Arvostelussa Painkiller: Battle Out Of Hell

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 22.tammikuu 2005

Peliarvostelu

Pelin nimi Painkiller: Battle Out Of Hell
Alusta PC
Moninpeli Internet, lähiverkko (max. 16 pelaajaa)
Versio Lehdistö
< >
Avaa pelin lisätiedot

CroTeamin kehittämillä Serious Sam peleillä ja muilla samanhenkisillä ”aivot narikkaan” räiskintäpeleillä oli selkeästi oma elinkaarensa ja kysyntänsä 2000-luvun alussa kun tuntui, että jokainen pelaaja halusi jälleen kokea yksinkertaista yksinkertaisemman Doom-kaavan. Nyt elämme kuitenkin jälleen kerran sellaisessa ajassa, jolloin kukaan ei varmasti voisi enää edes kuvitellakaan ostavansa moisia aivottomia ja tarinattomia räiskintäpelejä saatikka sitten tuhlata aikaansa sellaisen pelaamiseen, etenkin nyt kun Half-Life 2 on ilmestynyt ja nostanut räiskintäpeligenren vaatimukset kattoon.

Dreamcatcherillä on kuitenkin juuri yksi tällainen perusräiskintä nimike, johon se vakaasti uskoo ja sehän kantaa nimeä Painkiller. Vaikka elämmekin ”fiksujen” räiskintäpelien aikaa, on Painkillerille muodostunut selkeästi oma kannattajajoukkonsa. Alkuperäinen Painkiller julkaistiin vuoden 2003 alkupuolella ja peli kertoi Daniel Garnerista, joka jouduttuaan auto-onnettomuuteen tyttöystävänsä kanssa joutui myös eräänlaiseen helvetin ja taivaan väliseen olotilaan. Miehen ainut keino päästä takaisin elävien kirjoihin yhdessä tyttönsä kanssa oli suostua Jumalan vaatimukseen pysäyttää sotajalalla olevat helvetin joukot, joiden päämäärä oli taivas ja sen tuhoaminen. Mies suostui ja pieksi helvetin kätyrit. Tämä ei kuitenkaan riittänyt, sillä nyt Garnerin lahtaustaitoja tarvitaan jälleen.
Painkillerille viime vuoden lopulla julkaistu lisälevy Battle Out Of Hell siis jatkaa pelin sankarin edesottamuksia siitä mihin alkuperäinen jäi. Demonien räiskimistä pääsee kokemaan uuden yksinpelikampanjan myötä kymmenen tehtävän verran. Matkansa aikana nahkatakkinen kaveri joutuu siivoamaan muun muassa sellaiset paikat kuin helvetin karnevaali, orpokoti ja laboratorio, vedenalainen temppeli, moderni autiokaupunki, sekä sodanaikainen Leningrad. Piipun eteen joutuvat niin epäkuolleet orpolapset, toisen maailmansodan sotilaat kuin hullut pelletkin, eikä näin ollen mielikuvitusta pelin kentistä ja vihollisista ainakaan puutu. Painkillerin hieno ja pelottavatunnelmainen kauhuteema toimii edelleen hienosti, tasoltaan ehkäpä yhtä hyvin/huonosti kuin paljon odotettu Doom 3. Audiovisuaalisesti peli on hieno ja toimii osakseen ja onnistuu tukemaan pelin mielikuvituksellista antia.

Pelin kauhuteema ei kuitenkaan ole ainut asiaa joka sitoo lisälevyn vahvasti kiinni alkuperäisen tunnelmaan. Myös pelimekaniikka ja vihollistekoäly ovat pysyneet ennallaan. Kunkin lisälevyn kentässä edetään tuttuun tyyliin; jolkotetaan muutama metri eteen päin, kunnes joka puolelta nousevat valtavan kokoiset muurit lukitsevat pelaajan eräänlaiselle areenalle mittelemään vastustajien kanssa, samalla kun taustalla alkaa pauhaamaan jykevä hevimusiikki. Kun kaikki vastustajat on tapettu, poistuvat muurit, vaimenee musiikki, peli jatkuu ja jälleen pelaaja pääsee jolkottamaan sen parisen metriä…

Vastaan juoksevilla vihollisilla ei alkuperäispelin tapaan ole oikeastaan lainkaan tekoälyä. Kaverit pääasiassa juoksevatkin vain päälle odottaen pelaajan teloitusta. Koska yksinpeli on muutoinkin todella lyhyt, on pelistä tehty asteen vaikeampi. Normaali-vaikeustasolla peli on vaikeampi kuin mitä alkuperäinen peli oli ja pelaajan kimppuun vyörytetään laumoittain ja laumoittain vihollisia, joilla on melko tehokkaasti pelaajan energiaa vievät hyökkäykset. Asearsenaali on alkuperäisestä pelistä melko tuttu joskin muutamia uusia asetuttavuuksia, kuten liekinheitin ja eräänlainen minigun -tyylinen puutappiase pelin aikana käteen tarttuvatkin. Jokaisen kentän lopussa ollaan tuttuun tapaan napit vastakkain paikoitellen kahdenkin ruudun kokoisia loppupomoja vastaan.

Täysin ongelmatonkaan ei lisälevy ole. Alkuperäispelistä tuttu ärsyttävä hyppiminen on edelleen läsnä. Pelin muutamia hyppimiskohtauksia on erittäin ärsyttävä läpäistä tosin ei siksi, että hyppiminen olisi haasteellista vaan siksi, koska se on huonosti toteutettu. Erittäin yksinkertaiselta kuulostava kolmen levyisen kuilun yli hyppääminen ei ole mikään läpihuutojuttu, sillä hyppääminen on tällaisissa kohdissa todella kankeaa ja tuntuu paikoitellen tapahtuvan viiveellä, jos ollenkaan. Pahimmassa tapauksessa tämäntapaisia kohtia saa yrittää moneen kertaan. Tähän kun vielä lisää sen, että pelin latausajat kilpailevat pituudellaan Half-Life 2:n kanssa samasssa kastissa, ei lisälevyn lentäminen ikkunasta ole niin kaukainen ajatus kuin voisi luulla. Edes ”quickload” ominaisuutta käyttämällä pelitallennus ei lataudu ”pikaisesti” ja joskus ei lataudu ollenkaan. Pelissä on nimittäin edelleen mukana myös ikävä bugi, joka tuntuu rikkovan pelitallennuksia. Pahimmillaan peli saattaa rikkoa useammankin tallennuksen, jolloin esimerkiksi tehdyt pikatallennukset osoittautuvat melko turhiksi kun peli heittää pelaajan työpöydälle ihmettelemään.

Kun lyhyt yksinpeli on pitkistä latausajoista ja typerästä tallennusbugista huolimatta läpäisty, jää jäljelle tietysti mikäs muukaan kuin moninpelihupi. Battle Out Of Hell kantaa mukanaan muutamia uusia moninpelikarttoja ja ne yksinpelistäkin löytyvät uudet aseet, mutta muutoin meininki on pysynyt samana.
Yleisesti ottaen Painkillerin moninpeli ei kuitenkaan juurikaan ole muuttunut kiinnostavampaan/huonompaan suuntaan. Eli toisin sanoen ne, jotka alkuperäisen Painkillerin moninpelistä ovat pitäneet, tulevat todennäköisesti pitämään lisälevyn mukanaan tuomasta uudesta moninpelimateriaalista. Jos taas et alkuperäisestä innostunut, eikä esimerkiksi Doom 3:n moninpeli innostanut, on vaikea syytä kuvitella mikä lisälevyn kohdalla tekisi poikkeuksen. Ottaen huomioon vielä sen seikan, että Battle Out Of Hell vaatii alkuperäisen Painkillerin toimiakseen, on melko todennäköistä, että suuri osa lisälevyn hankkivista pelaajista on PK-faneja. Arvosteluhetkellä pelaajia oli netissä hieman päälle 80 ja suurin osa 2-4 pelaajan servereistä oli täynnä. Kovinkaan monelle serverille ei lisäksi tuntunut pääsevän versioerojen takia, koska jokaisella tuntui olevan alhaisempi versio kuin mihin lisälevy pelin automaattisesti asennuksen aikana päivittää.

Yhteenveto

Keskivertotasoa

Hyvää

  • + Audiovisualisesti toimiva
  • + Kauhuteema
  • + Perus Painkilleria

Huonoa

  • - Tallennusbugi
  • - Hyppiminen
  • - Latausajat
  • - Lyhyt yksinpeli