Arvostelussa SingStar ? SuomiSuosikit

Kirjoittanut: Petteri Hemmilä, 19.lokakuu 2011

Peliarvostelu

Pelin nimi SingStar ? SuomiSuosikit
Alusta Playstation 3
Arvostelija Petteri Hemmilä
Arvostelukappale Nordisk Film
Avaa pelin lisätiedot

Kylmä viima ja ikkunanlaudoille ropiseva sade pakottavat jälleen kerran kohtaamaan karut toisasiat: kesä on takana, puistoetkot tältä vuodelta etkoiltu, eikä aurinkokaan lämmitä ennen kuin vasta toukokuussa. Ei kannata kuitenkaan vaipua synkkyyteen, sillä Sony on palannut torjumaan kaamosmasennusta tuttuun tyyliinsä, uudella varsin kotibilekelpoisella SingStarilla. Tuorein painos kantaa nimeä SingStar – SuomiSuosikit.

SuomiSuosikit on perinteinen sinivalkoinen SingStar-lisäri. Se tarjoaa kiekollisen uusia kappaleita, mutta ei kajoa sarjan hyväksi havaittuun konseptiin. Kyse on siis yhä pelin muotoon väännetystä kotikaraokesta, jossa yksi tai useampi olohuoneen laulutähtönen kajauttaa syvimmät tuntonsa mikkiin. Television vieressä huriseva Pleikkari jakelee suorituksille pisteitä, käyttäen mittareina äänen korkeutta ja ajoitusta. Räppibiiseissä merkitsevät rytmi ja flow. Pisteytyksen on sanottu suosivan imitaattoreita omaperäisten tulkintojen kustannuksella, mutta käytännössä tämä on toissijaista: SingStaria pelataan kuitenkin lähes aina esiintymisen, ei pisteidenkeräyksen riemusta.
Kuten arvata saattaa, on SingStar elementissään juuri illanistujaisten ajanvietteenä. Kappaleita voi vääntää sooloesityksinä, vuorotellen laulettavina duettoina tai yhtäaikaisina ?taisteluina?. Hieman isommissa porukoissa toimii myös jopa kahdeksaa pelaajaa tukeva Pass The Mic -moodi, jossa kaksi joukkuetta mittelee laulamisen ympärille rakentuvissa minipeleissä. Pelin sosiaalinen luonne asettaa vaatimuksia myös kappaleille. Hyvätkin indie-renkutukset jäävät yleensä kuriositeeteiksi, eivätkä ihan kaikki klassikotkaan välttämättä uppoa, jos ne ovat liian vaikeita laulaa. Avainsanoja ovat siis tunnettavuus ja lähestyttävyys.

SuomiSuosikit ei selviä asetetusta haasteesta puhtain paperein. Sen kotimainen kappalevalikoima suosii huomattavan paljon levy-yhtiöiden lemmikkiprojekteja ja moderneja radiohittejä, jotka eivät ole niittäneet mainetta juuri soittolistakanavien ulkopuolella. Noin kolmenkympin pintaan asettuvista pääkaupunkiseutulaisista koostuvassa testiryhmässä kukaan ei tunnustanut tunnistavansa esimerkiksi Humanen Wish God Was A Womania, Kympplinjan Minää tai Johanna Kurkelan Ehkä Ensi Elämästä -biisiä, artisteista puhumattakaan. Sunrise Avenue, Teleks ja Reckless Love tunnettiin sentään nimeltä, mutta kappaleet Welcome To My Life, Kotimatkalla ja Beautiful Bomb osoittautuivat yhtä tuntemattomiksi kuin latteiksikin. Laura Närhi tiedettiin sentään laulajaksi, jonka sooloura kalpenee vertailussa aiempiin saavutuksiin Kemopetrolin solistina. Uutukaisista julkaisuista ainoastaan Palefacen kansantanhumainen ja kantaaottava Shangri-La aiheutti varauksetonta riemua.

SingStarin viehätykselle olennaisia suurten massojen klassikkoja on mahtunut mukaan vain muutama. Popedan Kersantti Karoliina, Samuli Edelmanin Peggy ja Kari Tapion Myrskyn jälkeen, olennaisimmat mainitakseni. Hieman rajatapauksina, mutta sinänsä kelvollisina ilmestyksinä listaa täydentävät HIM:n Join Me In Death ja Jenni Vartiaisen Ihmisten Edessä. Eppu Normaali ja Vesa-Matti Loiri marginalisoituvat tyylikkäästi klassikkokatraan ulkopuolelle epäonnisilla kappalevalinnoilla. Kukaan ei kai tullut ajatelleeksi, etteivät Hyvää Puuta tai vuonna 2007 ilmestynyt Tahdon Sut edusta sitä nostalgiaa, mitä edellä mainituilta artisteilta on totuttu odottamaan.

Viimeistäänkin NRJ:n aamupoikien mukahauskan Beibi Älä Vonkaa ja Pojun mömmömlätkärenkutuksen, Poika (Saunoo) jälkeen on vaikea olla huomaamatta, kuinka vahvasti juuri tähän päivään SuomiSuosikit itsensä sitoo. On helppo ymmärtää miksi moisten puolihuolimattomien bilerallatusten sisällyttäminen saattaisi tuntua hyvältä idealta juuri nyt, mutta vuoden tai puolen päästä vitsi on käynyt vanhaksi. Harmin paikka, sillä kotimainen musiikkitaivas on kuitenkin pullollaan 22 Pistepirkkojen, Juicen, Kirkan, Baddingin kaltaisia kiintotähtiä, jotka todella ansaitsisivat paikkansa tämän sinänsä mainion pelisarjan kyljestä.

Musiikkimaku on toki viimekädessä aina subjektiivinen juttu. Alla on lista, jokainen tehkööt johtopäätöksensä sen perusteella:

PS2- ja PS3-versioissa:

Amorphis – Silent Waters
Anna Eriksson – Kaikista Kasvoista
Apocalyptica feat. Brent Smith – Not Strong Enough
Aste – Poikkeus Sääntöön
Chisu – Baden-Baden
Eppu Normaali – Tahdon Sut
Finlanders – Oikeesti
HIM – Join Me In Death
Jare&VilleGalle – Häissä feat. Märkä-Simo
Jenni Vartiainen – Ihmisten Edessä
Johanna Kurkela – Ehkä Ensi Elämässä
Juha Tapio – Ohikiitävää
Kari Tapio – Myrskyn Jälkeen
Kymppilinja – Minä feat. Mariska
Laura Närhi – Mä Annan Sut Pois
NRJ Aamupojat – Beibi Älä Vonkaa
Paleface Helsinki – Shangri-La
Poju – Poika (Saunoo)
Popeda – Kersantti Karoliina
Reckless Love – Beautiful Bomb
Samuli Edelmann – Peggy
Tauski – Niin Minä Sinulle Kuulun
Teleks – Kotimatkalla
Uniklubi – Kukka
Vesa-Matti Loiri – Hyvää Puuta

Vain PS3-versiossa:

Pate Mustajärvi – Ajan Päivin, Ajan Öin
Sunrise Avenue – Welcome To My Life
Nerdee – Broken Glass
Chisu – Sama Nainen
Humane – Wish God Was A Woman

Lue loput arvostelusta

Yhteenveto

Keskivertotasoa

Hyvää

  • +

Huonoa

  • -