Arvostelussa LEGO Batman 2: DC Super Heroes

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 22.heinäkuu 2012

Peliarvostelu

Pelin nimi LEGO Batman 2: DC Super Heroes
Alusta XBOX360
Arvostelukappale WB Games
Ikäraja Sopii kaikille
Avaa pelin lisätiedot

Lego Batman 2: DC Super Heroes tuo jälleen kerran yhteistyössä Warner Bros. Gamesin sekä Traveller’s Talesin tuottamana pelaajien ulottuville ihkauuden Lego-aiheisen pelin. Uusin Lego Batman-peli on pitkän linjan kehittäjän Traveller’s Talesin tuotos. Jo vuonna 1991 perustettu pelitalo on olemassaolonsa aikana ehtinyt tehdä jos jonkinlaista peliä, mutta kultasuoneen pojat osuivat vuonna 2005 pelillään Lego Star Wars. Tuo Lego-aiheinen Star Wars elokuvien helposti omaksuttava mukaelma oli sen verran suuri menestys, että Lego-pelejä alkoi ilmestyä TT:ltä yhä tihenevämpää tahtia, vaikka pelitalo pääsi aikanaan kokeilemaan kynsiään pari kertaa myös varsin suosituksi nousseen Crash Bandicoot-pelisarjankin parissa.

Myöhemmin kuvioihin mukaan tuli myös ostetuksi tuleminen Warner Bros. Gamesin varakkaan käden kautta. WB Gamesin siipien suojiin siirryttyään TT on keskittynyt pelkkiin Lego-peleihin. Tätä kirjoittaessa TT onkin kehittänyt jo yli kymmenen Lego-peliä, tämänkertaisessa arvostelussamme olevan Lego Batman 2: DC Super Heroesin ollessa peli numero 14. Kokemusta Lego-peleistä siis löytyy ja rutkasti. Sen myös huomaa.
Traveller’s Talesin aiempia Lego-pelejä pelanneille on pelituntuma kuin tunnelmakin heti alusta alkaen tuttua tavaraa. Kontrollit ovat riittävän simppelit nuoremmillekin pelaajille, eikä toimintonappuloita liikkumiseen vaadittavien tattien ohella olekaan pääosan ajasta kuin kolme.
Lego-palikoiden ja ukkeleiden (tällä kertaa Batman-aiheisten) ympärille on uutta peliä varten kasattu Jon Burtonin (TT:n perustajan, ei sukua Tim Burtonille) käsikirjoittama tarina, joka tosin on aika perussettiä sarjakuvien ja etenkin Batman-aiheisten muiden pelien tiimoilta.

Gotham City joutuu jälleen kerran vapisemaan punteissaan, kun Arkhamin mielisairaalaan sullotut pahamaineiset konnat, etunenässä Jokeri, mutta myös Arvuuttaja, Pingviini, Harley Quinn, Two-Face, Poison Ivy, Kissanainen ynnä muut pakenevat selleistään Gothamin kaduille riehumaan ja kaaosta aiheuttamaan. Batmanille ja Robinille riittää siis jälleen paljon töitä ? itse asiassa tällä kertaa jopa niinkin paljon, että mukaan on pakko kutsua kokonaan toisesta maailmasta jopa Teräsmies, sekä Justice League (esim. Vihreä Lyhty, Ihmenainen, Flash ja Kyborgi) ? supersankareiden kilta, johon Batman itsekin myös kuuluu.

Seuraa viidentoista, ihan sopivan kokoisen tason verran puuhailtavaa, kun Batman, Robin sekä kumppanit yhdessä jahtaavat Jokeria ja myöhemmin myös hänen kanssaan liittoutuvaa Lex Luthoria, Teräsmiehen tuttua vihollista pitkin Gothamia estääkseen Jokerin kaipaileman täystuhon ja Luthorin aikeet Gothamin presidentiksi aivopesukaasun voimin.

Pelattavuudeltaan Lego Batman 2 on kuin ensimmäinenkin ja samalla vähän kuin kaikki muutkin TT:n Lego-pelit. Ideana on selvittää tiensä läpi tasosta toiseen vihollisia pieksemällä, pienempiä Legopalluroita keräämällä, jotka ovat eräänlaista valuuttaa. Kunkin tason kuluessa vastaan tulee tuon tuosta erilaisia melko kevyitä puzzleja, jotka ratkaistaan käyttämällä pelin jokaista hahmoa hyväksi. Pääosan peliajasta pelaaja pääsee kontrolloimaan vuorotellen vain kahta hahmoa, mutta loppupuolta kohden määrä nousee kolmeen, tai jopa viiteenkin.

Kaikilla hahmoilla on omat erikoiskykynsä ja temppunsa, minkä lisäksi Batmanille ja Robinille on molemmille tarjolla jälleen erilaisia ja ykkösestä eroavia erikoispukuja, jotka antavat kaksikolle erilaisia erikoiskykyjä. Esimerkkinä perusasussaan Batman ei osaa hyppimisen, kiipeilyn ja pomppimisen ohella kuin heittää batarangiaan ja kiivetä vaijerilla ylemmille tasoille, mutta sähköpuku, voimapuku, sekä lentopuku antavat aivan toisenlaisia voimia. Sähköpuvussa pelaaja voi marssia sähköistetyille alueille huoletta, kun taas voimapuvulla voidaan rikkoa tietynlaisia Lego-objekteja, joita muuten ei voisi. Lentopuku taas auttaa pääsemään isompien kuilujen ylitse, minkä lisäksi lentopuvussa on mukana ase, jonka ääniaalloilla voidaan rikkoa muutoin rikkoutumattomia lasipintoja. Robinin puvuissa juttu on tasan sama: jokaisessa puvussa on joku oma erikoisjipponsa, jonka ansiosta puzzlet lopulta ratkeavat ja hahmot voivat kulkea eteenpäin.

Vaikka Lego Batman 2 onkin monelta osin ykkösen kaltainen ja juoni sekä pahiksetkin kutakuinkin samat kuin viime kerralla, löytyy siitä myös huomattavia eroavaisuuksiakin. Pelin kakkososaa varten TT on suunnitellut pelialueeksi paljon suuremman ja avoimemman Gotham Cityn pelaajan leikkipaikaksi ? eikä toisaalta ihmekään, sillä kyllähän Teräsmiehen, Ihmenaisen ja Vihreän Lyhdyn lentokykyjen käyttäminen olisikin käynyt varsin hankalaksi alkuperäisen Lego Batman pelin pienillä pelialueilla. Lego Batman 2:n Gotham City sen sijaan on melko valtava, monista muista tämän päivän peleistä tuttu avoin, hiekkalaatikkomainen temmellyskenttä, jonne keräiltäviä on piilotettu sinne tänne ja eri vieläpä korkeuksiin, hyödyntämään mukaan tulleiden uusien hahmojen lento-ominaisuuksia.

Pelissä on nyt myös runsaasti erilaisia ajokkejakin saatavilla, Batmanin ja Robinin omien henkilökohtaisten lelujen, kuten Batman-auton, lennokin, veneen sekä Robinin moottoripyörän lisäksi. Gothamin kaduilta voikin alleen napata vaikkapa koulubussin tai ambulanssin ja huristella päättömästi kaupungin laidasta toiseen jos mieli tulee. Myös tehtäväpaikoille voi ja pitää itse ajaa, mikäli on edelliskertaisen pelisession päättämisen lopuksi palauttanut hahmonsa Batman-luolan suojiin. Käveleminen ei aina ole se kaikkein fiksuin valinta muutenkaan, koska tehtäväpaikalle saattaa olla hieman reilummin matkaa.

Kun tarina on lopulta kerran läpäisty, riittää pelissä silti hyvin paljon kahlattavaa. Ensinnäkin Lego Batman 2: DC Super Heroes pitää sisällään ? kuten kaikki aiemmatkin Lego-pelit ? mahdollisuuden pelata peliä yhteistyössä kaverin kanssa jaetulla ruudulla, jolloin meno ja meininki on tuplasti hauskempaa , kun (välillä) etenemisen estävät kimurantimmat puzzletilanteet pistävät molemmat miettimään yhdessä sitä oikeaa ratkaisua, vaikka kyllä se tekoälykin ihan kivasti mukana osaa roikkua ja toimia mukana kun niin vaaditaan.

Yleensä pelissä edetään siten, että hahmot toimivat vuoron perään: toinen painaa vivusta tai napista jossain minne toinen hahmo ei pääse, jolloin se toinen voi tämän jälkeen viimein jatkaa matkaansa jonkin vaihtoehtoisen kulkuväylän kautta ja lopulta hahmot jälleen pääsevät molemmat jatkamaan matkaa yhdessä. Välillä taas tulee tuhota jotain harmittoman oloisia Lego-objekteja, joiden jäänteistä sitten paljastuukin käypiä rakennuspalikoita, joita hyödyntämällä sitten rakennetaankin kätevästi vaikkapa tikkaat tai jokin härveli etenemistä auttamaan. Hahmojen tärkeyden vuorotteleminen on erittäin toimiva tapa jakaa pelattavaa, eikä kumpikaan pelaajista (jos co-op tilassa siis pelataan) jää pyörittelemään peukaloitaan muutamaa hetkeä pidemmäksi.

Co-op pelitilan ohella pelin Gothamista löytyy myös paljon keräiltävää ja avattavaa: noin parisenkymmentä DC Comicsin eri sarjakuvahahmoa, joista pahispomot saa pelattavakseen siten, että ensin paikantaa ne Batman-luolan skannerilla ja sitten ajaa kohteeseen kukistamaan kunkin pomon. Jokerin, Luthorin kuin pelissä pääsankareinakin pyörivät hahmot saa yksinkertaisesti pelaamalla pelin tarinan kerran lävitse. Useiden keräiltävien hahmojen ohella mukana on muun muassa keräiltäviä kultaisia Lego-palikoita sekä Batman-kanistereita, sekä pulassa olevia kansalaisia.

Esimerkkinä kaikkia kansalaisia ei edes voi pelastaa tietyissä vaiheessa peliä, vaan ideana on se, että yksinpelin läpäisyn jälkeen palataan tasojen kimppuun free play-pelimoodin muodossa, jolloin pelihahmojaan voi vapaasti vaihdella. Itselläni pelin läpipeluuprosentti näytti tarinan läpäisyn jälkeen säälittävää kahtakymmentä prosenttia, joten totisesti uudelleen peluuarvoa löytyy sellaista kaipaaville. Ainoana suurempana miinuksena Lego Batman 2:ssa pitäisin sen co-op pelitilassa edelliseen Lego-Batmaniin verrattuna sen tapaa jakaa ruutua. Koska pelialue Lego Batman 2:ssa on paljon isompi ja kamerakulmatkin paikoitellen paljon laajempia, on TT:n ollut pakko kehitellä jotain hieman erilaista ratkaisua co-op pelitilaa varten.

Ensimmäisessä Lego Batman-pelissä ruutua ei oltu jaettu mitenkään; pelaajat pelasivat samalla ruudulla ja se toimi hyvin, kuten aiemmissakin TT:n Lego-peleissä. Lego Batman 2:ssa sen sijaan on nyt turvauduttu jokseenkin mullistavankaltaiseen tapaan jakaa ruutua dynaamisesti. TV:lle ilmestyy ruudun kahtia halkaiseva split screenin viiva, silloin kun hahmot ajautuvat tietylle etäisyydelle toisistaan. Tämä musta viiva muuttaa paikkaansa sitä mukaa kun pelaajat liikkuvat ruudulla. Välillä viiva saattaa olla vaakatasossa, välillä pystytasossa ja välillä jotain siltä väliltä, vinottain. Välillä toinen pelaaja on yläpuolella vakaana jaettua ruutua ja välillä toinen.

Tämä kaikki toimii jossain määrin hyvin ja on varsin kekseliäskin tapa jakaa ruutua, mutta pahimmillaan se taas häiritsee ja sotkee pelaamista ? etenkin hyppelykohtauksissa ? ikävän paljon ja hämää sen verran ruudun pällistelyä, että omat tai kaverin hyppy-yritykset menevät välillä aivan poskelleen, kun viiva yllättäen ilmestyykin ruudulle, jakaa sen ja heittää toisen pelaajan peliruudun toisen yläpuolelle. Vaikeimpien hyppy-yritysten aikaan kannattaakin hahmojen olla mahdollisimman lähellä toisiaan, jotta viiva ei ilmestyisi ruudulle lainkaan. Eihän tämän näin pitäisi mennä. Muutamaan otteeseen meinasi jopa mennä hermokin, koska viiva ja sen poukkoilu ruudulla aiheutti pelikamerassa äkkinäisiä heilahteluita kuin heikoimmissa tasohyppelypeleissä konsanaan.

Paljon lukuisamman supersankarijoukon (pahisten määrä on kutakuinkin pysynyt samana), paljon isomman ja vapaamman pelialueen ohella, sekä hieman muuttuneen co-op pelitilan ohella etenkin pelin audiovisuaalinen toteutus on päässyt hiomakoneen alle, vaikka ei . Huomattavin uudistus on ääninäyttely, joka alkuperäisestä Lego Batmanista puuttui tyystin ja oli korvattu hahmojen muminalla. Lego Batman 2:ssa ääninäyttely onkin hyvä olla, sillä pelissä on lukuisia, varsin animaatioelokuvan kaltaisia välipätkiä, jotka pelin juonta kuljettavat eteenpäin. TT:n Lego-peleille tuttuun tapaan dialogiin kuin itse animaatioihinkin on upotettu myös huumoria ? esimerkkinä Batman ei ole kovin innoissaan siitä, miten apurinsa Robin fanittaa Teräsmiehen mahtavuutta ja tämä käy pelissäkin ilmi hauskalla tavalla.

Kaiken kaikkiaan ääninäyttely on erittäin laadukasta ja puhaltaakin pelissä entistäkin enemmän muovisilta näyttäviin lego-ukkeleihin elämää, aivan uudella tavalla. Vaikka pelin ääninäyttelijöiden joukosta ei juurikaan löydy mitään suuria Hollywood-nimiä, eikä Star Warsin Mark Hamillkaan ole ääntelemässä tällä kertaa Jokeria, on äänityöskentely silti hoidettu ammattinimillä. Kaikkien pelin ääninäyttelijöiden ansiolistalta kun löytyy kymmenittäin ja kymmenittäin pelejä sekä animaatiosarjoja, joille äänityötä on tehty. Tämän hetken nimekkäin kaiketi on muun muassa Pingviiniä ääntelevä Nolan North, joka on ollut muun muassa Uncharted-pelien ykkösnimi.

Alkuperäisessä Lego Batmanissa oli selkeästi aikanaan haettu jonkinlaista sarjakuvamaisuuden ja Tim Burtonin Batman-elokuvien kaltaista tunnelmaa grafiikan kuin musiikinkin suhteen. Ensimmäinen Lego Batman kun piti sisällään Tim Burtonin ensimmäisen Batman-elokuvankin musiikkia, eli Danny Elfmanin töitä, siinä missä grafiikka taiteili jossain sarjakuvamaisuuden ja Tim Burtonin synkän Gotham City visualisoinnin välimaastossa. Nyt grafiikkaa on paranneltu entisestään ja siinä missä Lego-ukkelit ovat piirun jos toisenkin entistä muovisemman oloisia, niin itse pelimaailma muistuttaa nyt pääosin Tim Burtonin synkkää Gothamia, kuin sarjakuvamaista kaupunkia. Siksi tämä hieno kontrasti realistisemman grafiikan sekä muovisten ukkeleiden ja objektien välillä toimiikin paljon näyttävämmin kuin aiemmin.

Musiikillisesti juuri mikään ei sen sijaan ole muuttunut: mukana on edelleen ensimmäisestä Tim Burtonin Batmanista tuttuja musiikkipätkiä. Henkilökohtaisesti olen aina pitänyt Danny Elfmanin Batman-sävellyksiä parhaimmin Yön Ritaria edustavina ? Hans Zimmer on sekin jollain tapaa Batmaniin istuvaa, mutta ei vedä vertoja Elfmanin synkkähenkisille Batman-musiikeille.
Ei Elfmanin musiikit kuitenkaan pelkästään hyväkään juttu ole: tismalleen samat musiikkipätkät kun löytyivät jo ensimmäisestäkin Lego Batmanissa, niin tätä toisintoa voisi pitää jo melkein jonkinlaisena kierrätyksenä. Elokuvasta napatut lyhyet musiikkipätkät alkavat myös pahasti junnata paikallaan silloin, kun pelaaja tai pelaajat ovat jumissa jossain tietyssä kohdassa pidemmän aikaa ? puhumattakaan pelikohtauksista loppupuolella peliä, jossa useaan otteeseen yritetään tuhota Jokerin ja Luthorin superlaitetta, joissa kohtauksia on venytetty ehkä jopa kohtuuttomankin pitkiksi tehden loppupuolen tasoista hieman puuduttavia.
Kaiken kaikkiaan Lego Batman 2: DC Super Heroes kuitenkin on varsin nautinnollinen Lego-pläjäys ja siitä huomaa, että pelattavuus, legomaisuus, kuin tässä tapauksessa Batman-tunnelmakin on hiottu huippuunsa. Pelissä riittää todella paljon puuhasteltavaa ihan sopivan pituisen tarinamoodin jälkeenkin, eikä sovi unohtaa hauskuuden huipentavaa co-op pelitilaa, joka muutamista oikuistaan huolimatta on sitä tuttua hupia, jota Traveller’s Talesin Lego-peleiltä on totuttu odottamaan. Etenkään jos et alkuperäistä Lego Batman-peliä tai muutakaan Lego-peliä koskaan pelannut, on Lego Batman 2: DC Super Heroes todellakin katsastamisen arvoinen pelitapaus ja tarjoaa useaksi illaksi hauskaa hupia pahimpaan Batman-nälkään yhdessä viime vuoden lopulla julkaistun Batman ? Arkham Cityn sekä hiljattain ensi-iltaan tulleen uuden Batman-elokuvan kanssa.

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • + Co-op pelitila..
  • + Puuhailtavaa riittää tarinamoodin jälkeenkin
  • + Enemmän pelattavia supersankareita
  • + Tutut ja hyvät "Lego-kontrollit"
  • + Audiovisuaalisesti hienompi kokonaisuus
  • + Aiempaa isompi pelialue

Huonoa

  • - Tarinaa venytetään loppua kohden turhan paljon
  • - ..Jonka ruudunjakamistekniikka ei aina toimi
  • - Danny Elfmanin uudelleenkierrätetyt musiikit väsyttävät välillä