Arvostelussa Lego Star Wars – The Force Awakens

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 17.elokuu 2016

Peliarvostelu

Pelin nimi Lego Star Wars - The Force Awakens
Alusta Xbox One
Kehittäjä/Julkaisija: Traveller's Tales/Warner Bros Games
Pelaajamäärä/Moninpeli: 1-2/samalla konella
Avaa pelin lisätiedot

Traveller’s Talesin loputtoman Lego-pelien vyöryn ja menestyksen potkaisi aikoinaan käyntiin ensimmäinen Lego Star Wars, joten on pelkästään luonnollista, että myös JJ Abramsin luotsaama, tuorein Star Warsin tarina sai osakseen legokäsittelyn. On taottava niin kauan, kun rauta on kuumaa, joten legopelejä julkaiseva Warner Bros Games ei ole jaksanut odottaa, että kaikki kolme uuden trilogian elokuvaa tulisivat ulos ja kaikki tarinat voitaisiin niputtaa samaan legopakettiin, kuten esimerkiksi aiemman Star Wars -trilogiankin ja Jurassic Worldin kohdalla toimittiin. Tämä uusi Lego Star Wars esitteleekin vain yhden tarinan.

Hauskana ja ideana pelin alku ja käytännössä kevyt tutoriaaliosio pelataan Jedin Paluu -elokuvan lopun tapahtumissa ja maisemissa muun muassa Endorin metsissä Han Solona sekä Tähtihävittäjän kyydissä Darth Vader Vs. Luke Skywalker -hengessä ja sen jälkeen onkin hyvänä siltana mukava lähteä jatkamaan tarinaa seitsemänteen episodiin.
TT:n uusin legopeli, Lego Star Wars – The Force Awakens noudattelee aika pitkälti tuttua kaavaa studion aiemmista legopeleistä, mutta peli yrittää heittää soppaan myös jotain pieniä uudistuksiakin. Keskeisimpänä ominaisuutena on totta kai se vanha tuttu jaetun ruudun co-op moninpelimahdollisuus, johon ei koskaan kyllästy, mutta myös eteneminen ja pelimekaniikka noudattelevat pitkälti tuttuja kuvioita.

Pohjamateriaaliksi on otettu tietysti se esikuva, eli The Force Awakens -elokuva ja siitä on napsittu kaikki tärkeimmät kohdat pelin tarinaa varten ja muovattu ne legomuotoon. Tämä tarkoittaa sitä, että tutut kohtaukset eivät ole pelkästään ”palikkamaisia”, vaan tutuista kohtauksista on myös kaikki vähäinenkin vakavuus poistettu ja korvattu humoristisilla legoukkeleiden hassutteluilla. Tällä kertaa on menty keventämisen yksityiskohdissa jopa niinkin pitkälle, että Finn (se ex-stormtrooper) ei tarinan alussa tahraakaan kypäräänsä verenpunaisella kädenjäljellä, vaan sen sijaan tuo jälki on väriltään vihreää viatonta sorttia.

Pelissä pelaaja (tai pelaajat) seuraavat tarinaa välipätkien muodossa ja aina väliin päästään pelaamaan itsekin joitakin kohtauksia tuttuja hahmoja liikutellen, jotka kaikki eroavat toisistaan omaamalla vähän erilaisia kykyjä. Finn osaa mennä myrkkykaasujen lävitse kaasunaamarin kanssa, BB-8 voi ahtautua sisään pienistä luukuista ja Rey on hyvä kiipeilyssä.

Pelattavat osiot on jaettu pieniin paloihin, joissa yleensä väännellään vipuja, painellaan nappuloita tai rikotaan lego-objekteja ja rakennetaan niistä jotain uutta ja tarpeellista, jotta saataisiin joku ovi auki tai muuta vastaavaa. Siinä sivussa kerätään satoja tuhansia legohippuja per kenttä ja ostellaan niillä käyttöön Star Wars -universumista tuttuja hahmoja, joita voi sitten käyttää jo pelattujen kenttien uudelleen pelaamisen aikana vapaapelissä.

Tätä yli kymmenen vuotta vanhaa konseptia Lego Star Wars ? The Force Awakens yrittää hieman muuttaa, enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Sen sijaan, että rikotusta esineestä ja sen palikoista rakennettaisiin vanhaan malliin aina vain yksi tietty uusi objekti edesauttamaan etenemistä, saattaa peli pistää pelaajan valitsemaan kahdesta tai jopa kolmesta erilaisesta objektista, jotka on mahdollista rakentaa samasta läjästä.

Kaikkia näitä vaihtoehtoja tarvitaan, mutta juju piilee siinä, että objektit pitää yleensä rakentaa kaikki tietyssä järjestyksessä, jotta käsillä olevan puzzlen saisi ratkaistua ja päästäisiin etenemään kohti seuraavaa välipätkää ja seuraavaa aluetta. Tämä uudistus on teoriassa ihan kiva tuoden tuoreuden tuntua mukanaan, mutta samaan aikaan tuntuu vähän keinotekoiselta pitkittämiseltä ja muutoin kovin lyhyiden pelillisten kohtien hidastamiselta. Kun tämän uudistuksen lisää kaikkien niiden yliyksinkertaisten minipelien päälle, joita puzzlejen ratkomisen aikana joutuu käymään läpi, kasvaa yhden puzzlekohtauksen ratkaiseminen ajallisesti aika merkittävällä tavalla. Se ei kuitenkaan tunnu kivalla tavalla mukavalta, vaan lähinnä tylsistyttävällä ja puuduttavalta ja siten rikkoo pelin sulavaa tempoa ja kevyttä hauskanpitoa.

Välillä käy myös niinkin, että tulee vahingossa rakennettua palikkakasasta väärä objekti ja se turhauttaa koska se pitää rikkoa, jotta voitaisiin rakentaa se oikea, oikeaan kohtaan. Usein on kuitenkin vaikea sanoa mikä kolmesta tai kahdesta rakennuspaikasta on se oikea tarvittava objekti, joten rakennettujen palikoiden hajottamista pelin aikana tulee koettua usein.

Välillä taas kolmen erilaisen rakenneltavan esineen kanssa puljaaminen puzzlekohtauksissa hämmentää ja pitkittää entisestään niitä silloin tällöin eteen tulevia hetkiä, kun TT:n legopeleissä jää jumiin mietiskelemään mitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Jos sen yhden ainoan esineenkin kanssa välillä jää jumiin, niin kolmen eri vaihtoehdon kanssa näin käy erityisesti. Sanoisinkin, että yritys hyvä, mutta en silti nostaisi tätä uudistusta pelin eduksi.

Muita uudistuksia legopelien sarjalle ovat avaruuslentelykohtaukset muun muassa TIE Fighterin ja Millenium Falconin puikoissa sekä Gears Of War -henkiset 3rd person räiskyttelykohtaukset yksinkertaistetuilla kontrolleilla, joissa ammutaan storm troopereita ja samaan aikaan liikuskellaan automaattisesti suojien taakse liimauduttuna ja edetään uuteen välipätkään vasta sitten kun kaikki pelin haluama ammuskelu ja tuhoaminen on suoritettu.

Räiskyttelyt ovat toki välipätkien tapana näyttäviä hetkiä varsinkin kun kamerakulma toimii tällöin lähelle zoomattuma paljastaen paremmin grafiikan yksityiskohtia, mutta nämä kaikki lisätyt toimintakohtaukset QTE-toimintojen ohella pistävät miettimään pelintekijät oikeastaan haluavat pelinsä olevan; yhtä suurta lelumainosta, vaiko oikeasti hauskaa ja eheää videopelaamista lapsille ja lapsenmielisille.

Omasta mielestäni vanha tuttu kaava on toiminut tähän saakka varsin hyvin, vaikka jotain uutta se kenties kaipaisi. En kuitenkaan menisi sanomaan että nappuloiden painelut QTE:n muodossa tai edellä mainitut yliyksinkertaiset räiskyttelyt ovat sellaisia, joista pelisarjan olisi syytä olla ylpeä tai ylipäätään sellainen suunta, jota kohti kannattaisi lähteä suuntautumaan pitkällä tähtäimellä. Joskus vähemmän on enemmän, kuten sanonta kuuluu.

TT:n muutamaan muuhun viimeaikaiseen legopeliin verrattuna Lego Star Wars – The Force Awakens ei muutenkaan ole mikään suuri poikkeus, joten tämä tarkoittaa sitä, että se perinteinen rauhallisempi puzzlepelailu jää entistä suuremmin sivurooliin, kun välipätkät, toimintakohtaukset ja jopa hetket, jolloin pelikamera haluaa yht’äkkiä näyttää jotain ”tärkeää” nousevat suurempaan asemaan.

Pelattavat segmentit ovatkin pääosan ajasta hyvin lyhyitä pyrähdyksiä, kun taas välipätkiin on jälleen kerran laitettu runsaasti rahaa ja vaivannäköä. Visuaaliselta anniltaan peli onkin kenties upein legopeli, mitä studio on koskaan tehnyt, mutta jälleen kerran nousee pintaan tunne siitä, onko haluttu tehdä mieluummin interaktiivinen animaatio, yksi pitkä lelumainos vaiko perinteinen videopeli.

Lego Star Wars ? The Force Awakens luottaa visuaaliselta tyyliltään tuttuun ratkaisuun, eli taustat ja maastot on luotu normaaleista tekstuureista ja kaikki muu, hahmoja ja lego-objekteja myöten on tehty näyttämään palikoilta. Palikkamaisen Millenium Falconin tiloja on hauska tutkia siinä missä esimerkiksi aavikkoplaneetta Jakkun maisemat näyttävät ihan mukavan aidolta ja niin edelleen. Hahmojen animointikin on lähes täydellisen oloista ja myös valaistus pelissä on sitä luokkaa, että muovi näyttää muovilta ? aidommin kuin mielestäni aiemmin. Myös erilaiset legorakennelmat liikkuessaan hakevat mielikuvitukseltaan välillä vertaistaan. Palikat kuin ukotkaan eivät varmasti tämän terävämpinä ja yksityiskohtaisempina ruudulla ole vielä näkyneetkään.

Silmänkarkkia tukemassa on tuttu Star Wars -peleille ominainen äänimaailma, joka ei koskaan petä, oli minkä genren peli tahansa. Laserpyssyt laulavat, droidit piipittävät, kaiuttimista raikaa pelaajan korviin John Williamsin tutut (kuin ne uudetkin) sävellykset, mutta myös tuttua, suoraan elokuvasta revittyä äänityöskentelyä löytyy ja ovatpa elokuvan näyttelijät jopa nauhoittaneet ihan uuttakin materiaalia peliä varten, mukaan lukien Harrison Ford ? tai jos kyseessä ei ole itse mies, niin hänen ääniklooninsa siinä tapauksessa. Kuluissa ei olekaan suotta säästelty.

Kokonaisuutena Lego Star Wars – The Force Awakens on pohjimmiltaan varsin tuttu tuote, jonka parasta antia on edelleen se jaetulla ruudulla toimiva kahden pelaajan co-op, joka muuten omasta mielestäni toimii tällä kertaa paremmin kuin koskaan aiemmin.

Olen valittanut kerta toisensa jälkeen ruutua halkovasta dynaamisesti liikkuvasta mustasta viivasta, mikä aiemmissa legopeleissä on poukkoillut välillä miten sattuu ja häirinnyt siten ajoittain pelaamista. Nyt TT kuitenkin tuntuu saaneen viivansa aisoihin ja homma tuntuu pelittävän varsin huomaamattomalla tavalla, eikä viivaa tarvitse lukita tiettyyn asentoon, kuten aiemmissa legopeleissä. Tämä on hyvä parannus.

Näin muutoin Lego Star Wars – The Force Awakens on aiempiin legopeleihin nähden mielestäni ylihintainen ja vähän keskinkertainen peli. Elokuvia kun peliin on jaksettu sovittaa tasan yksi, eli tämä uusin seikkailu, kun taas aiempiin TT:n legopeleihin on yleensä aina tungettu kaikki sarjassa ilmestyneet elokuvat.
Eikö samaan nippuun The Force Awakensin kanssa olisi voinut heittää vaikkapa aiemmille konsolisukupolville julkaistua The Entire Saga -settiä remasteroituna? Tai edes Original Trilogya, josta olisi ollut kiva jatkaa episodi seiskan pariin? Kun ei niin ei. Vain yhden elokuvan kauppaaminen täysihintaisena legopelinä ei kuitenkaan ole estänyt myymästä peliä varten kymmenen euron season passia, jolla saa ladata lisäseikkailuja peliä varten. Peliin, jonka kohdeyleisö kuitenkin pääasiassa on ne nuoremmat. May the Money be with you.

Toki audiovisuaaliselta suunnittelultaan kädenjälki Lego Star Wars – The Force Awakens osalta on kauttaaltaan huippuluokkaa ja kenties TT:n parasta osaamista tähän mennessä, mutta pelimekaniikan puolelta löytyy tätä nykyä vähän liikaa kaikkea turhaa, joka laimentaa hauskuutta kuin sitä pelillistä aikaakin. Viimeaikaiset legopelit alkavat olla vähän liian raskaita omaksi hyväkseen ja vaikka niistä varmasti perheen pienimmät saattavatkin entiseen malliin pitää, on vähänkään vanhemman fanin vaikea välttämättä arvostaa sitä kaikkea samalla tavalla.

Lue loput arvostelusta

Yhteenveto

Keskivertotasoa

Hyvää

  • + Avaruuslentelyt vielä menevät, mutta...
  • + Visuaalisesti huippupalikkaa ja äänimaailma sitä ehtaa SW:tä
  • + ..Eikä jaetun ruudun dynaaminen viivakaan ärsytä enää!
  • + Se klassinen co-op..

Huonoa

  • - Peli käsittää vain yhden elokuvan verran pelattavaa
  • - Season pass olisi kuitenkin kaupan jos kiinnostuit
  • - Useamman lego-objektin kasaamiset välillä nakertavat ja pitkittävät turhaan kohtauksien pelaamista
  • - ..3rd person räiskyttelykohtaukset ovat turhia, turhansimppelien minipelien, QTE-hetkien ja turhan pitkien välipätkien jatkoksi