Arvostelussa Star Wars – Episode III: Revenge Of The Sith

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 11.toukokuu 2005

Peliarvostelu

Pelin nimi Star Wars - Episode III: Revenge Of The Sith
Alusta Xbox
Pelaajamäärä 1-2
Versio Lehdistö
< >
Avaa pelin lisätiedot

Koska tätä kirjoittaessani alamme olla jo hyvin lähellä paljon odotetun uusimman ja ilmestymisjärjestyksessä katsottuna viimeisen Star Wars elokuvan ensi-iltaa, on varmasti varsin yllätyksetöntä, että kauppojen hyllylle vyöryää Star Wars -aiheisia lisenssipelejä. Ensin tuli Legoaiheinen Lego Star Wars ja nyt se virallinen, elokuvan nimeäkin kantava peli Star Wars – Episode III: Revenge Of The Sith. Kyseessä olevassa pelissä pääosassa ovat sen hahmojen lisäksi valosapelit ja erilaiset Jedi-voimat. Pakko myöntää, että kyllä kyseistä peliä on jonkinasteisesti jo odotettukin, sillä siitä on jo aikaa kun viimeksi pääsimme täysin vapaasti heiluttelemaan valosapelia ja leikkimään voimilla. Mainittakoon vielä, että loistavia Knights Of The Old Republic -pelejä ei voi tähän kastiin laskea, sillä pelit ovat vuoropohjaisia eivätkä sinänsä tarjoa allekirjoittaneen tarkoittamaa reaaliaikaista ”vapautta”.

Star Wars – Episode III: Revenge Of The Sith on perinteisen kaavan lisenssipeli, jossa seurataan tarkasti kyseisen elokuvan tapahtumia, kun taas toiminnan välissä näytetään aitoa materiaalia itse elokuvasta. Peli etenee elokuvan tarinaa mukaillen ja kuljettaa pelaajan halki kuudentoista elokuvan eri kohtauksista tutun pelattavan tason lävitse, joissa ohjataan vuoronperään sekä Anakinia, että Obi-Wania ja käytännössä hakataan ja piestään kaikki vastaantuleva.
Peli sysätään liikkeille Anakinin ja Obi-Wanin hyökkäyksestä eräälle separatistien aluksesta, jossa päästään pieksemään elokuvista tuttuja aivottomia droideja ja muita vielä ennenäkemättömiä robotteja. Muutamassa ensimmäisessä kentässä pelaajalla on apunaan jompikumpi päähahmoista, mutta pelin tarinan ohitettua tietyn ”kohdan” joutuvat kummatkin pelin Jedi-ritareista pärjäämään yksinään. Jokaisen suoritetun tason jälkeen pelaajaa palkitaan kokemuspisteillä sen mukaan kuinka hyvin ja ennen kaikkea kuinka monipuolisesti vihollinen sai pelaajalta selkään suoritetussa tasossa. Kokemuspisteillä voidaan sitten parannella oman hahmon erilaisia taisteluliikkeitä, sekä tämän käyttämiä voimia.

Pelattavuudeltaan Revenge Of The Sith muistuttaa monessa mielessä Electronic Artsin julkaisemia The Lord Of The Rings toimintapelejä.. Itseasiassa voisi melkein jopa vitsinä sanoa, että Revenge Of The Sith on EA:n Lotr-pelien päälle rakennettu Star Wars-peli. Pelityyliltään ”Rots” on tavanomaista hack ’n’ slashia valosapelilla ja voimien käytöllä varustettuna alusta loppuun, vaikka pelissä päästäänkin muutamaan otteeseen esimerkiksi ampumaan vihollisaluksia päreiksi tykkitornista käsin.

Myös kenttäsuunnittelussa ollaan ”matkittu” The Lord Of The Rings -pelien ratkaisumallia, sillä pelin kenttäsuunnittelu on sanalla sanoen nimittäin todella lineaarisen putkimaista. Jokaisesta kentästä löytyvä jokainen peliruutu, eli huone on yleensä todella pienikokoinen ja pidemmälle eksymisen estävät tehokkaasti näkymättömät seinät. Yleensä etenemäänkään ei pääse ennen kuin kaikki viholliset kyseisessä paikassa on eliminoitu. Eteneminen on myös lineaarista siltä osin, että muutamaan otteeseen pelaaja joutuu tietyissä kohdissa(jotka on merkitty hohtavalla ympyrällä)käyttämään joko nosto tai hyppyvoimaansa päästäkseen eteenpäin. Kuitenkaan esimerkiksi milloin ja missä huvittaa hyppyvoimaa ei taas voi käyttää. Muilta osin voimien käyttö vihollisia vastaan on varsin vapaata. Erilaisia voimia on muun muassa veto, parannus, salama ja tarrautumisvoimat. Esimerkkinä tarrautumisvoimalla voi nostaa isompia esineitä ja paiskoa niitä vihollista päin siinä missä parannusvoimalla voidaan palauttaa osa menetetystä energiasta ja salamalla voidaan tietysti polttaa viholliselta ihokarvat.

Tekoälyllisesti peli on hieman puolivillainen kokemus. Pääosan ajasta viholliset osaavat kyllä antaa riittävän vastuksen ja pistävät pelaajan jopa pinteeseenkin, jolloin pelaajan täytyy tehdä töitä selvitäkseen, mutta tämä johtuu usein enemmänkin vihollisen ylivoimasta kuin älykkyydestä. Välillä viholliset nimittäin tuntuvat jokseenkin tyhmiltä kököttäen paikoillaan samalla kun pelaaja heittää kerran jos toisenkin valosapelilla päähän tai muuta vastaavaa. Valosapeleilla varustautuneiden niin sanottujen loppupomojen kanssa käytävät miekkataistelut sen sijaan ovat nautintoja pelata niiden hektisyyden ja nopeatempoisuutensa ansiosta ja tällöin peli onkin ehdottomasti parhaimmillaan.

Jos vihollisilla ei jatkuvasti pelissä loista, niin ei sen paremmin loista omillakaan. Useampaan otteeseen pelaaja saakin taistella vihollista vastaan yksinään, vaikka mukana olisikin tekoälykaveri. Tekoälyn ohjastama hahmo ei yksinkertaisesti oikein tunnu osaavan tehdä yhtikäs mitään, kun taas ajoittain ”jaksaa” jopa avittaa pelaajaa edes joten kuten tyydyttävällä tavalla. Tekoälyn kummallisuuksien lisäksi pelin haastavuuskin tuntuu paikoitellen heittelevän ja siinä missä osa pelin kentistä on läpihuutojuttuja jopa vaikeimmalla vaikeustasolla pelattuna, ovat jotkin kentät taas melko haastavia vielä helpoimmallakin pelattuna. Onneksi vaikeustasoa saa säätää vapaasti kesken pelin, joten jos homma käy liian helpoksi voi vaikeustasoa nostaa ja toisinpäin.

Hieman harmillisesti Star Wars – Episode III: Revenge Of The Sith kuitenkin loppuu varsin nopeasti. Peliä on nautinto pelata alusta loppuun(sen pienistä puutteista huolimatta)ja kiivas sekä varsin nopeatempoinen toiminta sekä valosapelilla hutkiminen ovat todella hauskaa puuhaa. Tätä ei tosin kestä kuin noin kuusi tuntia kun ruudulla häämöttävät jo lopputekstit. Kyllä tätä paljon pidempäänkin olisi jaksanut pelata, mutta kun ei niin ei. Erittäin lyhytkestoisen yksinpelin jälkeen tarjolla on moninpeli, yksin pelattavat bonustehtävät sekä mahdollisuus katsella yksinpelin aikana avattuja konseptikuvia pelistä.

Moninpelin osalta tarjolla ovat yhteistyö -ja versuspelimuodot, mutta valitettavasti kummastakaan näistä ei oikein ole lisäämään pelin ikää. Toki versus pelimuodossa on kiva ottaa pari erää kaveria vastaan valomiekan kanssa, mutta ei sitä kovin montaa ottelua pidempään jaksa kokeilla. Yhteistyömoninpeli onkin pelimuodoista se paljon parempi, mutta valitettavasti tämä on melko vesitetty, sillä yhteistyötasoja ei ole kuin vaivaiset neljä kappaletta, jotka arvatenkin pelaa kaverin kanssa lävitse alta aikayksikön. Yksinpelattavaksi tarkoitetut viisi yksinkertaista bonustehtävää eivät nekään kauaa pidä hyppysissään, mitä nyt Star Wars -fanit varmasti ovat iloisia siitä, että yhdessä näistä bonustehtävistä pääsee pelaamaan Yodalla ja toisessa Darth Vaderilla.
Audiovisuaalisesti peli ei tarjoa mitään ennennäkemätöntä, mutta visuaalinen puoli ympäristöjä ja hahmoja myöten on ehdottomasti aitoa Star Warsia. Valosapelilla hutkiminen on hauskan lisäksi myös näyttävää ja Anakinin sekä Obi-Wanin monipuolinen liikeanimaatio ja erilaiset liikkeet ovat nautittavan näköistä. Ripauksen lisäautenttisuutta antavat peliin kasvoja ja ääniä myöten mallinnetut useat hahmot, joita ovat Anakinin ja Obi-Wanin lisäksi muun muassa Mace Windu, Count Dooku ja Palpatine. Loppusilauksen peliin antaa viimeistä yksityiskohtaa myöten Star Wars -henkinen äänimaailma aina ääniefekfejä ja taustalla soivaa aitoa SW-musiikkiraitaa myöten.

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • + Nautittavat valosapelitaistelut
  • + Audiovisuaalisesti aitoa Star Warsia
  • + Kaverin kanssa pelaaminen..

Huonoa

  • - Yksinpeli erittäin lineaarinen ja lyhyt kokemus
  • - ..Jota tosin on tarjolla erittäin vähän
  • - Tekoälyn heittelehtivä taso