Arvostelussa Spore

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 25.lokakuu 2008

Peliarvostelu

Pelin nimi Spore
Alusta PC
Pelaajamäärä 1
Versio Kauppaversio
< >
Avaa pelin lisätiedot

Spore on muun muassa Sim City ja The Sims, sekä kaikki näiden jatko-osat ideoineen Will Wrightin uusin luomus. Sporella Wright on halunnut houkutella hänen peleistään pitäviä pelaajia jälleen koolle, tosin tällä kertaa kokonaisen evoluution aina alkuräjähdyksestä avaruusaikaan kattavan pelikokemuksen avulla.

Peli on jotain hieman erilaista kuin mitä Wrightilta ollaan totuttu näkemään, mutta juuri tämän riskin EA oli valmis ottamaan, Wrightin tuotua niin paljon rahaa pankkitilille näiden kaikkien vuosien varrella. Kieltämättä varsin mielenkiintoinen, erilainen ja ainutlaatuinen pelikokemus Spore onkin. Mutta millainen se on pelattavuudeltaan?
Spore käsittää kaiken kaikkiaan viisi pelivaihetta, joita ovat solupeli, otuspeli, heimopeli, sivilisaatiopeli ja avaruuspeli. Nämä suomenkieliset nimitykset siis suoraan pelin manuaalista. Pelaaminen aloitetaan valitsemalla planeetta, sekä valitsemalla oman ötökän luonne kasvissyöjän, lihansyöjän tai kaikkiruokaisen väliltä. Kuten oikeassakin elämässä, näillä vaihtoehdoilla on väliä ja niinpä pelkät kasvissyöjät syövät kasveja, kun taas pelkkien lihansyöjien menestys riippuu tuoreesta lihasta. Pidemmän päälle pelkän lihansyöjän rooli on se kaikkein haastavin vaihtoehto pelata peliä, sillä tarkoitus on nujertaa muita elollisia olentoja elämiseen.

Peli aloitetaan mitättömänä soluna alkumerestä, alkuräjähdyksen jälkeen kun meteoriitit ovat iskeytyneet pelaajan valitsemalle planeetalle. Alkumeripelissä pelaajan tulee syödä lihaa/planktonia kasvaakseen. Kun pelaajan ötökkä alkaa kasvamaan kooltaan, voi aloittaa – mikäli on valinnut lihansyöjän – muiden, isompien eläinten syönnin. Pienempien ötököiden syönti onnistuu helposti, mutta entäpä sitten sellaisten, jotka omaavatkin sitten jo puolustuskeinoja? Tässä kohtaa tulee esille ensi kertaa pelin ”ötökkäeditori”, jossa pelaaja saa luoda mieleisensä näköisiä ötököitä. Syömällä kasveja/muita eläimiä, paranevat pelaajan puolustusmahdollisuudet, kun ötökkäeditoriin avautuu erilaisia osia, joita voi ötökkäänsä tökätä. Esimerkiksi vaikkapa piikit, tai myrkkypussit ovat jo jokseenkin hyvä keino päästä alkuun itsensä puolustamisessa.

Alkumerivaihe pelissä on hauska ja muistuttaa jollain tapaa esimerkiksi vaikkapa klassista matopeliä, jossa pelaajan luoma otus kasvaa syödessään muiden lajien saman kokoisia edustajia kitusiinsa. Kun pelaajan otus on riittävästi kasvanut, kasvattaa se itselleen jalat ja siitä muodostuu alkueläin, joka rantautuu kuivalle maalle. Tästä eteenpäin seuraakin sitten otuspelivaihe. Otuspelivaiheessa pelaajan otuksen älykkyys on jo sen verran hyvä, että pelaaja pystyy muodostamaan muiden otuslajien kanssa ystävyyksiä, joka johtaa liittolaisuuteen ja apuun taisteluissa muita lajeja vastaan. Aina homma ei kuitenkaan ole niin helppoa miltä kuulostaa, sillä ystävystymiseen vaaditaan aina vastapuolen esiintymisrituaalin matkiminen. Esimerkkinä ystävystymisen kohteena olevan lajin edustaja tanssii ja laulaa ja pelaajan on vastattava tähän. Mikäli pelaajan ötökän tanssi- ja lauluominaisuudet eivät ole riittävällä tasolla, esitykseen vastaaminen epäonnistuu, eikä ystävyyttä tule. Rituaalia saa kuitenkin onneksi kokeilla niin monesti kuin haluaa, joten mitään tappiota ei epäonnistumisesta tule. Rituaalien kanssa leikkiminen on kuitenkin ehkäpä kuivinta hommaa koko pelissä, eikä sitä loppujen lopuksi edes liiemmin tarvitse edetäkseen. Kuoleminen ei Sporessa ole mikään kamala juttu. Solupelissä pelaaja joutuu kyllä aloittamaan syömisen ja kasvamisen alusta kuoltuaan, mutta otuspelivaiheessa pelaaja vain syntyy uudelleen omaan pesäänsä uudesta munasta.

Kuoleminen tulee erittäin tutuksi juuri otuspelivaiheessa, sillä pelissä on lajien kanssa ystävystymisen lisäksi myös mahdollisuus tehdä asiat toisin päin, eli suututtaa jokin laji hyökkäämällä sen edustajien kimppuun. Eliminoimalla neljä samaa lajia olevaa otusta aiheuttaa pelaaja kyseisen lajin sukupuuton. Jokaisesta kukistetusta toisen lajin otuksesta, kuin sitten sieltä täältä löytyvistä luurangoista saa uusia otuksen osia käyttöönsä ja asennettavaksi otuseditorissa. Kaikki editorista löytyvät osat ovat toistaan poikkeavia, ei pelkästään ulkonäkönsä, vaan myös käytännöllisyytensäkin osalta. Esimerkkinä joku ötökkään asennettava jalkapari antaa paremmat tanssitaidot, kun taas toinen saattaa antaa paremman liikkumisnopeuden. Vastaavasti joku nokka antaa paremman hyökkäyskyvyn, kun toinen auttaa laulutaitojen nostamisessa ja niin edelleen. Uusien osien liimailu ötökkään ei kuitenkaan ole aivan ilmaista. Touhu maksaa DNA-pisteitä, jota taas kertyy muiden ötököiden syömisestä. Poistamalla jonkin aiemman osan ötökästä, saa pelaaja siihen kyseiseen osaan sijoitetut rahat takaisin tililleen. Myös maaston tutkiminen ja siellä liikuskelu vaatii energiaa ja sitä kuluu, kun pelaaja kuljeksii ympäriinsä. Energiaa saa luonnollisesti joko kasveista tai lihasta. Myös terveydestä on pidettävä huoli ja sitä kuluu taistellessa. Syömällä saa myös energiaa takaisin, mutta toinen vaihtoehto on mennä omaan pesään lepäämään. Kun pelaajan otuksen äly kehittyy riittävästi, voi pelaaja koota lauman omista lajikkeistaan. Tämä helpottaa taisteluissa pärjäämistä, kun enää ei tarvitse kohdata jokaista uutta vihamielistä lajilaumaa yhden otuksen voimin.

Siinä missä solupelin perimmäinen tarkoitus on kasvaa ja kehittää jalat maalle nousemista varten, on otuspelin tarkoituksena syömällä kehittää omaa tietoisuuttaan ja sitä myöten saavuttaa otuksen taso, joka ymmärtää heimolaisuuden päälle. Heimolaisuus nostaa pelin jälleen uudelle tasolle ja tässä vaiheessa pelaaja joutuu aloittamaan kamppailun planeetan herruudesta, sillä tulentekotaito ja heimon pystytys eivät ole pelkästään pelaajan yksinoikeusasioita, sillä muutkin ovat kasvattaneet älyään evoluution mennessä eteenpäin. Kilpailevat heimot tahtovat nousta huipulle pelaajan tapaan.

Sporen siirtyessä heimopelivaiheeseen voidaan peliä alkaa pitää jo eräänlaisena strategiapelinä, siinä missä kaksi ensimmäistä vaihetta tuntuivat järjestyksessä lähinnä matopeliltä, sekä jokseenkin erikoiselta 3rd person toimintapelin kummajaiselta. Ilman aseita. Heimovaiheessa pelaaja ohjastaa siis maksimissaan 12 henkistä heimoa ja pystyy komentamaan näitä, mutta lisäksi pelaaja pääsee jopa rakentamaan alkukantaisia rakennuksiakin. Kylän rakennuttaminen näkyy käytännössä esimerkiksi taistelutaitojen paranemisessa, sekä tehokkaammassa ruoan keräyksessä erilaisten rakennusten avulla. Pelaajan tarkoitus on heimovaiheessa kerätä ruokaa laumansa syöttämiseksi ja kasvattamiseksi, mutta samalla vallata itselleen paikka huipulta, joko kukistamalla muut lajit tai ystävystymällä niiden kanssa. Kun kaikki niin ikään asumuksia pystyttäneet lajit on joko tuhottu tai saatu omalle puolelle, on pelaaja läpäissyt heimovaiheen. Heimovaihe sekä otuspelivaihe ovat yhdessä Sporen ehkäpä tylsimmät pelivaiheet, joten siinä vaiheessa kun pelaaja etenee sivilisaatiovaiheeseen, nostaa peli ensimmäistä kertaa positiivisella tavalla päätään sitten solupelivaiheen.

Sivilisaatiopelissä pelaaja pääsee rakentamaan jo kokonaista kaupunkia, sekä valtaamaan uusia muilta kansoilta, joko tuhoamalla ne tai käännyttämällä ne pelaajan puolelle uskontopropagandan avulla. Ruoan kerääminen vaihtuu sivilisaatiovaiheessa rohdon keräämiseen ja rohto on se raaka-aine, jolla käydään muiden sivilisaatioiden kanssa kauppaa, sekä rakennetaan oma yhteiskuntaa. Jälleen kerran tarkoituksena on joko tuhota muut tai liittoutua. Sivilisaatiopelissä pelaaja ei enää pääse vaikuttamaan otuksensa ulkomuotoon, vaan sen sijaan sivilisaatiovaiheessa pelaaja saa itse rakentaa mieleisensä näköiset rakennukset, sekä sotilaskaluston, jota pelissä käytetään. Käytännössä sivilisaatiopeli etenee siten, että pelaaja valtaa itselleen rohtoesiintymiä, rakentaa rakennuksia, rakentaa sotilaskalustoa ja sen jälkeen joko yrittää ystävystyä naapurikansan kanssa, tai sitten kokoaa sen verran suuren joukon itselleen, että pystyy tuhoamaan naapurikansan. Mitä useampi rohtoesiintymä pelaajalla on hallussaan, sitä nopeammalla syötöllä rahaa kertyy tilille ja sitä nopeammin pelaaja myös pystyy rakentamaan lisää kalustoa, aivan kuten missä tahansa muussakin RTS-pelissä. Sivilisaatiovaihe on ihan mielenkiintoinen, tosin paikoitellen hieman liian haastava, sillä pelissä saa oikeasti tehdä töitä, että pärjäisi esimerkiksi jonkin kansan jatkuvalle hyökkäämiselle.

Paras osio Sporessa on ehdottomasti kuitenkin jätetty viimeiseksi. Avaruuspeli on kooltaan todella laaja ja vaikka pelaaja aloittaa pelin yhdeltä valitsemaltaan planeetalta, ei se tarkoita sitä, että peli kokonaisuudessaan sijoittuisi vain tälle yhdelle. Avaruuspelissä pelaaja ohjastaa avaruusalusta ja pääsee matkaamaan kokonaan uusiin aurinkokuntiin pois omastaan ja erilaisia aurinkokuntia pelissä onkin sitten aivan tuhoton määrä, joten tutkittavaa riittää. Kaikki aurinkokunnat sisältävät useita tutkittavia planeettoja, jotka ovat joko asuttamattomia tai muiden rotujen asuttamia. Kaikki rodut eivät pelaajan tunkeilusta pidä ja niinpä avaruuspelissäkin syntyy konflikteja muiden rotujen kanssa. Avaruuspelissä on niin ikään mahdollista solmia liittolaisuuksia yleensä suorittamalla valitsemalleen rodulle onnistuneesti jonkin tehtävän. Diplomatian kautta voidaan sopia kauppareittejä, jotka parantavat pelaajan rahantuloa. Rahaa mitataan avaruuspelissäkin edelleen rohtona, mutta sen merkitys on hieman sivilisaatiovaiheesta poikkeava. Enää pelaaja ei ostele sotakalustoa rohdollaan, vaan sen sijaan rakennuksia, sekä erilaisia vempaimia, kuten kertakäyttöisiä maankaltaistuslaitteita. Maankaltaistuslaitteilla voidaan sitten arvatenkin maankaltaistaa uusia planeettoja, joihin pelaaja on luonut uuden siirtokunnan. Maankaltaistus mahdollistaa oman siirtokunnan koon kasvattamisen kyseisellä planeetalla ja sitä myöten myös siirtokunnan tehokkuus nousee.

Avaruuspelin laajuus on paikoitellen uskomattoman laaja ja entisestään tämä korostuu, kun pelaaja saa täysin vapaasti matkustaa uusiin aurinkokuntiin ja uusille planeetoille. Apunaan pelaajalla on avaruusaluksessaan muun muassa tutka, joka osaa automaattisesti paikantaa planeetoilla esiintyviä harvinaisia artifakteja, sekä kaappaussäde, jolla voidaan esimerkiksi noukkia mukaan eläimiä ja kasveja jonkin toisen planeetan maankaltaistusprojektia varten. Tutkimusmatkailu kuluttaa pelaajan avaruusaluksen energiaa, siinä missä konfliktit ja taistelut kuluttavat aluksen kuntoa. Alus voidaan korjata/ladata millä tahansa planeetoilla, joissa on asutusta, mutta yleensä tuttavakansat veloittavat näistä operaatioista paljon rahaa, siihen nähden, että pelaajan kotiplaneetalla tämä on ilmaista. Useimmiten kannattaakin seilata takaisin omalle planeetalle ja jatkaa ilmaiskunnostuksen jälkeen taas tutkimusmatkaansa. Avaruuspelin laajuuden vuoksi siihen saa todella helposti upotettua paljon aikaa ja siinä missä esimerkiksi sivilisaatiopeli on paikoitellen todella haastava ja paljon keskittymistä vaativa, on avaruusvaihe mukavaa ja jokseenkin rentouttavaa ajanvietettä.

Hauskaa Sporessa näin kokonaisuutena on se, että kun pelaaja pääsee tiettyyn vaiheeseen peliä, on halutessa mahdollista aloittaa pelaaminen kokonaan uudelleen, toisella planeetalla ja valita aloittamisvaihe maksimissaan siitä pelivaiheesta mihin on ensimmäisellä pelikerrallaan ehtinyt edetä. Uudelleen peluun arvoa löytyy muutenkin, sillä pelaaja voi luoda niin monimuotoisia ja mitä mielikuvituksellisempia hahmoja kuin rakennuksiakin itselleen, minkä lisäksi esimerkiksi heimovaiheessa on mahdollista valita erilainen lähestymistapa muihin heimoihin nähden, joka taasen vaikuttaa pelaajan rodun luonteeseen sivilisaatiovaiheeseen pelin edettäessä. Hahmoja saa kutakuinkin vapaasti väännellä ja venyttää hahmoeditorissa, joten omasta ötökästänsä saa vaikkapa korkean tai matalan, pitkäjalkaisen tai lyhytjalkaisen.

Sporessa on myös vahva pelaajayhteisön verkosto. Pelaaja voi tallentaa otuksistaan videoita ja lähettää kuvaamaansa materiaalia nettiin integroidun YouTube-ominaisuuden ansiosta. Myös kaikki pelaajan itsensä luomat rakennukset ja oliot on mahdollista jakaa kaikkien saataville Spore-keskuksen kautta, kuin myös toisinpäin on mahdollista ladata muiden pelaajien luomia tekeleitä netistä. Nettisisällön hyödyntäminen tosin vaatii kirjautumisen EA:n palveluihin, mutta se on pieni hinta sille, että tarjolla on todella paljon ilmaista lisäsisältöä, joka rikastuttaa pelikokemusta ja lisää niin ikään pelin uudelleenpeluun arvoa ainakin jossain mielessä.

Pelillisesti Spore on varsin mielenkiintoinen ja vaihteleva tapaus, mutta myös pelin visuaalinen toteutus on varsin mielenkiintoinen. Peli ehdotonta parhaimmistoa on erilaisten olioiden ja rakennusten luominen, jossa oikeastaan vain mielikuvitus on pelaajan rajana. Olioita, rakennuksia kuin kulkupelejäkin voi luoda laidasta laitaan, eikä kahta samankaltaista otusta kaikkien erilaisten osien avulla oikeastaan pysty edes luomaankaan. Graafisesti peli on varsin näyttävä ja erikoismaininnan saa pelin zoomailtava kamerakulma. Pelaaja voi zoomata touhun aivan maan tasolle, mutta vastapainona zoomatessa esimerkiksi sivilisaatiopelissä näkee pelaaja koko planeetan yhtenä pallona ruudulla, jota voi sitten vapaasti pyöritellä. Avaruuspelissä touhu viedään vielä pidemmälle ja onkin todella näyttävää zoomata planeetan pinnalta ensin ilmakehän korkeudelle, sen jälkeen avaruuteen ja vielä se jälkeen koko galaksin ruudulla näyttävään muotoon. Vaikka tällaista yksityiskohtaista grafiikkaa onkin tarjolla, ei peli ole mikään tehosyöppö ja toimi esimerkiksi testikoneella 1280×1024 resoluutiolla varsin vaivattomasti kaikilla herkuilla.
Äänipuolella peli on aika lailla peruskamaa. Oliot mumisevat hieman samaan tapaan kuin hahmot The Sims -sarjan peleissä, musiikin ollessa rentoa ja rauhoittavaa, eikä siten nouse häiritsemään tätä varsin mielenkiintoista ja uniikkia pelikokemusta, joka Spore kaikesta huolimatta kokonaisuutena on. Tämän sanottuani, on melko varmaa, etteivät kaikki Sporesta pidä ja peli jakaa aivan varmasti mielipiteitä kahteen suuntaan. Peli on kuitenkin luonteeltaan melko lapsenmielinen ja pelattavuus ei ehkä niin toimintatempoista ja nopeaa kuin muissa RTS-peleissä, joten kannattaa varautua pelaamaan peliä ennakkoluulottomasti.

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • + Mielenkiintoinen ja erikoinen pelikokemus
  • + Uudelleen peluun arvoa löytyy
  • + Ilmaista lisäsisältöä löytyy runsaasti
  • + Hieno grafiikka
  • + Rajattomat mahdollisuudet luoda erilaisia olioita, rakennuksia kuin menopelejäkin
  • + Viisi eri pelivaihetta..

Huonoa

  • - Ei välttämättä jaksa innostaa tosikkoja
  • - ..Joista kaksi tosin on melko tylsiä