Arvostelussa Söldner – Secret Wars

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 8.kesäkuu 2004

Peliarvostelu

Pelin nimi Söldner - Secret Wars
Alusta PC
Moninpeli Internet, lähiverkko (max. 32 pelaajaa)
Versio Kauppaversio
< >
Avaa pelin lisätiedot

Söldner – Secret Wars on Panzer Elite pelistään tutun Wings Simulationsin uusin tuotos. Peli kuuluu samaan kategoriaan muun muassa Battlefield, Unreal Tournament -ja Counter-Strike pelien kanssa eli kysessä on siis nettiräiskintä, joka pelin tekijöiden omien sanojen mukaan sijoittuu realistisuutensa osalta jonnekin Battlefield -ja Operation Flashpoint pelien välimaastoon. Itselläni odotukset tätä peliä kohtaan ovat henkilökohtaisesti olleet korkealla ja innoissani peliin käsiksi kävinkin kun sen vihdoin sain, mutta oliko peli odotuksen arvoinen?

Pelissä eletään vuotta 2010. Yhdysvallat ja Venäjä ovat molemmat kyllästyneet toimimaan maailmanpoliiseina kaikenmaailman terroristinmetsästyksissä ynnä muissa sodissa, koska ne ovat vaikuttaneet kummankin maan tasapainoon taloudellisten ja etnisten sotien vuoksi. Niinpä suurvallat eivät enää vastaa suurista sotilasoperaatioista vaan homman hoitavat pienikokoiset, mutta erittäin koulutetut palkkasotilaat, Söldnerit.
Peli aloitetaan luomalla oma sotasankari sekä antamalla tälle nimi. Tätä hahmoa käytetään niin yksin kuin moninpelissäkin. Hahmon luomisessa pelin tekijät ovat onnistuneet kiitettävästi, sillä pelihahmon ulkonäön kustomoinnin osalta erilaisia vaihtoehtoja on runsaasti. Pelaaja saa valita hahmolleen mieluisensa kasvot, päähineen, hansikkaat, saappaat, takin, housut, selkärepun, mahdolliset lasit, sekä logon. Monipuolisuus hahmonluonnissa on hyvä asia, sillä näin esimerkiksi klaaneissa pelaavat voivat luoda identtisiä taistelijaryhmiä ja muutenkin peruspelaajat voivat luoda omaperäisiä pelihahmoja. Allekirjoittanut haki hahmosuunnittelussaan uskottavuutta enemmän persoonallisuutta ja lopputuloksena syntyikin cowboy-henkinen machotappaja. Tai jotain sinnepäin.

Moninpelaaminen onnistuu joko lähiverkossa tai netissä maksimissaan 32 pelaajan voimin. Yksinpelaajalle on tarjolla yksinkertaista tehtävämuotoista räiskintää bottien seurassa. Testasimme Söldnerin nettipelin ohella myös yksinpeliä. Ennen moninpeliin käsiksi pääsemistä pelaajan on luotava yksinkertainen pelaajatili nimellä ja salasanalla varustettuna. Tämä hoituu käden käänteessä, kunhan vain keksii itselleen sellaisen pelaajanimen joka ei ole vielä varattu.

Moninpeli tarjoaa pelaajalleen deatmatch, team deathmatch, conquest, capture the flag, hostage rescue, bomb run, extraction ja capture the vehicle pelimuodot. Kaksi ensinnä mainittua ovat ne kaikkein tavallisimmat kaikki kaikkia vastaan joko tiimissä tai yksin. Conquest pelimuoto on tuttu Battlefield-peleistä ja tässä tarkoituksena olisi saada oman tiimin haltuun mahdollisimman monta taistelukentällä sijaitsevaa lippua. Kun toisella tiimillä on enemmistö lipuistaan hallussa, vähenee toiselta osapuolelta pisteitä.

Hostage rescuessa toinen osapuoli yrittää pelastaa panttivankeja toisen osapuolen kynsistä ja sen jälkeen kuljettaa ne turvaan. Bomb run on tuttu varmastkin ainakin Counter-Striken pelaajille, sillä tässä pelimuodossa tarkoituksena olisi, että toinen tiimeistä yrittää virittää pommeja tiettyyn paikkaan tai paikkoihin tuhotakseen kohteen, kun taas toisen tiimin on estettävä pommien räjähtäminen.

Capture the flag ja Extraction ovat pelityyliltään samanlaisia paitsi, että capture the flagissa tiimien täytyy yrittää varastaa toistensa lippu, kun taas extractionissa ainoastaan toisen tiimin täytyy varastaa jokin tietty esine, kun taas toinen tiimi yrittää suojella sitä. Viimeisenä Wingsin ihka oma pelimuoto capture the vehicle on periaatteessa sama kuin capture the flag pelimuotokin. Tässä vain lippujen tilalla on ajoneuvot.

Pelimuotoja Söldnerissä ainakin riittää, mutta miten hyvin näin muuten pystyy Söldner haastamaan tämän hetken suosituimpia nettiräiskintöjä? Peleihin liittyminen on helppoa kuin missä tahansa muussakin nettiräiskinnässä ja mukaan peliin pääsee yhdellä hiiren klikkauksella. Peliseuraa haetaan pelin sisäänrakennetun serverin kautta ja se onnistuu yhtä kätevästi kuin missä tahansa muussakin pelissä. Pelaajien määrä tosin ei ainakaan kirjoitushetkellä ollut mitenkään päätä huimaava; kourallinen servereitä ja vähän yli viisikymmentä pelaajaa muodostivat Söldnerin kokonaistarjonnan. Ehdottomasti suosituin pelimuoto oli Battlefieldistä tuttu conquest.

Jokaisen moninpelipelisession alussa pelaaja valitsee Counter-Strike tyyliin mitä varusteita ja aseita haluaa ostaa itselleen sotimista varten. Tavaraa voi ostaa joko oman rahapussin voimalla tai sitten tiimin tilin kautta, jos kyseessä on tiimipeli. Peli ei Battlefield pelien tai Unreal Tournament 2004 pelin tapaan ole pelkkää jalan räiskyttelyä. Pelistä pitäisi löytyä noin 70 erilaista vekotinta mukaanlukien jeeppi, humvee, tankki, panssariajoneuvo, taisteluhelikopteri sekä hävittäjä. Ajoneuvoja on helppo ohjata, eikä niistä ole yritetty tehdä simulaatiomaisia, vaikka helikopterilla lentäminen ei joka kerralla ainakaan allekirjoittaneelle niin helppoa ollutkaan. Ajoneuvot, varsinkin tankit antavat toki pienen etulyöntiaseman vihollisen jalkaväen kimppuun lähdettäessä, kunhan osaa vain varoa sinkomiehiä ja muita aseistettuja vekottimia kuten toisia tankkeja.

Aseita on niin ikään riittävä määrä erilaisia vaihdellen pistooleista rynnäkkökivääreihin, kranaatteihin, veitsiin, tarkka-ampujan kivääreihin ja niin edelleen. Pelin taistelut sijoittuvat erilaisilla rakennuksilla täytettyihin avoinaisiin metsämaisemiin, joten sotimista pystyy harrastamaan melko vapaasti ja tilavasti. Itseäni hieman tosin kismitti juuri maastojen erittäin laaja-alaisuus ainakin deathmatchissa, koska välillä liityttäessä uusiin peleihin sai samantien napin otsaansa kun jossain silmän kantamattomissa vaani ärsyttävä tarkka-ampuja, joka pamautti samantien kun peliin ”syntyi”.

Silloin kun moninpeliä pystyi kunnolla pelaamaan sai siitä myös jonkinlaisen tuntemuksenkin. Tämä tuntemus ei allekirjoittaneella ainakaan herättänyt minkäänlaista addiktiota pelin moninpeliä kohtaan ja muutenkin moninpelisessiot olivat melko tylsiä ja jollain tavalla yksinkertaisesti sieluttomia, koska minkäänlaista pelifiilistä ei syntynyt osittain ehkä turhan suuriin kenttäkokoihin verrattaessa 10-15 hengen pelaajamäärään.

Moninpelaamisen ohella Söldner tarjoaa myös yksinpeliosion. Yksinpelissä pelaaja ohjastaa yhtä erikoissotilasta kun tarkoituksena olisi ratkoa erinäisiä konflikteja panttivangin pelastamisesta pelkkään vihollisen eliminointitehtäviin. Peli varmastikin kuullostaa edellä mainitun perusteella paljon Ubisoftin Rainbow Six-pelisarjalta, mutta itse asiassa peli on kuitenkin hieman lähempänä Codemastersin Operation Flashpoint sotapelisarjaa.

Ennen jokaista tehtävää pelaaja aloittaa pelinsä kotileiristä. Kotileirissä voi rauhassa harjoitella kiipeilyä, tiimikavereiden komentamista, ammuskelua sekä autolla ajoa. Kotileirin jenkkityylisen esteradan uskottavuus tosin kaatui siihen, että piikkilankaesteen alta ei mahtunut ryömimään eikä kaikkien esteiden ylitse päässyt kiipeämään, vaikka ilmeisesti tarkoitus olisi ollutkin. Pelin kampanja ei ole sinänsä lineaarinen, koska seuraavaksi suoritettavan tehtävän saa valita useasta eri vaihtoehdosta. Tehtävät sijoittuvat eri puolille maata, joka näkyy lähinnä sen osalta, että sataako pelissä lunta vaiko kasvaako ruoho vihreänä maassa.

Tehtävien tavoitteet ovat käytännössä panttivangin pelastamista tai eliminointia, joista jälkimmäisessä tarkoituksena olisi tuhota jokin esine/rakennus tai eliminoida joku henkilö. Pelin valittavissa olevat tehtävä luo pelin ”tehtävägeneraattori” ja peliä pelatessa sen tuli kyllä huomanneeksikin; eräällä kerralla generaattori loi neljä täysin identtistä Kiinaan sijoittuvaa tehtävää joissa kaikissa tehtävänä oli tuhota öljysäiliö.

Kun haluttu tehtävä on valittu, heitetään pelaaja keikkapaikalle. Keikkapaikan alussa valitaan aloitusleiristä löytyvistä kaapeista mukaan halutut aseet, sekä ajoneuvo. Pelaajan käytössä olevat aseet ja ajoneuvot ovat samat kuin moninpelissä, mutta kappalemäärältään rajalliset. Joitain aseita saattaa varastossa olla jopa vain yksi kappale ja esimerkiksi sellaisen kanssa kuoleminen taistelussa tarkoittaa sitä, että kyseistä asetta ei enää uutta yritystä varten voikaan valita, koska se jäi silloin edellisellä kerralla taistelukentälle. Uusia aseita ja ajoneuvoja voi kerätä taistelukentältä mukaan ja tuoda ne tehtävän lopuksi aloitusleiriin, jolloin pelaaja saa ne varusvarastoonsa. Tämä on mielestäni kätevä ja hyvä idea ja tuo ainakin ripauksen lisää ideaa aseiden hamstraamiseen.

Ajoneuvo on syytä olla mukana oikeastaan jokaisessa tehtävässä, sillä aloitusleirin ja vihollisalueen välinen ero on aina 1-3 kilometriä, vastaten suurinpiirtein realistisesti myös pelin erittäin laajoissa maastoissa tätä etäisyyttä. Se vasta päähän ottaakin, kun tehtävän tiimellyksessä hajoaa auto ja joutuu kävelemään takaisin leiriin sellaiset viisi minutttia. Vaikka onkin hienoa, että pelissä on laajat pelialueet, on täysin hölmöä tehdä kuitenkaan näin pitkää etäisyyttä, koska kun pienestä vihollisleiristä on ne muutamat sotilaat tapettu ei vastaan enää tule yhtäkään ja näin ollen pelaaja saakin juoksennella aivan täydessä rauhassa pitkin maita ja mantuja.. No onneksi pelistä sentään löytyi eräs pikkubugi, jonka avulla pelihahmon sai niin sanotulle ”automaattijuoksulle”.. Tämän jälkeen pystyi helposti vaikka tehdä jotain muuta odotellessa. Jos sattuu käymään niinkin ikävästi, että kuolee tehtävässä heitetään pelaaja samantien takaisin kotileiriin, eikä bottitaistelua anneta jatkaa syntymällä uudemman kerran.

Kun tehtävän sitten jossain vaiheessa lopulta lävitse pääsee, saa siitä aina jotain palkinnoksi vaihdellen lääkintälaukusta tankkiin tai uuteen tiimikaveriin. Tämä on ihan hyvä, sillä varsinkin pelin alussa pelaajalle ei suoda yhtäkään tiimikaveria. Tiimikaverit saadaan värvättyä tehtävissä pelastetuista panttivangeista. Muiden joukkuepohjaisten pelien tapaan myös Söldnerissä voi komentaa omia joukkojaan. Pelaaja ei voi liikuttaa kuin sitä omaa yhtä hahmoaan ja muiden tiimikavereiden liikuttaminen on jätetty kokonaan tietokoneen harteille. Kavereita voi käskyttää muutaman peruskomennon avulla joita ovat, tulta, tuli seis, seuraa ja hyökkää kohteen X kimppuun. Miten sitten on pelin tekoälyn laita, kun kerran tiimipohjaisuutta ja joukkojen komentamistakin löytyy?

On sitä ennenkin nähty peleissä kelvottomia tekoälyjä, mutta on aivan pakko kyllä tässä kohtaa sanoa, että Söldner vie voiton kaikista. Erittäin hupaisien hetkien jälkeen Söldnerin tekoälyn seurassa pystyn vihdoin ja viimein kertomaan hieman siitä. Ensimmäiset kaksi minuuttia Söldnerin parissa antoivat minulle hyvän kuvan sen tekoälystä.. Lähinnä siksi, koska en ollut vielä kohdannut yhtään tietokoneen ohjastamaa heppua. Ensimmäistä tehtävää pelatessani vihollisleirin lähettyville saapuessani tuli huomattua, että siellä oli jo täysi sota käynnissä. Viholliset ajelivat tankeilla ja paseillaan ympäri leiriä varsin verkkaasti ja jalkaväki samoin tosin jalan juosten. Nopeasti alkoi kuulumaan räjähdysmäisiä ääniä ja huomasin, että viholliset ne siellä ajelivat päin rakennusten seiniä autoillaan.

Kun huomasin, että yksi panssariajoneuvo oli äkännyt meikäläisen ja lähti tulemaan kohti, juoksin sisälle vieressä olevaan autiotaloon ja katsoin ikkunasta mitä seuraavaksi tapahtuu. Yksi vihollissotilaista tuli ulko-oven viereen juoksemaan seinää päin ja vihollispasi mäjäytti autollaan täysiä päin taloa jossa piileksin. Talon seinästä lohkesi pala. Pasi lähti liikkeelle ja alkoi ajamaan talon vierustalla melko tiuhaan tahtiin taas ympyrää aina välillä mäjäyttäen talon seinään ja tehden siihen uuden reiän. Välillä pasilta onnistui jopa parin puun kaataminenkin, tosin peruuttamminen pasilla näytti tämän jälkeen tuottavan vihollisajajalle ongelmia, kun puusta ei päässytkään pakittamalla lävitse. Tämä edellä mainittu kokemus ei ollut ainutkertainen, sillä se tapahtui kyseisessä tehtävässä jokaisella kerralla melko samalla tavalla.

Välillä vihollissotilaat saattavat juosta takaperin tai tetsata vähän sinne tänne, eivätkä tajua vaikka niitä napsisi tankilla vierestä päähän. Kertakaikkisen huvittavinta oli huomata samaisessa tehtävässä aivan vihollisleirin keskellä oleva pieni omakotitalo, jonka sisälle vihollinen oli jotenkin todella ihmeen kaupalla saanut ängettyä itsensä pasin kanssa. Kyllä ne viholliset silloin tällöin osasivat pelaajaa ampua, kunhan oli jalkaisin. Omilla kavereilla sentään on edes jonkintasoinen tekoäly, eli osaavat useimmiten ampua vihollista sen nähdessään, mutta eivät kyllä osaa hakea suojaa tai mitään muutakaan silloin kun niitä tulitetaan.

Koska tekoäly pelissä on mitä on helposti tulee miettineeksi, että onko yksinpeliä sitten oikeastaan mitään järkeä pelata ollenkaan edes nettisessioiden harjoitteluun. No eipä hirveästi ole ei. Onhan tietysti fakta, että pääasiassa moninpeleihin keskittyvissä peleissä yksinpeli on jätetty hieman paitsioon, mutta olisivat Wingsin pojat voineet edes yrittää kunnolla.

Graafisesti Söldner ei ole tämän hetken terävintä kärkeä, pelin muistuttaessa graafisesti melko paljon Operation Flashpointia tosin hieman tarkemmilla tekstuureilla valjastettuna. Pelikentät ovat Flashpointin tapaan siis erittäin laajoja, mutta kovin tiheitä metsiä pelistä ei kuitenkaan löydä. Pelin hehkutettu ominaisuus ADS(advanced destruction system)on pelin visuaalisesti hienoimpia puolia. Tuhoutuva maasto, rakennukset, sekä kasvillisuus tuovat kieltämättä yhden lisäelementin taktiseen pelaamiseen efektin samalla näyttäessä hienolta livenä.

Vaikka peli ei mikään kovin hieno olekaan, ei se siitä huolimatta ollut mikään kovin sulava kokemus yksinpelinä eikä moninpelinäkään. Yksinpeliä ensimmäistä kertaa testikoneella pelattaessa tuli huomattua pelin melkoinen tehosyöppöys ruudunpäivityksen ollessa siellä sietämättömyyden puolella. Pelistä puuttuukin aivan selkeästi kunnollinen viimeistely ja optimointi erilaisille kokoonpanoille, sillä testikone kuitenkin vastasi pelin suositusvaatimuksiin hyvin. Ottaen vielä huomioon, että PC:n historian tähän mennessä hienoin peli Far Cry pyörii paljon paremmin samaisella testikoneella niin kyllä silloin jossain täytyy olla vikaa, nimittäin Söldnerissä.

Peli saatiin pyörimään jotenkuten siedettävästi 1024×768 resoluutiolla ja 32 bittillä väreillä, kunhan ensin väänsi melkein kaikki grafiikka-asetukset minimiin pelin valikoista. Jos nykyisin monen pelin alussa pyörähtävä Nvidian logo tarkoittaa sitä, että ei tarvitse käyttää aikaa ollenkaan minkään optimoimiseen niin voi kyllä sanoa, että onpa peliteollisuus vajonnut suohon.
Jos grafiikka ei ole mitään kovin erikoista niin ei ole sitä myöskään pelin äänimaailma. Pelissä paikallaan seistessä tekemättä mitään, ei pelaaja kuule äänen ääntä. Pelin aikana ei kuule musiikkia poislukien valikkomusiikin, taustalla ei kuulu lintujen laulua tai heinäsirkkojen sirinää eikä mitään muutakaan tavallisia luonnonääniä, jotka olisivat herättäneet pelin maisemat kivasti eloon. Pelin äänimaailma koostuukin kengistä tulevista äänistä, oman hepun ähinästä hypittäessä, sekä aseiden laulamisesta. Paitsi tietysti, että pelissä ”äänikaverin” pitää jokaisella kerralla yksinpelin ja moninpelin aloituksessa/lopetuksessa sanoa ”Söldner”, joka ei ensimmäisellä kerralla niinkään haittaa, mutta siinä vaiheessa kyllä, kun sen on kuullut parisenkymmentä kertaa. Minulla ei tällä kertaa muuta, näkemiin. Söldner.

Yhteenveto

Ei suositella

Hyvää

  • + Mukiinmenevää grafiikkaa...
  • + Paljon pelimuotoja
  • + Hahmonluonti

Huonoa

  • - Servereillä vähän pelaajia
  • - Yksinpeli on todella huono
  • - ...Joka on todella raskasta
  • - Köyhä äänimaailma