Arvostelussa Resident Evil: Revelations 2 – Episode 1 & Episode 2

Kirjoittanut: Petteri Hemmilä, 5.maaliskuu 2015

Peliarvostelu

Pelin nimi Resident Evil: Revelations 2 - Episode 1 & Episode 2
Alusta Xbox One
Arvostelukappale: Pan Vision
Ikäraja: 18
Avaa pelin lisätiedot

Vuonna 2012 Nintendo 3DS:llä debytoinut Resident Evil: Revelations oli valopilkku hiljalleen degeneroituvassa Resident Evil -pelien jatkumossa. Neljännen sekä viidennen pelin väliin sijoittuva spinoff-teos keskittyi puhtaan toiminnan sijaan hidastempoisempaan selviytymiskauhuun ja lopputuloksena syntyi mainio yhdistelmä tuoretta sekä klassista Resident Evililä. Resident Evil: Revelations 2 lähtee liikkeelle vastaavin eväin, mutta ottaa edeltäjänsä episodimaisen rakenteen astetta vakavammin pilkkomalla julkaisunsa neljään noin viikon välein julkaistavaan jaksoon. Julkaisutahti on harrastelija-arvostelijan näkövinkkelistä sen verran hurja, että olen ottanut vapauden niputtaa kaksi ensimmäistä osaa samaan arvosteluun ja tulen tekemään samoin myös kahden viimeisen osan kanssa.

Resident Evil: Revelations 2:n tarinassa hääräävät Resident Evil 2:sta tuttu Claire Redfield sekä ensimmäisen Resident Evilin päättömimmästä dialogista vastanneen Barry Burtonin tytär, Moira. Lyhyt intro nakkaa kaksikon etsimään vapautta puhki patinoituneessa vankilakompleksissa ilman ihmeempää selitystä kuka heidät on vanginnut ja miksi. Ensimmäisen episodin jälkimmäisessä puoliskossa kehiin tulevat myös tytärtään etsivä Barry sekä yliluonnollisia kykyjä omaava pikkutyttö, Natalia. Tarina lähtee liikkeelle hitaasti, viljellen enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Ensimmäinen kunnon koukku heitetään vasta ensimmäisen episodin lopussa, kun tarina saa hieman liki takavuosien tv-hitti, The Lostia, muistuttavan käänteen. Toinen osa laventaa mysteeriä sekä miljöötä ja tuo mukanaan uusia hahmoja, muttei varsinaisesti tarjoa sen enempää vastauksia.
Itse juonesta en lähtisi vielä tässä vaiheessa kertomaan sen enempää, kuin että sellainen löytyy ja että osien väliin sijoittuvat cliffhangerit liimaavat pelaajan tiiviisti tapahtumiin. Käsikirjoitus vaihtelee sarjalle ominaisesta tahattomasta komiikasta lähes siedettävään, mutta sisältää hämmentävän määrän kiroilua. Hauskana pikku fanipalveluksena, Revelations 2 tekee parikin varsin itseironista nyökkäystä ensimmäisen Resident Evilin legendaarisen tökerön käsikirjoituksen suuntaan.

Pelinä Resident Evil: Revelations 2 on edeltäjänsä kaltainen. Tiedossa on siis melko tasapainoinen sekoitus kauhua, toimintaa ja seikkailua niskan takaa kuvatusta perspektiivistä. Soppaa sekoittamaan on tuotu pääsarjan tavaramerkiksi muodostunut yhteistyönä pelattava kaksinpeli. Työpareina häärivät Claire ja Moira sekä Barry ja Natalia. Jottei pelaajakaksikko tuntuisi aivan ylivoimaiselta zombilaumojen edessä, on hahmoista tehty heikkoja ja taidoiltaan epäsymmetrisiä. Claire ampuu ja puukottelee zombeja kuin vanha tekijä, kun taas Moiran työkaluina ovat sorkkarauta sekä taskulamppu. Natalia osaa puolestaan aistia viholliset seinien läpi sekä osoitella pahimpien mutanttien heikot pisteet, Barryn kantaessa vastuuta kaksikon puolustautumisesta. Natalia osaa heitellä vihollisia myös sieltä täältä löytyvillä tiiliskivillä, mutta tuntuu hukkaavan heittoaseensa aina ovista kuljettaessa.

Parimekaniikka toimii kohtuullisesti sekä yksin että kaksinpelinä, joskaan se ei tuo peliin ihan niin paljoa syvyyttä, kuin tekijät olisivat ehkä toivoneet. Hahmojen taidot on sidottu pääosin hyvin spesifeihin konteksteihin, eikä niiden hyödyntämiseen liity juuri luovuutta. Esimerkiksi Moiraa tarvitaan usein valaisemaan taskulampulla tasoihin kätketyt esineet, vaikka ne erottuisivat muutenkin ja Natalian on pakko osoittaa vihollisten heikot pisteet tai muutoin tulee yksinkertaisesti turpakeikka. Tarinan seuraaminen kaverin kanssa on toki paljon mukavampaa kuin yksin, mutta mieleni tekisi luonnehtia Resident Evil: Revelations 2:a ennemminkin kahden pelaajan yksinpeliksi kuin varsinaiseksi kaksinpeliksi. Tekoäly pärjäilee useimmiten kivasti omillaan ja pelaajahahmoa pääsee vaihtamaan lennosta, joten peliä voi taittaa huoletta myös yksin.

Muilta osin pelaaminen on silkkaa modernia Resident Eviliä, joskin hieman kauhupainotteisempaa sellaista. Tasosuunnittelu on sokkeloista ja pimeää, eikä ammuksia tai parannusyrttejä jaeta ylen määrin. Niukkuus iskee etenkin toisessa episodissa, jossa vihollisia paikoin niin rutkasti, että pakoon pötkiminen jää ainoaksi realistiseksi vaihtoehdoksi. Vastustajat ovat jo perustyypistä lähtien varsin vaarallisia ja kuolema tuntuu vaanivan aina virheen tai parin päässä. Tilannetta tasoittaa sarjalle uusi hiiviskelymekaniikka, jonka avulla laumoistaan harhautuneet mörkömiehet voi eliminoida kaikessa hiljaisuudessa. Valitettavasti sellaiset pelisarjan helmasynnit kuten pelaajan edestakainen juoksuttaminen ja avaintenetsintäpuzzlet eivät ole kadonneet mihinkään. Jouduin kertaalleen turvautumaan jopa Googleen huomatakseni, etten yksinkertaisesti ole älynnyt poimia tason alkupäässä killunutta avainta taskuuni. Vastaavia, vähän pienemmän kaliiperin suunnittelumokia on eksynyt mukaan jonkin verran. Ei riittävästi pilatakseen koko kokemusta, mutta valehtelisin jos väittäisin, ettei Resident Evil: Revelations 2 tuntuisi paikoin viimeistelemättömältä.
Resident Evil: Revelations 2:n kenties yllättävin onnistuminen tulee tarinan ulkopuolisesta Raid-moodista. Raidin idea on yksinkertainen: pelaaja luo hahmon, valitse sopivat taidot sekä varusteet ja lähtee lahtaamaan zombeja mieltä ylentävän popin tahtiin. Areenoita on moneen lähtöön, viriteltynä monenlaisilla vaikeustasoilla. Palkkioksi jaetaan uusien areenoiden ohella taitoja, varusteita sekä tietenkin mainetta ja kunniaa netin pistelistoilla. Progressio ja pelaajan avokätinen palkitseminen tekevät Raid-moodista odotettua koukuttavamman, eikä siitä oikeastaan puutu muuta kuin moninpeli.

Loppujen lopuksi pienet hiomattomuudet eivät kumoa sitä tosiasiaa, että Resident Evil: Revelations 2 on tuntunut tähän asti paljon rohkeammalta ja edistyksellisemmältä kuin parikymmentuntiseksi pöhöviihteeksi paisunut Resident Evil 6. Uskaltaisin väittää jo alkupuoliskon perusteella sen tarjoavan vastinetta rahoille ainakin niille, jotka toivoivat näkevänsä Resident Evilin palaavan kauhujuurilleen. Ensi ja seuraavan viikon aikana ilmestyvät jaksot kertonevat mihin vaakakuppi tarinan osalta heilahtaa, mutta on vaikea uskoa varsinaisen pelikokemuksen muuttuvan radikaalisti enää tässä vaiheessa. Palataanpa silti asiaan vielä parin viikon päästä.

Lue loput arvostelusta

Yhteenveto

Keskivertotasoa parempi

Hyvää

Huonoa