Arvostelussa Ratchet & Clank

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 10.toukokuu 2016

Peliarvostelu

Pelin nimi Ratchet & Clank
Alusta Playstation 4
Muuta: -
Arvostelukappale: Sony
Avaa pelin lisätiedot

Sonyn alkuperäisellä Playstation-konsolilla hallitseva ”maskotti” – jos sellaisesta voidaan puhua – oli epäilemättä sinihousuinen Crash Bandicoot useine peleineen, mutta kun seuraavan sukupolven PS viimein ilmestyi, nousi valtaistuimelle vuonna 2002 kaksikko Ratchet & Clank, joka oli Isomniac Gamesin käsialaa, joka oli aiemmin kehittänyt kaksi ensimmäistä Spyro-sarjan peliä. Sittemmin Insomniac laajensi repertuaariaan luomalla Sonynlle Resistance -pelisarjan.

Tätä kirjoittaessa Insomniac Games ei enää tee yksinoikeudella Sonyn kanssa yhteistyötä, vaan yhtiö on kehittänyt Xbox Onellekin pelin Sunset Overdrive, mutta Playstationia firma ei silti aio jättää taakseen.
Tämänkertaisessa arvostelussamme nähdäänkin aivan ensimmäisestä Ratchet & Clank -pelistä tehty remake-versio, joka julkaistiin samaan aikaan Ratchet & Clankin ensimmäisten valkokangasseikkailuiden kanssa. Miksi? Koska kyseinen animaatio taasen perustuu pelisarjan ensimmäisen pelin tapahtumiin. PS4:n Ratchet & Clank on siis omalla kierolla tavallaan peliin perustuvan elokuvan pohjalta tehty lisenssipeli. Hullua.

Tämä kyseinen remake kantaa samaa nimeä kuin animaatioelokuvakin, eli nimenä toimii pelkkä Ratchet & Clank. Siitä ei ole kauaakaan kun arvostelijamme Petteri katsasti PS3:lle julkaistun remasteroidun trilogian, joka sisälsi pelisarjan kolme ensimmäistä osaa. Koska kokoelma ei toimi taaksepäin yhteensopivana PS4:llä, on vanhan pelin julkaiseminen uudelleen uudella konsolilla ollut Insomniacille ja Sonylle hyvä sauma. Onneksi PS4:n Ratchet & Clank ei kuitenkaan ole mikään rahastusremasterointi.

Pelillisesti ja sisällöltään kuin tarinaltaan Ratchet & Clank kuitenkin siis on pitkälti samaa maata alkuperäisen PS2-pelin kanssa. Uuttakin tosin on; suurin osa tarinaan liittyvistä planeetoista on samoja, kuin alkuperäispelissä, mutta uusiakin on ja joitain vanhoja on muokattu enemmän tai vähemmän rankalla kädellä. Myös Clankille on annettu uusia hetkiä päästä parrasvaloihin minkä lisäksi peliin on lisätty kokonaan uusi virtuaalikorttisysteemi.

Ratchet & Clank -pelin alussa nuori mekaanikko, lombax-rotua edustava veijari Ratchet unelmoi liittymisestä Kapteeni Qwarkin johtamaan Galaksin Vartijoihin. Ei aikaakaan kun yksi asia johtaa toiseen ja Ratchet onkin jo matkalla tähteyteen ja yhdeksi Vartijoista, mukanansa tarinan kahden ison pahiksen, Alonzo Drekin ja Dr. Nefariouksen siipien suojasta paennut ja epäkuntoon mennyt puhuva sotabotti, jonka Ratchet nimeää Clankiksi.

Peli on jaettu tasoihin, jotka siis koostuvat erilaisista planeetoista, joille Ratchet ja Clank laskeutuvat ja yhdessä tutkailevat. Ideana olisi Galaksin Vartijoina pelastaa ja puhdistaa planeetat Dr. Nefariouksen robottien kynsistä. Yleensä seikkailuun liittyy myös jotain pienempiäkin tavoitteita sekä muutamia valinnaisia sivutehtäviä. Sitä mukaa kun tarina etenee, ilmaantuu Ratchetin avaruuskiiturin ruudulle uusia planeettoja koluttavaksi. Planeetoilla saa käydä epälineaariseen malliin, eli omaan tahtiin, mutta joskus jollain planeetalla on tehtävä jotain sellaista mikä taas saattaa vaatia esimerkiksi vaikkapa magneettikengät tai rakettirepun, joka saadaan vain tietyltä planeetalta.

Jo kolutuille planeetoille voi halutessaan myös palata takaisinkin. Jos vaikka jokin sivutehtävä jäi suorittamatta tai kultaisia, sinne tänne piilotettuja pultteja on jäänyt keräämättä ja haluaakin kerätä ne kaikki, on mahdollista palata niitä etsimään. Kultaisilla pulteilla avataan valikoista kaikenlaista pientä ekstraa, kuten kuvia alkuperäisestä 2002 vuoden pelistä, mutta myös huijauskoodeja, kuvafilttereitä sekä erilaisia maskeja Ratchetille – siis kaikkea sellaista mikä tänä päivänä myydään yleensä maksullisena DLC:nä.

Vaikka pelin esittelemät planeetat eivät ole mitään aivan järjettömän valtavia hiekkalaatikkoformaatin tyylisiä avoimen pelimaailman tasoja, ovat ne silti mukavan kokoisia ja tutkittavaa riittää kussakin paikassa, osaltaan juuri edellä mainittujen kultaisten pulttien lisäksi. Planeetat ovat myös miljöiden, vihollistyyppien ja taustamusiikinkin osalta hyvin erilaisia paikkoja, mikä pitää pelaamisen mielenkiintoisena. Yhdeltä planeetalta löytyy lunta, toiselta Karibialaishenkistä tunnelmaa ja kolmannelta laavakenttiä ja sen sellaista.

Pelimekaniikaltaan Ratchet ja Clank on yhdistelmä tasohyppelyä sekä 3rd person räiskimistä – vuonna 2002 kovin montaa tällaista peliä ei ollutkaan, sillä yleensä tasohyppelyissä hahmot ei kanna mukanaan lainkaan tuliaseita, pois lukien kenties klassikkopeli Jazz Jackrabbit. Kuitenkaan valtaosassa samantyyppisistä peleistä tällaista järjetöntä arsenaalia ei ole kovin useasti nähty.

Mukavasti toisistaan eroavien tasojen ohella kun myös pelin jatkuvasti karttuva ja päivitettävissäkin oleva ase- ja varustearsenaali pitää hauskuustasoa yllä ja räiskiminen on ennen kaikkea erittäin tyydyttävää puuhaa. Tuhottavat robotit räjähtelevät paloiksi, laatikot menevät säpäleiksi ja jättävät jälkeensä lisäammuksien ohella keräilykortteja sekä isoja kasoja muttereita, joista viimeksi mainitut toimivat pelissä valuuttana.

Muttereilla voidaan sitten ostaa kaupasta uusia tarjolle tulevia aseita ja samalla voidaan päivitellä jo hankittujen aseiden ominaisuuksia ja tehokkuutta pahiksien pieksemisestä saatavilla harvitanium-kristalleilla. Kokonaan uusi ominaisuus ovat siis keräilykortit, joilla kartutetaan pelaajan korttikokoelmaa. Toisin kuten aluksi pelästyin, kyseessä ei ole mikään mikromaksuilla rahastava pelleilyviritys, vaan kaikki pelin kortit kerätään tuhotuilta vihollisilta tai löydetään jostain jemmasta. Ideana on kerätä kokonaisia kolmen kortin settejä, joita on useampi kymmenen kappaletta ja jotka taas valmistuessaan antavat pelaajalle erilaisia hyödykkeitä. Esimerkiksi vihollisista saatavan harvitaniumin tai korttien määrä kasvaa tai sitten pelaaja saattaa avata mahdollisuuden tehokkaamman aseversion ostamiseen pelin haastetilassa. Kortit eivät ole suuri juttu sinänsä, mutta niiden kerääminen ainakin antaa kultamuttereiden ohella yhden lisäsyyn tutkiskella planeettoja vähän tarkemmin ja kauemminkin.

Ratchetilla pelattavien osuuksien ja toiminnan väliin on mahdutettu myös muutamia lentoalustaisteluita (jotka tosin ovat vähän tylsiä allekirjoittaneen mielestä), pientä ja kevyttä ja hauskaa puzzlenratkontaa Clankin seurassa sekä hetkiä, joissa mennään Ratchetilla grindaussaappaat jalassa, tuhotaan aivoja rakettireppu selässä liihottelemalla pitkin maisemia tai grindataan yksiraiteisilla ilmakiskoilla sellaista vauhtia, että tonihaukkakin olisi kateellinen.

Kaiken kaikkiaan toiminnan, tasopompinnan ja kaiken muun sekoitus on todella hyvässä balanssissa tässä sarjan ensimmäisessä pelissä, eikä peli missään vaiheessa muodostu puuduttavaksi kokemukseksi – korkeintaan ehkä muutamassa kohdassa muutamilla planeetoilla, joilla joidenkin yksittäisten tehtävätavoitteiden suorittaminen ei tunnu selkeältä, kunnes lopulta se ahaa-elämys sieltä tulee ja selkeyttää jälleen mielen ja kertoo miten edetä.

Kaiken kukkuraksi kontrollit eivät kaiketi voisi enää paremmat olla. Kunhan niihin pienen opettelun jälkeen tottuu on pelaaminen, loikkiminen ja räiskiminen niin saumatonta puuhaa, että tuskin juuri kertaakaan joutui miettimään mitä nappuloita pitäisi painella milloinkin. Kontrollit ovat myös tarkat ja vaikka pelissä ei mitenkään älyttömästi todella tarkkaa loikkimista olekaan, on silti mukava tuntea äärimmäistä sulavuutta ja tarkkuutta pelihahmon ohjauksessa. Jos pelissä kuolee, on se useimmiten omaa taidottomuutta tai väliaikainen haastekäyrän nousu vihollisissa kuin mikään vika ainakaan pelin kontrolleissa.

Audiovisuaalisesti Ratchet & Clank on nimensä mukaisesti kunnon remake eli uusintaversio, tarkoittaen sitä, että peligrafiikka ei ole mitään vanhoista tekstuureista ylöspäin skaalattua mössöä vaan kaikki on tehty alusta alkaen uusiksi, mutta samaan aikaan vanhat tasot ovat tunnistettavissa, jos olet pelannut peliä aikoinaan. PS4:llä peli näyttää paikoitellen todella upealta ja Insomniac onkin tehnyt upeaa työtä tuodessaan lapsensa Sonyn uusimmalle konsolille. Grafiikka on myös kauttaaltaan erittäin värikästä ja pirteää katseltavaa – peli tarjoilee sellaista silmäkarkkia mitä tänä päivänä omasta mielestäni konsolipeleistä löytyy aivan liian harvoin kaiken sen harmauden ja ruskean väripaletin keskeltä. Myös pelin ruudunpäivitys on erittäin sulavaa ja pehmeää sorttia, viimeistellen hienon kokonaisuuden.

Sonylle ominaiseen tapaan tämäkin Ratchet & Clank on jälleen täysin suomennettu versio aina valikoita myöten. Erityismaininnan kuitenkin saa ääninäyttely, joka on jälleen huippuluokkaa ja saumattoman hyvää työskentelyä. Kyllä Jarmo ”seppotaalasmaa” Koski vaan edelleen osaa äännellä lähestulkoon hahmoa kuin hahmoa hienolla tunteella, vaikka ei muissakaan äänissä valittamista ole. Hienosti toteutettu suomenkielisyys takaa myös sen, että jos pelistä voi nauttia hieman aikuisempikin pelaaja, niin suomenkielisyys vetoaa ja helpottaa takuuvarmasti nuorempia pelaajia. Helpommilla vaikeustasoilla myös pelikokemuksesta on mahdollista saada lapsiystävällisempi. Normaalivaikeustasolla aikuinen saa pelistä omasta mielestäni sopivan haasteen, joskin täytyy myöntää, että kuoltuani parikymmentä kertaa pelin loppuvastuksen aikana vaihdoin vaikeustason helppoon.

Yksinpelitarinan koluamisen jälkeen pelistä avautuu ”haastetila” -moodi, joka on vaikeampi versio normaalipelistä. Haastetilassa omat jo ostetut aseet ja niiden päivitykset saa pitää, eli käytännössä kyseessä on siis monesta tämän päivän pelistä tuttu new game+ -pelimuoto. Tässä haastetilassa saa myös ostaa aseista niitä omegaversioita, joita kokonaisia korttisettejä keräämällä avautuu tarjolle.
Kestoltaan Ratchet & Clank on mielestäni riittävän pitkä, mutta on syytä huomioida myös sellainenkin hieno seikka, että pelistä ei pyydetä täyden pelin hintaa. Normaalisti kun uudet konsolipelit tätä nykyä maksavat sen 65 euroa, on Ratchet & Clankilla hintaa keskimäärin vain 40 euroa. Näin laadukkaasta pelistä – vaikka kyseessä remake onkin ? tuo kyseinen summa ei ole lainkaan paha, etenkään jos et ole alkuperäistä koskaan pelannut.

Jos pelistä jotain pientä nipottamista pitäisi keksimällä keksiä, voisi ehkä sanoa, että pelin parinkymmenen erilaisen aseen kokoelmasta kaikki pyssykät eivät oikeastaan ole kovin hyödyllisiä ja jäävät selkeästi muita vähemmälle käytölle, eikä pelissä myöskään ole mitään jaetun ruudun kaksinpelihupailua, vaikka kaksikon seikkailuista sellaisen epäilemättä varmasti pystyisikin tekemään. Kokonaisuutena kyseessä on kuitenkin yksi parhaista ellei paras koko perheen tasohyppelytoimintapeli mitä PS4:lle on saatavilla ja sitä on vaikea olla suosittelematta.

Lue loput arvostelusta

Yhteenveto

Lähes täydellinen

Hyvää

  • + Pelattavuus ja vaihtelevuus saumatonta sorttia
  • + Sopivan pituinen kestoltaan
  • + Erittäin toimivat kontrollit
  • + Tavallista peliä edullisempi hinta
  • + Keräilykortit ja muut pienet muutokset tuovat vaihtelua niille, jotka ovat pelanneet alkuperäistä
  • + Upeannäköinen ja kuuloinen remake vuoden 2002 alkuperäisestä
  • + Iso, päivittyvä asearsenaali..

Huonoa

  • - ..Joista kaikki pyssykät eivät ole yhtä hyödyllisiä