolelle.

Erilaisia Invizimals-hahmoja tarinamoodissa kerätään pelattavaksi vain yhteensä kahdeksan erilaista, mutta silti hahmoja on löydettävänä paljon tätä enemmän ja näitä muita voidaan sitten käyttää taistelutilassa. Hyvää lienee kuitenkin se, että eri hahmoilla pelaaminen ei siis edellytä sitä muovifiguurien kaupasta ostamisrumbaa, vaan kaikki aukeaa pelaamisen aikana käytettäviksi. Skylanders-pelejä muistuttavat myös ne hetket, kun kohdataan uusi vihollistyyppi: peli pysähtyy ja uusi vihollistyyppi esitellään kertojan toimesta. Tutulta tuntuu myös idea korkealla taivaalla leijuvista saarekkeista, joissa Invizimalsit asuvat.

Invizimals ? The Lost Kingdomissa pelaaja lisäksi kerää Skylandersin tapaan pelimaailmasta löytyviä aarteita itselleen. Tässä pelissä ne ovat keltaisia zed-palleroita sekä sinisiä sähköpallukoita. Zedejä keräämällä avataan tietyn määrän palloja vaativia aarrekammioiden ovia sekä päivitellään Invizimals-hahmojen tappelukykyjä. Sinisillä sähköpalleroillla sen sijaan voidaan ostaa taistelutilan kaupasta uusia, tarinamoodin aikana avattuja Invizimaleja sekä näille erilaisia esineitä.

Nämä useat varsin selkeät yhtäläisyydet Skylanders-pelisarjaan vain korostavat sitä kuinka keskinkertainen vaikutelma Invizimals ? The Lost Kingdomia pelatessa väkisinkin tulee, varsinkin jos on jo aiemmin ehtinyt kokeilla Skylandersia, joka pelattavuutensa ja lapsiystävällisyytensä osalta on paljon hiotumpi kokonaisuus.

Visuaalisestikaan Invizimals ? The Lost Kingdom ei yllä Skylandersin tasolle, eikä PS3-pelinä näin yleisestikään ottaen ole tasohyppelyiden kermaa: kyllä Sonyn toisen pelisarjan, Ratchet & Clank-pelien grafiikka pesee Invizimalsin mennen tullen. The Lost Kingdomin hintalappu on noin kymmenen euroa normaalia konsolipeliä alhaisempi, mutta en silti laskisi tätä tekosyyksi heikommalle grafiikalle.
Hahmot näyttävät kyllä sinänsä varsin mielikuvituksellisilta, mutta tasosuunnittelu ja maisemat ovat jollain tapaa kamalan vaisuja ja rujoja. Kaikki vain on niin kovin.. Mitäänsanomatonta. Arvostelun yhteydessä olevista kiillotetuista pressikuvista ei aivan todellista mielikuvaa grafiikan tasosta saa. Visuaalista puolta ei auta tarinamoodin ajoittain tahmaileva ruudunpäivityskään ? ei etenkään hetkinä, jolloin pitäisi hyppiä ja kamerakin poukkoilee missä sattuu. Pelin aikana soiva, aina välillä tason vaihtuessa niin ikään muuttuva taustamusiikki sen sijaan on varsin toimivaa ja sen fantasiahenkisyys ja etenkin joidenkin musiikkien unenomaisuus korostaa mukavasti pelin maailman epätodellisuutta.

Ei Invizimals ? The Lost Kingdom mikään aivan huono peli ole, mutta ei se loppujen lopuksi tarjoa mitään sellaista mitä joku muu ei olisi jo tehnyt paremmin. Jos haluaa Invizimalsin kaltaisen ötököiden keräilypelin, ovat Skylanders-pelit hyvä vaihtoehto, jos taas haluaa lapsille sopivaa ihan perinteistä tasohyppelyä ilman hahmojen tai figuurien keräilyä, ovat Sonyn Ratchet & Clank-sarjan pelit taas tällä saralla omasta mielestäni se ykkösvaihtoehto.

Yhteenveto

Rimaa hipoen julkaisukelpoinen

Hyvää

  • + Suomenkielisyys
  • + Taustamusiikki
  • + Hahmojen vaihtelu tuo edes hieman mielenkiintoa pelaamiseen

Huonoa

  • - Kamerakulma sekoilee ajoittain
  • - Grafiikka on rujoa ja hidastelevaa
  • - Ääninäyttely ontuu
  • - Moninpeli vain verkossa tai cross-playna
  • - Tarinamoodi on varsin keskinkertaista tasohyppelyä