Arvostelussa Richard Burns Rally

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 24.elokuu 2004

Peliarvostelu

Pelin nimi Richard Burns Rally
Alusta Playstation 2
Moninpeli Samalla koneella vuorotellen
Pelaajamäärä 1-4
< >
Avaa pelin lisätiedot

Codemasters on jo pitkään hallinnut Colin McRae Rally pelisarjallaan käytännössä monopoliaseman tavoin rallipeligenreä niin konsoleilla kuin PC:lläkin. Kovin moni pelijulkaisija ei ole tämän monopolin murtamista oikeastaan lähtenyt edes kokeilemaan, ennen kuin vasta nyt. Nimittäin muun muassa Carmageddon peleistään tunnettu SCi Games kaahaa nyt Codemastersin viereen varsin varteenotettavalla, Richard Burnsin nimeä kantavalla rallipelillään.

Richard Burns Rallya on mainostettu ultrarealistisena rallikokemuksena ja sitä se eittämättä jo ensituntuman perusteella onkin. Mutta ennenkuin pureudutaan tarkemmin pelin realistisuuteen, on hyvä käydä tärkeimmät perusominaisuudet lävitse. Innokkaimmat rallikuskit(allekirjoittanut mukaan lukien)pelin paketista revittyään toki lähtevät samantien kokeilemaan pikarallin ajamista vain huomatakseen pelin erittäin realistisen ajettavuuden auton lähdettyä käsistä ja ajauduttua esimerkiksi puihin tai kaiteisiin jo ensimmäisien mutkien aikana.
Onkin syytä ottaa erittäin vakavasti se fakta, että peli tarjoaa kattavan ja varsin opettavaisen rally school pelimoodin Quick rally, Rally season, Richard Burns Challenge pelimuotojen sekä moninpelin ohella. Rallikoulussa opetetaan oikeaoppista mutkaan tulemista vauhdissa, kaasujalan hallintaa, oikein ajoitettua jarruttamista ynnä muuta mukavaa Richard Burnsin itsensä opastamana. Kaikki rallikoulussa saatu opetus on hyödyksi ja totuttelee pelaajan hyvin sinuiksi pelin ohjattavuuden kanssa, joka on aivan täysin eri maata kaikkien muiden rallipelien kanssa. Ohjattavuuden realistisuudesta kertoo sekin, että rallikoulu pitää läpäistä kokonaisuudessaan ennenkuin peli päästää edes pelaamaan kokonaista rallikautta. Kaikki ajotestit eivät suinkaan ole läpihuutojuttuja vaan vaativat äärimmäistä tarkkuutta ja siksi ajokoulun parissa saattaakin kulua tovi jos toinenkin.

Kun ajon harjoittelu on pelattu lävitse, on aika siirtyä varsinaiseen kisaamiseen. Koska kyseessä oleva peli kulkee nimellä Richard Burns Rally, on melkeinpä arvattavaakin ettei pelissä ole mukana virallista WRC-lisenssiä. Niinpä Colin McRae rallipelien tapaan ainoita oikeita kuljettajia on tasan yksi ja tässä tapauksessa se on siis Richard Burns. Pelin autovalikoima tosin tästä huolimatta koostuu oikeista ralliautoista, joita tosin on vain vaivaiset kahdeksan erilaista. Valikoimasta löytyy Subaru Impreza 2003 ja 2000 mallit, Mitsubishi Lancer Evo VII, Toyota Corolla, Citroen Xsara, MG ZR, Peugeot 206 ja Hyundai Accent. Ainoastaan kolme ensinnä mainittua autoa on käytettävissä heti pelin alussa siinä missä loput ovat lukittuina. Lukittuja autoja aukeaa käyttöön pelaamalla pelin rallikoulu, Richard Burns Challenge, sekä kausimoodia.

Rallimaita pelissä on mukana Englanti, Ranska, Suomi, Japani, USA ja Australia. Jokainen ralli koostuu kuudesta erikoiskokeesta. Ranska on pääasiassa asvalttirallia, Suomi pelin pakollinen talvimaaralli, kun taas Englanti, Japani, USA ja Australia ovat erityyppisiä metsä -ja soraralleja. Rallit ovat ajettavuudeltaan toisistaan hieman erilaisia ja siinä missä esimerkiksi Suomen lumikinoksissa ajaminen on paikotellen todella haastavaa liukastelua on Ranskan asvaltilla mukavan pitävä ote. Jos ja kun kokonainen kausi on pelattu lävitse jää jäljelle vielä Richard Burns Challenge, pelimoodi jossa kisataan mestarin itsensä haamuautoa vastaan ja yritetään voittaa Burnsin asettamia ennätysaikoja. Erilaisia haasteita on kaiken kaikkiaan seitsemän kappaletta.

Rallien ajaminen saa tosiaankin pelaajan nopeasti huomaamaan, että ajettavuus on hyvin realistinen ja tarkoittaa käytännössä sitä, että auto lähtee helposti käsistä jos mutkiin tulee esimerkiksi tuhatta ja sataa tai jos painaa liikaa jarrua, jolloin renkaat lukittuvat. Aluksi ajettavuus tuntuu jopa turhauttavan vaikealta, mutta kun peliä tarpeeksi tahkoaa sen ohjattavuus alkaa upota selkäytimeen ja sitä kautta olemaan hyvin hallussa.

Peliä testattiin perus PS2-ohjaimen lisäksi myös Logitechin Racing Force PC-ratilla joista jälkimmäisellä Richard Burns Rallyn tahkoaminen muuttui paljon nautinnollisemmaksi kokemukseksi, kun ajettavuuteen sai todella hyvän tarkkuuden ja tärinäpalautuksen kautta myös hyvän tuntuman. Perusohjaimellakin allekirjoittanut pelasi peliä jonkin verran, mutta sillä ei ollut aivan yhtä hyvä pelata kuin ratilla, vaikkakaan en sanoisi että PS2-ohjaimellakaan peliä missään nimessä mahdotonta oli ajaa.

Pelin realismi ei jää pelkästään ohjattavuuden tasolle, sillä sitä löytyy myös vaurionmallintamisestakin. Ennen ralliin lähtöä pelaaja saa valita kolmen vaurionmallinnustason väliltä, joista alhaisin ”Safe” vaihtoehto vaurioittaa menopeliä kolaroinnin yhteydessä todella vähän, kun taas ”realistic” asetuksella kisa päättyy usein jo yhteen törmäämiskertaan. Tarjolla on myös vaihtoehto ottaa vauriot kokonaisuudessaan päältä pois. Realistisimmalla asetuksella pelattaessa kaiteeseen, puuhun tai johonkin muuhun törmättäessä saa usein helposti rikottua totaalisesti auton vaihdelaatikon, jolloin kisa on samantien ohitse. Joskus taas vaihdelaatikko saattaa hajota osittain, jolloin loppukisa on yhtä sunnuntai-ajelua. Hajoamisen kohteeksi voi myös joutua esimerkiksi jarrut kuin moottorikin. On huomioitavaa, että pelin ajettavuuden suhteen tarjolla ei ole mitään helpotuksia, kuten jarrutus tai ohjausapua.

Ulkoisesti törmäileminen pelissä ei ole aivan yhtä realistista tai edes näyttävää kuin esimerkiksi kilpailijassaan Colin McRae Rally 04:ssä. Muun muassa auton ovet, spoilerit ja puskurit irtoavat, tuulilasi menee säröille ja renkaat vääntyvät, mutta pelin näyttämä ulkoinen vaurionmallinnus on silti melko vähäistä ja olematonta, vaikka sitten lentäisi autollaan katon kautta ympäri kolme neljä kertaa tai ajaisi päin puuta 150 kilometrin tuntinopeudella niin autoa ei siitä huolimattakaan millään saa aivan tuusan nuuskaksi. Hienona yksityiskohtana tosin ojaan tai muualle autonsa kanssa jumiin jäänyt pelaaja voi kutsua ”työntöapua” katsojilta painamalla pelin aikana start-näppäintä ja valitsemalla ”call for help”. Tämä kyseinen ominaisuus ei kuitenkaan vastaa aivan sitä millaiseksi sitä alunperin hehkutettiin ja käytännössä tämä kyseinen ominaisuus vain heittääkin pelaajan auton takaisin radalle animoitujen ukkojen juostessa tämän jälkeen pois auton luota.

Vaikka ulkoinen vaurionmallinnus onkin hieman heikonpuoleista, ei peli muutoin visuaalisesti ole mikään ruma peli. Lukuisat metsätaipaleet ja muut maisemat näyttävät tarpeeksi hyviltä ollakseen uskottavia, siinä missä peliin mallinnetut ralliautot näyttävät uskottavalla tavalla esikuviltaan. Koska graafisuuden tasoa ei ole äärimmäisyyksiin kuitenkaan viety, on pelissä nautittavan sulava ruudunpäivitys ja samalla aivan mukava vauhdin tunnekin.

Äänipuolelta löytyy hyvin mallinnetut ralliautonäänet ja jotain pientä yleisömölinää pelaajan kurvatessa niiden ohitse ralliteillä. Richard Burnsin ääni rallikoulussa on ihan miellyttävää kuunneltavaa, eikä kartanlukijana toimivan Robert Reidin äänikään Colin McRaen vastaavaa huonompi millään lailla ole kaverin selostaessa nuotteja varsin pätevästi innoissaan kaahaavalle pelaajalle.
Yksinpelin lisäksi Richard Burns Rallystä löytyy maksimissaan neljän pelaajan hotseat moninpeli yksittäisen erikoiskokeen ja kokonaisen rallin muodossa. Niille joille termi ”hotseat” on tuntematon, kerrottakoon että se tarkoittaa sitä, että pelissä ei ole ollenkaan jaetun ruudun yhtäaikaista moninpelimahdollisuutta, vaan ensimmäisen pelaajan ajettua kilpailee seuraava pelaaja tämän haamuautoa vastaan. Sinänsä pienoinen sääli, koska jaetun ruudun kisaaminen olisi ollut paljon hauskempaa. Tällaisenaan kavereiden kanssa pelaaminen onkin hieman tavallista tylsempää, tosin makunsa kullakin.

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • + Grafiikka ja äänet
  • + Erittäin realistinen
  • + Rallikoulu

Huonoa

  • - Vähän ralliautoja
  • - Ulkoinen vaurionmallinnus