Arvostelussa MySims – Kingdom

Kirjoittanut: Petteri Hemmilä, 25.helmikuu 2009

Peliarvostelu

Pelin nimi MySims - Kingdom
Alusta Wii/Wii U/3DS
Arvostelukappale EA
Ikäraja 3
< >
Avaa pelin lisätiedot

Olen sanonut tämän aiemmin ja tulen sanomaan samaa jatkossakin: lastenpelien arvostelu on hankalaa ja epäkiitollista puuhaa. Kyynisen peliarvostelijan kokemus käy harvoin yksiin pelin varsinaisen kohderyhmän kanssa, eikä subjektiivisesta kritiikistä ole välttämättä vastaamaan peleistä maksavien vanhempien esittämiin kysymyksiin. Jos joku vaatisi minulta vaatimalla vastausta siihen, olisiko MySims – Kingdom hankkimisen arvoinen lastenpeli, olisi vastaukseni vahva ”ehkä”. Paras mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä, on kertoa millaisesta pelistä MySims – Kingdomissa on kyse ja toivoa että vastaanottaja saa poimittua joukosta etsimänsä tiedon jyväset.

Sen verran voin sanoa varauksetta jo heti kättelyssä, että MySims – Kingdom on lastenpeli, termin puhtaimmassa merkityksessä. Paketin ikärajaminimiksi on asetettu kolme vuotta, mutta yhtälailla pakettiin olisi voinut asettaa noin kymmenen vuoden pintaan asettuvan maksimi-ikärajan, sillä peli ei yritä millään tasolla kosiskella tätä vanhempaa pelaajakuntaa. Kolmen vuoden minimi-iän voisi senkin ehkä nostaa kuuden-seitsemän vuoden tietämiin, sillä hahmot ölisevät Simseistä tuttua siansaksaa ja vaikka tekstityksen saa selvällä suomen kielellä, on lukutaito käytännön minimivaatimus pelin pelaamiseen. Sisällöllisesti peli sopii kyllä nuoremmillekin, mutta tällöin kannattaa varautua toimimaan itse esilukijana.
Kuten nimestä voi päätellä, komppaa MySims – Kingdom Will Wrightin ilmiömäisen suosittua The Simsiä. Pakettiin on sekoittunut aimo annos japanilaishenkistä seikkailua ja kevyttä ongelmanratkontaa, mutta esikuvan hengessä tapahtuva talojen rakentelu ja sisustus, sekä hahmojen välinen kanssakäyminen ovat yhä pelin ydin. Taustalle on ympätty höpöhöpö-juoni valtakunnasta, jonka hyvinvointi perustuu taloja rakenteleviin ja kansalaisia ongelmia ratkoviin taikasauvan heiluttajiin, valtikkareihin. Muinoin nimitetyt sauvaniekat ovat vaipuneet vuosien varrella eläkkeelle ja unholaan, joten valtakunnan viisas ja hyväntahtoinen hallitsija, kuningas Roland, päättää valitan pääsykokein uuden kokelaan. Kunnia lankeaa luonnollisesti pelaajalle.

Yhteentoista saareen pilkotussa valtakunnassa riittää työsarkaa kuninkaalliselle kepinheiluttajalle. Androidi haluaisi oman voileipäbaarin, luonnonpuistossa kaivataan vastaanottokeskusta ja pitsapaakarin tomaateilta puuttuu kastelujärjestelmä. Kasteluputkistojen ynnä muiden mekaanisten härveileiden kokoamisessa on tärkeintä saada hihnat, hammasrattaat sun muut palikat kohtaamaan, kun taas talojen kohdalla pelaajalle osoitetaan yleensä tontti sekä summittaiset määrät, monenko pisteen edestä luomuksesta pitää löytyä söpöys-, hauskuus-, tai vaikka luontopalikoita. Kunhan perusvaatimukset täyttyvät, on täysin täysin pelaajan ja hänen mielikuvituksensa varassa, millainen talo maasta nousee.

Rakentelu ei ole ilmaista edes valtikkarille, vaan taikurin pussista on löydyttävä ensiksi manaa ja sauvasta sopivia rakennuspalasia. Kumpaakin saa keräämällä maastosta löytyviä raaka-aineita, tai ”hippusia”, kuten peli niitä nimittää. Yleensä pelaajan käteen isketään yksinkertainen ohje, tyyliin: ”kerää kaksikymmentä palaa puuta, kymmenen vieteriä ja viisi ahventa, niin saat futuristisen huonekalusetin”. Rojun keräily on oma pieni aktiviteettinsa: kalat ongitaan, kivi ja mineraalit nakutellaan kalliosta, arvoesineet etsitään metallinpaljastimella maan alta ja puumateriaali sekä hedelmät ravistellaan puista joko kirveen kanssa tai ilman. Käytännön tasolla hippusten keräily tarkoittaa lähes aina sopivan paikan etsimistä ja Wiimoten armotonta vispaamista, mikä kuuluu Wii-pelin kohdalla luonnollisestikin asiaan. Kun huonekalu- / rakennustarvikesetti on kerran koottu, voi esineitä monistaa niin paljon kun manapisteet antavat myöten. Jos taikaeines uhkaa loppua, saa sitäkin luotua hätätapauksessa ylijäämähippusista.

Talojen ja yksinkertaisten mekaanisten härvelien rakentelu, sekä hippusten keräily kattaa reilusti suurimman osan pelaamiseen kuluvasta ajasta. Tämä hyvä, sillä kumpainenkin touhu on omalla tavallaan ihan hauskaa. Välillä tehdään jotain hieman konsoliseikkailuille perinteisempää, kuten etsitään kadonneita esineitä tai ohjataan lehmiä aitaukseensa, mutta nämä osiot tuntuivat ainakin allekirjoittaneen – parikymmentä vuotta liian vanhan puoliammattipelaajan – silmissä hieman täytemateriaalilta. Aikuisille tai vähänkin vanhemmille lapsille peli on aivan liian helppo, sillä hippuset ovat loputon luonnonvara, rakennustehtävissä ei voi epäonnistua, eikä pelissä voi muutenkaan millään tavoin ”mokata”. Pelin varsinainen kohderyhmä silmällä pitäen, nämäkin ovat pelkästään hyviä asioita.
Kaikkiaan MySims – Kingdom on viimeistelty ja hyväntuulinen lastenpeli, jossa saa valjastaa mielikuvituksensa rakentelupuuhiin. Pienen miinuksen voisi antaa pelin liiankin haastavasta käyttöliittymästä, sekä selkokielisen puheäänen puuttumisesta, sillä ne asettavat käytännön alaikärajan huomattavasti paketin ehdottamaa kolmea vuotta korkeammalle. Myönnettäköön että käyttöliittymää olisi vaikea korjata karsimatta ominaisuuksia, eikä puheenkaan puuttuminen haittaa niin kauan, kun jaksaa itse toimia kertojana. Nämä asiat huomioiden, MySims – Kingdom on sympaattinen ja erittäin väkivallaton rakentelupeli, jota uskaltaa jopa näin varsinaisen kohderyhmän ulkopuolisena suositella.

Yhteenveto

Keskivertotasoa

Hyvää

  • + Sopii periaattessa myös perheen pienimmille...
  • + Rakentelu ja hippusten keräily vie mukanaan

Huonoa

  • - ...mutta edellyttää lukutaitoa tai esilukijaa
  • - Ei juuri annettavaa vanhemmalle pelaajakunnalle