Arvostelussa Lego Indiana Jones – The Original Adventures

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 11.kesäkuu 2008

Peliarvostelu

Pelin nimi Lego Indiana Jones - The Original Adventures
Alusta XBOX360
Content Download Ei
Tuki omille musiikeille On
< >
Avaa pelin lisätiedot

Karismaattinen aarteidenmetsästäjä Indiana Jones on yksi Harrison Fordin muistetuimpia rooleja ja tätä nykyä jälleen ihmisten huulilla ja mielissä, kiitos hiljattain elokuvateattereihin ilmestyneen, ristiriitaisen vastaanoton saaneen neljännen Indiana Jones ja Kristallikallon Valtakunta -elokuvan. Uuden elokuvan vanavedessä on tottakai hyvä julkaista uutta Indy-lisenssimateriaalia. Toisin kuten kaikkien muiden elokuvien osalta, tällä kertaa markkinoille ei saavukaan tämän uuden Indy-elokuvan juonta seuraileva lisenssiroska, vaan sen sijaan elokuvasarjan kolmeen ensimmäiseen elokuvaan perustuva peli.

Mikä tämä peli sitten on? Lego-teemalla varustettu Lego Indiana Jones – The Original Adventures. LucasArtsin edellisen kahden edellisen Lego -aiheisen Star Wars -pelien tapaan Lego Indiana Jones – The Original Adventures on varsin samankaltainen kokemus. Toisaalta onko ihmekään, kun peli on aihepiiriä lukuun ottamatta pelimoottoria ja pelin kehittäjäfirmaa myöten samaa maata.
Peli jakautuu siis kolmeen alkuperäiseen elokuvaan ja kaikki on jaettu kuuden kentän mittaiseen seikkailuun, jotka seurailevat varsin löyhästi ja harppauksin itse elokuvien juonta. Juonta ja oleellisia kohtauksia siivitetään eteenpäin pelin omalla moottorilla tehdyillä välianimaatioilla, joissa Lego-ukkelit mumisevat vuorosanansa The Sims -pelien tapaan. Mikäli elokuvia ei ole nähnyt, ei pelin juonesta ota mitään tolkkua, eikä välillä ota tolkkua vaikka olisikin nähnyt. Toisaalta eihän tämä aivan mikään perinteinen juonta seuraileva lisenssipeli olekaan.

Lego Star Wars -pelejä pelanneille uusi Indy-peli on melko lailla tuttua kauraa ulkonäkönsä ja varsin simppeleiden kontrolliensa lisäksi myös pelimekaniikkansakin osalta. Kussakin kentässä ratkotaan kevyitä puzzleja, eli toisin sanoen kasaillaan legopalikoista useimmiten etenemisen kannalta tarpeellisia esineitä, etsitään avaimia, väännellään vipuja ja siinä lomassa kerätään ”legorahaa” maastosta ja rikotuista objekteista. Puzzlejen ratkaisujen lomassa saadaan kimppuun myös vihamielisiä ja aseistautuneita Lego-ukkeleita, jotka useimmiten ovat tilanteeseen ja kulloinkin kyseessä olevaan elokuvan kohtaukseen sopivia hahmoja. Esimerkkinä mainittakoon kolmannen Indy-elokuvan Venetsia-kenttä, jossa pelaaja saa vastaansa Graalin maljan salaisuutta suojelevia ”ritareita”.

Vihollishahmojen ohella Lego Star Warsien tapaan Lego Indyssä Indiana Jones ei ole se ainut oikea hahmo, joka pelissä nähdään. Kaikissa kolmessa elokuvaepisodissa on mukana kaikki enemmän ja vähemmän sivurooleissakin olleet hahmot. Peli myös hyödyntää tätä ja useimmiten pelaajalla onkin käskytettävään Indyn lisäksi muita kulloiseenkin kohtaukseenkin oikeasti kuuluvia hahmoja. Pelaaja voi vaihtaa kontrolloitavaa hahmoa milloin tahansa, muiden jäädessä tällöin tietokoneen ohjastettaviksi.

Erilaiset pelattavat hahmot eivät ole pelissä pelkkä kuriositeetti, vaan pelin kaikilla 60 erilaisella hahmolla on omat erikoiskykynsä. Indyllä on ruoska, jonka avulla voi heilautella itseään kuilujen ylitse kohdissa, jotka tätä vaativat ja esimerkiksi Indyn isällä on kyky tulkita muinaisia merkintöjä silloin kun sitä tarvitaan. Lähestulkoon jokaisessa kentässä tulee myös vastaan kohtia, joissa kahden hahmon on tehtävä yhteistyötä päästäkseen eteenpäin, kuten esimerkiksi hypätä samanaikaisesti nappuloiden päälle, jotta tarvittava ovi saadaan auki. Tuttuun tapaan peliä ei ole pakko pelata itsekseen yhteistyössä tietokoneälyn kanssa, vaan missä vaiheessa tahansa on mahdollista ottaa kaveri mukaan peliin. Luonnollisesti peli on yhteistyönä Lego Star Warsien tapaan parhaimmillaan ja muutoinkin kaksi päätä on viisaampi kuin yksi puzzlejen ratkonnan suhteen.

Star Wars -peleihin verrattuna tuntuisi nimittäin, että Indy-pelissä puzzlejen määrää olisi lisätty ja toimintaa vähennetty ja muutoinkin näiden kahden balanssi oli jotenkin paljon paremmin hallussa Lego Star Wars -peleissä. Aina ei voikaan Lego Indyssä välttyä puzzlejen ylitarjonnan tunteelta, kun tuntuu, että jokaisen puzzlen jälkeen on vastassa uusi. Jotkin pelin puzzleista ovat vieläpä turhan epäloogisia ratkottavia, vaikka ei peli siis mitään hardcore-seikkailupelin tasoa ongelmiensa osalta olekaan. Jotkin puzzlet ovat vain yksinkertaisesti liian epäselviä ja ratkaisu tai se tarvittava palikkalaatikko sijaitseekin sen hajotettavan hyllyn tai vastaavan uumenissa. Paikoitellen pelissä tulee osittain juuri epäloogisten puzzlejen vuoksi hetkiä, ettei oikein tiedä mitä pitäisi seuraavaksi tehdä, eikä asiassa välttämättä aina auta edes itse elokuvien juonenkulun tuntemus. Siinä sitä sitten pyöritään ympyrää ja kuunnellaan elokuvistakin tuttua musiikkia yhä uudelleen ja uudelleen niin kauan, että hermot menee.

Kussakin pelin kentistä siis ratkotaan puzzleja ja hajotetaan lego-ukkeleita paloiksi. Tämän lisäksi joissain kohdissa tulee eteen hetkiä, jolloin etenemistä on suoritettava jollain pelin kulkuvälineistä, kuten esimerkiksi Indyn ja tämän isän pako moottoripyörillä tai kohtaus, jossa Indy jahtaa veneellä Graalin maljan suojelijoita. Idea sinänsä on varsin hauska ja toisi mukavaa vaihtelua toiminnalle ja puzzlen ratkonnalle, mutta siinä missä Lego Indyn pelaaminen näin muuten on varsin vaivatonta ja simppeliä loistavien muutaman nappulan kontrolliensa ansiosta, on menopelien osalta homma taasen sössitty totaalisesti.

Menopeleillä liikkuminen pelissä on niin kamalan painajaismaista työtä, että hauskuus on tästä hyvin kaukana. Menopeli kuin menopeli – oli se sitten moottoripyörä, vene tai auto – ohjautuu ja käyttäytyy aivan luonnottomalla tavalla, mikä tekee niiden ohjaamisesta ärsyttävää tatin veivaamista siinä toivossa, että jos vaikka kulkupeli suostuisi jotenkuten ohjautumaan haluttuun suuntaan. Asiaa ei auta yhtään pelin lukittu kamerakuvakulma, joka olisi aivan hyvin voitu tällaisissa kulkupelikohtauksissa siirtää automaattisesti vaikkapa pelaajan hahmon selän taakse. Onneksi kulkuneuvoja ei tarvitse liian usein pelissä käyttää, sillä ne vähätkin tällaiset hetket joita pelissä on, ovat liikaa.

Kun yksinpeli on viimein kahlattu lävitse – ja mikään pitkäkestoinen pelikokemushan kyseessä ei ole – on toki vielä mahdollisuus kahlata se yhdessä kaverin kanssa, ellei sitä ensimmäisellä peluukerralla tehnyt. Lisäksi jokaisesta pelin kentästä löytyy keräiltäviä aarteita, joita voi kerätä itse tarinan aikana, mutta joita voi palailla myös etsimään pelin Free play -moodissa. Free play moodi avautuu jokaiselle kentälle erikseen sen läpäisyn jälkeen. Free play antaa pelaajan valita käyttämänsä hahmot, joten pelaaja pelata vaikkapa ensimmäistä Indy-elokuvaa kakkosen hahmoilla ja niin edelleen.

Jokaisessa pelin kentässä on myös objekteja ja paikkoja, joihin ei kerta kaikkiaan tarinaa pelatessa pääse, mutta joihin pääsee sitten tietyllä hahmolla jälkikäteen, kunhan vain valitsee Free play -moodin ja sen jälkeen pelattavaksi sopivan hahmon. Esimerkiksi pelin tarinan pelaamisen aikana tulee kohdanneeksi paikkoja, joihin pääsee vain pienikokoinen hahmo. Ei muuta kuin Free play -moodi käyntiin, kun tehtävä on suoritettu ja sen jälkeen esimerkiksi Indy-kakkosessa mukana ollut Short Round -niminen lapsihahmo peliin. Pelaamisen välillä pelaaja voi vierailla Indiana Jonesin yliopistolla ja ostella kentissä keräämillään legorahoilla muun muassa artifakteja, jotka tosin on mahdollista saada aivan ilmaiseksikin keräämällä kaikki aarrearkut tehtävistä.

Audiovisuaalisesti Lego Indy on varsin nannaa katsottavaa. Lego Indy tekee sen Indiana Jones -elokuville, minkä Lego Star Wars teki Star Wars -elokuville. Eli toisin sanoen siirtää ruoskanheiluttajan seikkailut varsin näppärännäköiseen legomuottiin, jossa jokaikinen legohahmo ja lego-objekti on aivan sataprosenttista legoa, samalla kun lego-ukkeleiden ilmeet ja vääntelehtiminen tuo pikku-ukkoihin sitä persoonallisuutta. Välillä tekisi mieli pelaamisen keskellä jopa jäädä paikalleen ihastelemaan pelkästään lego-ukkeleiden hieno animointia ja niiden ah, niin muovista ulkonäköä, jonka kerrankin voidaan sanoa näyttävän hyvältä, toisin kuin realismia tavoittelevissa toimintapeleissä sun muissa, joissa pyritään mallintamaan ihmisen ihoa. Hienon ja autenttisen legopalikkagrafiikan kruunaa erittäin sulava ruudunpäivitys ja hauskasti itse elokuvien pohjalta itse kirjoitetut kohtaukset, jotka on kaikki maustettu sillä lapsiystävällisellä ja humoristisella legotunnelmalla.

Äänipuolella suurimpaan rooliin nousevat erilaiset ääniefektit, sekä John Williamsin itse elokuvistakin tuttu, upea ääniraita, eikä peli soitata pelkästään sitä Indiana Jones -elokuvien tunnaria, vaan pelissä läpikäydään melkeinpä kaikki musiikkiraidat, jotka Indiana Jones -elokuvistakin löytyy. Äänirepliikkejä pelissä ei ole, sillä kuten aiemmin tulikin jo todettua, koostuu ”puhuminen” ja dialogi pelkästä muminasta lego-ukkeleiden välillä, joka toisaalta myös sopii peliin, mutta toisaalta kyllä ihan oikea puhekin peliin olisi sopinut, vaikka ei olisikaan Harrison Fordin ja kumppaneiden käsialaa ollut.
Kokonaisuutena Lego Indiana Jones on sitä mitä Lego Star Wars -pelitkin ovat olleet. Mahdollisuus pelata kaikki kolme Indiana Jones -elokuvaa lävitse, samalla ”leikkien” lego-ukkeleilla. Pelin pelaaminen tuo tottakai nuo lapsuuden legot ja legopalikat jälleen vahvasti mieleen, eikä peli välttämättä ole pelkästään perheen pienemmille suunnattua hupia, vaan siitä pystyy helposti nauttimaan hieman pienemmät, kuin sitten varttuneemmatkin Indy-elokuvien fanit.

Yhteenveto

Keskivertotasoa parempi

Hyvää

  • + John Williamsin musiikkiraita
  • + Näyttävä grafiikka
  • + Kaksinpeli
  • + Hyvät ja simppelit kontrollit..

Huonoa

  • - Puzzlejen/toiminnan määrä ehkä hiukan epäbalanssissa
  • - Osa puzzleista turhan epäloogisia
  • - ..Poislukien menopelit
  • - Lyhyt yksinpeli