Arvostelussa Overlord

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 29.heinäkuu 2007

Peliarvostelu

Pelin nimi Overlord
Alusta XBOX360
Äänituki Dolby Digital 5.1
Xbox Live On
< >
Avaa pelin lisätiedot

Mitä saadaan kun yhdistetään Taru Sormusten Herrasta elokuvasaaga, sekä Abe’s Odyssee -ja Black & White -pelit? Vastaus on Triumph Studiosin kehittämä peli nimeltä Overlord. Overlordin konsepti etenkin ideana on varsin maukas: Pelissä pelaaja omaksuu ultimaalisen Pahuuden herran roolin ja ryhtyy kylvämään pelkoa ja tuhoa ympäriinsä pelin maailmaa yhdessä kattavan kätyrilaumansa kautta, tarkoituksena onnistua siinä missä pelaajaa edeltänyt pahuuden herra epäonnistui. Eli toimivan pelon valtakunnan luomisessa.

Tyyliltään ja teemaltaan Overlord on kuin suoraan repäisty mukaelma, tai sitten jollain tasolla parodiaa Taru Sormusten Herrasta -saagasta yrittävä peli. Pelin maailmaa kansoittavat pelaajan ison Pahan Overlordin(Saruman)lisäksi ihmiset ja puolituiset(halflings), jonka lisäksi pelistä löytyy myös haltijoita ja örkkejäkin, joista viimeksi mainitut ovat pelaajan leivissä. Pelin aikana päästään riehumaan muun muassa riehumaan puolituisten kotikylässä, joka taas on aivan kuin Taru Sormusten Herrasta -elokuvissa nähty Hobittien kotikylä Kontu.
Edellä mainitut örkit eivät näyttele pelissä mitään sivuroolia, vaan ovat itseasiassa keskeinen osa pelin pelaamisessa. Mikään ei nimittäin pelissä pelaajalta onnistuisi ilman tämän rakasta örkkilaumaansa. Kaikki pyöriikin Overlordissa yhdessä pelaajan Paha -hahmon ja örkkien ohjastamisen ympärillä. Vaikka pelaajan hahmo on pelin tavallisia ihmishahmoja ja varsinkin pienikokoisia puolituisia paljon kookkaampikokoinen, sekä varustettu kunnollisella kättä pidemmällä ja jopa samannäköisillä varusteilla kuin Sormusten Herran Saruman, ei pelaajan hahmo kerta kaikkiaan taistelussa – varsinkaan alkupuolella peliä – pärjää yksinään oikeastaan mitään muuta kuin nurmella kirmaavaa, aggressiivista pässiä vastaan. Myöhemmin, pelaajan saadessa kerättyä rahaa ryöstelemällä asuntoja ja rikkomalla erinäisiä esineitä, kuten ruukkuja, voi pelaaja takoa itselleen pahuuden tornissaan parempia varusteita, kuin myös parannella vanhoja. Sen lisäksi, että pelaaja tarvitsee örkkejä aina rinnalleen taisteluissa, ovat ne elintärkeitä myös itse eteenpäin pääsemisessäkin. Esimerkiksi polun tukkivan ison paalun ylitse käveleminen tai sen tuhoaminen ei pelaajan hahmolta onnistu lainkaan, vaan pelaajan onkin käskytettävä örkit siirtämään se pois tieltä ja niin edelleen.

Pelin perimmäinen tarkoitus olisi siis onnistua kylvämään pelkoa ja vihaa pelin maailman ylle ja näyttää kuka istuu valtaistuimella. Tämä tapahtuu etsimällä ja kukistamalla seitsemän sankaria, jotka edellisen Pahan kukistivat. Pelaajan torni on edeltäjän kuoltua laitettu sankareiden toimesta remonttikuntoon, joten sekin tulisi kunnostaa entiseen loistoonsa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että samalla kun pelaaja metsästää näitä seitsemää sankaria pelin ”tarinan” aikana, on myös tornia varten etsittävä yhtä sun toista ultimaalisen pahuuden luomiseen tarvittavaa objektia, jotka örkkien pitää sitten kantaa takaisin torniin. Tornin kunnostaminen pikkuhiljaa taas parantaa entisestään pelaajan vahvuutta ja mahdollisuuksia tuhota kaikki hyvä maailmasta ja lopulta ne seitsemän sankaria.

Jotta örkkejä voisi avukseen manata, tarvitaan elinvoimaa, jota loogisesti saadaan tappamalla eläviä, kuten esimerkiksi puolustuskyvyttömiä, niityllä kirmaavia lampaita. Pelin edetessä pelaaja saa perusörkkien rinnalle mahdollisuuden manata myös örkkejä, jotka ovat erikoistuneita tulipallojen heittämiseen tai kuolleiden örkkien henkiinherättämiseen. Mukaan manatut örkit seuraavat oletuksena pelaajaa tietokoneen ohjastamina, mutta örkkilaumaa on mahdollista myös itsekin ohjastaa ohjaimen oikealla tatilla samalla, kun varsinaista omaa hahmoa liikutetaan vasemmalla. Tässä kohtaa tuleekin ehkä pelin yksi parhaimmista ominaisuuksista, joka on virtaviivainen ja erittäin simppelikäyttöinen käyttöliittymä. Kuten sanottua, laumana liikkuvaa örkkilaumaa voi liikuttaa oikealla tatilla erinäisiin kohteisiin, jolloin örkkien toiminta riippuu täysin kohteesta. Jos ne liikuttaa esimerkiksi pyöritettävän ovikammen luo, ne pyrkivät avaamaan oven, mikäli örkkejä on riittävä määrä. Jos taas örkit liikuttaa vihollisen luo, ne pyrkivät tuhoamaan nämä. Vaihtoehtoisesti pelaaja voi antaa samoja käskyjä myös oikealla liipaisimella yksinkertaisesti osoittamalla kulloinkin kyseessä olevan kohteen suuntaan ja painamalla liipaisinta, jolloin örkit tekevät työtä käskettyä. Harmillisesti örkkien liikuttelu oikealla tatilla poistaa pelaajalta itseltään tyystin kyvyn pyöritellä kuvakulmaa tatin avulla, kuten useimmiten olemme tottuneet 3rd person peleissä tekemään. Välillä tästä onkin pientä haittaa, kun taistelutilanteessa ei saa lainkaan säädettyä kameraa, vaan kamera on ensin keskitettävä ja sitten käännyttävä ympäri, joka ei ole aivan yhtä nopeaa, aiheuttaen ajoittain turhaa energian menetystä. Varsinkaan vaativimmissa taistelukohtauksissa ylimääräinen energianmenetys, etenkin ei pelaajan omasta syystä on todella rasittavaa.

Arvostelun alussa tulin maininneeksi kolme nimikettä, joista Overlord -peli allekirjoittaneen mielestä tuntuisi koostuvan. Ensimmäinen oli Taru Sormusten Herrasta sen teeman vuoksi, Abe’s Odyssee -pelit Overlord sen sijaan toi mieleen samankaltaisen peli-ideansa vuoksi; käskytetään laumaa tekemään asioita, jotta itse pääsisi etenemään. Viimeksi mainittu, Black & White tuli peliä pelatessa mieleen siksi, koska pelaaja voi valita, ollako paha Paha, vaiko hyvä Paha. Käytännössä, jos pelaaja tappaa ystävällisiä hahmoja, kuten ihmisiä, siirtyy mittari kohti puhdasta pahuutta, kun taas auttamalla ihmisiä puolituisia vastaan, siirtyy mittari kohti hyvyyttä. Valinnat heijastuvat taikakykyihin, joita pelaaja saa käyttöönsä, riipppuen asennoitumisestaan ja siihen millä tavalla ihmiset pelaajaan reagoivat.

Kaiken kaikkiaaan Overlord on varsinkin aluksi erittäin hauska ja omaperäisellä konseptilla varustettu peli. Alun jälkeen hienouden tunne alkaa vähentyä ja ne pelin hieman negatiivisemmatkin puolet alkavat nostaa päätään. Yksi niistä on aiemminkin mainittu kyvyttömyys säätää kamerakulmaa, mutta myös pelaajan olevinaan Pahan hahmon kyvyttömyys päästä yksinään eteenpäin, saatikka varsinkaan alkupuolella selvitä taisteluista yksin alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään. Etenkin siinä vaiheessa, kun elinvoima-energiat on taskuista loppunut ja niitä on lähdettävä metsästämään, jotta saisi kasaan örkkejä ja jotta uskaltaisi mennä jälleen haastamaan lähistöllä partioivaa, pientä vihollislaumaa.

Ulkoisesti peli on myöskin pienoinen pettymys. Vaikka sinänsä grafiikka onkin tarkkaa, näyttää peli samaan aikaan siltä kuin ruudulla pyörisi Playstation 2 -tason visuaalisuuksilla höystetty peli, jossa olisi vain tarkennettu resoluutio. Allekirjoittaneelle pelin grafiikka toi vahvasti mieleen vanhalle Xboxille vuonna 2004 julkaistun pelin Jade Empire, joka siihen aikaan oli peli sieltä nätimmästä päästä. Siihen aikaan. Muutoin peli on ihan onnistuneen näköinen ja örkkien vipeltämistä ruudulla on kiva katsoa sulavasti pyörivän ruudunpäivityksen kera. Äänimaailma koostuu paikan mukaan vaihtelevasta, silloin tällöin soivasta taustamusiikista ja örkkien höpinöistä. Lisätäkseen löylyä Taru Sormusten Herrasta kiukaalle Overlordin örkitkin tuovat mieleen kyseisen elokuvasaagan, eikä siis pelkästään ulkonäkönsä puolesta, vaan näiden äänistä, jotka toivat paikoitellen erittäin vahvasti mieleen Klonkun. ”Treasure for you, master!”

Jos yksinpeli alkaa nopeasti kuluttamaan hermoja, on tarjolla myös moninpelimahdollisuuskin, tosin valitettavasti yksinpeliä ei pääse yhdessä kaverin kanssa lävitse pelaamaan. Sääli, sillä tämä olisi vähentänyt huomattavasti rasittavuustekijää yksinpelissä paikoitellen kohdattavaan, pelaajan hahmon heikkouteen ilman örkkilaumaansa. Kaksin kun on aina parempi.

Yksinpeli-yhteistyön sijaan peli tarjoaa perinteisen 1 Vs. 1 deathmatchin lisäksi yhteistyö survival pelimuodon, jossa kaksi pelaajaa yrittää yhdessä selviytyä mahdollisimman kauan elävinä loputonta vihollisvirtaa vastaan. Sekä deathmatchissa, kuin yhteistyömoodissakin on kummassakin käytetty hyväksi yksinpelin ideaa, eli pelaajat kerääävät elinvoima-energiaa tapetuista vihollisista, sekä manaavat sitten näitä käyttämällä esiin yksinpelin eri örkkityyppejä avukseen. Deathmatchista tarjolla on kaksi eri variaatiota. Ensimmäisessä slauhgter nimeä kantavassa moodissa tarkoitus olisi tappaa mahdollisimman monta päälle vyöryvää vihollista oman örkkilauman kanssa, tai sitten yksinkertaisemmin ja nopeammin tappaa pelaajan kanssa kilpaileva toinen Overlord. Pillagessa pelaajien päätarkoitus sen sijaan nimensä mukaisesti on ryövätä rahaa ja objekteja niin kauan kuin saavutetaan asetettu pisteraja. Kivana lisänä kalleuksia voi saada myös tappamalla vastapuolen kalleuksia kantavia örkkejä.
Moninpelaamissessioita varten tarjolla on yhteensä kuusi karttaa, kaksi jokaista eri pelimuotoa varten. Tämä on harmi, sillä karttojen vähyys heikentää auttamattomasti moninpelin viehätystä ja sen ikää.. Mikäli sitä nyt muutoinkaan jaksaa paria peliä enempää pelatakaan. Moninpelin vetovoimaa vähentää myös pelaajien huutava vähyys, sekä Live-pelin ei-niin viiveetön toimiminen.

Yhteenveto

Keskivertotasoa

Hyvää

  • + Käyttöliittymä
  • + Äänimaailma
  • + Hauska peli-idea..

Huonoa

  • - Vanhahtava ulkoasu
  • - Pelaajan hahmon avuttomuus (etenkin pelin alussa)
  • - Kyvyttömyys säätää kamerakulmaa
  • - ..Jota ei ole suunniteltu aivan loppuun asti
  • - Moninpeli viehättää vain muutaman tovin