Arvostelussa Marvel: Ultimate Alliance

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 6.marraskuu 2006

Peliarvostelu

Pelin nimi Marvel: Ultimate Alliance
Alusta XBOX360
Content Download Ei
Tuki omille musiikeille On
< >
Avaa pelin lisätiedot

Mitä sarjakuviin ja sarjakuvasankareiden tehtailuun tulee, painivat kilpakumppanit Marvel ja DC Comics aivan omassa sarjassaan. Molemmilla on kasoittain sarjakuvasankareita ja molempien sarjakuvasankareista on myös tehty elokuviakin. DC:llä on muun muassa Teräsmies, Batman ja Kissanainen, kun taas Marvelilta löytyy Hämähäkkimies, X-Men ja Hulk.

Molempien sarjakuvasankareista on vuosien varrella aina 80-luvusta saakka tehty myös jos jonkinlaisia toinen toistaan parempia tai huonompia pelivirityksiä. Uusimpana tulokkaana sarjakuvasankaripelien valtavaan kirjoon saapuu Activisionin Marvel: Ultimate Alliance.
Kuten nimestäkin voi päätellä, ovat tällä kertaa kyseessä Marvelin sarjakuvahahmot. Muun muassa Fantastic Four -elokuvassa nähty pahis Dr. Doom on keksinyt katalan juonen maailman valloittamiseksi ja samalla koonnut yhteen isomman joukon tunnettuja pahiksia. Tämä tietää samalla sitä, että hyvää puolustavien supersankareiden on lyötävä hynttyyt yhteen, mikäli Doomin aikeet aiotaan estää. Marvel: Ultimate Alliance pitää sisällään kaiken kaikkiaan 25 pelattavaa, Marvelin sarjakuvista tuttua hyvishahmoa, joista osa tosin saadaan vasta pelaamisen myötä käyttöön. ”ultimaaliseen liittoon” lukeutuvat muun muassa supersankarit Hämähäkkimies, Daredevil, Elektra, Fantastic Four -nelikko, Wolverine, Storm, Captain America, Iceman, Iron Man ja Deadpool.

Pelimekaniikaltaan Marvel: Ultimate Alliance on melko tuttu Activisionin X-Men: Legends -pelejä pelanneille; pelaaja kokoaa nelihenkisen tiimin tarjolla olevista sankareista ja lähtee kurmottamaan pahiksia tasosta tasoon. Lähtökohdat loistavalle pelikonseptille ovat siis käsissä, mutta onko toteutus onnistunut yhtä hyvin?

Valitettavasti ei aivan. Kontrollit ovat kyllä kohdallaan ja nelikon ohjastaminen ja komentaminen on vaivatonta. Pelaaja ohjastaa kerrallaan yhtä sankaria, muiden kolmen ollessa tekoälyn ohjastuksessa. Tekoälyn ohjauksessa oleville hahmoille voi antaa simppeleitä komentoja pitämällä vasenta liipaisinta pohjassa ja valitsemalla ristiohjaimella halutun komennon, kuten puolustus tai aggressiivisuus. A -ja B-nappuloilla onnistuvat perushyökkäykset, kun taas oikeaa liipaisinta pohjassa pitämällä voidaan valjastaa käyttöön erikoisliikkeet.

Pelin edetessä pelaajan taisteluun valitsemat supersankarit keräävät kokemuspisteitä ja nousevat taitotasoissa. Taitotasojen nousun myötä hahmoille kertyy käytettäviä pisteitä, joilla pelaaja voi parannella kunkin hahmon erinäisiä taistelutaitoja. Kivana bonuksena pelaaja voi pelin edetessä myös vaihtaa hahmojen asustuksia ja siten esimerkiksi Wolverinelle on mahdollista saada tämän ”elokuvalookin” ohella myös aito sarjakuva-asukin.

Mikään järin vaikea pelikokemus, saatikka pitkä Marvel: Ultimate Alliance ei ole. Viisi pienempiin osiin pilkottua tasoa, sekä vihollistekoäly, joka ei oikein normaalivaikeustasollakaan osaa antaa kunnollista vastusta pelaajan lähestulkoon joka tilanteessa ylivoimaiselle nelikolle. Vihollistekoäly tuntuukin olevan hyvä oikeastaan vain turpiin ottamisessa jatkuvalla syötöllä kentästä toiseen. Ainoastaan isommat pomot saattavat tuottaa jopa oikeasti pientä haastetta, mutta näistäkin selviää yleensä yhdellä tai kahdella yrittämällä. Mikäli yksi pelaajan supersankareista saa kuitenkin niin paljon turpiinsa, että joutuu ottamaan lukua lattialla, voi pelaamista silti jatkaa lopuilla hahmoilla ja seuraavassa tallennuspisteessä pelaaja voi taas elvyttää puuttuvat joukkueen jäsenet.

Nämä seikat yhteen laskettuna eivät oikein ole omiaan luomaan pitkäkestoista pelikokemusta, vaikkakin kenttiin onkin sinne tänne piiloteltu keräiltävää, kuten konseptikuvia, sekä yksittäisiä ja lyhyitä ”sarjakuvatehtäviä” kullekin sankarihahmolle pelattavaksi.

Lyhytkestoisuutensa ohella pelin koluttavia tasoja vaivaa myös eräs toinenkin vika. Nimittäin tasosuunnittelu. Eteneminen on erittäin lineaarista, mutta myös tasojen ympäristöt itsessään eivät oikein sovi pelin sarjakuvahenkeen. Saattaahan olla, että pelissä koluttavat paikat on joissain Marvelin sarjakuvissa ennenkin nähty, mutta allekirjoittaneen mielestä pelin scifi -henkinen, vedenalainen tai esimerkiksi helvetin kaltaiselle maaperälle sijoittuva kenttä ei oikein nostaneet mitään järin suurta mielenkiintoa peli-intoa ajatellen. Pelin tasoista ehkäpä parhaiten onnistunut oli Arcade -pahiksen kenttä, jossa liikuttiin sirkusmaisemissa pellejä pieksien.

Visuaalisesti Marvel: Ultimate Alliance on kyllä hieno ja toimivan näköinen ja tällä saralla pelin kentät ainakin onnistuvat, nimittäin olemalla kiitettävän erinäköisiä toisiinsa verrattuna. Erikoismaininnan pelin visuaalisella puolella saavat upeat valaistus -ja varjostusefektit, jotka tosin jäävät hieman ikävästi paitsioon pelin käyttämän osittaisen lintuperspektiivikuvakulman takia, joka käytännössä pienentää juuri tällaisten yksityiskohtien kokoa. Pelin kuvakulmaa voi kyllä hieman zoomatakin, mutta tällöin itse pelaaminen hankaloituu, koska pelaaja ei näe kunnolla ruudun tapahtumia. Tämä on sääli myös siksi, että tällaisenaan pelin muuten niin hienojen ja yksityiskohtaisesti mallinnettujen supersankarien ihastelu lähietäisyydeltä jää varsin olemattomaksi, kun ruudulla joutuu vain tihrustamaan melko pienen kokoisia pelihahmoja.

Äänipuoli tarjoaa pääosin riittävän nautittavan kokemuksen. Kunnossa ovat niin erilaiset ääniefektit, kuin kohtuullisen hyvin näytellyt äänetkin, joskaan musiikki ei aivan kaikissa tilanteissa ole onnistunut. Useimmissa kentissä musiikki kyllä toimii ja istuu kentän teemaan, mutta esimerkiksi edellä mainitussa scifi -ja helvettikentässä paikoitellen soiva heviräminä ei istu omasta mielestäni Marvelin sarjakuvien maailmaan.

Vaikka pelikokemusta lannistavatkin heikonlainen vihollistekoäly, sekä peliin jokseenkin aiheeseen sopimaton kenttäsuunnittelu, niin paranee pelikokemus silti kaveriporukassa pykälän jos toisen. Marvel: Ultimate Alliancea voi samalla koneella pelata jopa neljä pelaajaa kerrallaan. Tarjolla on yhteistyöpelimoodi yksinpelin läpipelaamiseksi, sekä pelimoodi nimeltä Arcade, jossa pelaajat kisaavat toisiaan vastaan ja voittaja on se, joka on pieksänyt eniten vihollisia.
Mikäli kavereita ei löydy, voi pelin kumpaakin moninpelimuotoa harrastaa myös Xbox Liven välityksellä. Arvosteluhetkellä peliseuraa ei pelille valitettavasti löytynyt, joten käytännön testaamista Livessä ei päästy suorittamaan.

Yhteenveto

Keskivertotasoa parempi

Hyvää

  • + Kontrollit
  • + Grafiikka ja äänet
  • + Paljon supersankareita
  • + Kelvollinen tiimitekoäly
  • + Moninpeli

Huonoa

  • - Tasosuunnittelu
  • - Vihollistekoäly
  • - Lyhyt