Arvostelussa Operation Flashpoint: Gold Edition

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 22.joulukuu 2001

Peliarvostelu

Pelin nimi Operation Flashpoint: Gold Edition
Alusta PC
Versio 1.30
Julkaisija Codemasters
< >
Avaa pelin lisätiedot

Codemastersin kesällä julkaisema ja Bohemia Interactiven kehittämä Operation FlashPoint on eittämättä yksi tämän vuoden parhaita pelejä. Nyt suosion siivittämänä Bohemia Interactive julkaisi lisäosan kyseiselle pelille nimeltä Red Hammer. Lisäosassa omaksutaan Dmitri Lukin -nimisen venäläissotilaan rooli mielikuvituksellisessa sodassa venäläiskapinallisten ja NATOn rauhanturvaajien välillä vuonna 1985, pelaajan kuuluessa ensimmäisiin.

Red Hammerin kampanja sisältää 20 tehtävää ja ne ovat kaikki suurilta osin eri tyyppisiä toisistaan, joten mielenkiinto pysyy korkealla pitkään. Tehtävät vaihtelevat saattokeikoista vihollisten ilmatorjunnan tuhoamiseen ja Normandian maihinnousu -tyylisestä tehtävästä(joka muuten oli suosikkini)tankilla suoritettaviin tuhoamisoperaatioihin.
Koko kampanjaahan tietystikään ei tarvitse jalkaisin suorittaa.

Kuten alkuperäisessäkin pelissä, monessa tehtävässä pelaaja joutuu silloin tällöin ajamaan erilaisilla ajoneuvoilla kuten jeeppeillä, tankeilla ja rekoilla. Pelissä pääsee myös välillä siviiliautojenkin, kuten Skodan ja Trabantin puikkoihin, tosin vapaaehtoisesti. Jos tehtävässä ei varta vasten vaadita mitään ajamaan, niin ei se mitään haittaa; jos sotatantereelta löytyy ehjä ajoneuvo voi sen melkein ottaa itselleen. Tosin ainakaan luotisateessa ajaminen ei ehkä ole mikään paras idea, koska vihulaiset eivät ole mitään idiootteja ja jos ne näkevät pelaajan ajelemassa ympäriinsä, ne yrittävät myös ottaa siltä hengen pois.
Ennen lisäosaa Bohemian pojathan julkaisivat kolme päivitystä alkuperäiselle pelille, jotka toivat bugikorjausten lisäksi mukanaan muun muassa muutamia yksinpeli -ja moninpelitehtäviä sekä myös muutaman uuden aseen ja muutamia uusia ajoneuvoja, kuten Trabantin ja Vulcan -nimisen IT tankin. Red Hammerin julkaisun myötä kauppoihin tuli kaksi eri painosta mistä valita: Toinen nimellä Gold Upgrade, joka sisältää Red Hammerin, päivitykset, strategiaoppaan ja ohuen ”manuaalin” josta löytyy tarkat tiedot uusista päivitysten mukana tulleista ajoneuvoista. Etenkin päivitysten mukanaolo on hyvin tärkeää, varsinkin kun lisälevy vaatii että ne on asennettuna.
Toinen painos kulkee nimellä Gold Edition ja se pitää sisällään edellämainittujen lisäksi myös valmiiksi 1.30 versioon päivitetyn alkuperäisen OFP:n. Gold Edition maksaa kaupassa jonkin verran yli kolmesataa markkaa, joka voi tietysti olla joillekin hieman liian kallis ostos, mutta voi kokoelmasta kyllä maksaa hieman ylimääräistäkin sillä kummatkin GE:n pelit tulevat hienossa kullatun värisessä, kahden DVD kotelon pahvikotelossa ja itse DVD kotelotkin ovat kullatun värisiä. Ainakin omasta mielestäni ratkaisu on ennenkaikkea hienon näköinen. Jos tarvitsee vain Gold Upgraden niin se maksaa tyypillisen lisälevyn hinnan eli noin 150mk.
Kannattaa muistaa, että GU vaatii että myös alkuperäinen peli on ostettuna.
Lisälevyn mukana tuleva strategiaopas sisältää jonkin verran niin yksin kuin moninpelistrategioitakin, mutta suurin tarkoitus opuksella on toimia koko alkuperäisen FlashPointin yksinpelikampanjan läpipeluuohjeena. Itse en opusta sen kummemmin tarvinnut, koska olin jo pelin läpi pelannut, mutta sen verran sitä kumminkin katsoin että on siitä varmastikin hyötyä sellaisille jotka peliin ovat mahdollisesti jääneet jumiin.

Red Hammerin asennuttua kovalevylle pitää käynnistää alkuperäinen OFP ja pelin kampanjavalikkoon ilmestyy pienenpieni nuoli, jota klikkaamalla pääsee Red Hammerin tehtäviin käsiksi. Ajattelin tämän olevan ihan mainitsemisen arvoinen asia, koska itse menin asentamaan lisälevyn vielä toiseen kertaan, kun en tajunnut aluksi ollenkaan mistä peli oikeen löytyy, vaikka kampanjavalikossa useapaan kertaan kävinkin.

Koska Red hammer lisälevy asentuu tavallaan alkuperäisen OFP:n sisälle, on pelistä löytyvät vaikeustasot, ääni, grafiikka -ja kontrollivalikot täysin samat ja yhteiset molemmalle pelille. Pelistä voi valita käyttääkö kadetti vai veteraani vaikeustasoa, joista kummatkin ovat ääripään vaihtoehtoja ja valinta vaikuttaa siihen mitä apuja saa käyttöönsä pelin aikana. Siinä missä kadetti saa paremman armorin, paremman kartan, ”nimilaput”, automaattisen raportoinnin, laajemman käyttöliittymän ja kellokompassin, ei veteraani saa mitään näistä.
Itse pelasin kadettitasolla ja omasta mielestäni pelin vaikeustaso pysyi koko ajan hyvässä tasapainossa, eli ei liian vaikea, mutta ei mikään läpihuutojuttukaan. Hyödyllisemmät avut varmasti kadettina pelatessa on parempi armori ja nimilaput, lähinnä sen takia että jos vihulainen sattuu ampumaan kohti ja vielä osumaan niin ei kuole heti yhdestä iskusta, pari lisää niin kyllä se kadettikin potkaisee tyhjää. Nimilapuista on lähinnä hyötyä kauempana liikkuvien sotilaiden tunnistamiseen, joka tapahtuu asettamalla tähtäin sotilaan kohdalle, jonka jälkeen sotilaan nimen näkee joko punaisena tai vihreänä.
Vaikeustaso ei vaikuta ollenkaan siihen kuinka monta kertaa esimerkiksi saa pelin aikana tallentaa ja niiden sallittu määrä onkin vain yksi. Sen lisäksi peli tallentaa itsensä automaattisesti pelaajan edetessä tiettyyn kohtaan tehtävässä. Kannattaakin aina tarkkaan harkita missä vaiheessa käyttää tallennusmahdollisuuden, koska joissain tehtävissä voi joutua tarpomaan pitkänkin aikaan ennen seuraavaa tarkistuspistettä.

Pelissä on edelleen mukana hyvä ”arvostelusysteemi” joka palkitsee pelaajaa pisteillä sen mukaan miten hyvin tai huonosti tehtäviä pelaa. Kaikissa annetuissa tehtävissä ei ole siis pakko onnistua, joka lisää realismia. Red Hammerin tehtävät tosin tuntuivat olevat hieman vähemmän anteeksiantavia, mutta samalla palkitsevan pelaajaa isommilla pistemäärillä kuin alkuperäisessä pelissä.. Liekö sitten jokin 1.30 version muutoksia. Tarpeeksi hyvin pelaaminen tuntuisi ainakin vaikuttavan siihen saako komennettavakseen joukkoja vai joutuuko itse olla muiden komennettavana.

Realismia myös lisää se, että pelaaja voi melkein aina valita ajoneuvoissa missä istuu. Esimerkiksi tankin ohjaamisen ja ampumisen voi jättää kokonaan tiimikavereiden vastuulle ja istua itse komentajan paikalle. Kaikissa muissakin ajoneuvoissa pätee sama asia; voi valita ajaako itse vai istuuko vaan kyydissä. Kaikissa tapauksissa hieno ominaisuus ei kumminkaan oikein käytännössä toimi. Esimerkiksi joskus tiimikaveri saattaa seota tankin puikoissa ja kieltäytyä menemästä minne pelaaja käskee.. Kyseessä ei ole siis mikään Close Combat -tyylinen ominaisuus vaan joku bugi. Muilta osin tiimikaverit käyttäytyvät ihan asiallisesti ja tottelevat hämmästyttävän hyvin käskyjä ja muutenkin koko pelin tekoäly tuntui hieman paremmalta, todennäköisesti yksi 1.30 version mukanaan tuomia parannuksia OFP:n pelimoottoriin.

Pelissä pelaaja ei voi kantaa kuin yhtä asetta, sinkoa ja muutamia kranaatteja ja lippaita aseeseen kerrallaan, joka myös osaltaan luo aitouden tunnetta. Jos aseesta loppuu panokset kesken tulitaistelun, voi yrittää ryömiä kuolleiden sotilaiden luo ja ottaa niiltä aseita tai ammuksia. Onneksi maastossa ei tarvitse ihan maalitauluna kumminkaan aina ryömiä, koska luonnossa on ympäriinsä erilaisia puskia ja puita eivätkä ne ole pelkästään koristeena, vaan niitä voi todellakin käyttää piiloutumiseen ja esimerkiksi ampua puskan suojasta josta kukaan ei näe pelaajaa. Varsinkin kuusen alla makaaminen vihollistankin pyöriessä parin sentin päässä on ihan kokemisen arvoinen.

Kaiken kaikkiaan Red Hammer on laadukas lisälevy Operation FlashPointille ja sitä pelaa mielellään loppuun asti.

Grafiikka:

Red Hammer käyttää tietysti samaa grafiikkamoottoria kuin alkuperäinen pelikin ja grafiikka onkin pääosin aika rumaa. Peli tukee edelleen T&L efektiä, mutta mitään graafista eroa se ei peliin tuo, korkeintaan T&L ajurit nopeuttavat peliä hieman enemmän kuin tavalliset. Ainut joukosta edes hieman erottuva graafinen yksityiskohta minkä pelissä huomasin oli se, että joskus silloin tällöin pelin aikana saattoi ruveta satamaan jos tarpeeksi kauan pelasi. Tosin sateen huomaa ensimmäiseksi yleensä sateen äänestä, eikä sadepisaroista koska sade näkyy aika heikosti ruudulla ja näytää enemmänkin joltain häiriöltä kuin sateelta.

Jotenkin tuli sellainen tunne, että pelin grafiikkamoottoria olisi tosin optimoitu hieman nopeammaksi, sillä siinä missä OFP pyöri siedettävästi 800x600x32 resoluutiolla detailit puolessavälissä, pyörii päivitetty 1.30 versio puhtaasti 1024×768 resoluutiolla ja 32 bittisillä väreillä detailien ollessa puolessavälissä. Voihan olla tietysti että muistin määräkin vaikuttaa peliin, koska OFP:n arvostelussa testikoneessa oli 256 megatavua muistia muiden osien ollessa samat, kun taas tässä arvostelussa testikoneessa1 sitä oli 448 megatavua. Testikokoonpanolla numero kaksi peli pyöri puhtaasti kaikilla detaileilla ja 1024x768x32 resoluutiolla, huvikseni kokeilin vielä kaikilla detaileilla ja 1280x1024x32 resoluutiolla ja ihme kyllä. mutta peli pyöri vieläkin puhtaasti. Tämän perusteella voi itse kukin päätellä miten paljon peli suurin piirtein tehoa tarvitsee. Vaikka eri detailisäätöjä kokeilinkin, täytyy kyllä sanoa että en huomannut oikeastaan mitään graafista eroa kahden ensimmäisenä mainitun asetuksen välillä, viimeisellä asetuksella pientä eroa grafiikan tarkkuudessa oli jo havaittavissa.

Vaikka graafinen ulkonäkö ei pelin parhaimpia puolia olekaan, oli mielestäni kenttien laajuus, piirtoetäisyys ja etenkin metsien koko edelleen vakuuttavaa laatua. Edellä mainituista asioista selviää hyvin kuinka laajoja pelin kentät todella ovatkaan. Tämä tietysti myös kertoo hyvin päälimmäisen syyn siihen miksi peli tarvitsee niin paljon tehoa koneelta, vaikka grafiisuus onkin aikansa elänyttä.

Äänet:

Red Hammerin äänet ovat samaa luokkaa kuin OFP:ssäkin, eli erittäin hyvät. Aseiden äänet ovat tarpeeksi tehokkaan ja aidon kuuloiset, räjähdykset todellakin kuullostavat räjähdyksiltä massiivisuudessaan, erilaisten ajoneuvojen moottoriäänet ovat hyviä ja eroavat toisistaan ja esimerkiksi tankilla ampuessa meinaa aluksi pudota tuolilta ennenkuin siihen tottuu. Pelissä soi myös paikoitellen musiikkia välianimaatioiden aikana, joka on täysin samaa kuin mitä alkuperäisessäkin pelissä kuultiin ja mielestäni se on ihan hyvää ja sopii peliin.

Peli tukee edelleen EAX:ää ja se onkin tehty erittäin huolella. Pelin aikana esimerkiksi vihulaisten suunnan pystyy paikantamaan niiden ampumien luotien perusteella ja pelaajan perässä tulevien vihulaistankkien telaketjujen selän takaa kuuluva vinkuna pistää pelaajan välittömästi liikkeelle, tai ainakin kääntymään ja katsomaan kuinka lähellä tai kaukana se tankki oikein onkaan.

Pelissä kuullaan myös radioviestejä, joiden avulla kommunikoidaan omien tiimikavereiden kanssa ja kuullaan silloin tällöin esimerkiksi käskyjä ja ohjeita ylemmiltä tahoilta. Eroa alkuperäiseen OFP:hen näissä on se, että Red Hammerissa ne puhutaan amerikkalais-venäläisellä englannilla. Hieman näissä ärsytti niiden heikko laatu, eikä niihin oltu oikein osattu edes eläytyä kunnolla. Sama koskee välianimaatioissa puhuttuja ääniä, jotka kuullostavat naurettavan teennäisiltä ja välillä tuntuu siltä että ne on luettu suoraan paperista. Omasta mielestäni amerikkalaisilla pelatessa alkuperäisen OFP:n tehtävissä äänet olivat vielä ihan suhteellisen hyvät eikä ollut pahemmin valitettavaa.
Jonkinlainen ääniin liittyvä bugikin tuntui vaivaavan Red Hammeria, koska välillä äänet hiljenivät itsestään todella hiljaisiksi ja esimerkiksi komentoja tiimikavereille annettaessa joskus ne eivät enää vastanneetkaan ollenkaan takaisin ja siten oli aika vaikeaa tietää upposiko se käsky sinne päänuppiin vaiko ei. Muutamaa bugia ja ääninäyttelyä lukuunottamatta pelin äänipuoli osaltaan auttaa pelin hyvän sotatunnelman luomisessa.

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • + Äänet
  • + Tunnelma
  • + Valmiiksi päivitetty alkuperäinen FlashPoint
  • + Tekoäly
  • + Strategiaopas
  • + Red Hammer kampanja

Huonoa

  • - Pari äänibugia
  • - Ääninäyttely
  • - Grafiikka
  • - Hinta