Arvostelussa Sacred 2: Fallen Angel

Kirjoittanut: Teemu Laitinen, 13.joulukuu 2009

Peliarvostelu

Pelin nimi Sacred 2: Fallen Angel
Alusta XBOX360
Content Download On
Tuki omille musiikeille On
< >
Avaa pelin lisätiedot

Toimintaroolipelejä konsoleilla ei ole liikaa näkynyt, vaikka joitain toki on julkaistukin ja tämän pelityypin mieltääkin helposti mieluummin PC:lle sopivammaksi genreksi. Tästä esimerkkinä olkoon Diablo -pelisarja, josta on tehty sittemmin lukuisia erilaisia yrityksiä luoda samaa, siinä kuitenkaan suuremmin onnistumatta. Yksi tällaisista peleistä oli vuonna 2004 julkaistu Sacred, joka kuitenkin myi lähes kaksi miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti. Vahvuutenaan muihin peleihin verrattuna peli tarjosi laajan maailman, jota saattoi lähteä heti vapaasti tutkimaan. Nyt kun tekniikka on kehittynyt siihen pisteeseen, että tämäntyyppisten pelien tekeminen on tarpeeksi kannattavaa myös konsoleilla, on Ascaron -pelitalokin viitsinyt julkaista alkuvuodesta PC:n lisäksi konsoleille ilmestyneen pelinsä, Sacred 2:n.

Sacred 2 kertoo Ancaria -nimisestä maailmasta ja sen tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen alkuperäistä Sacredia. Maailmaa pyörittää mystinen T-voima, jota Seraphim-rotu aiemmin kontrolloi. Kyseisen rodun kiinnostus maailmaa kohtaa kuitenkin lakkasi – syystä tai toisesta – ja rotu päätti antaa T-voiman haltijarodun hoivaan. Nämä haltijat kuitenkin ryhtyivät tappelemaan energiastaan ja muut rodut käyttivät tätä tilannetta hyväksi, luoden itselleen parempaa jalansijaa maailmassa. T-energia pääsi maailmaan valloilleen, tuhoten kaupunkeja ja tehden maailmasta lähes asuinkelvottoman. Tässä asetelma, jonka mukaan valitaan itselleen sankari ja lähdetään tallustelemaan Ancariaan, hankkimaan itselleen kokemuspisteitä, seikkailemaan pienissä luolastoissa sekä keräilemään toinen toistaan parempia tavaroita.
Pelattavana on kuusi erilaista rotua, joita voi hieman muokata haluamansa näköiseksi, ennen seikkailun aloittamista. Mitään erikoisempaa muokkausvaihtoehtoa ei ole, hiusten värin sekä hiustyylin lisäksi. Tämä on sääli, sillä persoonallinen hahmo loisi paremman mielikuvan siitä, että oma hahmo olisi uniikki muihin verrattuna. Toisaalta, pelin tarjoamat rintapanssarit, kypärät sekä muut suojukset ovat mukavan persoonallisia, joten illuusio erilaisuudesta onnistuu tätä kautta.

Rotua valittaessa on mahdollista kulkea joko valon tai pimeyden polkua. Kaikilla näillä roduilla ei kuitenkaan ole valittavanaan molemman puolen kampanjoita, kuten esimerkiksi Seraphim-rodun pelaajilla, jotka voivat ainoastaan valita valon kampanjat. Tällä valinnalla ei kuitenkaan tunnu olevan suurempaa merkitystä, sillä molemmat ovat samanlaisia, toisessa vain on hieman ?ilkeämpi? tarinankerronta. Kampanjoiden lisäksi pelaajan on mahdollista valita itselleen oma jumala. Tämä antaa lisäkykyjä, sen mukaan minkä kolmesta jumalasta itselleen valitsee. Vaikka jumalien nimet ovat eri jokaisella rodulla, ei niiden periaate eroa toisistaan. Jokaisella rodulla esimerkiksi on jumala, joka antaa parantamiskyvyn pelaajalle — ainoastaan nimen vaihdellessa rotukohtaisesti.

Peli ilmoittaa tarjoavansa 500 erilaista tehtävää, joita voi tehdä yhdessä kaverin kanssa samasta huoneesta, tai sitten liittyä Liven välityksellä maailman toisella puolella pelailevaan neljän pelaajan porukkaan ja seikkailla yhdessä. Homma toimiikin suhteellisen hyvin, mutta ainahan se on parempi, jos on tuttu kaveriporukka jonka kanssa pelailla, eikä umpimähkään valitut tuntemattomat seikkailijat. Syy tähän tietenkin on se, että voi olla vaikeaa saada yhteistä säveltä pelissä ja pelailu menee helposti samanlaiseksi kuin pelaisi yksin. Moninpelisession luoja voi asettaa minkä tasoisia pelaajia serverilleen voi liittyä, joten massiivisia eroja ei täten välttämättä pääse syntymään.

Hahmonkehityksen kannalta peli ei todellakaan tarjoa mitään mullistavaa, vaan kyse on pelkästä muiden pelien ideoiden kierrättämisestä. Eikä tässä mitään väärää ole, jos kerran homma toimii. Mukana on muun muassa perinteinen stamina, agility sekä oman hahmon voima, joita voi sitten aina uudelle tasolle noustessaan lisätä itselleen. Lisäksi roduilla on kolme erilaista kehityshaaraa (Combat arts), joilla voi joko lisätä itselleen lisää fyysisiä kykyjä tai henkimaailman parannuksia, eli taikoja, jotka voi asettaa määräämälleen ohjaimen tateille. Hahmot voivat myös oppia itselleen kymmenen erilaista taitoa kuten ratsastus ja näitä kaikkia voi sitten parannella aina kun oma hahmo kehittyy.

Vaikka hahmonkehitys ei ole mikään ihmeiden riemunvoitto, niin kontrollit paikkaavat tämän hyvin. Taiat ja muut kyvyt menevät jouhevasti ohjaimen tatteihin ja kameraakin liikuttelee tatista hahmon ympärillä mukavasti. Ristiohjainta käytetään tavaroiden käyttämiseen, sekä jumalien antamiin taikoihin. Ainoa asia mikä kuitenkin häiritsee on se, ettei kamera tunnu näyttävän pelialuetta tarpeeksi pitkälle ja useimmiten tuleekin katseltua pientä tutkaa, jossa viholliset näkyvät.

Tästä voikin siirtyä tekoälyyn, tai sen puutteeseen. Metsänpeikoilla nimittäin tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää, että heitä voi ampua myös alhaalta kallion kielekkeen päälle jousipyssyllä. Mikäli pelaaja näkee tutkassaan vihollisia — mutta jotka eivät vielä näy lähialueella — voi hän huoletta avata tulen ja katsoa, kun pikkupeikot tipahtelevat ja kokemuspisteet nousevat silmissä. Sama tekoälyn puute vaivaa myös tietokoneen ohjastamia hahmoja, jotka auttavat pelaajaa. Nämä ?apurit? tuntuvat olevan vain aivottomia zombeja, jotka jäävät usein vain jälkeen pelaajasta tai sitten viilettävät miekka huitoen kohti vihollista leikkien ihmiskilpeä.

Jotkin roduista tuntuvat olevan paljon avuttomampia kuin toiset. Esimerkkinä Temple Guardianilla on mukava valopyssy, mutta se tuntuu vain hyvin tehottomalta verrattuna Seraphimin jouseen. Hahmot kehittyvät kuitenkin ajan myötä, mutta aloittaminen saattaa olla vaikeampaa joillain roduilla, kun rotat ja kilpikonnatkin jo pieksevät pelaajan mennen tullen.

Grafiikan suhteen Sacred 2 on ihan Ok. Mitään älyttömän nättiä meininki ei Xboxilla ole, mutta eipä se silmäänkään hirveän pahalla tavalla pistä. Kaupunkien ihmiset tosin ovat hieman huvittavan näköisiä ja näistä tulee jopa nostalgisia fiiliksiä vanhempiä pelejä ajatellen. Eri rotujen alkuintro on myös pettymys, kun pelaajan itseluomaansa hahmoa ole jaksettu mukaan välipätkään muokata, vaan sen sijaan siinä näkyy valmiiksi luotu hahmo riippumatta siitä, minkänäköinen pelaajan oma hahmo pelissä on. Ruudunpäivitys tuntuu myös hieman nytkähtelevän ajoittain, jonka lisäksi välkkyvät pikselitkin tulevat tutuksi. Sacred 2 myös latailee turhankin ärsyttävällä tavalla kylissä pyöriessä. Annettakoon tämä kuitenkin anteeksi pelin tarjoamaan laajaan maailmaan nojaten, jossa riittää seikkailtavaa ja luolastoa tutkittavaksi.
Äänet sen sijaan ovat pohjamutaa aina ääninäyttelyä ja musiikkeja myöten. Pelin nätissä introvideossa esiintyy metalliyhtye nimeltään Blind Guardian, jonka musiikki arvostelijan mielestä kyllä oli sopivan menevää, mutta muuten sitten mennäänkin keskiaikaisella pillimusiikilla, kyliä ja luolastoja tutkiessa. Välillä kuitenkin rottia ja kilpikonnia päähän kopsautellessa kuulee hieman raskasvivahteisempaakin musiikkia ja muutenkin mukavaa harppumusiikkia. Tämä tekee olon hieman huvittuneeksi, mutta kuulostaa kuitenkin mukavalta ?rotantappomusiikilta.? Ääninäytteleminen sen sijaan saa jatkuvasti veren kiehahtamaan, ja sen toivoisikin saavan säädettyä kokonaan pois päältä.

Yhteenveto

Ei suositella

Hyvää

  • + Moninpeli
  • + Maailmassa riittää tutkittavaa
  • + Kontrollit

Huonoa

  • - Pelin tukeminen on lopetettu
  • - Tekoäly
  • - Ääninäyttely