Arvostelussa Shovel Knight

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 7.toukokuu 2015

Peliarvostelu

Pelin nimi Shovel Knight
Alusta Xbox One
Muuta: -
Arvostelukappale: Xbox
< >
Avaa pelin lisätiedot

Shovel Knight on kalifornialaisen indiestudio Yacht Club Gamesin esikoispeli, joka on rahoitettu Kickstarterin kautta. Tämä kyseinen 2D-tasohyppely julkaistiin alun perin jo viime vuonna, mutta muun muassa PS3- Vita ja Xbox One versiot näkivät päivänvalon vasta hiljattain.

Kuten monet muutkin nykypäivänä läpimurtoa yrittävät indiestudiot, myös Yacht Club Games on turvautunut pelissään retrohenkisyyteen ja se onkin kannattanut. Shovel Knight kertoo tarinan ?Lapioritarista? sekä tämän parhaasta ystävästä Shield Knightista, jotka seikkailevat pitkin maita ja mantuja yhdessä, kunnes eräänä päivänä törmäävät Kohtalon Torniin. Sieltä he löytävät yhdessä amuletin, jonka kirous vangitsee Shield Knightin ja sulkee Tornin ovet. Kun yksin jäänyt Shovel Knight kuulee, että tornin ovet ovat myöhemmin jälleen avautuneet, päättää Shovel Knight lähteä pelastamaan ystäväänsä. Matkan varrella hän saa kuitenkin vastaansa Tornista lähetettyä pahuuden luomuksia, sekä ritareita (pääpomoja), jotka kuuluvat ?The Order of No Quarter? -nimiseen pahiksien kiltaan.
Visuaalisesti ja suunnittelultaan Shovel Knight on tehty muistuttamaan 80-luvun kulta-aikojen 8-bittisiä sivuttain skrollaavia tasohyppelypelejä Super Mario Brosin ja Mega Manin tyyliin. Itse asiassa Shovel Knight lainailee tunnelmaa ja fiilistä sekä pelattavuuttakin kaikkein eniten juurikin edellä mainitusta Capcomin pelisarjasta, Mega Manista. ?Blue Bomberin? seikkailut ovatkin olleet se suurin innoittaja Shovel Knightin kehityksessä ja se paistaa läpi. Jopa studion omien sivujen FAQissa esitetty kysymys ?rakastatteko Mega Mania?? saa tyhjentävän vastauksen, KYLLÄ.

Omilla sivuillaan kun Yacht Club Games mainostaa tätä kirjoittaessa eilen alkanutta ja Twitchin kautta streamattavaa nelipäiväistä MegaMay 2015 -tapahtumaansa, jonka aikana pelistudion porukka pelaa livenä lähes kaikki vanhat Mega Man -pelit. Matkan varrella luvataan kenties jotain yllätystä. Kehittääkö Yacht Club Games kenties seuraavan klassisen tyylin Mega Man -pelin?

Olen 8-bittisen Nintendon parissa kasvanut pelaaja ja samalla olen pelannut kaikkia Mega Man -pelisarjan kuutta ensimmäistä osaa ? osat yksi ja kaksi lävitse varmasti useammin kuin uskallan edes ajatellakaan. Siksipä Shovel Knight olikin erittäin mieluisa yllätys, sillä itselläni ei ollut siitä mitään ennakkokäsitystä ennen arvostelukappaleen saantia.

Shovel Knight on grafiikaltaan todellinen kumarrus 8-bittisyyden aikakaudelle ja samalla kenties parhaimpia esimerkkejä, joita allekirjoittanut on nähnyt 8-bittisen aikakauden emuloimisesta, Capcomin omien MegaMan 9- ja 10 -pelien ohella, jotka julkaistiin jokunen vuosi sitten edellisen sukupolven konsoleille.

Shovel Knight sulattaakin Nintendon 8-bittisen vannoutuneiden fanien sydämet hetkessä. Tosin tämä ei johdu pelkästä kuin nenä päähän istuvasta grafiikasta, joka suorastaan pursuaa nostalgiaa ? paikoin oikeasti jopa unohtaa sen, että pelaa 2015 julkaistua peliä uusimman sukupolven konsolilla. Ainoa muistutus siitä on moderni peliohjain, joka on liimautunut kämmeniin.

Tasosuunnittelultaan peli muistuttaa hyvin pitkälti Mega Man -sarjan pelejä, siinä missä taustalla soiva 8-bittinen, tasosta toiseen vaihteleva musiikkiraita on todella mukaansa tempaava, hyvänkuuloinen ja samaan aikaan tuo mieleen ne lukuisat mieleen jääneet 8-bittiset musiikit menneiden vuosien parhaista peleistä. Omasta mielestäni Yacht Club Gamesin musiikit kamppailevat oikeasti jopa niiden parhaiden Capcomin säveltämien musiikkien kanssa ja voisivat aivan hyvin olla jostain Mega Man -sarjan pelistä jos laittaisi silmät kiinni ja kuvittelisi. Niin hyvät ne ovat.

Shovel Knightin kaikissa tasoissa edetään perinteisesti vasemmalta oikealle ja vastaan tulee jos jonkinlaista ötökkää, koiraa, luurankoa, limalöllöjä ja muuta vihollista. Vaikka Mega Man on selkeästi toiminut innoittajana, ei tasojen suorittaminen tapahdu siten, että valittaisiin päämenussa vihollisen naamalla ja nimellä varustettu loota, vaan sen sijaan homma toimii erehdyttävästi Super Mario Bros. 3 -pelistä löytyvän tyylistä maailmankarttaa käyttäen, jossa ritaria liikutellaan haluttuun kohteeseen.

Kartalla näkyvät pahisritareiden luolat (ja jotka siis ovat samalla niitä tasoja), mutta myös muitakin mielenkiintoisia paikkoja on asetettu kartalle. Super Mario Bros. 3:n tapaan kartalle ilmaantuu aika ajoin vihollinen pelaajan polkua tukkimaan ja se tarkoittaa sitä, että jos ja kun vihollisen kohtaa joutuu sitä vastaan taistelemaan. Kyseessä on eräänlainen pikkupomo, joka ei ole kamalan vaikea. Palkinnoksi saa muun muassa rahaa.

Käytännössä pelin kartalla edetään järjestyksessä, sillä kartalla etenemistä estävät lukot pysyvät auki niin kauan, kunnes lukkoon liittyvä pomo on voitettu. Joskus lukkoja voi polulla olla kolmekin peräkkäin joten kolme tasoa on selvitettävä ennen kuin voi vaellella pidemmälle kartalla. Pomotaistelut ja kenties niitä ennen pelattavat tasotkin muuttuvat lievästi haastavimmiksi askel askeleelta, mutta askeleet eivät ole onneksi liian jyrkkiä ja pelin vaikeustaso pysyykin mukavasti tasapainossa, joka samaan aikaan haastaa, mutta ei ole aivan niiden armottomimpien 8-bittisten pelien tasoa. Monet tällaiset pelit yllyttivät aikoinaan puremaan ja vääntämään ohjainta (paremman purkamiskeinon puutteessa), mutta Shovel Knightin kohdalla Xbox Onen ohjaimen pureminen tai heittäminen seinään ei aivan ole tarpeellista.

Aseenaan pelissä Shovel Knightilla pahuuksia vastaan on mikäs muukaan kuin lapio! Lapiolla (joka kantaa nimeä shovelblade) voi piestä vihollisia, mutta sillä voi myös kaivaa kiviröykkiöiden seasta timanttiaarteita, rikkoa rikottavia kiviseiniä minkä lisäksi sitä voi käyttää eräänlaisena pomppukeppinä objektien päältä loikattaessa. Nämä viimeksi mainittua elementit toivat itselleni vahvasti mieleen 8-bittisen Nintendon pelin DuckTales, joka sattuu sekin olemaan Capcomin julkaisulistalta.

Shovel Knight on apinoinut Mega Man -sarjasta muutakin kuin pelkän yleisen fiiliksen itseensä, sillä pelin hyvät, mutta simppelit kontrollit ovat erittäin toimivat ja muistuttavat näistä loistavista peleistä. Tatti tai ristiohjain ohjaa hahmoa, X:llä heilutetaan lapiota, A:lla hypätään ja A+suunta alaspäin tuo esiin lapion kärjen DuckTalesin kepin tapaan, jonka jälkeen voi pomppuhyppiä ja rikkoa alla olevia objekteja.

Muun muassa Castlevaniasta ja Ghosts ’n’ Goblins -pelistä tutulla tavalla hahmolla voi myös kerrallaan olla matkassaan yksi erikoisase. Oli se sitten tulipallo, kaaressa lentävä kirves tai äänitorvi, joka päästää sisuksistaan viholliset listivän paineaallon. Toisin kuin näissä edellä mainituissa vanhoissa liki kolmekymmentä vuottakin vanhoissa peleissä, Shovel Knightissa pelaajalta kysytään aina ensin haluaako hän vaihtaa asetta, mikäli tilaisuus eteen tulee. Aina aseen vaihtaminen ei välttämättä kannata.

Suunta ylöspäin + X käyttää ritarin kulloinkin matkassa olevaa erikoisasetta ja sen käyttö kuluttaa taikapisteitä. Hauskana yksityiskohtana kun painellaan toistuvasti pelkkää alaspäin nappulaa voidaan ritarilla jammata musiikin tahdissa tämän keikuttaessa polviaan painallusten kanssa samaan tahtiin. Tällä ominaisuudella on kuitenkin ihan oma tarkoituksensakin ja muutamassa kohdassa peliä pitää asettua tarkalleen ritarinnäköiseen seinämuottiin painamalla alaspäin, jotta salaovi aukeaa.

Tasot ovat yleisesti ottaen paikoin haastaviakin hyppykohtineen eikä äkkikuolemiltakaan aina säästytä, kun pelaaja putoaa kerrasta tappaviin piikkiansoihin tai vajoaa vaikkapa veteen uimataidottomana. Joskus taas piikit voivat olla katossa, joten on varottava tekemästä korkeita hyppyjä ja niin edelleen. Kaiken kaikkiaan tasot ovat kekseliäitä ja todella vaihtelevia. Koskaan ei tiedä mitä odottaa tasosuunnittelulta, tai siltä millä tavalla käyttäytyviä vihollisia tulee vastaan. Peli pysyykin tasosta toiseen varsin tuoreena ja yllättävänä, kun välillä mennään kuivalla maalla ja välillä seikkaillaan ?vesitasossa?, eli toisin sanoen valtaosa tasosta kuluu veden alla. Jälleen Mega Manin hengessä vedessä ollessaan voi ritari hyppiä paljon tavallista korkeammalle, jolloin pelin mekaniikka hieman muuttuu ja mahdollistaa erilaista tasosuunnittelua.

Kun Shovel Knight sattuu toiminnan tiimellyksessä kuolemaan, ei pelaaja menetä elämiä tai kohtaa game overia elämien loputtua ? aivan niin armotonta menneiden vuosikymmenien mukailua ei kyseessä ole. Game Overin sijaan ritarin tasossa jo keräämänsä aarteet jäävät ilmaan leijumaan rahapusseina. Ne voi henkiin heräämisen jälkeen noutaa (tai yrittää noutaa) siitä mihin viimeksi kuoli. Joskus osa niistä tosin saattaa olla vaikkapa kuilun yläpuolella, joten onnistunut nappaaminen ei välttämättä aina ole mahdollista. Jos tässä ei onnistu jäävät ne sille tielleen.

Kun hahmo kuolee ei tasoa tarvitse myöskään onneksi aloittaa kokonaan alusta kuin pienen matkaa. Kunhan saavuttaa ensimmäisen checkpoint-pallon jatkuu meno silloin vähintään sen luota. Yleensä checkpointeja on kolme tai neljä per taso. Jos kuitenkin erehtyy rikkomaan tällaisen checkpoint-pallon lasisen kuvun mitätöityy kyseinen checkpoint. Vastalahjaksi saa kuitenkin sylillisen timantteja, eli rahaa. Kannattaakin siis tarkkaan miettiä minkä checkpointin rikkoo. Ei ainakaan kannata tehdä sitä erhettä, että vahingossa rikkoo kaikki, kuten allekirjoittanut, sillä tällöin tason joutuu aloittamaan aina alusta kun kuolee.

Kun tason toiseen päätyyn viimein pääsee, häämöttää jokaisen lopussa aina erilainen ritari-loppupomo, joka liikkuu eri tavalla ja käyttää erilaisia aseita pelaajaa vastaan ? aivan kuten Mega Man -pelien robottivastuksetkin. Taistelut ovatkin vaihtelevia ja jokaisen loppupomon kohdalla joutuu taipumaan erilaisiin strategioihin. Kuitenkin loppupeleissä pelaajan refleksit ja taidot ratkaisevat, toisin kuin Mega Man -peleissä, joissa ideana on aina ollut valita oikea asepuku oikeaa loppupomoa vastaan.

Shovel Knightissä se yksi ja sama lapio toimii pomoon kuin pomoon. Lapion ohella pelaajalla tosin on apunaan se erikoisasekin. Sen käyttöä kannattaakin harkita itse tason aikana, mikäli haluaa käyttää sitä loppupomossa ? ei kannata tuhlata kaikkia taikapisteitä, sillä niitä ei saa lisää pomotaisteluiden aikana ja sen jälkeen homma on vietävä loppuun pelkällä lapiolla.

Super Mario Bros. 3 -tyylisen maailmankartan ja Mega Manista selkeästi lainattujen ideoiden ohella pieniä nyökkäyksiä muutaman muunkin Nintendon 8-bittisen konsolin klassikkopelien suuntaan löytyy. Tasoista voi tavallisilta näyttävien, mutta rikottavissa olevien seinien sekä kivien sisästä esimerkiksi voi löytää ison paistetun kanan alkuperäisen Castlevanian tyyliin, joka palauttaa kaiken terveyden. Lisäksi pelimaailmasta löytyy keskeinen elementti, pieni kylä, johon mentäessä peli muuttuu muistuttamaan jossain määrin alkuperäistä The Legend Of Zelda -peliä tavaranhallintavalikoineen ja puhekuplineen.
Kylä on oiva apu Shovel Knightin seikkailuiden lomassa: sinne voi (ja kannattaa) palata tasojen suorittamisen välissä, koska sieltä voi ostaa elinenergia- sekä taikaenergia-mittareita pysyvästi kasvattavia apuja (timantteja vastaan totta kai) sekä muun muassa auttaa kylän asukkaita jos niin tahtoo. Paikalliselle muusikolle voi myös viedä löytämiään nuotteja ja siitä saa palkkioksi rahaa. Myöhemmin kuvioihin tulee myös sepän paja, josta voi ostaa eriväristä haarniskaa, jotka tarjoavat omia lisäetujaan.

Kaiken kaikkiaan Shovel Knightissä pahisritareita ja näiden luolia (eli tasoja) on yhdeksän erilaista, minkä lisäksi muutamaa näistä vastaan taistellaan useampi kerta ja viimeisenä häämöttää amuletin kironnut ja Shield Knightin vanginnut lumooojatar. Joitain tasoja voi myös pelata uudemman kerran timantinmetsästyshengessä ja tällöin lisävaikeutena ruutu alkaa liikkua vasemmalta oikealle ja työntää pelaajaa, jos jää sen jalkoihin. On siis edettävä nopeasti tason loppuun.
Pelin Xbox One -versiosta löytyy lisäksi 8-bittisen Nintendon Battletoads -pelistä tutut vihreät sammakot, jotka haastavat pelaajan taisteluun. Miksi juuri Battletoads? Koska vuonna 1994 julkaistu peli Battletoads oli alunperin Raren kehittämä ja tätä nykyä Microsoft omistaa kyseisen yhtiön sekä myös oikeudet pelin sammakkohahmoihin sekä nimeen. Voisiko Yacht Club Gamesin yllätys MegaMayn päätteksi olla sittenkin ilmoitus uudesta Battletoads-pelistä? Se jää nähtäväksi.

Kokonaisuutena Shovel Knight on jokaisen 8-bittistä retroilua uudella Xboxillaan halajavan märkä uni. Jos olet kasvanut 8-bittisen aikakauden parissa kuten allekirjoittanut, tulet varmasti pitämään siitä mitä pelillä on tarjota ja se onkin käytännössä jonkinasteinen pakkohankinta Xboxilla, mikä ei konsolina muutenkaan pursua retropelien tarjonnastaan ainakaan vielä. Jos olet Mega Man -pelien fani, pidät Shovel Knightista vielä enemmän.

Hintaa pelillä on noin viisitoista euroa, mikä ei mielestäni ole paha hinta näin laadukkaasti niin visuaaliselta ilmeeltäänkin kuin musiikeiltaankin työstetystä indiepelistä, jota on ilo pelata ? epäonnistumisen jälkeenkin. Kokemuksena Shovel Knight on pöllähdys vanhaa aikakautta, mutta samaan aikaan raikkaita tuulahduksia tuottava kokemus muka-retron saralla.

Saatoit huomata, etten juurikaan haukkunut peliä arvostelun aikana. Tämä siksi, koska en juurikaan löytänyt tästä ihastuttavasta pikkupelistä juurikaan mitään vikaa. Se on koukuttava, näyttää hyvältä ja kuulostaa siltä myös. Toki jotkin saattavat kokea pelin kaikesta huolimatta liian vaikeaksi tai sen viiden tai kuuden tunnin kesto joidenkin mielestä liian lyhyttä hupia sen viidentoista euron hintalappuun nähden. Shovel Knight on kuitenkin Mega Man -pelien tapaan sellainen harvinaisuus, että sen pariin on ilo palata uudemmankin kerran.

Yhteenveto

Lähes virheetön suoritus

Hyvää

  • + Simppelit, mutta jämäkät kontrollit
  • + Paljon nyökkäyksiä vanhojen 8-bittisten klassikoiden suuntaan
  • + Pelin vaikeustaso sopivassa balanssissa
  • + Tasosuunnitelu kekseliästä ja vaihtelevaa
  • + Hieno 8-bittinen grafiikka!
  • + Musiikit jäävät päähän soimaan
  • + Peli on koukuttava

Huonoa

  • -