Arvostelussa Shadowrun

Kirjoittanut: , 5.kesäkuu 2007

Peliarvostelu

< >
Avaa pelin lisätiedot

Shadowrun on alkuperäiselle Xboxille muun muassa Crimson Skies: High Road to Revenge ja MechAssault 2 -pelit kehittäneen FASA Studion käsialaa. Kummatkin edellä mainitut pelit olivat aikanaan ilmestyessään yksinpelinä melko yhdentekeviä ja moninpelaaminen oli se missä molemmat pelit parhaiten suoriutuivat. Shadowrun ei ole poikkeus studion aiempien projektien suhteen, vaan samoilla linjoilla jatketaan ”varjojuoksunkin” kanssa.

Shadowrun perustuu samannimiseen pen&paper -roolipeliin, mutta sillä ei juurikaan itse pelissä ole lainkaan merkitystä, koska Xbox 360:n Shadowrun on puhdasta räiskintää. Heti tähän alkuun on kuitenkin todettava, että Shadowrun -pelistä on aivan turha lähteä ainoastaan yksinään räsikintäpelejä pelaavien maksamaan, sillä yksinpeliosio koostuu pelkästä kuivaharjoitteluksi luokiteltavasta pelaamisesta botteja vastaan ja eikä se varmasti ketään pidemmän päälle jaksa innostaa. Mitä Shadowrunilla sitten on tarjota moninpelinsä osalta ja millainen peli näin yleisesti ottaen on ylipäätänsä tiedossa?
Shadowrun on varmastikin sitä yleisintä moninpelaamista mitä tarjolla on, eli siis FPS-räiskintää. Koska markkinat ovat todellakin pullollaan räiskintäpelejä, jotka joko keskittyvät kokonaan moninpelaamiseen(esimerkiksi Battlefield 2)tai sitten sellaisia, joissa yksinpelin kylkiäiseksi on läntätty moninpeliosio, on selvää, että jokainen FPS-moninpelien kakusta osansa halajava haluaa erottua joukosta edukseen, jotta oma peli möisi hyvin.

Siksipä Shadowrun ei tyydykään pelkkään tavalliseen ”juostaan ja räiskitään erilaisilla kartoilla, käyttäen erilaisia aseita”. Tai siis tyytyy, mutta pienin lisämaustein. Shadowrun nimittäin tuo mukanaan oman lisänsä, jotka antavat perusräiskimiselle hieman erilaisen säväyksen.

Shadowrun tarjoaa pelattavaksi 4 erilaista hahmoluokkaa, joista kukin eroaa hitusen ominaisuuksiltaan ja esimerkiksi iskujen kestokyvyiltänsä kuin nopeudeltansakin. Mukana olevat hahmoluokat ovat ihminen, kääpiö, haltija sekä isokokoinen örkki. Ihminen on porukan hahmoista se kaikkein tasapainoisin ominaisuuksiltaan, kun taas esimerkiksi haltija on varsin vikkelä jaloistaan ja örkki vastaavasti se kaikkien hitain, mutta eniten iskuja kestävä.

Hahmoluokkien lisäksi myös itse asearsenaali ja muut työkalut jakautuvat nekin muutamaan eri kategoriaan, tarkemmin sanottuna kolmeen. Tarjolla on yhdeksän erilaista asetta, joihin lukeutuvat muun muassa pistooli(vakiona mukana), kranaatit, haulikko, rynnäkkökivääri, sinko, ja katana-miekka, joista viimeksi mainitulla voi tappaa yhdestä iskusta.

Aseiden ohella peli sisältää myös teknologiaa ja taikaa, jotka kummatkin käsittävät muutamia erilaisia kykyjä avuksi vihollisen räiskimisessä. Tekniikkpuolelta löyty muun muassa varsin kätevä riippuliidin, jolla voi liidellä vihollisen yllä, mutta sen lisäksi myös ”parannetut refleksit” -boosti, joka nopeuttaa liikkumista sekä luotien torjumista(vaatii katana-miekan), sekä smartlink, joka mahdollistaa zoomaamisen kaikilla pelin aseilla, sekä estää ampumasta omia tiimikavereita.

Magiapuolelta löytyykin sitten hieman tekniikkaa(riippuliidintä lukuunottamatta)kiinnostavampaa tavaraa. Magiaosaston ehkäpä kaikkein tavanomaisin ominaisuus on kaverin henkiinherätyskikka, joka tosin tulee pienen mutta-sanan kera. Henkiinherätetty pelaaja nimittäin voi kirmata uudelleen herätettynä nimittäin vain niin kauan kuin hänen herättäjänsäkin. Jos herättäjänä toiminut pelaaja kuolee, alkaa herätetty hiljalleen vuotaa kuiviin, ellei joku toinen herätä herättäjää. Henkiinherätyskikan ohella magia tarjoaa käytettäväksi muun muassa elämän puun, teleporttauksen, kuristuskristallit, sekä maagisen kätyrin, jonka voi käskeä vartioimaan tiettyä kohtaa tai hyökkäämään viimeiseen asti tiettyä vihollista vastaan. Elämän puu sen sijaan on nimensä mukainen; tällä taialla pelaaja voi manata esiin puun, joka elää tietyn aikaa(ellei sitä tuhota ennenaikaisesti)ja kaikki sen alle kerääntyneet pelaajat, niin omat kuin vihollisetkin, pääsevät täydentämään elinenergiansa takaisin täyteen. Kuristuskristallit sen sijaan voi manata vaikkapa vihollispelaajan jalkaan kiinni, jolloin tämä kyseinen vihollinen jää jumiin paikkaansa kristallien imiessä hänestä elin – ja magia-energiaa tietyn aikaa.

Teleporttaus on ehkäpä pelin tekniikoista ja magioista se kaikkein eniten etuyöntiasemaa antava kikka, joka kirjaimellisesti pystyy teleporttaamaan pelaajan paikasta toiseen. Pelin kehittäjät ovat toteuttaneet teleportin käytön varsin mallikkaalla tavalla; painaessaan teleporttausnappulaa yhdessä haluamansa suunnan kanssa, pelaaja teleporttautuu vaikkapa katon lävitse haluttuun suuntaan. Eli esimerkiksi mikäli pelaaja haluaa teleportata itsensä rakennuksesta sen katolle, ei tarvitse muuta kuin hypätä ilmaan ja painaa teleporttinappulaa. Mikäli haluaa portata itsensä esimerkiksi seinän lävitse, täytyy olla liikkeessä siihen suuntaan mihin haluaa poistua. Varsin kätevää ja loogista.

Tekniikoiden ja magioiden käyttäminen tavallisista aseista poiketen ei kuitenkaan olekaan aivan niin ”ilmaista” kuin voisi luulla. Magiat nimittäin kuluttavat jokaisen käyttökerran jälkeen pelaajan elinvoimaa, jota ei pidä sekoittaa tavalliseen, taistelussa lähtevään terveyteen(aiemmin yllä mainittu elinenergia). Jokainen taika vaatii elinvoimaa eri määrän, jota pelaajalla aloittaessaan pelin on käytössään tietty määrä. Kulunut elinvoima kertyy kuitenkin pelaajalle hiljalleen takaisin ja sen takaisin saamista voi nopeuttaa esimerkiksi kuristuskristalleilla, jotka imevät elinenergian ohella sitä magiaan tarvittavaa elinvoimaa uhristansa kristallit valjastaneen pelaajan käyttöön. Tietysti sitten esimerkiksi kääpiöllä taas on omasta takaansa luontainen keino imeä elinvoimaa automaattisesti niin vihollisista kuin omistansakin ollessaan niiden lähellä. Tämän lisäksi kääpiö osaa imeä elinvoimaa myös kuristuskristalleista ja maagisista kätyreistä tehden itsestään samalla immuunin näille ansoille.

Kieltämättä Shadowrun pitää sisällään varsin omalaatuisen nipun mielenkiintoisia, parhaimmillaan pientä etulyöntiasemaa ja ehkä jopa strategiontiakin tuovia elementtejä muuten niin tavanomaiseen moninpeliräiskimiseen.

Mutta miten on sitten moninpeli toteutettu tekniseltä kantiltaan? Shadowrun käsittää maksimissaan 16 pelaajan yhtäaikaisen moninpelin pelattuna joko Liven tai System linkin välityksellä. Pelaajien alhainen määrä hieman ihmetyttää, kun kerran esimerkiksi Xbox 360:n Battlefield 2:kin on pystynyt 24 pelaajan määrään. Kuten tulikin jo aiemmin todettua, yksinpelaileville Shadowrun ei tarjoa juuri muuta kuin harjoitusskenaariot ja tylsät, mutta riittävän haastavat bottimatsit, sillä moninpelaaminen samalla koneellakin yhdessä kavereiden sekä bottien kera on tyystin Shadowrunista jätetty pois.

Matseissa käytettävät aseet, tekniikat, kuin magiakyvytkin valitaan kaikki aina ennen matsin alkamista ohentamalla omaa tilipussiaan, jota pelaajalle annetaan tietty määrä valmiiksi. Pelaajalla voi kerrallaan olla valjastettuna käyttöön kolme tekniikka -ja magiakyvyn sekoitusta ja vaihtaa kulloinkin käytössä olevia kätevästi valikon kautta niin halutessaan.

Erilaista pelattavaa Shadowrunilla on tarjota valitettavan vähän. Moninpelikarttoja on vaivaiset yhdeksän kappaletta ja vain pelimuotoja kolme, jotka ovat artifact, extraction ja attrition. Artifactissa joukkue RNA yrittää puolustaa artifaktia sitä hamuavalta Lineage -joukkueelta. Extraction on ikään kuin niin monesta muusta räiskintäpelistä tuttu capture the flag -pelimuotokin, eli kummatkin joukkueet yrittävät saada artifaktia itselleen ja kuljetettua sen omaan leiriinsä. Attrition on käytännössä eräänlainen yhden elämän deathmatch, jossa artifaktia hallussaan pitävä pelaaja näkee kaikkien muiden pelaajien sijainnin. Pelimuotoja ja karttoja olisi mielestäni saanut olla enemmänkin, sillä tällaisenaan pelin kivat magia -ja tekniikkakykyvyt pääsevät loistamaan ehkäpä turhankin vähän ja pelimuodoistakin artifact ja extraction muisuttavat liiaksi toisiaan. Esimerkiksi Battlefield -pelien tapainen conquest -pelimuoto, jossa vallataan lippupaikkoja ja sen jälkeen yritetään pitää niitä hallussa hallussa olisi voinut toimia mukavasti.

Kaiken kaikkiaan Shadowrun on melkein kuin köyhän miehen Unreal Tournament moninpelaamista muutamilla mielenkiintoisilla, peliin strategisesti vaikuttavilla magia -ja tekniikkakyvyillä varustettuna. Peli ei edellä mainittujen ohella nimittäin tarjoa oikeastaan mitään mitä ei oltaisi jo aiemmin nähty ja koettu. Pelin kirjoitushetkellä Livestäkään ei valitettavasti löytynyt ainuttakaan pelaajaa, jota vastaan matsia olisi voinut ottaa ja näin ollen arvostelu onkin kirjoitettu tyystin pelattujen bottimatsien perusteella, jotka auttamattomasta kuivuudestaan huolimatta ovat kuitenkin pelattavia älykkään ja hyvin osaavan bottitekoälynsä ansiosta ja siksi bottimatsit sopivatkin erittäin hyvin kuivaharjoitteluun ennen varsinaista ihmispelaajia vastaan otettua koitosta.
Toivon mukaan pelaajien ainakin tämänhetkinen olemattomuus ei kuvastaisi Shadowrunin lopullista kohtaloa, sillä onhan peli tätä kirjoittaessani ollut kauppojen hyllyillä vasta viisi päivää. Mielenkiintoista olisi myös oikeiden matsien ja niissä käytettävien magia/tekniikkastrategioiden ohella ollut nähdä kuinka moninpelaaminen näin yleisesti ottaen toimii ihmispelaajien kesken. Ja näin muutenkin, sillä onhan Shadowrun ensimmäinen peli laatuaan, jotka mahdollistavat Windows Vista käyttäjien, sekä Xbox 360 -konsolin omistavien yhdessä pelaamisen, jolloin Xbox 360-pelaajat saavat avukseen automaattitähtäyksen PC-pelaajien hiiriohjauksen etulyöntiasemaa tasoittamaan. Nähtäväksi siis jää kuinka(jos ollenkaan)tämä ”Xbox 360/Windows Vista cross-platform” pelaaminen tulee toimimaan.

Yhteenveto

Hyvää

Huonoa