Arvostelussa LittleBigPlanet

Kirjoittanut: Petteri Hemmilä, 6.helmikuu 2010

Peliarvostelu

Pelin nimi LittleBigPlanet
Alusta PS Vita/PSP
Ikäraja 7
Verkkopelituki Ei, tukee tasojen imurointia netistä
Avaa pelin lisätiedot

Minulle vuosi 2009 oli PSP:n vuosi. Joo, tiedetään ettei PSP Go ottanut tuulta alleen ihan halutulla tavalla ja että kilpailua käsikonsolien herruudesta kiristi Nintendon lisäksi myös Apple. PSP sai kuitenkin oman nettikauppansa, sekä läjäpäin kovan luokan julkaisuja aina Gran Turismosta Grand Theft Autoon, mikä kohotti viime vuoden ainakin allekirjoittaneen silmissä yhdeksi Sonyn käsikonsolin parhaista. Yksi kohokohdista oli joulumarkkinoille julkaistu LittleBigPlanet.

PSP:n LittleBigPlanet kulkee PS3-isoveljensä viitoittamaa tietä. Mikäli koko toissavuotinen LBP-ilmiö on mennyt ohi korvien, niin kerrottakoon kyseessä olevan äärimmäisen hyväntuulinen tasohyppely, jossa pelaaja loikkii hamppukankaisesta hernesäkistä koostuvalla maskotillaan, säkkipojulla, läpi kekseliäiden kulissitasojen. Tavoitteena on päästä maaliin hengissä ? tai ainakin mahdollisimman vähillä kuolemilla ? ja kerätä ympäriinsä ripoteltuja piste- sekä esinebonuksia. Audiovisuaalista suunnittelua hallitsee hellyttävä yltiöpositiivisuus, pelattavuutta fysiikka: tasot näyttävät ja tuntuvat, kuin ne olisi rakennettu aidoista materiaaleista ja pelaaja voi pomppimisen ohella vaikuttaa taustoihin esimerkiksi roikkumalla sekä raahaamalla itseään kevyempiä esineitä.
Edellä lueteltu kuvaus pätee sellaisenaan myös PSP:n LittleBigPlanetiin. Sonyn oma Studio Cambridge on tehnyt uskollista työtä monistaessaan alkuperäispelin hengen sekä ominaisuudet PSP:n taskukokoon. Värikäs, hieman mielipuolinen grafiikka, ilopillereitä popsinut indie-ääniraita ja Stephen Fryn rauhoittava ääni tekevät heti kättelyssä selväksi, että tänne on tultu pitämään hauskaa. Ne jotka haluavat polttaa päreitään Megaman-tyyppisten refleksitasohyppelyjen tahdissa saavat hakea stressiannoksensa muualta.

Peli alkaa tuttuun tyyliin lämminhenkisellä tutoriaalilla, joka opettaa kädestä pitäen säkkipojuna elämisen perusteet. Kun tasohyppelykontrollit ja säkkimiekkosen veikeä ilmerepertuaari on käyty läpi, lähetetään pelaaja 36 tason, plus tasoeditorin mittaiselle odysseialle LittleBigPlanetin mielikuvitusmaailmoihin. Matka käy tällä kertaa Australian aroilta, Yhdysvaltain länsirannikolle ja teemat vaihtelevat hyisistä alppimaisemista Hollywoodin kellarin ufoelokuvalavasteisiin. Meno on PS3:n pikkusuuresta planeetasta tuttua fysiikkasävytteistä tasohyppelyä ja vieläkin kepeämpään ongelmanratkontaa. Hetkittäin sorrutaan hieman perinteisempään ?onnistu tai kuole? -tyypin tasoloikkaan, mutta onneksi ei liian usein, sillä säkkipojan ilmavat kontrollit eivät oikein tällaiseen millintarkkaan elosteluun tahdo istua. Vastapainoksi tasosuunnittelijat ovat päästäneet mielikuvituksensa valloilleen ja pelaajaa viihdytetään kaikella hauskalla, kuten mm. laskuvarjohypyllä sekä rakettikamelikyydillä. Jos pelin tasosuunnittelua haluaa asettaa linjaan alkuperäisteoksen kanssa, tuntuu Sony Cambridgen kädenjälki tuntuisi piirun verran esikuvaansa tasapäisemmältä. Ei kuitenkaan missään nimessä tylsältä. Harmillisempi juttu on ainoastaan se, että pelin 36 tasoa on koluttu läpi jo muutamassa illassa.

Yksi alkuperäisen LittleBigPlanetin tärkeimmistä koukuista oli jopa neljän pelaajan yhteistohinaa tukeva moninpeli. PSP-versiosta yhden koneen moninpeli jää ymmärrettävästi puuttumaan, mutta kun mukaan ei ole mahtunut edes nettipeliä Game Sharing -ominaisuudesta puhumattakaan, taittuu nenäliinan kulmaan (ainakin monen PSP:n kotitalouksissa) pieni solmu. Syitä moninpelin puuttumiseen voi vain arvailla, mutta yksinpelin lyhyys ja sieltä täältä irvistäneet bugit vihjaavat joulumarkkinoiden alla yllättäneestä deadlinesta. Bugit on sittemmin paikkailtu päivityksin, mutta moninpeliä tullaan tuskin näkemään.

Se ettei PSP-versioon mahtunut minkään valtakunnan moninpeliä, ei onneksi tarkoita sitä että kaikki alkuperäispelin hienoudet olisivat saaneet kirveestä. Pelin kiistellysti tärkein komponentti, tasoeditori, on mukana ja sen kanssa ei ole tehty kompromisseja: pelaajalla on vapaat kädet leikata, liimata ja sorvata juuri itsensä näköisiä tasoja. Jos aikaa ja intoa piisaa, voi editorilla nysvätä todella yksityiskohtaisia teoksia, joiden ei tarvitse hävetä edes alkuperäisten tasojen rinnalla. Hengentyönsä voi julkaista myös nettiin kaiken kansan ihasteltavaksi. Valitettavasti puolivalmiiden tasonraakileiden rakentaminen ja julkaisu on nopeaa ja helppoa, jonka ansiosta netti on pullollaan erilaisia keskeneräisiä kokeiluja. Onneksi hyviäkin tasoja löytyy (kokeilkaapa vaikka Apollo 13.5: Sacks In Spacea tai Pet Sackboyta) ja LBP:hen sisäänrakennettu arvostelusysteemi antaa laatusisältöä etsiville pelaajille välineitä erottaa jyvät akanoista.
Kaikkiaan LittleBigPlanetin PSP-versio hieno ja hatunnoston arvoinen suoritus. PS3-version läpäisseille se saattaa kalskahtaa pussilliselta jo nähtyjä temppuja. Temput ovat kuitenkin A-luokkaisia, eikä se, ettei pysty päihittämään yhtä kaikkien aikojen parhaista PS3-peleistä, ole millään mittarilla iso rikos. LittleBigPlanet on taskukokoisenakin viihdyttävä, väkivallaton ja monella tapaa ainutlaatuinen tasoloikkapeli, jota uskaltaa suositella kaikille hauskasta pitäville.

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • + Netti ja tasoeditori tarjoavat laajennuspotentiaalia
  • + Mielikuvituksellinen tasosuunnittelu
  • + Loistavat musiikit
  • + Vilpitön ja hyväntuulinen

Huonoa

  • - Ei moninpeliä
  • - Lyhyt