Arvostelussa Spider-Man 3

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 20.toukokuu 2007

Peliarvostelu

Pelin nimi Spider-Man 3
Alusta XBOX360
Versio Lehdistö
Julkaisija Activision
< >
Avaa pelin lisätiedot

Evil Dead -elokuvistaan ehkäpä parhaiten tunnettu elokuvaohjaaja Sam Raimi pääsi aikanaan lopultakin ohjaamaan elokuvan sarjakuvasankari Spider-Manista, eli näin suomalaisittain Hämähäkkimiehestä. Elokuva oli menestys ja jatko-osanhan menestys luonnollisesti poiki. Kakkonenkin oli yleisön mieleen, joten kolmannellekin elokuvalle näytettiin siten vihreää valoa. Tätä kirjoittaessani Spider-Man 3 elokuva on juuri hiljattain täällä Suomessakin saapunut teattereihin, joten kaikki hämisfanit siis mars, mars teatteriin elokuvaa katsomaan.

Itse elokuvan kylkiäisenä voi nauttia virallisesta elokuvapelistä, tai mieluummin sittenkin ehkäpä eräänlaisena jälkiruokana, sillä peli nimittäin käsittelee muun ohella elokuvan juonta, tarjoten erittäin hyvän mahdollisuuden elokuvajuonen spoilaamiseen. joka tällä kertaa kantaa yllätyksettömästi nimeä Spider-Man 3. Asialla on jälleen kerran Treyarch, jolta aiempaa kokemusta löytyykin jo kolmen Spider-Man pelin verran. Tämän kyllä itseasiassa huomaakin Spider-Man 3 -pelistä, sillä Hämiksen kolmas tuleminen on nimittäin ehdottomasti paras Hämähäkkimiehen toilailuja peliruudulle tuova pelitapaus tähän mennessä.
Aiempien Spider-Man -pelien tapaan(poislukien Ultimate Spider-Manin)uusimman elokuvan virallinen lisenssipeli heittää pelaajan jälleen Hämiksen rooliin keskelle New Yorkin betoniviidakkoa taistelemaan erinäisiä rikollisuhkia vastaan. Pelimekaniikaltaan peli on tehtävätyyppinen, eli pelaaja suorittaa erilaisia elokuvan juoneen liittyviä tehtäviä, joissa törmätään myös elokuvasta tuttuihin hahmoihin. Tehtävien välissä juonta sitten kuljetetaan eteenpäin välianimaatioiden voimin. Sekaan mahtuu tosin myös muutakin kuin pelkkää elokuvajuonen seuraamista.

Aiempien Spider-Man pelien tapaan myös uusimmassa hämispelissä pelaaja suorittaa ”elokuvatehtävien” välissä muun muassa hieman jokapäiväisempää tusinarikollisten pieksemistä, sekä tehtäviä, joissa törmätään itse sarjakuvista tuttuihin pahiksiin, kuten vaikkapa Rhinoon tai Scorpioniin. Kahden edellä mainitun ohella pelin erittäin laajasta kaupungista löytyy myös esimerkiksi valokuvauskeikkoja Peter Parkerin työantajana toimivalle Daily Buglelle, kuin myös erilaisia nopeuskisoja, joissa tarkoitus olisi sinkoilla seitin varassa mahdollisimman nopeasti ja voittaa se kaikkein kiiltävin mitali. Erilaista tekemistä siis riittääkin ihan mukavasti, eikä peli Spider-Man 2-peliin verrattuna olekaan enää lainkaan yhtä itseääntoistava pelikokemuksena, kuin mitä viimeksi mainittu loppupeleissä oli.

Hämähäkkimiehen asussa oleminen on aiempien hämispelien tapaan edelleen yhtä hauskaa kuin aina ennenkin suurimmaksi osaksi juuri siksi, että peli-alueena toimii valtavankokoinen ja varsin vapaasti tutkittavissa oleva New Yorkin kaupunki, sekä loistavasti toimivat kontrollit, jotka yhdessä tuovat Hämähäkkimiehenä olemiseen sen juuri oikeanlaisen fiiliksen. Edes itse pelin tehtävien suorittaminen ei ole aivan yhtä hauskaa kuin pelkkä yksinkertainen seitin varassa ympäri kaupunkia sinkoileminen, tai vaikkapa kaupungin korkeimman rakennuksen etsiminen ja sen huipulle kiipeäminen Spider-Manin pintoihin tarttuvien käsiensä avulla. Pelin aiemmasta hieman edelleen parannetut kontrollit ovat suurimmaksi osaksi kuitenkin aiemmista osista tutut, joten edellisiä pelejä pelanneiden luulisi olevan jo heti ensiminuuteilla kuin kotonaan.

Oikeasta liipaisimesta onnistuu seitin sinkoaminen kun taas molempia liipaisimia yhtäaikaisesti käyttämällä saadaan aikaan tuplaseitit. Seitin sinkoaminen ja sillä eteneminen on parantunut siinä mielessä, että enää pelaajan ei tarvitse seitin uudelleen ampumisen välissä painaa A-nappulaa, vaan erittäin toimivana uudistuksena suoraan seitin ampumisen jälkeen oikeaa liipaisinta uudelleen painamalla jälleen saadaan uusi, pelaajaa eteenpäin sinkoava seitinpätkä käyttöön. Taistelu on niin ikään monipuolistunut, vaikkakin perusmekaniikka on oikeastaan melko entisellä mallillaan. Pelkän X-nappulan takomisen sijaan pelaajalla on nyt X-nappulan lisäksi käytössään Y ja B. Nämä kaikki kolme yhdessä toimittavat erilaisten iskujen ja potkujen, sekä näiden kombojen virkaa. Iskuista ja potkuista puheen ollen, pelissä käytettävät liikekombot ja sen myötä hämiksen liikeanimaatio on parantunut huimasti osittain juuri lisääntyneiden nappuloiden ansiosta. Pelaaja voi saada aikaiseksi varsin huiman näköisiä ja samalla tehokkaita liikesarjoja, joilla piestä vihollisia.

Pelaajan suorittaessa tehtäviä avautuu automaattisesti pelaajan käyttöön niin uusia seittikonsteja kuin toinen toistaan hienompia potku-lyöntikombojakin. Enää ei pelaajan tarvitse siis erikseen kerätä pisteitä ostaakseen itse uusia liikkeitä sarjakuvakaupasta. Tämä on tervetullut uudistus, sillä tällä tavoin Spider-Man 3 -pelin myötä ovat pelin tekijät saaneet eliminoitua yhden Spider-Man 2 pelin turhemmista ominaisuuksista, joka aiheutti turhauttavaa ravaamista sarjakuvakauppaan, sekä sitä loputonta ja itseääntoistavaa vihollisten pieksemistä pisteiden keräämisen toivossa.

Pelaajan käyttöön avautuvat liikesarjat eivät ole pelissä pelkkä kosmeettinen hienous, vaan monipuolisista liikkeistä on oikeasti hyötyä ja mikäli niitä ei hyödynnä, ei pelissä oikeastaan voi pärjätäkään, varsinkaan hieman vaikeampia vihollisia vastaan. Tekoälyllisesti Spider-Man 3 on nimittäin parantunut aiemmista peleistä melko lailla ja jopa tavallisilta katurikollisiltakin saa jo suhteellisen helposti selkään vaikeammista vastuksista puhumattakaan, mikäli peliä pelaa liian löysin rantein. Jonkin asteista lisähaastetta tuo etenkin nopeita liikkeitä ja refleksejä vaativiin tilanteisiin(esimerkiksi juuri erinäisiin pomotaisteluihin) hieman yllätyksellisesti pelin kamera. Eihän pelikameran toimivuus täydellinen ollut Spider-Man 2 pelissäkään, mutta kolmosessa se tuntuu välillä poukkoilevan etenkin hieman ahtaammissa tiloissa jokseenkin ärsyttävällä ja pelituntumaa sekoittavalla tavalla.

Kameran sekoilu ei niinkään nouse suureksi päänvaivaksi kaupungin kaduilla seitin kanssa sinkoillessa, vaan aiheuttaa varsinkin nopeaa toimintaa ja reflekejä vaativiin kohtauksiin turhautumista, kun näin muuten jokin melko helppo toimintakohtaus muuttuukin rasittavaksi suuntavaiston menetykseksi kameran poukkoilun takia. Tästä taasen seuraa tietysti kulloinkin kyseessä olevan tilanteen mokaaminen.

Tällaisten nopeita liikkeitä vaativien, kameran takia ärsyttävien kohtien ohella uusin hämispeli tuo mukanaan eräänlaiset minipelit toiminnan keskelle. Käytännössä minipelit tarkoittavat sitä, että aika ajoin tulee hetkiä, jolloin peli ottaa ohjat hämiksestä näyttävissä ja vauhdikkaissa erikoiskohtauksissa(jotka yleensä sisältävät seitillä sinkoilua)jolloin pelaajan tehtäväksi jää painella oikeita nappuloita oikeaan aikaan. Minipelit eivät tuo peliin oikeastaan mitään uutta kivaa, mutta eivätpä ne yleensä ottaen mitään vaikeitakaan ole, joten ne eivät myöskään ala kasvattamaan niitä kuuluisia harmaita hiuksia.

Jos Spider-Man 3 ottaa pieniä, mutta positiivisia askeleita eteenpäin pelattavuuden kuin tehtäväsuunnittelunsakin osalta, ottaa se niitä hieman yllätyksettömämmin myös visuaalisen ulosannin osalta. Yllätyksettömämmin siksi, että onhan kyseessä ensimmäinen uuden sukupolven hämispeli, joten grafiikan on syytäkin olla parempaa. Ja niinhän se on. Jos New York oli valtava ja täynnä elämää aiemmissa hämispeleissä, on se sitä entistä enemmän sarjan uusimmassa osassa. Kaduilla kulkevia ihmisiä ja teillä ajavia autoja on aikaisempaa paljon enemmän, joka luo paljon parempaa kuvaa aina ruuhkaisesta New Yorkista. Ympäristö, kuten rakennukset, ihmiset, autot ovat kaikki nyt myös entistä yksityiskohtaisemman näköisiä vieden peliä jälleen asteen lähemmäs realistisuutta. Erikoismainintana hämiksen puku(tai puvut)näyttävät nyt entistä näyttävimmiltä, siinä missä hämiksen siviiliminä, eli Peter Parker näyttää nyt oikeasti virtuaaliselta Tobey Maguirelta, eikä miltään tummahiuksiselta mummolta.

Ääniosastopuolella peli on varsin linjassa aiempien osien oloisella äänimaailmallaan, mitään ihmeellisyyksiä peli ei tarjoile, mutta kaikki palat loksahtavat silti kohdilleen. Tobey saa ehkäpä tällä kertaa hitusen enemmän irti ääninäyttelytyöstään samalla kun aiemmistakin peleistä tuttu ääni, Sam Raimin kaveri, Bruce ”Evil Dead” Campbell hauskuuttaa pelaajia jälleen näsäviisastelullaan pelaamiseen liittyvissä opastusosioissa.
Tätä kirjoittaessani Xbox 360:n uusimmalta taaksepäin yhteensopivien Xbox-pelien listalta löytyvät jo myös pelit Spider-Man 2 ja Ultimate Spider-Man, joista ainakin ensinnä mainittu toimii varsin hyvin. Jos kuitenkin lukeudut hämispelien joukkoon, on kannattavaa hankkia myös sarjan uutukainen, vaikka vanhatkin osat vielä pelittäisivät, sillä Spider-Man 3 on entistä hauskempaa hämiksen trikoissa heilumista.

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • + Hyvät kontrollit
  • + Aiemmasta parantunut tekoäly
  • + Laaja peli-alue ja riittävästi tehtävää
  • + Hämähäkkimiehenä oleminen
  • + Visuaalisuus
  • + Hauska pelata..

Huonoa

  • - Kameran ajoittain rasittava sekoilu
  • - ..Poislukien jotkin toimintakohtaukset