Arvostelussa Splinter Cell: Double Agent

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 24.marraskuu 2006

Peliarvostelu

Pelin nimi Splinter Cell: Double Agent
Alusta PC
Arvostelukappale Ubisoft
Ikäraja 18
< >
Avaa pelin lisätiedot

Hiiviskelyn ystävät voivat jälleen riemuita ilosta, sillä loistavan hiiviskelypelisarja Splinter Cellin uusin, lisänimeä Double Agent kantava peli on täällä. Asiat ovat kuitenkin edellisen osan tiimoilta muuttuneet, sillä varjoissa viihtyvä hiiviskelijä Sam Fisher on menettänyt tyttärensä auto-onnettomuudessa ja mies on ratkennut ryyppäämään ja sitä kautta joutunut myös kiven sisään ja tehnyt ajan kulukseen tuttavuutta pahoihin anarkistiterroristeihin.. Vai onko todellisuus sittenkin oikeasti kaukana tästä??

Splinter Cell: Double Agent heittää pelaajan jälleen hiiviskelijä Sam Fisherin kenkiin niittaamaan tuttuun tapaan terroristeja varjoista, jos jonkinlaisissa ympäristöissä ja tilanteissa, mutta sarjan aiempiin osiin nähden uusin osa ottaa jälleen kerran hieman eroa edeltäjiinsä tuomalla peliin jotain uutta. Huomattavin uudistus on, että tällä kertaa pelaaja ei tee pelkästään hommia NSA:n leipiin, vaan koska pelin nimikin kertoo, että kyse on kaksoisagentista tarkoittaa tämä sitä, että myös terroristien kanssa täytyy niin ikään pysyä hyvissä väleissä. Käytännössä kaksoisagentin rooli pelissä ilmentyy siten, että pelaajan ”uskollisuutta” NSA:lle ja terroristeille mittaavat kaksi erillistä mittaria.
Tehtävien aikana pelaaja joutuu useaan otteeseen miettimään erilaisia lähestymis -ja etenemistapoja kunkin väliaikaisen ”esteen” ylittämiseksi ja riippuen siitä miten pelaaja esteensä ylittää heilahtaa jommankumman puolueen mittari alaspäin. Pelin tehtävien sekaan mahtuukin muutamia moraalisia dilemmoja, kuten esimerkiksi ampuako terroristien vangitsema reportteri vaiko ei. Kaikki on hyvin niin kauan kunhan ei anna kummankaan mittarin valua nollaan, koska tällöin tehtävä on ohitse ja luottamus kyseessä olevaan puolueeseen mennyttä. Mittareiden lukemat kulkevat samoina tehtävästä toiseen, joten jos jompi kumpi mittareista on lähellä nollaa jonkin tehtävän lopussa, on se sitä myös seuraavan alussakin.

Käytännössä nämä puoluemittarit ovat kuitenkin korvaamassa edellisten osien sallittua hälytysmäärää, koska käytännössä kun aiheuttaa liian monta ”hälytystä” putoaa useimmiten toisen puolueen mittari nollille. Sallittujen hälytysmäärien poistaminen ei ole ainut asia millä pelikokemusta on ”virtaviivaistettu” hieman realistisemmaksi, sillä enää ei ruudulla myöskään näy mittareita, jotka näyttävät kuinka paljon pelaaja pitää ääntä, tai että kuinka suuresti pelaaja on näkyvillä/varjoissa.

Sen sijaan tätä mitataan Fisherin puvussa olevilla kahdella valolaitteella, jotka näyttävät vihreää valoa Fisherin ollessa vihollisen näkymättömissä ja keltaista sekä punaista vastaavasti kun vaarallinen tilanne on lähellä ja kun vihollinen on huomannut pelaajan. Kun vihollinen huomaa pelaajan saa tämä usein samantien luotia nahkaansa, joskaan uusimmassa Splinter Cell -pelissä osumien ottaminen ei ole enää yhtä hengenvaarallista kuin aiemmissa osissa. Terveyttä takaisin palauttavat lääkelaukut on nimittäin nyt korvattu kokonaan itsestään palautuvalla terveydellä, joka ammuskelun jälkeen palautuu takaisin ennalleen, mikäli siis ennättää ajoissa suojaan levähtämään. Kyseinen ominaisuus tietysti hieman helpottaa itse pelikokemusta, varsinkin kun tekoälyn taso ei ole juurikaan edellisosasta parantunut.

Tekoäly osaa kyllä ammuskella Fisheriä tämän nähtyään, mutta esimerkiksi jos Fisher pakenee ammuskelun jälkeen jonnekin piiloon, kadottaa vihollinen nopeasti mielenkiintonsa ja saattaa tokaista esimerkiksi jotain tyyliin ”must have been nothing”. Realistista, kyllä. Fisherin huomiota herättävästä viheltelystäkään ei aina tunnu olevan apua, kun sillä ei yksinkertaisesti useimmiten saa muutamaa sekuntia pidempään vihollista kiinnostuneena kyseisestä äänestä.

Yleisesti ottaen Splinter Cell: Double Agent pelittää kaikista pikkumuutoksistaan ja uudistuksistaan huolimatta kuin edellisosatkin. Hiippaileminen on yhtä nautintoa ja tehtävien hahmottaminen ja oikeanlaisen etenemistaktiikan keksiminen yhtä hauskaa puuhaa kuin aina ennenkin. Pelikontrollit ovat tutut aiempia pelejä pelanneelle ja muutamiin uusiin nikseihin, kuten esimerkiksi terroristin nappaamiseen avannosta käsin pääsee samantien sinuiksi hyvien kontrollien ansiosta. On tietysti sanomattakin selvää, että pelikokemus paranee etenkin Windowsillekin julkaistua Xbox 360 -peliohjainta käytettäessä, mutta hoituu homma myös näppäimistöltäkin paremman puutteessa.

Moninpelipuolella peli tarjoaa pelattavaksi versus ja co-op pelimudot. Ensinnä mainitussa ottavat tuttuun tapaan toisistaan mittaa maksimissaan kuusi pelaajaa(3 vs. 3)vakoojien ja terroristien joukkueisiin jaettuna. Vakoojien olisi tarkoitus soluttautua terroristien vahtimaan paikkaan ja päästä sieltä vielä sen jälkeen uloskin elävänä. Terroristien tarkoituksena olisi tietysti eliminoida vakoojat. Matsin voittaa se joka pääsee tehtävätavoitteisiinsa. Co-opissa maksimissaan kolme vakoojaa voi lyöttäytyä yhteen terroristi-botteja vastaan erilaisissa yhteistyötä vaativissa kartoissa.

Valitettavasti kaikki se mikä uusimmassa Splinter Cell -pelissäkin on niin nautittavaa, on pelin PC-versiossa nautittava myös ruosteisen putken lävitse. Tällä tarkoitan lähinnä sitä, että Splinter Cell: Double Agent on jälleen yksi hyvä esimerkki siitä, kuinka näinä päivinä konsolit määräävät marssimistahdin ja konsoleilta PC:lle portatut, enemmän tai vähemmän huonot käännökset(tässä tapauksessa enemmän)sysätään pahaa aavistamattomien PC-pelaajien riesaksi. Double Agent on nimittäin varsin buginen ja hätäisesti markkinoille Xbox 360:ltä käännetty julkaisu.

Arvosteluhetkellä jo julkaistu ensimmäinen päivitys auttoi ehkä joissain määrin vähentämään pelin kaatuilua(ehkä), mutta kylmä fakta on se, että koskaan peliä pelatessa ei tiedä milloin se kaatuu. Kaatuipa kerran jopa niinkin pahasti, että pelin kaatumisesta seurasi koneen buuttaus, jonka jälkeen peli ei enää toiminut lainkaan, vaikka kuinka yritti ja edessä olikin pelin uudelleen asennus. Kaiken kukkuraksi sekaan mahtuu vielä silloin tällöin vilkkuvia(lue: katoavia)tekstuureja, sekä pelin huono ruudunpäivitys jopa testikoneellakin. Tähän kun lisää vielä sen, ettei edes graafisten asetusten muuttaminen, eli tarkemmin sanoen alentaminen auta lainkaan pelin pyörimiseen, siitä yksinkertaisesta syystä etteivät muutetut asetukset suostu tallentumaan.
Mikäli vielä tämän jälkeen huvittaa uusin Splinter Cell käydä kaupasta ostamassa, suosittelisin, että odottaa siihen asti kunnes pelin ongelmat on saatu korjattua toisella päivityksellä, tai sitten mikäli mahdollista menee ja hankkii sen Xbox 360 version pelistä. Ei Splinter Cell: Double Agent missään nimessä huono peli ole, päinvastoin, mutta tällaisessa tilassaan pelin PC-versiota ei missään nimessä kannata mennä ostamaan. Jos viat korjataan, todennäköisesti seuraa myös päivitetty versio arvostelustamme…

Yhteenveto

Kasa surkeutta

Hyvää

  • + Virtaviivaistetumpi käyttöliittymä toimii
  • + Grafiikka ja äänet
  • + Splinter Cell-tunnelma tallella

Huonoa

  • - Huono ruudunpäivitys jopa tehokkaallakin koneella
  • - Erittäin buginen