Arvostelussa Overwatch

Kirjoittanut: Teemu Laitinen, 26.heinäkuu 2016

Peliarvostelu

Pelin nimi Overwatch
Alusta Playstation 4
Muuta: -
Arvostelukappale: Text100
< >
Avaa pelin lisätiedot

Rankan työpäivän tai koulupäivän jälkeen on mukava rysähtää sohvalle möllöttämään, lyödä pleikkari 4 tulille ja käynnistää Overwatch. Aivot ja arjen murheet jäävät sohvan ulkopuolelle, pois silmistä ja mielestä. Pelaaja on täydellisessä symbioosissa itse pelin kanssa ja häiriötekijät sumentuvat ympäristöstä. Tältä tuntuu pelata Overwatchia. Kaikki toimii juuri niin sulavasti kuin osaa toivoa ja pahaa sanottavaa jää hyvin vähän.

Overwatchin päästyä betavaiheesta, mikään ei ollut muuttunut. Tämä teki tavallaan onton ja vaikean olon, koska oli tuskallista lähteä arviomaan pelin suuntaa. Selvää oli, että jossain vaiheessa pelin elämänkaarta tulee lisää pelimuotoja, mutta kuinka kauan tätä pitää odottaa? Julkaisun hetkellä ei ollut juuri muuta puuhaa pelin parissa kuin kokemuspisteiden kerääminen, joko quick play- tai weekly brawl -pelimuotojen parissa.

Näissä mainituissa pelimuodoissa rangaistiin ilman pelikavereita pelaavaa aika rankalla kädellä – rankaistaan vieläkin – sillä hyvin usein vastaan saattoi tupsahtaa täysipäinen kaveriporukka, keskenään kommunikoiden ja taktiikoitaan hioten. Tämän lisäksi kokemuspisteitäkin tulee noin kuusikymmentä prosenttia pienempi määrä, jos yksin pelaa. Kokemuspisteillä ei onneksi ole pelin hahmoihin muuta vaikutusta kuin ulkonäköön, aseiden tehot pysyvät samoina kaikilla. Silti tuntuu hieman oudolta, että yksinäistä pelaajaa rangaistaan sillä, että hänellä ei ole pelikavereita. Karkit viedään pois ja nyt muutama tovi sitten julkaistuun uuteen pelimuotoon pääseminen on suuremman puurtamisen takana.

Competitive play -pelimuoto on uutuus, jossa suunnilleen samantasoiset pelaajat mittelöivät keskenään. Pelaajan täytyy olla kerännyt kokemuspisteitä vähintään tasolle 25 saakka, jotta pääsee näihin kisoihin pelaamaan. Ennen varsinaista pelaajan henkilökohtaista luokitusta ja sen mahdollista nostamista täytyy pelata kymmenen ottelua, joista voitot ja häviöt määrittävät hahmon aloitustason. Saatu tasoluokitus pyörii viidenkymmenen molemmin puolin ja tämä kokemustaso heiluu sitä mukaan kun pelaaja häviää tai voittaa otteluita. Vastustajina voi tietty olla tiukka ryhmä kavereita, mutta heidän keskiarvonsa on korkeintaan vain piirun verran kovempi kuin toisella tiimillä. Pienemmälle tiimille tämä tarkoittaa sitä, että altavastaajan osapuolena heillä on mahdollisuus saada enemmän competitive-pisteitä.
Ainoa ero quick play, weekly brawl ja competitive -pelimuodoilla on se, että jälkimmäisessä pelimuodossa kisataan niin sanotusti tosissaan. Nämä kaksi ensimmäistä pelimuotoa antavat pelaajalle kokemuspisteitä, competitivestä saa myös competitive-pisteitä. Kilpapelimuodossa on tämän lisäksi myös kausi, jonka päätteeksi pelaaja saa itselleen palkintoja, perustuen omaan sijoitukseensa. Nämä palkinnot tulevat olemaan erilaisia tägejä, sankarinahkoja tai repliikkejä, joita voi laukoa pelikentällä muiden pelaajien kesken.

Kauden aikana kerääntyvät competitive-pisteet pelaajan on mahdollista käyttää kultaiseen sankarin aseeseen, mutta pelejä on pelattava kolmesataa ottelua per ase. Voi hyvinkin olla, että joku tälläkin hetkellä hiki hatussa vääntää pelejä, jotta olisi maailman ensimmäinen pelaaja jolla on omistuksessaan kaikki kultaiset aseet.

Quick play tarkoittaa juuri sitä miltä kuulostaakin. Kaksi tiimiä taistelevat yhdellä pelin kahdestatoista kentästä, puoliajalla vaihdetaan osapuolia. Alkuvaiheessa toinen on hyökkäävä ja vastaavasti toinen tiimi on puolustavassa roolissa. Karttojen tavoitteita on vain kaksi ? kuorman kuljettaminen kartan toiseen päähän tai alueen valloitus – ja molemmilla pelin tavoitteilla on omat karttansa, ne eivät sekoitu. Kartan päämäärää ei lue missään, periaatteessa pelaajan täytyy vain yrittää muistaa, että missä kartassa suojataan kuormaa ja missä pidetään aluetta hallussa. Tämä tuottaa sekaannusta ainakin ensimmäisinä pelitunteina. Tuntuu kuitenkin hassulta, että miksi se päämäärä ei voi lukea ruudulla kartan latautuessa.

Overwatchin taistelukentät ovat suurimmaksi osaksi suunniteltu hyvin, mutta pari taisteluareenaa laittavat tympimään, jos puolustava tiimi on linnoittautunut liian hyvin. Hyökkäävän osapuolen ei auta muu kuin rynniä ryhmänä läpi aiheuttamaan pahennusta ja toivoa, että kaikki tiimikaverit eivät heitä veiviä. Vaihtoehtoisia reittejä on kuitenkin useassa kentässä, joten sentään yleensä voi hieman hajaantua ja hyökätä vihollista kohtaan useammasta suunnasta. Pelaajien valitsemat hahmot myös avaavat hieman omia etenemisreittejä. Vaikka Overwatchilla ei ole mitään tekemistä Street Fighter -pelien kanssa niin karttojen nimistä ja latausvaiheesta tulee vahvasti mieleen vanhat kunnon mättöklassikot, sillä areenat on nimetty vastaamaan oikeita paikkoja eri puolilla maapalloa. Numbani, Ilios ja Nepal vain muutamia nimiä mainitakseni.

Weekly brawl on pelimuoto, jossa viikoittain vaihtuu uudet säännöt, mutta itse karttojen päämäärät pysyvät samoina kuin muissakin Overwatchin pelimuotojen taisteluissa. Pelaajat pakotetaan valitsemaan vain yksi hahmo tai vain yhdestä hahmoluokasta. Vain yksi kartta on pelattavissa tai vain pari hahmoa valittavana. Saa nähdä mitä kaikkea pelin kehittäjät keksivät. Harmittavaa on kuitenkin se, että jos viikoittainen randomtaistelu tuntuu tylsältä niin se jää sitten kokematta, mitään ihmeellistä palkintoa kun ei ole voitosta tarjolla, tai useammasta voitosta. Hearthstonessa tästä pelimuodosta saa sentään korttipakan. Eri pelit kyseessä, mutta konsepti on täysin sama.

Pelihahmoja on tullut betan jälkeen ja päivityksen jälkeen yksi lisää; Ana, joka suojaa omia pelaajia tai vaihtoehtoisesti vahingoittaa vastustajaa ja pökerryttää heitä silloin tällöin. Muuten koko kavalkadi on pysynyt samana, pieniä viilauksia toki on tehty ja varmaan jatkuvasti pidetään silmällä sitä, että mikään sankari ei ole ylitse muiden.

Kaikkiaan hahmoja on valittavana 22 ja ne ovat lokeroituina neljään eri ryhmään. Tällä hetkellä suosiossa näyttäisi olevan yksi tankki -kategorian hamoista, Zaria, joka on vahva muskelinainen venäläisellä aksentilla. Overwatchin alussa Clint Eastw.. Siis Mcree oli hyvinkin näkyvästi esillä, pelin länkkärisankari. Tuntuu kyllä muutenkin herra Clint olevan pelin kehittäjille pidetty hahmo, wink wink.

Jokaisella sankarilla on omat erikoisuutensa ja soveltuvuutensa. Kaikki puolustajakategorian sankarit eivät välttämättä hyökkäyksessä ole mikään paras vaihtoehto, tankkisankari sopii sekä että -tilanteisiin, kuten hyvin moni muukin toisesta ryhmästä oleva sankari. Tiimin kokonaisuudella on kuitenkin suuri merkitys, peli myös antaa neuvoja hahmoa valittaessa, toisaalta näitä neuvoja ei kannata aina kuunnella, mutta ne antavat vähän osviittaa ryhmän kokonaisuudesta.

Pelikentällä tilanne kuitenkin vaihtuu, joten sankarin vaihdos voi sopia aina silloin tällöin. Jokaista sankaria voi olla vain yksi oman tiimin puolella. Jokaisella sankarilla on perushyökkäyksen lisäksi vahva superhyökkäys, joka latautuu pelin kuluessa. Osa sankareista osaa lentää, toiset joutuvat hyppimään. Jokaiselle pelaajalle tuntuu kehittyvän omat lempihahmot, joille on sitten kiva kerätä uusia skinejä, tägejä ja kaikkea muuta mitä tarjolla on. Aina pelaajan saavuttaessa uusi taso, saa hän herkkulaatikon avatakseen. Mikromaksuilla saa myös näitä laatikoita, joista tupsahtaa herkkuja.

Kontrollit pelissä toimivat saumattomasti, eikä mikään hahmo ole ylipääsemättömän vaikeasti ohjattava. Ehkä ihan kaikkien hahmojen ominaisuudet eivät kunnolla avaudu tai ei edes ole paljoakaan käyttöä taistelukentällä. Seinillä juoksu on yksi esimerkki, ehkä jopa ainoa, mutta ajoittain tästäkin on hyötyä. Hieman harjoittelua varmasti tarvitsee myös Junkrat -nimisen sankarin miinan heittäminen ja sen päältä hyppääminen. Pienellä potkimisella pelaaja aina oppii hyödyntämään sankareita parhaansa mukaan ? ainakaan kontrollit eivät ole esteenä tälle.

Overwatch on peli johon on hyvin helppo päästä sisälle. Se ei vaadi juoneen perehtymistä, sitä kun ei pahemmin ole tarjolla. Pieni alkuvideo, jossa Winston-sankari kertoo Overwatchin taustoja on ainoa tarinanpätkä, jonka itse pelissä kuulee.
Foorumeilta ja netistä voi hieman hakea aivoille pähkäiltävää, mikäli itse huvittaa tarinaa sen enempää miettiä. Koko paketti tuntui jo betavaiheessa niin mukavalta, että sen pariin palasi aina mielellään. Graafinen ulkoasu on nättiä, jonkin verran piirretyn oloista. Ääninäyttelijät luovat hyvin jokaiselle hahmolle oman persoonallisuuden. Musiikki on sopivaa minimaalista höttöä.

Laatutuote Blizzardilta, joka valitettavasti pyyhkii jalat Battlebornilla. Moba rintamalla on muitakin virityksiä, mutta kun pelaaminen tuntuu näin saumattomalta ja hauskalta niin kilpailijoilla on erittäin vaikeat oltavat, sillä Overwatchista on vaikea luopua sen jälkeen kun sen makuun on päässyt. Pienet miinukset Blizzardille kuitenkin siitä, että competitive -pelimuodon julkaiseminen venähti. Se olisi tehnyt paketista täydellisen jo heti ensimmäisestä julkaisupäivästä lähtien.

Yhteenveto

Lähes täydellinen

Hyvää

  • + Pelattavia hahmoja on tarpeeksi ja ne ovat hyvin balanssissa keskenään
  • + Pelikarttoja on sopiva määrä
  • + Latausajat eivät häiritse

Huonoa

  • - Kaikki pelikartat eivät toimi niin hyvin kuin ne voisivat
  • - Taistelumuotoja voisi olla enemmän kuin kaksi