Arvostelussa Lost – Via Domus

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 2.maaliskuu 2008

Peliarvostelu

Pelin nimi Lost - Via Domus
Alusta XBOX360
Content Download Ei
HDTV-tuki 720p/1080i/1080p
< >
Avaa pelin lisätiedot

Lost TV-sarjaa on tätä kirjoittaessa nähty jenkkilässä jo neljännen tuotantokauden osalta viisi jaksoa. Suomessa sarjan uusin tuotantokausi pärähtää käyntiin myös piakkoin, joten innokkaimmat Lost-fanit eivät joudu kauaa odottelemaan jatkoa suosikkisarjalleen. Uutta kautta odotellessa onkin hyvä katsastaa sarjasta tehty virallinen lisenssipeli, joka kantaa nimeä Lost – Via Domus. Peli keskittyy monien muiden lisenssipelien tapaan mukailemaan esikuvansa tapahtumia. Lost-pelissä tapahtumat alkavat luonnollisesti ykköskauden ensimmäisestä jaksosta, eli siitä kun kone on pudonnut rannalle ja johdattaa pelaajan tämän jälkeen aina kolmoskauden loppuun saakka. Pelissä ei kuitenkaan seurata pääasiassa jo nähtyjen episodien tapahtumia, vaan sen sijaan peliä varten on luotu varta vasten kokonaan uusi selviytyjähahmo, jolla on Jackin, Katen, Sawyerin ja monien muiden sarjan päähenkilöiden tapaan oma synkkä menneisyytensä ja tarinansa, ajalta ennen kuin astui kohtalokkaan lentokoneen kyytiin.

Koska pelaajan hahmo menettää putoamisen aiheuttamana muistinsa, ei oman hahmon menneisyydestä tai siitä kuka hän on saada heti selville. Sen sijaan siinä missä sarjan tapahtumat soljuvat ikään kuin taustalla eteenpäin, saadaan oman hahmon taustatarinasta pikkuhiljaa asioita selville takautumien muodossa, kuten itse sarjassakin. Pelin takautumat ovat interaktiivisia ja hoidetaan siten, että pelaaja napsaisee kuvan juuri oikeaan aikaan oikeasta kuvakulmasta, joistain ruudulla tapahtuvasta asiasta. Ihan näin karun vaikea homma ei kuitenkaan ole, sillä pelaajalle näytetään ennen takautuman alkamista repaleinen versio oikeaoppisesta kuvasta. Siitä huolimatta muutamat pelin takautumat ovat rasittavia yritys-erehdys kokeiluja ja muutamia tällaisia saakin hinkata sitten useampaan otteeseen.
Takautumien pikkutarkka kuvaaminen kameralle ja sitä myötä pelin keinopidentäminen on todennäköisesti myös ollut erittäin tarkoituksellistakin, sillä pelinä Lost – Via Domus näin muuten olisi erittäin lyhyt pelikokemus. Sitä luonnollisesti luulisi, että sarjan kolmen tuotantokauden aikana tapahtuneista asioista saisi hieman pidempikestoisen pelin, mutta näin ei ole, sillä pelin tekijät ovat silpunneet sarjan tapahtumat todella pieniksi paloiksi pelaajan oman hahmon tarinan ympärille, eikä itse sarjan aitoja tapahtumia pääse arvostamaan, vaikka esimerkiksi viidakosta löytyneen luukun tiloja saakin käydä tutkailemassa.

Toisin sanoen, Lost-peliä on aivan turha kenenkään sarjaa tiiviisti seuraamattoman alkaa pelailemaan, sillä pelistä ei tällöin tajua puoliakaan ja pelinautinto jää todella ontoksi ja sekavaksi. Toisaalta jopa myös innokkaimmillakin Lost-faneilla(kuten allekirjoittanut)on välillä vaikeuksia tajuta pelin tapahtumia sen tekemien isojen tapahtumien loikkauksien vuoksi. Kokonaiskestoltaan peli on kahdeksan pelattavan episodin pituinen, mutta esimerkiksi jo pelin toisessa episodissa itse sarjassa tapahtuneet asiat, kuten mysteerisen luukun auki räjäytys ovat jo tapahtuneet, mikä itse sarjassahan tapahtui ensimmäisen kauden lopussa. Eli erittäin nopeasti siis edetään. Lost-fania ketuttaa myös varmasti sekin, että peli ei paljasta mitään uutta, paitsi ehkä sen, että mitä sen erään pysyvästi suljetun oven takana oikein olikaan siellä luukussa. Tietysti tästäkään ei voida olla varmoja, onko tämä sarjan tekijöiden oma paljastus, vaiko vain pelintekijöiden omaa arvailua.

Lost-fani ei varmasti myöskään arvosta sitä, että Lost-sarjan tunnelma on enemmän kuin vähemmän kateissa. Muutamina hetkinä pelissä on kyllä jopa jollain tapaa jännittäviä kohtia ja esimerkiksi kun ensimmäisen kerran joutuu mustan savun jahtaamaksi, on pientä jännitystä ilmassa. Muutoin meno ja meininki on varsin kateissa. Pelin tekijöille täytyy nostaa hattua kyllä siitä, että pelityyppi on valittu Lost-peliä varten erittäin hyvin. Kyseessä ei ole mikään suoraviivainen 3rd person räiskyttely, jossa ammuskeltaisiin niitä saaren pahoja ”The Others” asukkeja, vaan enemmänkin peli on eräänlaista toimintaseikkailua, jossa asetta tarvitsee koko pelin aikana käyttää vain pari kertaa. Harmittavasti tätä pelin käyttämää tyyliä ei kuitenkaan siitä huolimatta ole hyödynnetty läheskään tarpeeksi. Saaren ja viidakon vapaa tutkaileminen omassa rauhassa, sarjastakin tuttujen paikkojen löytäminen ja muiden sarjan päähahmojen kanssa asioista rupattelu olisi ollut poikaa, mutta ei.

Pelin tekijät ovat Lost-pelin kanssa tehneet niin monta asiaa väärin, eikä ainoiksi valituksen aiheiksi jääkään sarjan tapahtumien pilkkominen tai ne pelin etenemisen ajoittain pysäyttävät takautumat tai jatkuvasti eteen tunkevat sulaketaulut, joista etenkin jälkimmäisten kanssa menee loppupuolella peliä tuhottomasti aikaa pelaajan yrittäessä käännellä juuri oikeanlaisia sulakkeita juuri oikeaan asentoon saadakseen jonkin lukitun oven tai vastaavan auki.

Peli nimittäin etenee tiukasti pelaajan oman hahmon taustojen selvittelyn ja muistin palauttamisen merkeissä. Tämä tarkoittaa sitä, että viidakkoon ei pääse vapaasti temmeltämään, vaikka metsää on vaikka millä mitalla. Ehei, sen sijaan pelaaja joutuu seuraamaan tiukasti annettua polkua ja tältä eksyminen saa pelaajan hahmon tokaisemaan englanniksi, että ”pitääpä katsoa minne menen”, jonka jälkeen peli kehottaa joko pysymään annetulla polulla tai aloittamaan sen alusta. Viidakon sisältä uusien paikkojen, kuten Black Rockin tai sen luukun löytämiseksi pelaajan on seurattava tiettyjä merkkejä, kuten esimerkiksi lentokoneen osia tai puihin ripustettuja rättejä. Joskus tätä joutuu harrastamaan hieman ripeämpään tahtiin, sillä viidakossa voi törmätä mustaan savuun, joka nähtyään pelaajan tappaa tämän oitis. Kakkoskaudesta eteenpäin tutummaksi tulleet saaren vanhemmat ”the others” asukit näyttäytyvät nekin pelaajalle pelin aikana oikeastaan vain muutamina hetkinä ja niiden ”uhan” pelaaja saa kokea yksinkertaisesti siten, että välillä viidakossa väijyy yksinäinen tarkka-ampuja jossain puussa. Ei näin.

Hauskaa olisi ollut vapaan kuljeksimisen lisäksi se, jos pelaaja olisi voinut jutella henkeviä esimerkiksi Jackin, Katen tai Sayidin kanssa ajankulukseen, mutta muiden hahmojen kanssa kommunikointikin on typistetty erittäin yksinkertaiseen dialogiin, jossa pelaajalle annetaan muutamia kysymysvaihtoehtoja, joihin sarjan hahmot sitten vastailevat yhdellä lauseella tai sanalla. Mitään ylimääräistä tai syvällistä ei hahmoista irti saa ja suurimman osan pelin ajasta ne kököttävätkin kukin missäkin nurkassa yksinään tekemättä mitään samalla kun selviytyjien saari näin muuten on täysin autio ja autuaan tietämätön kenestäkään muista selviytyneistä, kuin juuri näistä muutamista päähahmoista. Pientä lisäautenttisuutta olisi juuri saatu sillä, että rannalla ja ylipäätään saarella olisi ollut enemmän hahmoja.

Ei peli aivan susi kuitenkaan ole, sillä sarjan visuaalisuus ja ulkoinen olemus on saatu melko hyvin kaapattua peliruudulle. Grafiikka on paikoitellen todella nättiä ja etenkin tihetä viidakot ovat upeaa katseltavaa. Harmi vain, ettei niihin todella pääse vapaasti temmeltämään. Pelihahmot, etunenänässä pelaajan oma on niin ikään erittäin hieno visuaalisesti samalla kun osa sarjasta tutuista hahmoista on onnistuttu mallintamaan peliin erittäin hyvin, tosin kaikki eivät näytä lainkaan omalta itseltään. Saatikka kuulosta. Peliä varten ei ole nimittäin saatu läheskään kaikkia oikeita ääninäyttelijöitä mukaan ja se jos mikä olisi ollut tärkeää pelin autenttisuuden takaamiseksi, siinä missä hahmojen ulkonäkökin. Se vähä dialogi mitä pelissä olevien hahmojen kanssa voi käydä, on varsin tuttua ja samankaltaista kuin sarjassakin(etenkin Sawyerin repliikit), mutta kun ne yhdistää ääniin, jotka ovat vain huonoja imitaatioita oikeista, jää toteutus vähintäänkin puolitiehen.

Onkin melko harmillista, että Lost-peli ei kokemuksena ole kovinkaan Lost. Kokonaan uuden hahmon, sekä tälle oman, pelin aikana valottuvan ja selviävän taustatarinan keksiminen on kyllä ollut ideana varsin hyvä, mutta toteutuksen osalta on menty metsään, koska hahmon tarina on varsin kuivakka ja mitäänsanomaton verrattuna sarjassa nähtyjen ”oikeiden” hahmojen monipuolisiin ja syvällisiin taustoihin, samalla kun itse pelikokemus on äryttävän rajoittunut. Niin ja onhan se pelin loppukin jokseenkin typerä ja sekava.
Mitä sitten varmasti monen Lost-fanin innolla odottamasta Lost-pelistä loppujen lopuksi jää käteen, vai jääkö mitään? No, visuaalisesti hieno peli, joka olisi voinut toteutukseltaan olla niin paljon parempikin. Tällaisenaan Lost – Via Domus on kuitenkin ärsyttävän lyhyt, lineaarinen ja kuivakalla pääjuonella(ja pelihahmolla)varustettu peli, jonka kyllä Lost-fanina pelaa ihan mielenkiinnosta lävitse, vaikka paikoitellen tunnelma pelissä on jokseenkin koomisen naurettava ja olematon. Kaitpa suurin tarkoitus onkin ollut saada Lost-faneilta rahat pois, ennen kuin sarjan katsojaluvut laskevat liikaa.

Yhteenveto

Rimaa hipoen julkaisukelpoinen

Hyvää

  • + Grafiikka
  • + Hyvä ideana

Huonoa

  • - Keinotekoiset pelinpidennyskohdat
  • - Erittäin lineaarinen
  • - Erittäin lyhyt
  • - Kuivakka juoni ja hölmö loppu