Arvostelussa Soulcalibur III

Kirjoittanut: xx, 3.huhtikuu 2006

Peliarvostelu

Pelin nimi Soulcalibur III
Alusta Playstation 2
Arvostelukappale Nordisk Film
Ikäraja 16
Avaa pelin lisätiedot

Tekken 5:n jälkeen on ilmestynyt kaksi loistavaa mätkintäpeliä, Dead or Alive 4 (vain Xbox 360) ja Soulcalibur III. Pelisarjat muistuttavat toisiaan, mutta jokaisella niistä on omat erityispiirteensä, jonka vuoksi lajityypin fanit yleensä ostavat ne kaikki. Soulcaliburin etuina ovat näyttävät, akrobaattiset ja nopeat liikkeet sekä mieleenpainuvat hahmot ja ympäristöt miekat ym aseet!). Ringistä voi myös tippua ulos, toisin kuin Tekkenissä tai DoA:ssa. Mätkintäpelit ovat aina olleet korneja ylenpalttisudessaan ja ylväissä sankaritaisteluissaan, mutta Soulcalibur pistää vielä piirun verran paremmaksi. Hahmot uhoavat toisilleen kuin showpainijat ja lausuvat voittaessaan elämänviisauksia pelaajien riemuksi. Toisaalta, voiko peliltä, jonka nimi on Soulcalibur, odottaa muuta kuin tahattoman camp -henkistä viihdettä? Kuten Namcon tuotteisiin yleensä Soulcaliburiinkin kannattaa suhtautua kevyellä huumorilla ja pitää pilke silmäkulmassa.

Soulcaliburia turhaan haukutaan rämpytyspeliksi. Viimeistään muutaman yksinpelin jälkeen huomaa miten torjunnat, liikekombot, potku- ja lyöntisarjat, sidonnat ja erikoisliikkeet vaativat tarkkaa ajoitusta ja taktikointia. Erityisen hyvin taktikointi pääsee esille kaksinpelissä, jossa vastakkain ovat kahdet ihmisaivot. Sarjan kakkososa sai kritiikkiä liian helpoista pelivastustajista ja Namcon pelitiimi on selvästi ottanut neuvosta vaarin. Kolmosen tekoäly on joskus turhankin vaikea, eikä päästä läpi kuin erikoisiskuja. Sen ei tarvitse miettiä tuleeko isku ylhäältä vai alhaalta ja reagoi viiveettä juuri oikealla torjunnalla. Manuaalinen ohjaus on huomattavasti vaikeampaa. Erikoisiskun lataaminen vie muutaman sekunnin, joiden kuluessa pelaaja on altis vastustajan hyökkäykselle. Onnistuessaan erikoisisku verottaa vastustajan voimia monen tavallisen iskun veroisesti. Kontrollit ja valittu hahmo on hallittava perinpohjin, jotta kovimmalla vaikeustasolla pääsisi etenemään.
Grafiikka ja animointi ovat taattua Soulcalibur-tasoa. On suoranainen ihme, miten Namco on saanut Playstationista näinkin paljon irti. Yksityiskohtien määrä on häkellyttävää ja taistelu sekä näyttävää että kaunista. Kun hahmo hyppää ilmaan sinisenä hehkuen ja kääntyy miekat ojossa syöksyyn kohti vastustajaa, pärskähtää kolajuoma parkkiintuneimmankin pelurin sieraimista. Mäiskettä on miellyttävä katsoa myös sivusta ja hämmentävät liikkeet mitä erikoisimmilla hahmoilla kutkuttavat nauruhermoja. Esimerkiksi sokealla ja yltympäri kääreissä liikuskelevalla italialaisella Voldo -hahmolla voi piekseä ystävänsä notkein voimisteluliikkein ja terävin käsiin liimatuin veitsin. Valikkoon on ilmestynyt myös kaksi uutta naispuolista hahmoa, joista toisen hahmon pelattavuus muistuttaa enemmänkin Tekkenin hahmoja. Setsuka hipsuttelee hitaasti paksupohjaisialla sandaaleillaan iskien tehokkaasti ja kovaa. Tira taas edustaa perinteistä Soulcalibur -linjaa näyttävine liikkeineen. Uutena aseena nähdään leluvannetta muistuttava tappavan terävä metallirengas, jota pieni ja pippurinen tyttö käyttää petollisen tehokkaasti.

Uudistuksia edelliseen osaan on tullut muutamia. Peliin voi luoda omia hahmoja, joille voi ostaa tai löytää uusia aseita, vaatteita, hiuksia, koruja, kenkiä yms. oheistilpehööriä. Ostokset hoidetaan Soulcaliburin kaupassa ja löytöjä voi tehdä missä tahansa yksinpelissä. Hahmokseen voi valita tanssijan, varkaan tai taistelijan, joista jokainen pärjää taistelussa siinä missä pelin perushahmotkin. Hiemankin Tekkeniä pelanneet huomaavat, että kaikki kolme luotavaa hahmotyyppiä perustuvat kolmelle Namcon toisen hittisarjan hahmolle. Liikkeet ja iskusarjat olivat melko samanlaisia, joskin hieman muunneltuja Soulcaliburiin sopiviksi. Hahmoilla on todella mahdollista pelata tehokkaasti ja taktisesti, eivätkä ne ole vain koristeina kakussa.

Sarja ei ole uudistunut kaikilta osin toivottavimmalla tavalla. Oman hahmonluonnin lisäksi peliin on ympätty alipeli Chronicles of the Sword, jossa yhdistetään reaaliaikainen strategia sekä perusmätkintää tekoälyä vastaan tolkuttoman pitkillä latausajoilla. Pelin idea on valloittaa vihollisen tukikohdat ennen kuin nämä ehtivät valloittaa pelaajan linnakkeet. Kun hahmot kohtaavat, siirrytään tavanomaiseen kaksintaisteluun. Peli ei ole kuitenkaan kovin strateginen eikä vaikea. Tällaisen yritelmän tilalla olisi nähnyt mielummin uusia kenttiä ja hahmoja.

Kaikilla hahmoilla voi myös pelata yksilöllisen seikkailun läpi, joiden aikana aukeaa uusia hahmoja, kenttiä, aseita ja vaatteita. Tale of Souls on kertomus jokaisen hahmon yrityksestä löytää miekkojen miekka, Soulcalibur. Lisäksi valotetaan hieman hahmojen menneisyyttä, sukulaisuussuhteita ja persoonallisuutta. Lisäksi jokaisesta pelatusta seikkailusta saa palkkioksi rahaa, jolla voi ostaa vaate- ja tavarakrääsän lisäksi mm. luonnoksia tai videoita hahmoista ja taisteluharjoituksista. Yksinpelit ovat valitusta hahmosta riippumatta melko samanlaisia ja toisiaan toistavia ja siten hiukan puuduttavia. Jokaisella hahmolla on identtinen lopputaistelu. Mikäli taisteluissa menestyy riittävän hyvin, peli antaa mahdollisuuden erikoispeliin, jonka ideana on esim. voittaa mahdollisimman monta ottelua tietyssä ajassa tai yksi vastustaja lyömällä tätä seiniin. Voitettu erikoispeli aukeaa valikkoon vapaasti pelattavaksi. Yksinpeleissä olisi voinut olla enemmänkin taustatietoa hahmoista ja seikkailut olisivat voineet olla räätälöidympiä kullekin hahmolle. Lisäksi jopa helpoimmalla vaikeustasolla pelattuna seikkailut olivat suhteellisen vaativia jopa tutuilla hahmoilla.
Parasta Soulcaliburissa on jälleen kaksinpeli, joka porukalla pelattuna on mainiota viihdettä. Hurahtaneimmat pelaajat opettelevat hallitsemaan yhden hahmon erittäin hyvin ja ottavat kuukausikaupalla mittaa toisistaan. Sosiaalinen ryhmässä mäiskintä tempaa myös sivustakatsojat mukaansa. Peliä voi soveltaa turnajaishenkisesti siten, että parhaimmat selviävät aina jatkoon tai sitä voi pelailla rennosti illanvieton rattona.

Yhteenveto

Lähes täydellinen

Hyvää

  • + Upeasti animoituja hahmoja hienoissa maisemissa..
  • + Peliin on piilotettu paljon tavaraa, pikkupelejä ja kenttiä
  • + Hahmogeneraattori
  • + Peli kestää kulutusta

Huonoa

  • - Peliin ympätty turha strategiaseikkailu
  • - ..Joita olisi toivonut näkevän enemmänkin