Vuonna 1992 pelihalleissa nähtiin tuohon aikaan erittäin veriseksi ja väkivaltaiseksi sanotun 2D-tappelupelisarja Mortal Kombatin synty, joka onnistui nousemaan varteenotettavaksi kilpailijaksi pelihalleissa tappelupelien valtikkaa hallinneelle Capcomin Street Fighter -pelisarjalle. Pelissä kuuluisiksi nousivat etenkin erilaiset “lopetusliikkeet”, eli fatalityt joissa pelaaja sai erän voitettuaan lopettaa vastustajansa mitä kamalimmin keinoin. Myöhemmin lopetusliikkeiden kirjo kasvoi ja mukaan tulivat myös lopetusliikkeet animality, babality sekä friendship. Street Fighterista tämän länsimaalaisen tappelupelisarjan edukseen erotti heti alkuunsa se, että siinä missä “SF:ssä” käytettiin piirettyjä tappelijoita, olivat Mortal Kombatin hahmot oikean ihmismallin pohjalta animoituja tappelijoita ja myös siitä syystä peli onnistui aikanaan tuomaan ruudulle niin aidonoloista väkivaltaa, koska pelihahmot koettiin lähes fotorealistisina.
Mortal Kombatin saatua jalkansa oven väliin pelihalleissa sen suosio alkoi paisui paisumistaan. Pelille julkaistiin seuraajia, minkä lisäksi Mortal Kombatit valtasi lopulta myös kotisohvatkin. Pelisarja on tähän päivään mennessä käännetty jo lähes kaikille 90-luvulla sekä sen jälkeen ilmestyneille konsoleille pelihallidebyyttinsä jälkeen. Tätä kirjoittaessa pelisarjasta on ehditty julkaista jo kymmenen osaa, joista keskinkertaisempi Mortal Kombat Vs. DC Universe ei kuitenkaan varsinaisesti ollut “jatkumoa” pääsarjalle, vaan eräänlainen offspin, jossa Mortal Kombatin hahmot ottivat mittaa DC:n sarjakuvahahmoista. Pelisarjasta on myös tehty kaksi elokuvaa ja kolmatta suunnitellaan parhaillaan.
Näiden vuosien saatossa pelisarja on ehtinyt siis nousta täydestä tuntemattomuudesta suosioon, saanut omia elokuvia, sekä yhdeksän muuta peliä, joissa Mortal Kombatin hahmot taistelevat. Mutta muutakin on ehtinyt tapahtua näiden yhdeksäntoista vuoden aikana, jotka on kulunut ensimmäisen pelin rantautumisesta pelihalleihin. Pelit alunperin kehittänyt Midway ajautui sittemmin konkurssiin muun muassa flopanneiden uudempien Mortal Kombat -pelien vuoksi, joista osa oli heikonpuoleisia yrityksiä istuttaa legendaarinen tappelupelisarja modernin 3D-teknologian pariin sivuttain koettavan 2D-tappelun sijasta. Warner Brothers -elokuvayhtiön peliosasto WB Games lopulta osti Midwayn rippeet vuonna 2009 ja sai samalla oikeudet Mortal Kombat pelisarjaan. Midwayn tuhkasta muodostettiin uusi studio WB Gamesin siipien suojaan nimeltä NetherRealm, joka aloitti uuden Mortal Kombat pelin työstämisen.
WB Gamesin ansiosta Mortal Kombat -pelisarja sai kuin saikin uuden osan, joka on virallisesti tituleerattu pelkäksi Mortal Kombatiksi, mutta joka tunnetaan fanien keskuudessa nimellä “Mortal Kombat 9”. Mortal Kombat Vs. DC Universea ei lasketa virallisten pelin joukkoon. Hiljattain WB Games julkaisi Mortal Kombat fanien iloksi myös Xboxille, PC:lle sekä Playstation 3:lle ladattavan kokoelman, Mortal Kombat Arcade Kollectionin, joka pitää sisällään pelit Mortal Kombat, Mortal Kombat II sekä Ultimate Mortal Kombat III.
Mortal Kombat Arcade Kollection on Xboxilla 800:n MS-pisteen, eli vajaan 10:n euron hintainen pelikokoelma, josta löytyy sarjan kolme ensimmäistä osaa, joihin on lisukkeeksi lätkäisty normaalin kaksinpelin ohella kuhunkin myös online kombat -pelimuoto, jonka kautta on mahdollista tapella muita ihmispelaajia vastaan Livessä, mikäli ei kavereita kotisohvalle löydy. Kun peli käynnisteään, valitaan haluttu Mortal Kombat -peli pyörittämällä pelihallin kolmea pelikonetta. Valikko ja sen tarjoamat valintavaihtoehdot pysyvät samoina, mutta vaihtuvat koskemaan kulloinkin “valokeilaan” käännettyä arcadekonetta. Hieno yksityiskohta sinänsä, eikä täten tarvitse seikkailla erikseen valikoista toiseen peliä vaihtaakseen ? Live-peliseuraakin voi etsiä kaikille kolmelle pelille saman valikon alta, eikä jokaisen kohdalla erikseen tarvitse mennä muualle poukkoilemaan.
Näistä tarjolla olevista kolmesta pelistä ensimmäinen Mortal Kombat on selkeästi vaikein, minkä lisäksi valittavissa olevia erilaisia hahmoja on myös kaikkein vähiten. Pelin seitsemän erilaista tappelijaa ovat Sonya, Kano, Liu Kang, Raiden, Scorpion, Sub Zero ja Johnny Cage. Pelin ottelu ottelulta etenevässä “tappelutikkaassa” taistellaan ensiksi kuutta pelin edellä mainittua hahmoa vastaan riippuen siitä minkä pelaaja niistä valitsi itselleen ja sen jälkeen viimeisenä perusmatsina otellaan “mirror match” jossa taistellaan samaa hahmoa vastaan kuin mikä itselläkin on käytössä. Peruskierroksen jälkeen on edessä vielä endurance-otteluita, eli matseja joissa pelaajan tulee rökittää kaksi vastustajaa yhden ottelun aikana.
Erikoisliikkeitä ensimmäisessä pelissä on melko vähän, mutta siitä huolimatta peli on melko haastava yksin pelattuna ? tietokone ei ole kovin anteeksiantavaa sorttia ja ennen kuin pelistä löytää edes jotain tietokonevastustajan heikkouksia ? esimerkiksi iskujen rytmityksessä, on peli jopa rasittavan hankala. Kaksinpelinä juttu toki on aivan toista maata ja ehdottomasti hauskempaa hupia. Graafisesti ensimmäinen Mortal Kombat on tänä päivänä melko rujoa katsottavaa, mutta kokoelman mukana tulee valinnaisia filttereitä, jokaiselle pelille, joiden avulla voidaan “sulattaa” pikselinen grafiikka pois ja viimeistelynä tehdä koko pelikuvasta pelihallimainen pieni kuvaputkiruutu, joka parantaa visuaalista kokemusta siinä missä tuo samalla eräänlaista “aitoa” pelihallitunnelmaa.
Mortal Kombat II onkin sitten hieman edeltäjästään verestetympi versio: tappelijoita on tarjolla kaksitoista, tekoäly ei ole ykkösen tapaan enää niin anteeksiantamatonta sorttia, joskin vastaavasti tekoäly käyttää kakkosessa enemmän erikoisliikkeitä, joita on erilaisten fatalityjen ohella tarjolla ykköseen verrattuna paljon enemmän. Graafisesti peli on niin ikään edeltäjäänsä parempaa tasoa: nyt mennään melkein jo Super Nintendon grafiikan tasolla, joka on paljon siedettävämpää katsottavaa ja halutessaan filttereiden avulla grafiikkaa voidaan pehmentää entisestään.
Ultimate Mortal Kombat III onkin sitten jo sisällöltään paljon tuhdimpaa tavaraa ja kokoelman kahteen ensimmäiseen peliin verrattuna melko “ultimate” kuten nimikin sanoo ja samalla ehdottomasti klassikkotriogian paras osa. Ensinnäkin tarjolla on tavallisen perus 1 Vs. 1 kaksinpelin ohella 2 Vs. 2 kaksinpeli, jossa molemmat saavat valita kaksi pelihahmoa. Kolmantena pelivaihtoehtona tarjolla on jopa kahdeksan pelaajan turnausvaihtoehto. Tietokonetta vastaan pelatessa tarjolla on nyt ensimmäistä kertaa eri vaikeustasoja mistä valita ja niitä onkin jopa neljä kappaletta. Pelin helpoimman vaikeustason kanssa saa ottaa melko rennosti, eikä reflekseissä tarvitse olla salamannopea, mutta taistella pitää osata silti jotenkuten, koska ei peli helpoimmallakaan vaikeustasolla ole mitään läpihuutokamaa. Hahmovalikoimasta sen sijaan löytyy jo huimat 19 hahmoa, sekä lisäksi kolme lukittua hahmoa, jotka saa avattua käyttöön pelaamalla peliä.
Vaikka kaikissa kolmessa kokoelman pelissä on omat eronsa, yhdistää niitä kaikkia kuitenkin yksi asia: kontrollit. Nykypäivän konsoleiden peliohjaimet, etenkin niiden ristiohjaimet eivät ole aivan omiaan pelattaessa tämänkaltaisia vanhan koulukunnan 2D-tappelupelejä, jotka on alunperin suunniteltu pelihallin tikuille tai paljon vastaanottavammille ja paremmin muotoilluille analogisille ristiohjaimille. Mortal Kombat Arcade Kollectionin pelejä voi pelata niin ristiohjaimella kuin vasemmalla tatillakin, mutta lopputulos molemmilla on melkolailla sama: liikkeistä puuttuu se tietynlainen sulavuus ja välillä ohjaustuntuma onkin jollain tapaa tönkkö, eivätkä liikkeet toimi aivan niin sulavasti ainakaan Xboxin ohjainta käytettäessä kuin mitä voisi kuvitella.
Vertailun vuoksi kerrottakoon, että kaapistani löytyy myös Amiga 500 -pelikone ja sille muun muassa juuri Mortal Kombat II -peli. Peliohjaiminani käytän paria Sega Saturnin padia pelatessani. Vaikka kyseisellä koneella pelin latailu disketinvaihtojen kera on aivan toiselta aikakaudelta kuin mitä se nykykonsoleilla on, saa ohjaustuntumasta silti huomattavan paljon enemmän irti, kun ristiohjain on “oikeaoppisesti” suunniteltu. Kontrolleihin kyllä tottuu pienen harjoittelun jälkeen myös Xboxillakin, mutta tuntuma ei ole kuitenkaa missään vaiheessa aivan täydellinen ? kokoelman kolmeasta pelistä se kenties on paras Mortal Kombat III:n kohdalla.
Kuten mainitsinkin arvostelun alussa, tarjoaa peli perinteisen saman koneen kaksinpelin ohella myös mahdollisuuden pelata Liven kautta toista pelaajaa vastaan, joko friendly tai ranked-otteluna. Harmillisesti kuitenkaan millekään tämän arcade-kokoelman peleistä ei oikeastaan löytynyt pelaajia. Arvosteluhetkellä pääsin kuitenkin edes kerran kokeilemaan netissä pelaamistakin, mutta kokemus ei ollut järin positiivinen. Pelissä ei esiintynyt viivettä, mutta jostain kumman syystä ruudunpäivityksen sulavuus oli heikkoa ja teki pelistä ikävän nykivää, mikä sinänsä on jo aika saavutus näinkin vanhoilta peleiltä.
Mikäli satut jo ennestään omistamaan Xbox Live arcadessa aiemmin julkaistun Mortal Kombat III -pelin (jota ei enää sieltä saa) en näkisi kovin tarpeelliseksi hankkia tätä kymmenen euron Kollectionia vain kahden pelin takia. Jos taas et sitä aikanaan hankkinut ja tekee mieli päästä hieman nostalgisoimaan Mortal Kombatin parissa, on kokoelma kenties hankkimisen arvoinen ? jos ei muuten niin jo pelkän Ultimate Mortal Kombat III:n vuoksi, joka ehdottomasti on paras kaikista 2D-grafiikalla työstetyistä MK-peleistä.
