Arvostelussa Need For Speed Underground

Kirjoittanut: Juha Nevala, 13.helmikuu 2004

Peliarvostelu

Pelin nimi Need For Speed Underground
Alusta PC
Pelaajamäärä -
Moninpeli Internet, lähiverkko
< >
Avaa pelin lisätiedot

Need For Speed -pelisarja on tullut tunnetuksi vauhdikkaasta kaahailusta Ferrarien ja Porschejen kaltaisilla autoilla. Sarjan uusin painos NFS: Underground tekee tähän kuitenkin pienen poikkeuksen. Pelin kantava idea on autojen rakentelu ja virittely. Meininki pelissä on pääpiirteittäin sama kuin The Fast and the Furious elokuvissa. Tästä voikin jo varmasti arvata, että mikään liikennesimulaattori tämä peli ei ole, luvassa on puhdasta arcade kaahailua.

Pelin Underground -moodissa hyppäät nuoren kuskin saappaisiin ja tehtäväsi on yksinkertaisesti nousta katukisojen kovimmaksi kuskiksi. Aluksi on kuitenkin turha haaveilla mistään todellisista sporttikärryistä, tarjolla olevat autot ovat tasoa VW Golf ja Honda Civic. Tätä ensimmäistä autoasi rupeat sitten pikkuhiljaa virittelemään, niin ulkoa kuin sisältäkin. Pelissä siis myös autojen tyyli merkitsee, ei pelkkä teho. Autojen virittely on ihan hauskaa puuhaa, mutta homman olisi voinut toteuttaa paremminkin. Kaava virittelyssä on se, että kisojen jälkeen aukeaa jotain uutta pientä kivaa jonka sitten voi ostaa autoonsa. Ostamiseen tarvitaan tietenkin rahaa, jota puolestaan saa kisoissa pärjäämisestä. Alun jälkeen rahaa alkaakin olemaan sen verran koko ajan, että kaikki tarjolle tulevat osat saa ostettua vaivatta. Oli alla sitten Golf tai Skyline niin tarjolle tulevat osat ovat samoja, ja myös niiden esimerkiksi tehoa lisäävä vaikutus on sama. Autojen väliset tehoerot eivät siis varsinaisesti virittelemällä muutu.
Vaikka autojen virittely onkin hyvin kaavamaista, niin ensimmäisellä pelikerralla se ei kuitenkaan varsinaisesti haittaa. Jälleenpeluu-arvo kuitenkin tästä kärsii. Jos autopeleistä yleensä pitää ja sattuu vieläpä olemaan kiinnostunut autojen rakentelusta ja virittelystä niin tämä peli imaisee mukaansa. Jotenkin vaan pitää aina ajaa vielä se yksi kisa lisää, että saisi vaikkapa tuuman isommat vanteet tai välkkyvät neonvalot auton pohjaan ynnä muuta sellaista. Autoja pystyy muokkaamaan hyvinkin laajasti. Tarjolla on erilaista korisarjaa, spoileria, pakoputkea, valoja ja niin edelleen. Autojen ulkoasu muuttuu alkuperäisestä täysin, ja pelissä loppuun saakka rakenneltu auto alkaakin olemaan jo erittäin näyttävä.

Underground -tilassa pelaajan eteen tulee viiden tyyppisiä kisoja, sekä ajoittain turnauksia. Kisamuodot ovat Circuit, Sprint, Drag, Drift ja Lap Knockout. Circuit kisassa ajetaan tietty määrä kierroksia ja voittaja on ensimmäisenä maaliin selvinnyt, eli tavallinen ratakisa. Lap Knockout toteuttaa samaa kaavaa sillä poikkeuksella, että joka kierroksen jälkeen viimeinen putoaa kisasta. Sprintissä taas ajetaan paikasta A paikkaan B. Hieman vaihtelua näihin vääntöihin tuovat sitten Drag eli kiihdytyskisa sekä Drift jossa kerätään tyylipisteitä sladittamalla autoa. Kiihdytyskisa on nimensä mukainen eli viivalla neljä autoa ja edessä suora tie. Hommaa on tosin hankaloittamassa mm. liikenne jota joutuu väistelemään. Kiihdytyskisoissa ei myöskään automaattivaihteita tunneta, ja kisojen ratkaisevin tekijä onkin usein se, että saako vaihdot menemään nappiin. Drift -kisassa tavoitteena on saada auto kulkemaan mahdollisimman pitkään vauhdikkaassa sladissa. Onnistuneet sladit kasvattavat pisteitä ja nostavat myös pistekerrointa. Seinään törmääminen puolestaan tiputtaa pistekertoimet nollille. Kisan voittaa luonnollisesti eniten pisteitä kerännyt kuski.

Kisoja pelissä on ihan kiitettävästi moniin muihin peleihin verrattuna, kaiken kaikkiaan jonkin verran toistasataa. Ihan parissa tunnissa tätä peliä ei siis läpi pelaa. Kisat alkavat kuitenkin pidemmänpäälle toistaa itseään vähän turhan paljon. Tämä johtuu hyvin pitkälti siitä, että kisat ajetaan saman kaupungin öisillä kaduilla, mikä on tietenkin toisaalta ymmärrettävää pelin juoni huomioon ottaen, mutta pelin loppupuolella uusia katuosuuksia ei enää vastaan tule. Radat ovat kuitenkin suunnittelultaan suhteellisen onnistuneita. Leveiden baanojen lisäksi löytyy vähän kapeampaa kujaa, oikoteitä ja muutama hyppykin.

NFS -pelisarjassa pelattavuus on yleensä ollut kohdallaan, ja näin on tälläkin kerralla. Realismia ajettavuudesta on turha hakea, mutta vauhtia löytyy sitten senkin edestä. Auto on helppo käskeä niin näppäimistöllä kuin ratillakin. Vauhdin tunne pelissä on parhaimmillaan huima. Vauhdin tunnetta korostaa hienosti pelin Motion Blur – efekti, jonka ansiosta maisema sumenee vauhdin kasvaessa. Todennäköisesti ainakin suhteellisen realistinen efekti, varmaksi en nyt siitä voi sanoa kun harvemmin tulee itse tuommoisia nopeuksia ajeltua? Auto pysyy hyvin hanskassa vaikka mittari nakuttaa jo päälle kolmeasataa, mutkat taittuu kauniisti ja vaikka vähän kolahtaisikin niin pellit kiiltää ihan yhtä komeasti kuin ennekin.

Ainoa osa alue pelissä joka jättää runsaasti toivomisen varaa on tekoäly. Pelin kiinniotto-systeemi on hyvinkin tökerö. Jos onnistut kiilaamaan tietokonekuskin tolppaan ja eroa syntyy parikymmentä sekuntia, niin vaikka itse ajaisi virheettömästi on muutamassa kierroksessa tuo auto jälleen parin sekunnin päässä. Sama pätee tosin myös toiseen suuntaan eli jos itse mokailee, niin silti edellä menevät on suhteellisen helppo saada kiinni. Tämä ilmiö johtaa siihen, että kisojen alkupuoli on lähinnä ajelua, ja varsinaiset ratkaisut tapahtuvat yleensä viimeisen puolenkierroksen aikana. Varsinkin pitempien kisojen aikana tämä käy hieman rasittamaan. Kisojen vaikeustaso myös heittelee kummasti, pelin alkupuolelta kun löytyy muutamia kisoja joiden läpäisy helpoimmallakin vaikeustasolla saattaa vaatia useita yrityksiä ja puolestaan aivan lopusta taas kisoja jotka voittaa vaikeimmallakin tasolla helposti.

Ulkoasultaan peli on näyttävä. Päivänvaloa tässä pelissä ei näy, kaikki kisat ajetaan katulamppujen valossa. Teitä ympäröivät värikkään ulkoasun omaavat talot ja talojen välissä katulamppujen loisteessa kiitävät näyttävät autot. Vauhdin kasvaessa maisema alkaa sumenemaan ja värit viuhuvat viivoina silmissä, efekti on parhaimmillaan todella hieno ja samalla myöskin vauhdin tunne huima. Tällaiseen ei ole moni peli ole pystynyt. Näyttävyydestään huolimatta peli ei kuitenkaan ole kohtuuttoman raskas, vaan pyörii lähes tilanteessa kuin tilanteessa jouheasti. Mitään ennennäkemätöntä pelin ulkoasu nyt ei varsinaisesti tarjoa, mutta ainakin autopelien ehdotonta eliittiä peli visuaalisesti on.

Äänipuoli on pelissä hoidettu myös vakuuttavasti, ja musiikista vastaavat monet eri yhtyeet. Pelistä löytyy monta biisiä jotka sopivat pelin tunnelmaan aivan loistavasti, eivätkä musiikit myöskään ala kyllästyttämään niin nopeasti kuin monissa muissa peleissä. Myös autojen äänet kuulostavat kohtuullisen vakuuttavilta. Kun viimeiseen asti viritetyn auton tallan polkaisee tiskiin niin se myös kuulostaa siltä. Tuuli suhisee korvissa kun vauhtia on tarpeeksi, turbo viheltää ja jarrut vinkuvat. Yleisesti ottaen äänimaailmasta ei juuri moitittavaa löydy.
Teknisesti peli toimii suurimmaksi osin oikein mainiosti. Pelissä ei juuri bugeja esiinny ja muutenkin kaikki toimii hyvin. Pari ongelmaakin löytyy. Ensimmäinen niistä on LAN -tuen täydellinen puute. Tämä on jokseenkin käsittämätöntä ottaen huomioon millaisesta pelistä on kyse. Toinen ongelma liittyy pelin päivityksiin. Ainakin itselläni peli ilman päivityksiä toimi oikein hyvin, mutta koska nettipeliin pitää olla viimeisin versio pelistä niin nappasin EA:n uusimman päivityksen joka sekoitti puolestaan pelin grafiikat. Ongelma toki ratkesi sillä, että nappasi reunanpehmennykset pois päältä, mutta kuitenkin harmittava ongelma.

Yhteenveto

Lähes täydellinen

Hyvää

  • + Grafiikka ja äänet
  • + Pelattavuus
  • + Underground -moodi

Huonoa

  • - Ei LAN-tukea
  • - Tekoäly