Arvostelussa Sid Meier’s Civilization: Beyond Earth

Kirjoittanut: Petteri Hemmilä, 27.marraskuu 2014

Peliarvostelu

Pelin nimi Sid Meier's Civilization: Beyond Earth
Alusta PC
Arvostelukappale: 3H Distribution
Ikäraja: 12
< >
Avaa pelin lisätiedot

Maailmanloppu ei ole ihmiskunnan loppu. Ei ainakaan Sid Meier?s Civilization: Beyond Earthissa, jossa jossa lahjakkaimmat ja onnekkaimmat evakuoidaan kuolevalta maapallolta kauas ulkoavaruuteen. Pitkä matka päättyy vieraalle planeetalle, jonka heksakartalle juurrutetaan sivilisaation siemeniä vuoro toisensa perään ja siirtokunta kerrallaan. Uuden maailman haasteet ovat moninaiset: eksoottinen eläimistö aiheuttaa päänvaivaa, väestönkasvuun, levittäytymiseen ja tieteen vaaditaan resursseja ja kaiken tämän päälle rajallinen elintila pitäisi pystyä jollain keinoilla jakamaan myös kilpailevien ihmisryhmittymien kanssa. Hetkonen, kaikki tämä kuulostaa jotenkin tutulta. Civilization V, oletko se sinä?

Sid Meier?s Civilization: Beyond Earth on toden totta tuttu kokemus viimeisimmän Civilizationin veteraaneille. Se on sekä henkisesti että kronologisesti käytännössä suoraa jatkoa Sid Meier?s Civilization V:lle, jonka yhdessä voittoskenaariossa ihmiskunta nostaa kytkintä kohti lähintä asuttavaa aurinkokuntaa. Ympäristö on vieras, mutta maneerit tutut. Pelaajalla on alussa käytössään yksi asumus ja pari yksikköä, joilla raotetaan pelialuetta peittävää mustaa verhoa. Siirtokunnassa touhutaan tiedettä ja tehtaillaan rakennuksia sekä uusia yksiköitä. Pikkuisen myöhemmin kartalla myllertävät työkoneet maatiloja, kaivoksia sekä teitä sorvaten ja valtakunnan rajat alkavat venyä siirtokuntien ja naapurikahinoiden kautta. Kauppareitit ovat totuttuun tyyliin vaurastumisen ytimessä ja diplomatia tuntuu koostuvan pääasiassa uhkauksista ja kauppakulkusopimuksista. Melkoista Civilizationia siis
Beyond Earthin ensivaikutelma on, kuin kyseessä olisi pelkkä tieteiskuvitelmalla höystetty ulkoasupäivitys Civilization V:een. Kansalaisten onnellisuus on korvautunut terveydellä, kaupunkivaltiot tukikohdilla, barbaarit muukalaisilla ja kansalaisuudet aatteellisilla ryhmittymillä. Metsät ovat metsiä, jokivarret jokivarsia ja aavikot aavikoita, mutta uusilla grafiikoilla. Perinteiset maalliset resurssit, kuten uraani, öljy ja jalometallit ovat saaneet kenkää ja tilalle on tullut epäuskottavia scifivastineita, kuten firaxitea ja leijuvia kiviä. Ilmeisesti alkuaineiden jaksollinen taulukko lensi menomatkalla ulos ilmalukosta, sillä olisihan se melko loogista kuvitella ihmisten rakentelevan asioita universumin tuollakin puolen polymeereistä ja metalleista. Muutos ei ole pelkästään korni, vaan tekee kokemuksesta vähemmän tutun ja nostaa tältä osin Civilization-veteraanien oppimiskynnystä.

Oppimiskynnys lienee muutenkin Sid Meier?s Civilization: Beyond Earthin suurin ongelma. Kyseessä ei pohjimmiltaan ole kovin erilainen peli kuin Civilization V, mutta jokainen tiedeuudistus, civilopedia-artikkeli sekä yksikkö- ja rakennuskuvaus pitää lukea aivan uudella intensiteetillä, sillä tuntematon scifimiljöö tappaa tehokkaasti kokemusperäisen intuition. On helppo päätellä, että keksimällä raudan voi tehdä miekkoja, mutta ekologian, muukalaisekologian ja geofysiikan välillä arvuuttelu vaatii jo manuaalin. Tämä ei tietenkään ole ongelma kuin ensimmäisen kymmenen pelitunnin kohdalla, eikä olisi ongelma lainkaan jos Civilization: Beyond Earth palkitsisi opettelusta aivan uudenlaisella pelikokemuksella, mutta kun syy on pelkässä scifiteemassa, tuntuu uhraus vähän turhalta. Pahana päivänä olen ivannut Beyond Earthia kuin kiinankieliseksi Civilizationiksi.

Kun alun oppimisangstista selviää yli ja peliin pääsee sisään, paljastaa Beyond Earth myös positiivisia muutoksia. Kenties näkyvin irtiotto vanhasta kaavasta on perinteisen teknologiapuun korvaaminen verkkomaisella rakenteella, jota voi tutkia alusta lähtien haluamaansa suuntaan. Kun nyt ei kerran seurata mitään tiettyä maailmanhistoriaa, on ratkaisu looginen ja saa myös eri ryhmittymät sekä pelikerrat tuntumaan hieman erilaisilta. Teknologioiden myötä aukeavat myös sivilisaatioiden affiniteetit ? eräänlaiset ideologiat, jotka muovaavat pelityyliä ja tavoitteita. Harmonistit hakevat esimerkiksi sopua ympäristönsä kanssa ja saavat lopulta käyttöönsä muukalaisyksiköitä, kun taas ihmisyyttään säilövät puristit leijailevat ympäriinsä ilma-aluksin lopullisena pyrkimyksenään rakentaa uusi mutta parempi maapallo. Affiniteettien välittömimmät vaikutukset heijastuvat sotilasyksiköihin, mutta valintojen kautta aukeaa myös erilaisia rakennuksia ja jopa uniikkeja voittoehtoja.

Sid Meier?s Civilization V:stä tutut tehtävät tekevät paluun roolipelimäisellä twistillä. Pelaajalle annetaan yhä melko suoraviivaisia tavoitteita, kuten vaikkapa arkeologisten kaivausten käynnistäminen tai tietyn teknologian kehittäminen, mutta tekeminen poikii aina silloin tällöin valintoja. Pitäisikö kaivauksilta tonkia historiallisia löydöksiä vai biomassaa? Pitäisikö terveydenhuollon keskittyä sotilaisiin vai siviileihin? Kysymysten asettelussa olisi hetkittäin potentiaalia jopa kypsään moraaliseen tai yhteiskunnalliseen pohdiskeluun, mutta valitettavasti Beyond Earth jänistää monitulkintaisuuden edessä ja esittää seuraukset selkokielisinä, mitattavina valintoina. Loppujen lopuksi kysymysten taustat menettävät merkityksensä pelaajan pohtiessa, ottaisiko sitä mieluummin +5% terveemmät kaupungit, ylimääräistä energiaa vaiko kenties jonkun upouuden keksinnön. Harmillista kuinka determinismi kuristaa ilon pelin potentiaalisesti parhaasta uudistuksesta.
Sid Meier?s Civilization: Beyond Earthista voisi kaivella loputtomiin erilaisia mikrotason muutoksia ja uudistuksia, mutta suuria linjoja tarkastellessa ei peli lopulta juuri Sid Meier?s Civilization V:stä eroa. Tekoäly hyökkäilee vähemmän, hyönteismäiset muukalaiset ovat barbaareja sitkeämpiä, satelliitit suovat bonuksia isoille alueille ja planeetan luontaiselementteihin kuuluva myrkkykaasu pitää tutkimusmatkailijat varpaillaan. Listaa voisi jatkaa pidemmällekin, mutta pohjimmiltaan kaikki edellä lueteltu edustaa vain pientä variaatioita Civilizationin tuttuakin tutummassa ?rakenna, tutki ja sodi? -konseptissa. Beyond Earth tuntuu edeltäjänsä tavoin toki myös varsin ammattimaisesti rakennetulta ja tasapainoiselta, enkä havainnut arvostelusessioiden puitteissa satunnaisia käyttöliittymäkukkasia kummempia puutteita. Vaihtaisin siltikin tasalaatuisuuden yllätyksellisyyteen minä päivänä tahansa.

Audiovisuaaliselta ulosanniltaan Beyond Earth ei juuri tunteita herätä. Grafiikat ja äänet ajavat mainiosti asiansa, mutteivät eivät säväytä suuntaan tai toiseen. Äänipuolta dominoivat hieman scifi-henkiset taustamusiikit, joita kuuntelee ihan ilokseen pelin ollessa päällä. Erillistä soundtrack-levyä en luultavasti kuitenkaan soittimeen laittaisi.

Kuvittelin että minulla olisi ollut enemmänkin sanottavaa Sid Meier?s Civilization: Beyond Earthista, mutta todellisuudessa kyseessä on niin kiihkoton ja provosoimaton sisartuote Sid Meier?s Civilization V:lle, ettei siitä irtoa edes kunnollista mielipidettä. Kokemus on toisaalta hajuton ja mauton, toisaalta moniulotteinen ja toimiva. Beyond Earthia voisi suositella ekskursioksi Civilization-faneille, mutta jos pitäisi antaa rehellisiä ostosuosituksia uusille tulokkaille, häviää Beyond Earthin tieteiskuvitelman Civilization V:n maailmanhistorialle 10 ? 0. En ihan oikeastikaan näe kuinka Beyond Earth haastaisi lisäosin höystetyn ja puoleen hintaan kaupatun Civilization V:n, mutta kyllä se silti valtaosan tarjolla olevista strategiapeleistä päihittää.

Yhteenveto

Keskivertotasoa parempi

Hyvää

  • + Kuin Civilization V
  • + Teknologiaverkko ja affiniteetit pakottavat valintoihin
  • + Peruskonsepti toimii kuin junan vessa

Huonoa

  • - Diplomatia kaipaisi täysremonttia
  • - Itseisarvoinen scifimäisyys nostaa oppimiskynnystä, ei paranna peliä
  • - Kuin Civilization V