Arvostelussa Lego – The Lord Of The Rings

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 6.joulukuu 2012

Peliarvostelu

Pelin nimi Lego - The Lord Of The Rings
Alusta XBOX360
Arvostelukappale WB Games
Ikäraja 7
Avaa pelin lisätiedot

Mistä tietää, että lisenssipeli on laadukas ? Siitä, että sitä pelatessa se saa kaipaamaan sitä itse lähdemateriaalia. Lego ? The Lord Of The Rings on yksi tällaisia tapauksia. Tätä kirjoittaessani tuli kamala hinku katsoa välittömästi uudelleen Taru Sormusten Herrasta -elokuvatrilogia (ja vieläpä Blu rayn muodossa jos mahdollista!), mutta samaan aikaan teki jostain kumman syystä lähteä lelukauppaan ostamaan kasa legoja ja levittää ne pitkin mattoa. Päätin tyytyä ensinnä mainittuun.
Ehkä jälkimmäisen kohdalla selitys löytyy sisälläni asuvasta pikkupojasta, joka kai koskaan ei täysin kadonnut ja ensinnä mainittu sen sijaan sillä, että yksinkertaisesti todettuna Lego ? The Lord Of The Rings on ällistyttävän uskollinen lähdemateriaalilleen.

Lego ? The Lord Of The Rings on tätä nykyä Warner Bross Gamesin omistuksessa olevan Traveller’s Talesin ties kuinka mones legoukko-aiheinen pelisovitus, mutta eipä siitä ainakaan ?TT:n? kyllästyminen paista. Päinvastoin, The Lord Of The Rings -elokuvien pohjalta työstetty lego-versiointi on kenties yksi parhaita, ellei tähän mennessä paras TT:n kehittämä lego-peli.
Tähän mennessä varmasti jokainen on katsonut kyseisen elokuvatrilogian tai ainakin lukenut alkuperäisen kirjan. Jos et ole, niin kannattaa ehkä lykätä tämän arvostelun lukemista, sillä tekstissä saattaa esiintyä spoilereita.

Ehkä jokseenkin harhaanjohtavasti Lego ? The Lord Of The Rings -peli käsittää kaikki kolme Peter Jacksonin ohjaamaa Taru Sormusten Herrasta elokuvaa. Eeppinen lego-matka Sormuksen Ritareista ja jatketaan siitä Kahden Tornin pariin ja päätetään lopulta tarina Kuninkaan Paluun parissa. Traveller’s Tales on tehnyt lego-pelejään tällä periaatteella jo pidempäänkin: Indiana Jones -peli sisälsi kaikki kolme loistavaa alkuperäisosaa, kun taas esimeriksi Lego Star Wars ? The Original Trilogy sisälsi nimensä mukaisesti kaikki kolme loistavan alkuperäistrilogian rainaa. Tämä kertoo siitä, ettei TT ole peliensä ahne: moni muu varmasti olisi jakanut pelinsä kolmeksi eri tuotteeksi.

Onkin varsin hienoa, että lapset, muuten vain lapsenmieliset sekä trilogian jo nähneet fanit voivat kokea sen kaiken nyt legopalikoiden ja ukkojen esittämänä. Tunnelmaltaan Lego ? The Lord Of The Rings onkin varsin onnistunut. Sen elokuvista tuttu, Howard Shoren säveltämä ääniraita on läsnä pelissäkin ? välillä jopa toistuen identtisenä juuri samoissa kohtauksissa kuin elokuvissakin ? kun taas elokuvista sellaisenaan revityt hahmojen vuorosanat ja keskinäinen dialogi hoitaa hahmojen autenttisuuden.
Kaikkien legojen äiti

Kaikki on niin kovin legoa, mutta samaan aikaan peliä pelatessa tuntuu kuin katselisi kohtaus kohtaukselta uudelleen legoilla upeasti näyteltyä ja animoitua Taru Sormusten Herrasta saagaa. Ainoa miinus dialogien tuomisesta sellaisenaan peliin on se, että ihan aina siirros ei ole toimiva. Osa repliikeistä on liian hiljaisella tai muuten vain sen verran heikkoa laadultaan, että niistä ei tohdi saada selvää, vaikka avuksi löytyy toki englanninkielinen tekstitys. Suuren osan tunnelmasta ääniraidan sekä ääninäyttelyn ohella tekevät itse legot. Kaikki keskeisimmät hahmot muistuttavat kovasti omia esikuviaan ja legojen animointi ? ennen kaikkea ilmeily ja elehdintä välipätkien aikana on todella korkeaa tasoa.

Tuttuun tapaan TT on lisännyt myös Lego – The Lord Of The Ringsin välipätkiin omaa huumoriansa. Esimerkkinä Mustalla Portilla vartioivat örkit tilaavat itselleen pitsaa, Frodon tapaamat haltijat ryystävät kahvia mukeista ja henkensä Uruk-Haille menettävä Boromir ei kuolekaan hänet elokuvassa lävistävään keihääseen, vaan ? jousipyssyllä ammuttuihin lego-banaaniin ja lego-harjanvarteen. Huumorin kanssa ei ole leikitty liikaa ja suurin osa kohtauksista on otettu vakavasti, huumorin ollessa hauskasti taka-alalla, sen nostaessa aina silloin tällöin päätänsä, jotta ne elokuvasta toistetut surullisimmat ja synkimmät hetketkään eivät lego-muodossa olisi aivan niin synkkiä.

Pelattavuudeltaan ja kontrolleiltaan Lego – The Lord Of The Rings on jälleen tuttua huttua. Nappuloita ohjaimesta ei tarvita kuin kuusi: vasemmalla tatilla ohjataan hahmoa, oikealla pelikameraa sekä esimerkiksi Legolasin jousipyssyn tähtäintä. A:lla hypitään, X:llä pätkitään lego-muun muassa vihollisia köniin ja rikotaan rikottavia lego-rakennelmia miekoin ja käsin. B-nappula toimii pelin toimintanappulana, jolla suoritetaan yleensä ovien aukaisut, vipujen vääntelyt, lego-palikoiden kokoaminen objekteiksi ja niin edelleen.

Niille, jotka ovat aiempia TT:n lego-pelejä pelanneet ovat kontrollien ja pelattavuuden kanssa heti kuin kotonaan, eikä muillakaan kauaa mene. Navigoitavuudeltaan The Lord Of The Rings on ehkä piirun verran selkeämpi kuin edellinen, Lego Batman 2, jossa lähinnä aina yhtä pimeän Gotham Cityn vuoksi suuntavaisto välillä heikkeni oikean suunnan näyttävistä hohtavista legopallikoista huolimatta. Lego ? The Lord Of The Rings käyttää samaa navigointisysteemiä ja pääosin kirkkaassa päivänvalossa pelattavassa pelissä on helpompi navigoida.

Pelimekaniikaltaan Lego ? The Lord Of The Rings ? kuten muutkin samankaltaiset lego-pelit ? toimivat siten, että pelaaja ohjastaa aina vähintään kahta lego-hahmoa, mutta joskus niitä saattaa olla useampikin. The Lord Of The Rings legoversiointi varmasti vetää pohjat, sillä ennen kuin Sormusten Ritareiden porukka hajaantuu ensimmäisen elokuvan loppupuolella, on poppoota enemmän kuin tarpeeksi peliruudullakin. Kun trilogian parissa päästään pidemmälle, alkaa väki hajaantumaan enemmän ja esimerkiksi Boromir kuolee. Lego ? The Lord Of The Rings onkin siinä mielessä todella uudentyyppinen tapa pelata lego-peliä, että pelaaja vuorottelee aina tarvittaessa useamman eri porukan välillä. Olipa kyseessä sitten Frodo, Sam ja Klonkku, tai vastavuoroisesti Aragorn, Legolas ja Gimli, niin nämä erilliset porukat tarvitsevat aina jossain vaiheessa toistensa apua päästäkseen omassa paikassaan etenemään.

Lego ? The Lord Of The Rings on omasta mielestäni tasohyppelypeli, kuten kaikki aiemmatkin lego-pelit. Pelissä hypitään, kiipeillään, väännellään vipuja, etsitään avaimia lukkoihin ja niin edelleen. Toinen puolisko pelistä koostuukin sitten itse hahmoista ja näiden erikoisominaisuuksista. Esimerkkinä Frodo osaa valaista pimeitä paikkoja ja muuntua näkymättömäksi sormuksen avulla (tai naamioitua laatikoksi), Sam osaa sytyttää nuotioita ja istuttaa kasveja, Gandalf osaa leijuttaa objekteja sauvansa avulla, Aragorn on hyvä jäljittämisessä, Legolas osaa luoda kiipeilyreittejä jousista sekä hyppiä korkeammalle kuin kukaan muu ja niin edelleen. Koska pelattavia hahmoja on mukana kaiken kaikkiaan 84 kappaletta ja niistä noin parikymmentä itse trilogian päähahmoja, ei kaikkien erikoiskykyjä kannata tässä alkaa listata.

Kuitenkin joka ikinen hahmo on tarpeellinen ja aina tietyssä vaiheessa peliä toinen hahmo tarvitsee jotakuta toista avukseen, jotta pelin tarinan edistäminen olisi mahdollista. Parhaimmalta hahmojen yhteistyö tuntuu, kun toinen ihmispelaaja tarttuu sisään-ulos -tyyppiseen kahden pelaajan co-op peliin mukaan. Toisin sanoen pelin pelaamisen voi halutessaan aina aloittaa yksin, mutta toinen pelaaja voi käden käänteessä liittyä mukaan ja alkaa hallita toista tai jotain muista tekoälyn ohjaksissa olevista hahmoista. Ei sillä, etteikö tekoälykin hommansa osaisi, koska se osaa ja korvaa toisen ihmispelaajan puutteen varsin saumattomasti. Pelissä eteen sattuvia kevyitä ongelmanratkontatilanteita, joissa aina on jokin pähkinä ratkaistavaksi on yksinkertaisesti vain niin paljon hauskempaa ratkoa yhdessä kaverin kanssa.

Ongelmanratkonnan ja tasopompinnan ohessa pelissä kerätään muiden lego-pelien tapaan erivärisiä lego-pallukoita. Hopeista lego-pallukoista saa vähiten pisteitä, kultaisista vähän enemmän, sinisistä 10 000 ja purppuroista vielä tätäkin enemmän. Pallukoita keräämällä avaa kaikenlaista ekstrasälää, kuten uusia pelattavia hahmoja, joita voi ostaa käyttöönsä sen jälkeen kun koko peli on kerran pelattu lävitse. Ideana pelintekijöillä on kaiketi ollut se, että pelaaja palaisi jollain toisella hahmolla, jolla on omat erikoiskykynsä, pelaamaan tasoja uudelleen, sillä jokaisessa tasossa on erilaisia objekteja, joita ei tarinan päähahmoilla saada murretuksi. Objektien takana saattaa olla aarrearkkuja tai muuta mukavaa piilotettua sälää. Ja tokihan tämä jollain tasolla varmasti sitä uudelleenpeluun arvoa luokin.

Kokonaisuutena Lego – The Lord Of The Rings on todella ihastuttava taival The Lord Of The Rings -saagan maailmaan legojen silmin. Elokuvat nähneenä, ei voi muuta kuin kumartaa Traveller’s Talesille näin upeasti tehdystä versioinnista, joka taustamaisemiltaan näyttää siltä, että se voisi aivan hyvin olla ?vakavahenkinenkin?, aitoja maisemia ja aitoja naamoja käyttävä The Lord Of The Rings -peli, joka on täytetty hienosti tehdyillä ja sympaattisilla pienillä lego-ukoilla.
Pelin lähes täydellisen nautinnollista kokemusta (jos siis The Lord Of The Rings uppoaa sinuun) särkee hiukan eräs pelaamisen seisauttava bugi, jonka ainakin itse sain toistumaan arvostelua tehdessä kaksi kertaa peräjälkeen. Eräässä kentässä (Cirith Ungol) ja eräässä kohdassa pelaajan tuli pudottaa kaksi laatikkoa kielekkeeltä maahan. Toisen pudottaminen onnistui aina, mutta toinen laatikko jäi jostain syystä ilmaan leijumaan. Kyseessä ei ollut taikaa, eikä mikään muukaan ?lisäpähkinä? ratkaistavaksi, vaan ihan yksinkertainen bugi. Pääsin siitä kolmannella kerralla ohitse, jotenkin ihmeen kaupalla.

Sitä voisi kuvitella kyllästyneensä TT:n lego-peleihin jo hyvän tovia sitten, mutta aina ne vain jaksavat yllättää viihdyttävyydellään, eikä Lego – The Lord Of The Rings ole todellakaan mikään poikkeus ? se on hienoksi hiottu timantti.

Yhteenveto

Lähes täydellinen

Hyvää

  • + Tunnelmallinen ääniraita suoraan elokuvista
  • + Kiitettävä määrä pelattavia hahmoja
  • + Kaksinpeliä ei päihitä mikään
  • + Hyvät tutut kontrollit sekä pelimekaniikka
  • + Pelattavana kaikki kolme elokuvaa!
  • + Lähes kohtaus kohtaukselta kuin Jacksonin elokuvista
  • + Mukavan palikkamainen grafiikka

Huonoa

  • - Osa elokuvien äänityöstä ei ole siirtynyt ongelmitta peliin
  • - Pelaamisen rampauttava bugi (josta pääsee lopulta ohitse)