Arvostelussa Skylanders – Superchargers

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 3.marraskuu 2015

Peliarvostelu

Pelin nimi Skylanders - Superchargers
Alusta Playstation 4
Muuta: -
Arvostelukappale: Activision
Avaa pelin lisätiedot

Ennen vanhaan, kun allekirjoittanut oli nuori 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa, videopelit ja lelut olivat pitkälti kaksi eri asiaa. Oli figuureja, kuten vaikkapa näin esimerkiksi Turtlesit ja sitten oli erikseen videopelejä, joissa ohjattiin ja kohdattiin samaisia Turtles-sarjan hahmoja, joita löytyi kauppojen hyllyiltäkin.

Tänä päivänä asiat ovat hieman toisella mallilla. Nykyään leikkiminen ukkeleilla ja pelaaminen konsolilla voidaan joissain tapauksissa myös yhdistää. Activisionin Skylanders-pelisarja on ollut valtaisan suosittu muun muassa Disney Infinity -pelien ohella ja ei kai mikään ihmekään ? itsekin olisin aika hulluna, jos nyt olisin pikkupojan ikäinen ja saisin eteeni pelin, jonka maisemiin talsimaan voi saada kaupasta ostetun muoviukkelin käden käänteessä. Hei hei mielikuvitusleikeille.
Skylanders ? Superchargers on pelisarjan uusin tuote. Arvostelin lähes tasan kaksi vuotta sitten Skylanders – Swap Forcen ja pidin pelistä, vaikka se olikin pääasiassa lauantai-aamun suomennetuista piirretyistä eniten iloa saaville lapsille suunnattua hupia. Trap Team jäi itseltäni välistä, mutta kutakuinkin kyseessä on samalla idealla toteutettua meininkiä omalla pienellä lisämausteellaan. Swap Forcessa kova juttu olivat eri hahmojen vaihdeltavat ylä- ja alaosat, joiden avulla sai aikaan mielenkiintoisia hahmoyhdistelmiä, kuten esimerkiksi ritarihahmon, jolla oli mustekalan jalat. Trap Teamissa SE porkkana taas olivat erilaiset ansat, joiden avulla saattoi ottaa vihollishahmoja haltuunsa.

Superchargers vie homman jälleen astetta pidemmälle ja korottaa sarjan laaturimaa. Tällä kertaa tavallisten hahmojen lisäksi mukaan nousevat kulkupelit, jotka jakautuvat maa- ilma- ja vesilaitteisiin. Lapsien vanhemmilla onkin riemuisat päivät luvassa, kun uusinta Skylandersia innolla hakkaavat lapset tulevat silmät punoittavina pyytämään rahoitusta uusia hahmoja varten. Vähän kaupasta riippuen hahmot ja vekottimet maksavat 16-20 euroa kappaleelta, joten hintaa muovileluille tulee ja tähän kaikkien samanlaisten pelien tekijät luottavatkin ? aloituspakkauksen hankkimisen jälkeen toivotaan, että ihmiset ostaisivat lisäukkeleita ja vekottimia.

Vaikka pennin venyttämistä vaaditaankin, mikäli pelistä haluaa kaiken mahdollisen irti, ei tätä onneksi ole kuitenkaan toteutettu mitenkään turhan ilkeästi, kuten asian laita oli Swap Forcessakin. Skylanders ? Superchargersissa on oma päätarinansa, jota seurataan ja välillä tarjolle tulee myös sivutehtäviäkin, joissa pääasiallisena palkintona ovat kolikot aarteet ja muu hyödyllinen, joilla taas ostetaan hahmoille uusia tasoja ja parannellaan näitä vaikkapa erilaisilla lisävaatetuksilla.

Jos esimerkiksi vastaan tulee vedessä suoritettava sivutehtävä, tarvitaan tehtävää varten Skylanders-hahmon ohella myös vesialus. Kaikissa aloituspakkauksissa tulee mukana kahden hahmon lisäksi auto, eli maavekotin. Jos vesialusta ei tässä tapauksessa löydy, on mentävä kaupasta hakemaan sellainen tai sitten jätettävä tehtävä suorittamatta. Sama juttu ilmatehtävien kanssa. Pääpelin pelaamiseen näiden vekottimien puuttuminen ei kuitenkaan vaikuta, mutta pääpelissä kaikki vekotintehtävät hoidetaan autolla, joka tulee mukana pakkauksessa.

Tuttuun tapaan homma toimii siten, että pelaaja kytkee konsoliin usb-väylästä virtansa ottavan ?portaalin?, johon hahmo ja vekotin asetetaan. Koska peli tukee tuttuun tapaan myös samanaikaista kaksinpeliä, on alustalle mahdollista kaiken kaikkiaan laittaa kaksi hahmoa ja vekotin. Siksi muovinen portaali onkin nyt hieman aiempaa kookkaampi, mutta eipä siinä mitään. Jokaisella hahmolla ja vekottimella on oma muistinsa sirussa, joka on samankaltaista teknologiaa, mitä löytyy Suomen julkisissa kulkuvälineissä käytettävissä matkakorteistakin. Hahmo portaalille ja portaali lukee hahmon sirun ja näyttää sen oitis televisioruudulla. Tekniikka mahdollistaa myös sen, että hahmojen asetukset tallentuvat suoraan niiden siruille.

Ehkäpä hienoin ominaisuus Skylanders-sarjan pelien kesken onkin se, että eri pelien hahmot ovat yhteensopivia keskenään ? paitsi siis että Skylanders ? Superchargersin vekottimet eivät luonnollisestikaan toimi vanhemmissa peleissä, mutta vanhojen pelien ukot ja muut toimivat kaikki uusimmassa, eikä näiden tarvitse edes olla samaa konsolimallia, koska hahmot ja muut ovat universaaleja, toimivat alustasta riippumatta. Sarjan pelejä voi myös pelata ristiin ja kaikki eri peleissä kerätty kokemus, päivitetyt taidot ja raha säilyy hahmon sirun muistissa, ellei sitten erikseen nollaa valikosta hahmonsa tilastoja. Jokaisella hahmolla on myös onneksi oma ?tilinsä?, joten kolikoiden ja muiden aarteiden kerääminen ei päädy mihinkään yhteistilille.

Skylanders – Superchargersin tarina ei hirveästi eroa aiemmista peleistä: skylandereiden asuttama Skylands on jälleen kerran pulassa kun pahikset Moneybone ja kaljupää Kaos yrittävät yhdessä syöstä sen vaikeuksiin kätyreillään sekä tuomionpäivän aseellaan nimeltä Doomstation Of Ultimate Destruction. Onkin tällä kertaa superchargers-tiimin harteilla pelastaa maailma jälleen kerran.

Pelattavuus on tuttua aiempia pelanneille ja kontrollit ovat erittäin lapsiystävälliset, joskin härveleiden ohjaaminen vaatii aluksi jonkin verran totuttelua. Tämän jälkeen peliin pääsee helposti sisään ja ymmärtäminen ja pärjääminen sen parissa on melko helpoksi tehty, sillä kaikki puhuttu dialogi ja välipätkät ovat täysin suomennettuja kuin ovat myös valikot ja kaikki tekstitkin.

Ainoa miinus on mielestäni se, että vaikka välipätkät voikin ohittaa, ei joskus pitkäveteisiksi äityviä hahmojen hölisemiä dialogeja vastaavasti voi. Joskus joitain kohtiakin joutuu yrittämään uudelleen tai kokonaisia lukuja aloittamaan alusta ja tällöin samojen asioiden tekeminen ja höpötyksien kuunteleminen alkaa kyllästyttää.

Toki uudelleenpelaamista voi välttää yksinkertaisesti pärjäämällä pelissä paremmin ? tai sitten omistamalla riittävän määrän hahmoja. Kun yksi hahmo saa pelissä riittävästi turpiinsa se ?väsyy?. Tällöin on vaihdettava uusi hahmo alustalle jatkamaan edellisen työtä, koska hahmot pelaavat pelikuntoon yleensä vasta seuraavassa luvussa, eli uudessa pääjuonen tehtävässä. Toki hahmoja voi vaihdella huvikseenkin jos haluaa peliinsä vaihtelua tai sitten strategisesti laittaa vielä mukana olevan, mutta pahasti piestyn hahmon turvaan energiapaketin löytymistä odottamaan. Taistelun tuoksinassa kun voi kolikoiden ja muun hyödyllisen ohella kerätä myös energiaa palauttavia ruokia, joilla voi ostaa lisää aikaa hengissä pysyttelyyn.

Hahmojen määrä kuitenkin käytännössä on yhtä kuin lisäelämät. Aloituspakkauksessa tulee kaksi hahmoa, joten käytännössä lisäelämiä on yksi tai jos pelaa yhdessä kaverin kanssa, on molemmilla yksi elämä käytössään. Kaksinpelissä kun toinen pelaaja kuolee ja jos hahmoja ei ole enempää, voi väsynyt pelaaja katkaista yhteytensä väliaikaisesti ja antaa toisen pelaajan yrittää yksinään seuraavaan tehtävään, jotta vältyttäisiin uudelleen peluulta.

Kun kullakin hahmolla ja vekottimella on riittävästi kolikoita tilillään voi hahmojen taitoja parannella ja vekottimien kestävyyttä sekä tehokkuutta kasvattaa erinäisin päivityskappalein. Tämä kannattaa, sillä molempien taidot ja aseiden tehokkuus paranee mukavasti ja samalla pärjäämiskäyräkin kasvaa.

Swap Forcen tapaan olisin kaivannut ehkä hieman enemmän sitä tasopompintaa hahmoilla liikuttaessa, pelin on kuitenkin kehittänyt muutaman Crash Bandicootinkin kynäillyt Vicarious Visions, joka kyllä taitaa sen puolen. Suurin osa seikkailusta kun tapahtuu ihan kiinteällä maaperällä ja hyppimään joutuu vähän harvemmin, mutta erilaiset mielenkiintoiset minipelit paikkaavat edes vähän tätä puutetta.

Toisaalta lisäksi myös ilma- ja vesihärvelit tuovat autoilun ohella peliin niin paljon lisää syvyyttä, että tasoloikinnan vähyys ei jää liiaksi haittaamaan. Etenkin lentotaistelut ovat vauhdikkaita, siinä missä vesitehtävissä on enemmänkin seikkailun ja tutkimisen makua. Pelaaminen kaverin kanssa on ehdottomasti se kaikkein antoisin tapa pelata peliä ja tämä korostuu myös härveleitä käytettäessä; toinen ohjaa samalla kun toinen ampuu vihollisia. Mikäs sen parempi tapa syventää lasten (tai miksei aikuistenkin) sosiaalisia yhteistyötaitoja.

Aina kaksin ei silti ole välttämättä helpompaa ja ainakin allekirjoittaneelle tuli ihan aikuisen avustajansa kanssa muutamia kohtia eteen, joissa vaadittiin useampia yrityskertoja ? kävinpä jopa ostamassa kaupasta yhden lisähahmon vahvistaakseni mahdollisuuksiamme pärjäämisessä, minkä lisäksi otin mukaan peliin Swap Forcen aloituspakkauksen mukana tulleet hahmot. Vaihtoehtona seikkailutarinan yksin- ja kaksinpelaamiselle on kisamoodi kaikkia kolmea härvelimallia varten. Yksittäiskisassa voi pelata yksinpelinä tietokonetta vastaan joko Mario Kart -henkistä kisaamista, jossa mukana on kerättäviä aseita tai sitten aika-ajoa. Ihmispelaajia vastaan pelaamiseen on tarjolla verkkopeliversio. Kisatilassa pärjäämällä voi nostattaa omaa sankaritasoaan ja siten kerätä uusia palkintoja. Sinänsä kisatila onkin ihan kiva lisäke peliin ja tarjoaa mukavaa vaihtelua tarinan pelaamiselle.

Peruskisojen ohella kisatilasta löytyy kolme erilaista mestaruuscuppia, mutta ne olivat kaikki lukittuna allekirjoittaneelta. Googlettelin asiaa ja ne pysyvät myös lukossa niin kauan, kunnes hankkii erikseen ostettavan ?toimintapakkauksen?. Kaivelin hieman mikä tämä tämmöinen toimintapakkaus oikein on ja vastaukseksi sain 45 euron pakkauksen, jossa tulee mukana vekotin, hahmo sekä jonkinlainen pysti. Ilmeisesti tärkeintä tässä paketissa kuitenkin on se, että vekotin tulee ?oikean? kuskinsa kera, joka mahdollistaa sen juuri oikean tiimin. Ei siis riitä, että omistaa lentohärvelin, koska sitä ei voi naittaa minkään hahmon kanssa ja sillä tavalla avata cup-tilaa. Tässä kohtaa voidaankin jo puhua suoranaisesta, häpeilemättömästä rahastuksesta. Toimintapaketti maksaakin lähes saman verran kuin itse aloituspaketti, jossa tulee peli mukana! Älytöntä!
Kaiken kaikkiaan Skylanders ? Superchargers on silti mukavan pirteä ja helposti lähestyttävä peli, josta saa paljon irti etenkin samalla konsolilla pelattuna kaksinpelinä, kunhan suosiolla unohtaa toimintapakkaukset ja kisatilan rahastuscupit omaan arvoonsa. Kestoltaankaan Superchargers ei myöskään ole aivan sitä lyhyintä sorttia ja sivutehtävät ? vaikka ikävästi lisäeuroja vaativatkin ? tuovat lisää pelattavaa. Lisähärvelit tuovat silti mukanaan uuden ulottuvuutensa samalla kun kontrollit, tutut hahmot sekä kivan värikäs ja erittäin sulava grafiikka takaavat sen, että visuaaliset puitteet ovat kunnossa. Äänipuolella suomennos on ensiluokkaista laatua sekin ja ääninä kuullaan muun muassa Sonyn Buzz-tietovisapelien kreisinä juontajaäänenä tunnettu J-P Salo, joka on ollut mukana aiemmissakin Skylanders-peleissä.

Skylanders ? Superchargers onkin pelinä juuri sellaista sorttia mitä ehkä kannattaa harkita lapsille tai vaikkapa lapsenlapsilleen pukinkonttia ajatellen. Kunhan pitää korvan takana muistissa sen, että lapsukaiset saattavat kinuta lisää hahmoja ja vekottimia peliään varten…

Lue loput arvostelusta

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • + Kestoltaan sopivan pituista hupia
  • + Kaksinpelinä erittäin hauskaa
  • + Värikäs ja sulava grafiikka
  • + Suomenkielisyys ja helpot kontrollit takaavat matalan oppimiskäyrän
  • + Härvelit tuovat mukanaan aivan uuden ulottuvuuden
  • + Vanhat hahmot ovat yhteensopivia pelin kanssa

Huonoa

  • - Kalliita lisävekottimia ja hahmoja vaaditaan kaiken avaamiseen ja kokemiseen
  • - Kisatilan lukitut cupit ovat naurettavaa rahastusta!
  • - Dialogeja ei voi ohittaa