Arvostelussa Project CARS

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 16.kesäkuu 2015

Peliarvostelu

Pelin nimi Project CARS
Alusta Xbox One
Muuta: -
Arvostelukappale: Bandai Namco
Avaa pelin lisätiedot

On ollut hienoa huomata, että viime aikoina lähes pystyyn kuollut autosimulaatiogenre alkaa jälleen nostamaan päätään. Toki konsoleilta on löytynyt jo vuosikaudet Gran Turismot ja Forza Motorsportit, mutta näin muutoin genre on ollut pitkälti vain kahden osanottajan kamppailua. Ja ei ? kaikenmaailman Euro Truck Simulator tai Bus Simulator -tyyppisiä pelejä ei tähän kastiin lasketa, sillä ne simuloivat pikemminkin autoilla tehtävää työnkuvaa, kuin itse tarkkaa ja realistista ajomallinnusta.

Sittemmin tarkkaan simuloimiseen keskittyneitä pelejä on alkanut tupsahdella esiin hiljalleen kuin sieniä sateella. PC:llä lähes riskittömän simulaattoreiden nousun on mahdollistanut Steamin käyttöön ottama early access -ohjelma, jossa peli tuodaan myytäväksi keskeneräisenä ja kehittäjä saa ostajien rahoista lisää budjettia pelilleen. Varsin realistisen oloinen ja pelattava Assetto Corsa syntyi tätä kautta, mutta myös vanhan konkarin Codemastersin työn alla oleva, viimeisen Colin McRae Rallyn jälkeen pelitalon ensimmäinen täysin puhdas rallisimulaatio nimeltä Dirt Rally on sekin early access -ohjelmassa mukana ja ostettavissa Steamista tätä kirjoitettaessa.
Project CARS on sekin uusinta uutta edustava autosimulaatio, joka on julkaistu PC:n ohella myös konsoleillekin. Se on muun muassa Need For Speed ? Shift -pelistään tunnetun brittiläisen Slightly Mad Studiosin käsialaa. Pelin nimen jälkiosa ?CARS? ei suinkaan tule sanasta auto ? vaikka toisaalta myös viittaakin käsiteltävään aihepiirin. Nimi muodostuu sen sijaan sanoista Community Assisted Racing Simulator.

Project CARS kun on osittain, hieman early accessin tapaan, yhteisön ja osittain kehittäjän itsensä rahoittama. Kyseessä on pienemmän budjetin peliprojekti, jonka rahoittajana ei ole toiminut mikään iso julkaisijataho, kuten yleensä tapana on. Pelin kannessa näkyvä Bandai Namco Games on toiminut vain pelin fyysisen painoksen levittäjänä, ei muuta.

Project CARS käyttää pohjanaan Slightly Madin omaa viriteltyä Madness-pelimoottoria. Visuaalisesti peli on todella näyttävä etenkin autovalikoimansa osalta ja kilpailee komeudessa Microsoftin oman Forza 5:n kanssa. Tuoreimman Forzan tapaan myös Project CARS kaasuttelee kuudenkymmenen kuvan päivitysvauhtiin sekunnissa. Peliäänistäkään ei puutu yhtään muhkeutta, etenkin jos peliä ajetaan sisä- tai nokkapeltikuvakulmista käsin.

Ilman ajoapuja peliä on syytäkin ajaa mieluiten näistä jälkimmäisistä kuvakulmista, sillä pelistä saa halutessaan todella vaikean ja haastavan ja ajotuntumaltaan realistisen. Erilaisia kuvakulmia on onneksi ihan mukavasti ja Assetto Corsan tapaan kuvakulmien FOVia eli field of viewiä saa manuaalisesti vieläpä säätää valikosta mieleisemmäksi. Kivana lisänä kuvakulmien joukosta löytyy kypärän sisältä kuvattu kamera, jollaista en ainakaan itse muista koskaan autopelissä nähneeni.

Nopeimpien ja kiikkerimpien autojen kanssa on ratti- tai nokkapeltikuvakulman käytön ohella oltava jo melkein pakosta myös ratti käytössä, sen verran vaikeaksi ajaminen pelkällä ohjaimella muuttuu. Project CARS ei palkitse pelaajaa ajoapujen pois ottamisesta millään ylimääräisellä prosentuaalisella rahakorvauksella Forzan tapaan ja tähän on varsin simppeli vastauskin: valuutta ei totutusta poiketen näyttele tässä pelissä minkäänlaista roolia.

Sen sijaan, että pelaaja aloittaisi uramoodissa kisaamisensa pohjalta ja työstäisi itseään kohti huippua ansaiten rahaa, uusia autoja ja palkintoja ei Project CARS tarjoa mitään tällaista. Sekaan ei ole ympätty rasittavaa Ken Blockin tai muunkaan tyylistä ?dudebro-kamua? joka selittäisi pelaajalle kaiken juurta jaksain tai joka olisi rasittavasti varikolla tsemppaamassa ja kannustamassa tai huutamassa radioon keskittymistä haittaavia typeryyksiä kisojen aikana. Kaikki tällainen Codematersin Dirt-sarjan peleistä tuttu valikoiden ja osittain pelinkin täyteen ahtaminen showmeiningillä loistaa onneksi poissaolollaan ja urapeli onkin sen sijaan varsin yksinkertaista, korutonta sorttia.

Alusta asti kaikki pelin 65 autoa ja 72 rataa ovat saatavilla ja kokeiltavissa eikä minkään virtuaalisen lukon takana ? mikä on vain hyvä juttu. Samaan aikaan tämä valitettavasti hieman syö koko yksinpelin mielekkyyttä. Kun mitään varsinaista saavutettavaa ei ole, ei uramoodi jaksa innostaa ainakaan pitkinä sessioina. Toki kisan tai kaksi voi ajaakin edistääkseen (toivon mukaan) omaa ja tallinsa pistepottia, mutta koska kaikki autot ja radat ovat jo valmiiksi saatavilla ei uramoodissa ole siten mitään perimmäistä porkkanaa tarjolla. Ajat vain kisoja ja yrität voittaa, mutta voitto ei edistä mitään muuta kuin omaa pistejahtia ja menestystä taistossa kohti toivottua mestaruutta.

Ennen kuin yksinpeliuraa voidaan alkaa pelailla luodaan uusi ura, jota varten tarvitaan pelaajan nimi ja lempinimi, kansallisuus sekä kisanumero. Sen jälkeen valitaan taso eli tier mistä ajaminen aloitetaan. Se voidaan aloittaa pohjalta, tasolta kahdeksan, jossa hypätään kart autojen puikkoihin tai sitten pelaaminen voidaan aloittaa suoraan huipultakin, tier 1:stä. Osassa tasoista on useampi kategoria joiden väliltä valita. Esimerkiksi tier 3:ssa on tarjolla muun muassa Formula B- ja prototyyppiautojen sarja. Muita sarjoja ovat muun muassa GT3- 4 ja 5-sarjat, joissa ajetaan muun muassa GT-mersuilla ja GT-BMW -autoilla, sekä Renault Clio Cup, joka keskittyy nimeltä mainitun valmistajan automallilla ajettavaan sarjaan.

Kun haluttu taso ja sen alakategoria on valittu, on aika allekirjoittaa sopimus johonkin tarjolla olevaan talliin. Mitään eroa sopimuksilla ei ole muuta kuin se millä ajokilla pääsee ajamaan, tosin esimerkiksi formulakategorioissa kaikki formulat ovat samanlaisia, joten valinnalla ei ole juurikaan merkitystä.

Uramoodia edistetään virtuaalisen kalenterin kautta, josta valitaan tahkottavaksi seuraava mahdollinen kisapäivä. Sitten on mahdollista ajaa harjoitukset ja aika-ajot ennen varsinaista kisaamista. Nämä on mahdollista myös ohittaa ja aika-ajojen tulos simuloida jos niitä ei haluta ajaa. Pisteille olisi siis päästävä.

Project CARSin tekoäly tarjoaa hyvän vastuksen pelaajalle, kunhan löytää sen oman hyvän asetuksensa. Vaikeustasoa saa säätää portaattomasti väliltä 10-100 ja siinä 60:n tienoilla saa jo tehdä töitä, että pääsee ensimmäisenä maaliin. Tekoäly ajaa pääosin maltillisesti, mutta tekee usein ohituksia ja sitä kautta ajovirheitäkin, mikä pitää kisaamisen jännänä sijoituksien oikeasti välillä vaihtuessakin muuallakin kuin siinä kohtaa missä pelaaja kisassa kulloinkin ajelee.

Etenkin ilman ajoapuja ajettaessa tekoälyn haastaminen kovemmilla tasoilla on varsin haastavaa ja omasta paikastaan joutuu kynsin ja hampain pitämään kiinni pelin kuitenkaan turvautumatta lapselliseen kuminauhaan. Ajoapujen ohella pelistä löytyy totta kai myös vaurionmallinnuskin ? kosmeettinen sekä ajoon vaikuttava. Tavallisuudesta poiketen vaurionmallinnus Project CARSissa on todella hyvää sorttia. Autot todella hajoavat, palasia irtoilee, kolhuja tulee ja jopa renkaatkin lähtevät liitoksistaan, kun tarpeeksi rutataan. Project CARSin vaurionmallinnus peseekin ehdottomasti Forzat ja GT:t mennen tullen. Myös renkaiden kulumista ja bensankulutusta, mutta myös realistisille autopeleille harvinaisempia mekaanisia vaurioita on mahdollista mallintaa.

Mekaaniset viat ovat nannaa etenkin formuloilla pelatessa, joka tuo omasta mielestäni mukanaan aivan uuden ulottuvuuden, toisin kuin Codemastersin formulapeleissä, joissa niitä ei tunnu olevan lainkaan. Kolarointi vaikuttaa selkeästi siis ajamiseen, mutta fysiikanmallinnuksessa olisi kenties vähän parantamisen varaa. Kun pelaajaan törmätään saattaa auto heitellä silloin tällöin miten sattuu ja vähän epärealistisesti ? riippuu tosin hieman autosta. Silti, en usko että tosielämässä muutamia tuuppaisuja mutkassa saanut vanhanmallinen Ford Escort Mk1RS1600 reagoisi osumaan sillä tapaa kuin pelissä.

Epänormaali ja hassun näköinen ilmassa kieppuminen kolarin jälkeen ei oikein ole omiaan vakuuttamaan aivan täysiverisestä simulaatiosta. Sen sijaan tuntuu, että tekoälyyn kolaroiminen ei tunnu vaikuttavan aivan samalla tavalla, vaan tekoäly pysyy paremmin radalla ja autokin oikein päin. Kaiken kaikkiaan tekoäly on kuitenkin keskivertoautopeliä parempaa sorttia mielestäni ja tekoälyn inhimillisempi ja erheellisempi ajotapa antaa osan siitä anteeksi, että tekoälyn autot eivät lentele.

Tärkeimpiä elementtejä autopeliä kuin autopeliä valitessa ovat luonnollisesti aina ne kaksi kysymystä: kuinka monta autoa pelissä on ja mitä ne ovat? Kuten aiemmin tuli mainittua, kaikkiaan autoja pelissä on siis vain 65 kappaletta, eikä peli siten pärjääkään määrältään lähimainkaan Gran Turismolle tai Forzalle. Alla pelin kaikista autoista lohkaistuna kaksikymmentä kappaletta:

BAC Mono
BMW 1 M CoupÈ (E82)
BMW 320 Turbo Gr.5 (E21)
BMW M3 Gr.A (E30)
BMW M3 GT (E92)
BMW M3 GT4 (E92)
BMW Z4 GT3
Caper Monterey Stockcar
Caterham Seven Classic
Caterham Superlight R500
Caterham SP/300R
Ford Capri Zakspeed Gr.5
Ford Escort RS1600
Ford Focus RS
Ford Mustang Boss 302R1
Ford Mustang Cobra SCCA TransAm
Ford Sierra RS500 Cosworth Gr.A
Formula Gulf 1000
Ginetta G40 Junior
Ginetta G55 GT3
Ginetta G55 GT4

Täydellisen listan autoista voi katsoa vaikkapa täältä.

Autojen vähäistä määrää paikkaa ainakin jossain määrin onneksi se, että sen lisäksi, että kaikissa autoissa on omanlaisensa uniikku ajotuntuma, löytyy kaikista autoista myös yksityiskohtaiset ohjaamot siinä missä kaikki moottoriäänet kuulostavat todella hyviltä. Silti, koska peli on kuitenkin täyden pelin hintainen tuote, saattaa joillain katse kääntyä helposti Forza 5:n tai jopa Forza Horizonin kattavamman autovalikoiman suuntaan. Ratoja sentään löytyy mukavat 72 kappaletta, mutta on otettava huomioon, että joistain ajoympäristöistä on tarjolla useampi versio. Esimerkiksi Nordschleifestä on kolme eri mittaista ?stagea? tarjolla, kuin on myös California Highwaysta ja Azure Coastistakin.

Hienoina erikoisuuksina pelistä löytyy muun muassa täysimittainen California Highway pituudeltaan 20 kilometriä ja rapiat, eikä Ranskan Rivieran maisemiin sijoittuva rannikkotaipale ole sen lyhyempi. Mikään ei ole niin hienoa kuin kruisailla hienoissa maisemissa vaikkapa 720-heppaisella Pagani Huayralla näissä kauniissa rantamaisemissa, jotka peli välittää ruudulle. Ajan mittaan tylsäksi muuntuvan urapelin rinnalle moiset erikoisuudet ovatkin tervetulleita tapoja kokeilla pelin pienehköä, joskin toimivaa autovalikoimaa, josta löytyy vähän jokaiselle jotain.

Uramoodin lisäksi pelistä löytyy paikallista hupia tarjoavat free practice, time trial sekä solo-moodi. Time trialissa voi yrittää parasta aikaansa vaikkapa jonkin toisen pelaajan haamuautoa vastaan. Solo-moodissa voi pelata yksittäisen kisaviikonlopun ja kaikki siihen kuuluvat lisukkeet warm upista harjoitteluun ja aika-ajoon mikäli niin haluaa, maksimissaan 30 tekoälykuskin kanssa, kun urapelin kisoissa autojen määrä on rajoitettu kahteenkymmeneen. Tai vaihtoehtoisesti voi pelata pelkän nopean kisan asettamallaan kierrosmäärällä. Myös säätilan voi valita. Sadekeli näyttää todella upealta muun pelin tapaan, mutta hankalammilla autoilla ilman suurimpia ajoapuja sadekeli tekee ajamisesta vieläkin hankalampaa ja jälleen se ratin oleellisuus korostuu.

Online-pelaajalle tarjolla on onlinepelimuodon ohella community events, joissa on mukana muun muassa kokonaisia mestaruuskamppailuja osakilpailuineen. Palkintoina näiden voitosta ei ole virtuaalivaluuttaa autojen osteluun (sattuneesta syystä) vaan sen sijaan oikeita palkintoja, jotka mainitaan erikseen. Esimerkkinä yhdestä voi voittaa Thrustmasterin rattikamaa. Tavallista nettikisaamista varten voi peliseuraa etsiä asettamalla ensin haluamansa filtterit tai sitten liittyä pikana vain johonkin peliin quick random -vaihtoehtoa käyttäen.

Miinuksena mainittakoon se, että vaikka asettaa filttereitä ennen kuin alkaa etsiä sessioita, ei peli näytä minkäänlaista listausta avoimista peleistä pelaajamäärineen, josta voisi itse valita. Sen sijaan haun aloittaminen heittää (jos heittää) pelaajan suoraan johonkin peliin pikahaun tapaan. Vaikka asettaisi filttereistä esimerkiksi lyhyttyyppisen kisan hakukriteeriksi, saattaa peli heittää pelaajan siitä huolimatta kisaan, jossa on käynnissä aika-ajot ja johon ei edes kesken kaiken voi osallistua vaan pitää odotella spektaattorina valikossa. Tai sitten pääsee kisaan juuri oikeaan aikaan, mutta silti pitää ajaa ne aika-ajot ennen varsinaista kisaa. Joskus aika-ajoilla varustettu kisa taas loppuu jo niihin aika-ajoihin kun muut pelaajat kaikkoavat ja isäntäkin lopulta kyllästyy tyhjään peliinsä.

Jostain syystä omalla kohdallani pelin match making kesti välillä tolkuttoman kauan peliseuraa etsittäessä. Sitä kuitenkin tuntuisi ainakin jonkin verran löytyvän, mutta online-kokemusteni perusteella ei todellakaan mitenkään ylitsepursuavasti ainakaan Xbox Onella. Koska peli ei ikävä kyllä tarjoa minkäänlaista paikallistason moninpeliä, on Liven moninpeli ainoa vaihtoehto pelata muiden ihmispelaajien kanssa. Onneksi pelaajien nimen vieressä sentään näkyy se kuka pelaa ratilla ja kuka peliohjaimella. Jos kaikilla näkyy kuvakkeena ratti, voi peliohjainmies hypätä suosiolla ulos sessiosta.
Ohjainasetusta ei kuitenkaan voi asettaa filttereihin ennen haun aloittamista, mikä on hieman hölmö puute, kun sellainen kuitenkin näytetään.
Oman pelinsäkin voi luoda, privaattinakin jos haluaa. Asetuksista saa säätää ihmispelaajien maksimimäärän ja sen täytetäänkö loput paikat tekoälyllä. Vaikka slotteja täyttää tekoälyllä, on moninpelipuolen maksimiautomäärä se 16. Privaattipeli kahdella pelaajalla onkin se kaikkein lähimmäs perinteistä kaksinpeliä pääsevä pelitapa Project CARSissa, jos vain löytyy kaveri joka myös omistaa kyseisen pelin. Mielestäni moninpeli kaipaisi edellä mainittujen seikkojen osalta hieman hiomista, jotta sieltä pelien etsiminen ja niihin liittyminen olisi mielekkäämpää, mikäli sitä peliseuraa ylipäätään riittää ? tällaisenaan kun pelaajien määrää linjoilla ei oikein mistään pysty arvioimaan.

Kokonaisuutena Project CARS on varteenotettava vaihtoehto autopeliä metsästettäessä Xbox Onelle ja etenkin formuloilla ja vakioautoilla kisaaminen on nautinnollista, mutta peli ei ole missään nimessä täydellinen. Audiovisuaalisen puolen kohdat kyllä täyttyvät ja ruudunpäivitys ja vauhdintunnekin on parhaimmillaan huimaa luokkaa, mutta vähän ontto uramoodi, paikallisen kaksinpelin puuttuminen, onlinepelin hiomattomuus sekä pelin vähäinen autokanta yhdistettynä täysihintaisen pelin euromäärään saa monet varmasti katsomaan mieluummin tätä nykyä uutena pari kymppiä halvemman Forza 5:n suuntaan realismihakuista autopeliä etsittäessä.

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • + Kaikki autot ja radat heti käytettävissä..
  • + Tekoäly on inhimillinen, mutta parhaimmillaan mukavan haastava
  • + Kerrankin kunnollinen vaurionmallinnus
  • + Parhaimmillaan todella realistinen ajotuntuma
  • + Riittävästi erilaisia pelikuvakulmia, joita voi säätää
  • + Äänetkin murisevat tarpeeksi
  • + Sutjakka ja näyttävä grafiikka, myös sateella
  • + Kiitettävästi ratoja, joista muutama pitkiä etappeja

Huonoa

  • - Autojen vähyys, mutta täyteen hintaan
  • - Fysiikanmallinnus outoilee välillä
  • - Live-moninpelikin kaipaisi runsaasti hiomista
  • - Ei paikallista moninpeliä
  • - ..Mikä viekin kaiken tarkoituksen uramoodilta pois