Metal Gear Solid V: The Phantom Pain

Metal Gear Solid V: The Phantom Pain - arvostelu

Peliarvostelu

Pelin nimi: Metal Gear Solid V: The Phantom Pain
Lajityyppi: Toimintapelit
Alusta: PlayStation 4
Arvostelukappale: Nordic Game Supply
< >
Avaa pelin lisätiedot
Teksti: Teemu Laitinen, 6.10.2015 Arvioitu lukuaika: 9 minuuttia
Arvostelun Metal Gear Solid V: The Phantom Pain kansikuva

Konamilla on sattunut ja tapahtunut kummia jo jonkun aikaa. Yhtiön johto ilmoitti, ettei se aio enää keskittyä konsolipeleihin vaan pelaamisen tulevaisuus on mukamas mobiilissa ja mikromaksuissa. Tämän ilmoituksen jälkeen yritettiin vetää lausunto takaisin ja kerrottiin, että Pro Evolution Soccer tulee pysymään konsoleilla.

Konami kuitenkin otti ja repäisi vielä lisää, kun ilmoitettiin, että Silent Hills julkaistaan sittenkin ja Castlevania saa jatkoa. Nämä tosin tulevat pachinko -nimiselle peliautomaatille ja Castlevaniakin on näppärästi nimetty ‘Erotic Violence’ lisänimellä. Kaiken sekoilun keskellä Hideo Kojima on saanut lähteä ja samoin Metal Gear Solidin pelimoottorin, Fox Enginen, pääsuunnittelijakin sekä monia muita. Kaikki tämä on selvää viittausta sille, että Konami tosissaan ajaa alas oman firmansa pelituotannon konsolipeleillä ja keskittyy muihin bisneksiin.
Kaikesta tästä huolimatta Metal Gear Solid V: The Phantom Pain saatiin julkaistua mallikkaasti. Ongelmia tosin oli pelin yhdistämisessä onlinepeliin, mutta tällä ei suurta merkitystä ole ollut ja asia saatiin korjattua. Päivittäisen bonuksen on saanut aina kerättyä, myös näiden alkuajan ongelmienkin aikana, eikä vielä ole ollut sitä varsinaista onlinepelimuotoa saatavilla.

Metal Gear Solid V: The Phantom Pain alkaa yhdeksän vuotta Ground Zeroes -pelin tapahtumien jälkeen ? jos tuota tekelettä kokonaiseksi peliksi haluaa kutsua ? ?Big Bossin? heräillessä koomasta jossain hämärässä sairaalassa. Heti kättelyssä tilanne Snaken eli Big Bossin kannalta näyttää toivottomalta. Käsi on viety ja naama ja koko keho on täynnä sirpaleita. Ground Zeroes -pelin lopputapahtumat selittävät tämän tarkemmin. Jalatkaan eivät millään suostu toimimaan, vaikka viikkotolkulla yritetään kuntoutua. Pian on kuitenkin koettava ihmeparantuminen kun sairaalan valtaa jonkinlainen sotilasjoukko, murhaten kaiken mikä liikkuu. Pelaajalta lähtee jalat alta heti ensimmäisessä tehtävässä, sillä koko peli suorastaan räjähtää käyntiin. Oma henki tuntuu olevan koko ajan hiuskarvan varassa ja ajoittain jopa pieni paniikki iskee, kun tilanne näyttää Snaken kannalta täysin toivottomalta ja ei ole aivan selvää, että mitä kannattaisi seuraavaksi tehdä.

Asiaa ei auta yhtään se, että raskaasti varustautuneiden sotilaiden lisäksi sairaalassa riehuu mystinen tulimies, johon luodit ei tehoa ja hänellä on selvästi pala purtavana Big Bossin kanssa. Eikä siinä vielä kaikki. Tulimiestä tuntuu ohjailevan leijuva punahiuksinen poika ja ajoittain tulee mietittyä, että onko Snake vain pumpattu vähän liian täyteen lääkkeitä kun ympäristö menee liiankin yliluonnolliseksi.

Toiminnantäyteisen pakenemisen ja takaa-ajon jälkeen tavataan vanha ystävä, Ocelot. Tästä eteenpäin päästään tutkimaan avointa Afganistaniin perustuvaa pelialuetta ja se näyttää ensisilmäyksellä silmiä hivelevän kauniilta. Maisema piirtyy uskomattoman kauas ja on vaikea aluksi uskoa, että lähes kaiken minkä näkee on tutkittavissa. Vain lähes kaikki sillä Snake ei ole mikään kiipeilijä, eikä sen paremmin hyppelijäkään. Korkeimmat kohdat siis jäävät urkkimatta ja suurelta osin Afganistanin alue on täynnä kanjoneita joissa on vain vähän liikkumisvaraa, mutta kuitenkin sen verran, että vihollisen saa aina yllätettyä mikäli niin vain tahtoo.

Prologin jälkeinen tehtävä on vähän väkinäisen pakolla suoritettava, vaikka se avoin maailma siinä nenän edessä onkin. Miller, tuo toinen vanha tuttava, on myös alueella. Hänellä on kuitenkin asiat niin pahasti pielessä, että on joutunut neuvostoliittolaisten sotilaiden panttivangiksi ja aika rankan kidutuksen kohteeksi. Luulisi, että Millerin pelastaminen neukkujen hallusta olisi aika simppeli tehtävä, mutta tähän kun lyödään jälleen kerran hieman yliluonnolliselta vaikuttavaa ainesta niin johan on elämä hankalampaa. Pelaaja totutellaan jo alusta alkaen pääkallosotilaisiin, joita on pelin aikana muutamia erilaisia, mutta aina heitä seuraa sama outo usva.

Kun vihdoinkin asiat lähtee pyörimään rauhallisemmalla tahdilla, rakennetaan komentokeskus keskelle merta. Täältä aletaan sitten vihdoinkin hallinnoimaan omaa kasvavaa armeijaa, laajennetaan tukikohtaa entisestään ja myöhemmässä vaiheessa valloitellaan muiden pelaajien rakentamia tukikohtia. Tuo viimeiseksi mainittu seikka vaatii kuitenkin useita kymmeniä pelitunteja taakseen.

Pelattavaa Metal Gear Solid V:ssä riittää aivan uskomattoman paljon. Itse allekirjoittaneella on takana noin 90 tuntia ja vieläkin riittäisi paljon tekemistä. Kaikkia tehtäviä hallinnoidaan komentohelikopterista sekä muutakin toimintaa, sillä Snaken idroid toimii hallinnointivälineenä. Tämä näppärästi nimetty monitoimilaite on aina Big Bossin hyppysissä, jopa pelikentällä oltaessa. Tämän laitteen avulla näkee kartan ja tehtävien päämäärän. Ehkä puolet pelistä pyörii tämän laitteen ympärillä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö siinä kerkeisi taistella ja tylsyys iskisi kesken kaiken.

Konami kun nyt on panostamassa mobiiliin, niin idroidista on myös julkaistu iOS sekä Android-käyttöjärjestelmien versiot mobiililaitteille. Tämä tarkoittaa sitä, että voit linkittää kännykässä tai tabletissa olevan idroidin konsoliin ja näet kartan ja sinne päivittyvät tapahtumat reaaliajassa. Hieman tuli androidilla tätä testattua ja se toimi suhteellisen hyvin, mutta parantamisen varaa on. Kartta ainakin tuntui päivittyvän tarpeellisesti ja zoomaus toimi. Ehkä hieman hankalaa kuitenkin pitää laitetta sylissä tai näkyvillä samalla kun pelaa, joten se on jokaisen itsensä arvioitavissa, että kuinka hyödyllinen sovellus on kyseessä. Tämä on siis testattu nyt Metal Gear V:n PS4-version kanssa, esimerkiksi PC-versiosta ei ole tietoa. Ainoastaan huhuja sen toimimattomuudesta.

Tehtävät on jaettu useampaan eri alueeseen. Päätehtävissä koitetaan selvittää pääkallomiehen agendaa, sivutehtävissä tehdään kaikkea muuta, kuten esimerkiksi yritetään pelastaa eksynyttä lammasta, siivotaan miinoja tieltä tai pelastetaan vangittuja sotilaita. Peliä pidemmälle pelatessa, aukeaa mahdollisuus lähettää omia sotilaita ympäri maailmaa suorittamaan erilaisten asiakkaiden tehtäviä. Nämä tehtävät on luokiteltu vaikeusasteittain kouluarvosanoilla. Sillä erolla, että vaikein arvosana on S eikä suinkaan A. Samaa arvosteluasteikkoa käytetään kun pelaaja läpäisee tehtävän. Tämä asteikko myös kertoo sekä vihollisten että omien sotilaiden kyvyt, joista vahvin sotilas on S++. Helppo muistaa ja tämä toistuu monessa asiassa joten epäselvyyttä ei tule siitä, että mikä tarkoittaa hyvää ja mihin ei pidä pyrkiä.

Vaikutusvallan lisääntyessä omiin joukkoihin liittyy uusia tulokkaita, joiden kyvyt oma taistelusuoritus tehtävässä ratkaisee. Sotilaita liittyy mukaan bileisiin myös silloin kun omat joukot ovat saaneet suoritettua tehtävän, joko onlinetehtävän tai peliajan puitteissa valmistuvan tehtävän. Fulton ilmapallolla on myös erittäin kätevää ja suotavaa vangita vihollisen sotilaita, jolloin he liittyvät pelaajan seurueeseen. Aivan silmät solmussa näitä sotilaita ei pidä huolia omiin riveihin, sillä osa niistä aiheuttaa vain harmia. Taudit leviävät ja osalle tulee stressihäiriöitä. Nämä seikat tekevät sotilaat toimintakyvyttömäksi ja joutuvat sairastuvalle toipumaan. Tästä syystä on syytä pitää silmällä omaa armeijaansa ja potkia surutta pellolle sellaiset, jotka aiheuttavat harmia. Näin pysyy kokonaisuus vahvempana ja sairastupa tyhjempänä.

Päätehtävä numero 22:n jälkeen pelaaja pääsee rakentamaan ensimmäisen FOB:n (Forward Operating Base) ja myös hyökkäämään muiden rakentamiin. Ensimmäinen tukikohta jonka voi rakentaa on ilmainen. Lopuista kolmesta joutuisi pulittamaan oikeaa rahaa eli valitettavasti kyllä, MGS V sisältää mikromaksuja. Siihen ei ole pakko ryhtyä, ainakin itse koin, että yksi FOB on riittävä, sillä jo yhteen saa uppoamaan tuhottomasti rahaa (GMP) mikäli haluaa pitää hyvät suojat yllä. Pelin omaa rahaa pulittamalla saadaan nostettua vartijoiden valppautta. Tehtäviä suorittamalla Snake saa haltuunsa ohjeita, joilla sitten voi rakentaa opittuja suojia, kuten esimerkiksi infrapunasensori ja kamera.

Näitä ohjeläpysköitä on ripoteltu pitkin peliä vapaaseen maailmaan. FOB:n suojat saa tehtävistä, mutta esimerkiksi joitain aseita varten ohjeet saa vihollisten telttoja ja aluetta tutkimalla. Muutakin pientä keräiltävää löytyy jälleen kerran. Kasetteja ja julisteita. Niin sanottuja pääsiäismuniakin löytyy. P.T. on vahvasti edustettuna ja tuli huomattua yhteys ensimmäisen Metal Gear Solid -pelin hahmoon nimeltä Raven. Kasetit koostuvat vanhoista kasariklassikoista joita kuuntelee ihan mieleellään, välillä jopa tehtäviä tehdessä. Tunnelmasta tulee täysin erilainen kun Big Boss popittaa walkmanistaan ?Take On Me? -biisiä. Kunhan ei kaiutinta laita päälle, siitä vihollinen häiriintyy. Muutakin hauskaa kuin musiikkia on kaseteilla; vihollisten voitonhuutoja ja vaivoja.

Syvempi osa tarinaa löytyy kaseteilta ja niiden kuunteleminen onkin aika tuttua puuhaa aiemmista MGS-sarjan peleistä. Jo ensimmäisessä Metal Gear Solidissa (PSX-konsolilla) osa tarinaa tuli kuuntelulaitteen läpi. Mikään pakko ei ole kuunnella yhtään mitään, välianimaatiotkin voi ohittaa painamalla kosketusnäytön vasenta alanurkkaa kesken animaation. Välillä tämä on ihan hyvä, sillä aina ei mene tehtävä niin kuin strömsössä. Välillä vaikeustaso nimittäin laittaa kunnolla vastaan.

Kontrollit toimivat erittäin sutjakkaasti. Paniikissa voi tulla hätäiltyä ties mitä, mutta muuten tetsaaminen sujuu jouhevasti. Pahimmillaan voi joutua painamaan kolmea nappia pohjassa samaan aikaan, mutta harvemmin. Omaa taistelukumppania ohjatessa tätä joutuu kuitenkin välillä harrastamaan. Ainoa ongelma on kolmionäppäin, jonka avulla muun muassa lähetetään vihollisen sotilaat ilmapallolla kohti omaa tukikohtaa. Mikäli vastustaja on saatu pökerrytettyä niin, että vieressä on esimerkiksi ikkuna, josta voi hypätä sisään, tai rahtikontti, jonka päälle voi kiivetä, saattaakin sankarimme tehdä tämän toiminnon alkuperäisen sijaan. Sama on kyllä välillä ympyränäppäimen ja pökertyneen hahmon kanssa. Pökertyneen tai kuolleen saa nostettua hartioilleen, mutta jos maassa makaa hänen aseensa, saattaakin Snake jäädä heittelemään asetta maahan. Vaikea pitää varsinaisena bugina näitä kontrollin omituisuuksia, koska on hankala keksiä parempaakaan vaihtoehtoa näppäimille. Ei kyllä tullut testattua vaihtaa näppäimiäkään.

Tehtäviä löytyy pelistä reipas puolitoista sataa, kun laskee sivutehtävätkin mukaan. Osa tehtävistä on suoritettavissa jopa alle kymmenessä minuutissa, mutta hyvin moni tehtävä voi viedä reilut puolitoista tuntia tai enemmänkin. Riippunee varmasti pelaajan taidoistakin tai pelityylistä. Samoja alueita kolutaan paljon, Afganistanin kanjonit ja kylät tulevat tutuiksi, samoin kuin Afrikan kasvit ja ilkeät eläimet vihreän viidakon keskellä. Tästä ei mitään haittaa ole, koska aina on jotain uutta tutkittavaa alueella. Aikaisemmin tuhotut tutkat pysyvät tuhoutuneena joten hieman apuja on jatkossa, jos on ollut ahkera c4 pommien kanssa.

Aseita Metal Gearissa riittää ja tuntuu siltä, että niitä on ehkä jopa liikaakin. Toki kaikki pitää kerätä, vesipyssyä myöten. Pääasiassa kuitenkin pärjää helposti tutulla rynkyllä ja nukutusnuolella läpi pelin. Hienosäätämällä äänenvaimentimet tarkkuuskivääreihin saa myös paljon aikaiseksi. Sinkoakin toki tarvitsee ja jalkamiinojakin on jopa muutama erilainen.

Ehkä se kaikkein tärkein kapistus on kuitenkin se tuttu ja turvallinen pahvilaatikko, joita on myös muutamia erilaisia. Nämä eivät kuitenkaan luoteja montaa kestä ja sadetta sitäkin vähemmän. Aseiden lisäksi on siis näitä yleishyödyllisiä esineitä, jotka ovat pelastaneet Metal Gearin sankareita läpi vuosikymmenten. Vanha tuttu sikari on myös mukana, sen tarkoitus on edistää aikaa, mikäli haluaa eri päivänajan. Snaken proteesikädestä tulee myös ajan mittaan hyvinkin hyödyllinen kapistus. Aluksi se tuntuu hieman turhalta, vaikka sen avulla onkin helppo houkutella vihollinen tutkimaan ympäristöään.

Snake ei ole ainoa hemmo jota voi ohjailla. Mikäli niin haluaa, niin voi valita oman sotilaan suorittamaan tehtäviä. Tämä ei tuntunut läheskään yhtä miellyttävältä kuin itse päähemmolla taisteleminen. Taistelukumppaninkin valitseminen jämähti paikalleen sen jälkeen kun käyttöön sai puolialastoman Quiet -nimisen tytön. Ei suinkaan johtunut hänen avuistaan vaan kyvyistään. Mitä enemmän kumppania käyttää, sen enempi hän on kiintyneempi pelaajaan ja tarjolle avautuu uusia kehitysvaihtoehtoja sitä mukaa. Muita apureita ovat hevonen, koira ja robotti.

Taistelukentällä helikopterista voi olla muutakin hyötyä kuin pelkästään noutamiseen. Mikäli tilanne on täysin toivoton, voi kutsua helikopterin avukseen tykittämään vihollista. Helikopterin – aivan kuten oman kumppaninkin – kyvyt riippuvat siitä, että kuinka paljon on laittanut GMP:tä eli pelin omaa rahaa kiinni aseistukseen ja suojaan. Pelkällä rahalla ei mennä missään pelin parannuksessa, vaan ne yleensä vaativat muutakin, kuten esimerkiksi oman tukikohdan lisäalueet vaativat metallia ja bensaa. Valppautta parantavat huumeet vaativat kasveja. Kaikkia näitä voi keräillä pelikentältä muun muassa vihollisten teltoista tai pusikoissa ryömiessä.

Erillinen onlinepelimuoto on juuri julkaistu kun tätä arvostelua ollaan lyömässä tiskiin. Tähän kirjoitukseen se ei kuitenkaan kerkeä yhteysongelmien takia tai siitä syystä, että se ei aivan vielä ole kerennyt tälle osalle palloa. Aika näyttää, että miten MGS V: Online tulee toimimaan. Se mitä on tullut nähtyä Tokyo Game Show 2015 -messuilla tätä kirjoittaessa pari viikkoa sitten lupaa kuitenkin hyvää. Nyt tällä erää asiaan ei kuitenkaan pysty sanomaan juuta eikä jaata.

Tästä huolimatta Metal Gear Solid V: The Phantom Pain on jo tällaisenaan eeppinen luomus, joka on jokaisen sentin arvoinen. Hideo Kojiman lapsi on kasvanut aikuiseksi ja MGS V: The Phantom Pain on yksi harvoista peleistä, joista voi todeta sen tuovan nykykonsolit omaan arvoonsa. Nykimisiä ei näy ja tekstuurit ovat mainiot. Toki huomaa, että on säästeltykin paikoittain, mutta Fox Engine on tästäkin huolimatta vaikuttava. Muitakin nättejä pelejä on julkaistu ja tullaan julkaisemaankin, mutta MGS V:ssa pysyy koko paketti kasassa. Musiikin puolella ei tosin ole mitään eeppisen hienoa sävellystä vaikka Harry Gregson-Williams on jälleen kerran ollut valvomassa toimintaa.

Metal Gear Solid V: The Phantom Pain -pelin pääjuoni on kuin suoraan jostain James Bond -elokuvasta ja ehkä hieman antiklimaattinen. Ääninäyttely on Hollywood-tasoa – Kiefer Sutherland sopii Big Bossin ääneksi erinomaisesti. Myös tuttu ääni Metal Gear Solidin ensimmäisestä Playstation-versiosta esiintyy ja näiden hahmojen ulkonäkökin on helposti yhdistettävissä. Vahva yhteys tähän ensimmäiseen peliin on muutenkin läsnä. Suuret nostalgiafiilikset puskivat pintaan kun näki tuttuja piirteitä omaavan metallipurkin lähestymässä hangaarista. Metal Gear Solid V: The Phantom Pain on takuumurea paketti huumoria, kauhua, nostalgiaa, haikeita tunteita ja pitkiä pelitunteja. Harmi vain, että se taitaa jäädä Hideo Kojiman ja koko Konamin joutsenlauluksi.

Yhteenveto

Lähes täydellinen

Hyvää

  • - Sadaksi tunniksi viihdettä
  • - Kokonaisuus toimii ja eepos tuo rahoille vastinetta