Kauan sitten, kaukana, kaukana sijaitsevassa menneisyydessä (tarkemmin sanottuna vuonna 2003) oli peli nimeltä Star Wars Jedi Knight: Jedi Academy. Kyseinen peli on viimeisiä kunnollisia valosapeleiden heilutteluun keskittyneitä Star Wars -aiheisia toimintapelejä. Lego Star Wars -pelejä ei mielestäni tähän samaan sarjaan lelumaisuutensa vuoksi lasketa, kun taas Revenge Of The Sith -elokuvaan perustuva lisenssipeli ei yksinkertaisesti ansaitse päästä tälle listalle.
Aikoinaan, Lucas Artsin vuonna 1997 ilmestynyt Dark Forces II: Jedi Knight oli ensimmäinen 3D-muottiin istutettu valosapelin heilutteluun keskittynyt peli, joka kaiken lisäksi piti sisällään siihen aikaan varsin mullistavan moninpelinkin. Dark Forces II: Jedi Knight viitoitti ilmestymisensä jälkeen myöhemmin tietä peleille Jedi Knight II: Jedi Outcast, sekä arvostelun alussakin mainitulle Jedi Knight: Jedi Academylle. Näiden pelienkin jälkeen on tehtailtu yhtä sun toista Star Wars -peliä, mutta ei yhtäkään kunnollista uutta Jedi -aiheista peliä, ennen kuin nyt useiden vuosien jälkeen.
Star Wars – Force Unleashed asettaa pelaajan nuoren Jedin rooliin. Force Unleashed eroaa aiemmista laadukkaista Jedi Knight -peleistä sillä, että tällä kertaa pelaaja ei pääse itse valitsemaan Jedi-voimiansa, eikä siten myöskään pääse valitsemaan kallistuuko lopulta Pimeälle vaiko Valoisalle puolelle, paitsi aivan lopussa valitessaan kahden erilaisen lopun väliltä. Peli heittää pelaajan jo alussa Pimeälle puolelle ja suoraan itseänsä Darth Vaderin oppiin. Darth Vader laittaa pelaajan asialle halutessaan metsästää hengiltä viimeisiä elossa olevia Jedejä.
Pelin “kertomaton tarina” sijoittuu ajallisesti episodien III ja IV välimaastoon ja kuljettaa pelaajan yhdeksän tehtävän lävitse muun muassa Cloud Cityn maisemista aina Darth Vaderin Kuolon Tähdelle. Vaikka muutamia tuttuja lokaatioita pelissä onkin, on pelin yleinen tasosuunnittelu silti valitettavan tylsää ja pääosin mielikuvituksetontakin. Osa maisemista, kuten “sieniplaneetta” on niitä pelin omaperäisemmän ulkoasun omaavia tasoja, mutta muutoin pelin miljöö-tarjonta on varsin ruskeasävyistä metalliromumaastoa, tai sitten Imperiumin harmaiden käytävien koluamisesta koostuvaa menoa.
Tarinansa osalta peli on lisäksi jokseenkin tylsä. Tähän vaikuttaa jokseenkin persoonaton tarinan sankari, joka verrattuna Jedi Knight -pelien Kyle Katarniin on kuin pahvinen versio tästä. Lisäksi, ottaen huomioon, että pelaajan hahmo on lapsesta saakka ollut Darth Vaderin opissa, on nuori Jedi aivan liian “hyvä” luonteeltaan. Tarinassa on kokonaisuutena kyllä muutamia mielenkiintoisiakin hetkiä, mutta varsin harvinaisiksi ne jäävät. Pelin kahdesta mahdollisesta loppuratkaisusta kumpikin on outo, sillä ne sotivat täysin alkuperäisen elokuva-trilogian loppuratkaisua vastaan. Ymmärrän kyllä vielä kaikki Star Warsiin liittyvät “laajennetun universumin” juonikuviot ja tuulesta temmatut hahmot ja näiden yhtäläisyydet itse elokuvien sankareihin, mutta se, että miten Star Wars -aiheinen peli voi muuttaa itse elokuvien tapahtumia menee jo hieman ylitse.
Kestoltaan peli on yhdeksän tehtävänsä kera – kuten arvata saattaa – todella lyhyt. Yksinpelitehtävissä ei kauaa nokka tuhise, ellei sitten törmää vaikeisiin kohtiin ja niitähän tulee vastaan aina silloin tällöin. Sentään pelin ensimmäisessä tehtävässä pääsee pelailemaan itse Darth Vaderilla, joka on Star Wars faneille totta kai ehdotonta bonusta, vaikka itse tehtävä onkin lyhyt ja tasosuunnittelultaan tylsä.
Star Wars – Force Unleashed on aiempia Jedi-keskeisiä pelejä pelanneille aika lailla tuttua kamaa. Huidotaan vihollisia, kuten esimerkiksi Stormtroopereita poikki ja pinoon valosapelin kera, sekä maustetaan taisteluita Jedivoimilla. Pelin alussa pelaajan ohjastama hahmo on heikko veikko ja vasta pelaamalla peliä, sekä kukistamalla vihollisia alkaa pelaajan Jedi kehittymään kohti täysin oppinutta Jediä, pelaajan oppiessa uusia kykyjä, sekä kerätessään tililleen taitopisteitä. Taitopisteillä parannellaan jo opittuja kykyjä, sekä ostetaan uusia liikesarjoja mahdollistavia kykyjä. Pelaajan Voimat on jaoteltu kolmeen kategoriaan: varsinaisiin Voima-taitoihin, erilaisiin komboliikkeisiin, sekä muun muassa valosapeli-puolustus- ja elinenergia- ominaisuudet sisältävään luokkaan.
Tarjolla on useita jo ennestään monelle tuttuja Voimia, kuten salama, valomiekan heittely, sekä kuristus. Pelin keskeisenä ominaisuutena on kuitenkin hehkutettu mahdollisuutta ensimmäistä kertaa missään Jedi-pelissä nyt myös nostaa ja paiskoa tavaroita kuin hahmojakin ympäriinsä. Kieltämättä asioiden viskeleminen onkin pelin selkeästi hauskin Jedivoima, joka on varsin näyttävä temppu silloin kun siinä onnistuu. Esimerkiksi Stormtroopereita on kiva kiusata nostamalla ne ilmaan ja antaa niiden tarrata ilmassa kiinni jostain, ennen kuin heittää ne varmaan kuolemaansa vaikkapa toisia stormtroopereita päin.
Vaikka kontrollit ovat yleiseltä toimivuudeltaan pääosin hyvät ja taisteleminen sulavan tuntuista, ei aivan sataprosenttisen toimiva ole systeemi tavaroiden viskelyn osalta. Pelaaja voi viskellä lähestulkoon kaikkia irtonaisia objekteja hahmoja myöten ja kun objektin ympärillä on kohdistin, voi siihen tarttua painamalla ja pitämällä oikean liipaisimen pohjassa. Objektia voi vapaasti tämän jälkeen liikutella ilmassa X- ja Y-akselilla molempien tattien vastatessa yhtä akselia. Objektin heittäminen tapahtuu töksäyttämällä molempia tatteja eteenpäin, jolloin objekti lähtee kohti vihollista, johon pelaajalla on tähtäin lukittuna. Aina tämä ei kuitenkaan esimerkiksi taistelun tiimellyksessä välttämättä toimi halutulla tavalla. Joskus objektin saattaakin vahingossa viskata kokonaan taivaan tuuliin. Toinen mikä pelissä on ehkä jopa hieman turhaakin, ovat ne lukuisat komboliikkeet, joita on tarjolla.
Varsin hienoa sinänsä, että tarjolla on niinkin runsaslukuinen tarjonta erilaisia erikoisliikkeitä, pelin vetäessä määrässään vertoja parhaimmille hack’n’slash -peleille. Ongelma vain piilee siinä, että näitä on todella vaikea taistelun tiimellyksessä alkaa toteuttamaan saatikka muistamaan. Yksinkertaisimmat komboliikkeet, kuten esimerkiksi Y+LB (Xboxilla) onnistuvat kyllä ja ne vielä jotenkuten pystyy muistamaankin ja käyttämään, mutta entäpä sitten esimerkiksi liikesarja, joka Xbox-ohjaimella on mallia X,X,X,B ja päälle X+A ? Itse tyydyin käyttämään ainoastaan pelin yksinkertaisimpia liikekomboja ja niitäkin vain välillä. Pelin pelaaminen kun tuntui onnistuvan ihan hyvin pelkän sapelin, sekä perustason voima-liikkeiden avulla, joiden käyttö (poislukien kuristus ja objektien viskely) pelissä tapahtuu painamalla vasen liipaisin pohjaan, minkä jälkeen pelaaja voi käyttää jotain neljästä tarjolla olevasta voimasta painamalla tai pitämällä pohjassa jotain ohjaimen perusnappuloista.
Jotta peli ei olisi kuitenkaan liian helppo kaikkien jedivoimien ja valosapelin ansiosta, joutuu pelaaja taitojen kehittämisensä ohella tarkkailemaan voima-mittariaan, joka kuluu sitä mukaa kun erilaisia Jedivoimia käyttää. Mittari täyttyy itsestään, kun voimia ei käytä, mutta varsinkin pelin alussa tämä tapahtuu suhteellisen hitaasti, toiminnan tempoon ja voimien käyttötarpeeseen nähden. Lisäksi pelissä joutuu kohtaamaan tavallisia vihollisia, jotka osaavat antaa riittävän vastuksen jopa Jedille. Yleensä tämä ei kuitenkaan valitettavasti johdu vihollisen huiman toimivasta tekoälystä, vaan sen sijaan ylivoimasta, “erikoisista” vihollistyypeistä, sekä ennen kaikkea valomiekan liian heikosta tehosta, jopa sen maksimitasolla.
Aikaisemmissa Jedi-peleissä valomiekan heiluttelu oli sitä mitä olettikin. Heikommat viholliset kuolivat yhdestä iskusta, eivätkä muutkaan perusviholliset ottaneet kuin muutaman iskun ennen kuin potkaisivat tyhjää. Force Unleashedissa valosapeli on kuitenkin hieman liian tehoton koko pelin keston ajan. Perustason stormtrooperit kyllä saa yleensä yhdestä iskusta pois päiviltä, mutta lähestulkoon kaikki muut vaativat vähintään kolme iskua, kun taas jotkin vihollistyypit kaipaavat rinnalle jo Jedivoimiakin.
Ärsyttävää pelissä on juurikin tällaiset liiallista pieksemistä kestävät yksiköt. ATST-kävelijän kestävyyden nyt vielä ymmärtää täysin, mutta entäpä sitten “erikoistyyppiset” stormtrooperit sitten? Niitä kun saa piestä monta kertaa ja muutenkin tulee ihmeteltyä etenkin erään, plasmasingolla ampuvan jättiläiskokoisen metallisen stormtrooperin menoa, joka nappaa jopa pelaajan syliinsä, mikäli menee liian lähelle. Iskuja tämä kaveri totta kai kestää paljon. Paras tapa onkin heitellä tällaista vihollista esineillä, tai sitten käristää salamalla ja juosta karkuun, silloin kun voimat latautuvat takaisin. Naurettavaa, että Jedin on turvauduttava tällaiseen kohdatessaan stormtrooperin, vaikka isompi kooltaan olisikin. Sekaan mahtuu myös tavallisia stormtroopereita, joihin ei kuitenkaan lainkaan tehoa Jedivoimat, ennen kuin niiden voimakentän rikkoo. Varsin oudolta kuulostaisi, että Darth Vader haluaisi pitää riveissään sotilaita, jotka pystyvät kumoamaan kaikki hänen voimansa? Välillä vihollislaumat osoittavat todellista tyhmyyttä juostessaan kuin päättömät kanat, tai ATST-kävelijöiden kääntäessä selkänsä, vaikka juuri sekunti sitten oli saanut pientä sähkötystä edessään seisseeltä pelaajalta. ATST:t ovatkin ehkäpä pelin helpoimpia vastuksia, kunhan tätä selänkääntöbugia käyttää hyväkseen. Jokaisen tason päätteeksi pelaaja saa vastaansa jonkin pelaajan etsimistä Jedi-hahmoista. Kaksintaistelut ovat melkeinpä pelin parhainta toiminnallista antia, sillä niissä on haastetta, eikä pelkästään typerän ylivoiman, tai yliluonnollisen kestävyytensä vuoksi. Niin ja ovathan taistelut myös näyttäviäkin. Harmi vain, että taisteluita ei saa viedä aivan loppuun saakka “manuaalisesti”, vaan lopussa pelaaja näppäilee itsensä voittoon lyhyen reaktiotestin kautta pelin muuttaessa kuvakulmat ja taistelun elokuvamaisemmaksi.
Kokonaisuutena Star Wars – Force Unleashed on notkahdus varsin lupaavaan suuntaan ja paras Jedi-valosapeli-voimat -toimintapeli sitten viimeisen Jedi Knight -pelin. Tästä huolimatta mikään täydellinen pelinautinto Force Unleashed ei yksinpelinä ole, vaan paljon parannettavaakin löytyisi. Mutta suurimpaan Jedi-nälän peli sammuttaa. Ainakin toistaiseksi.
Lyhyen yksinpelin jälkeen onkin hyvä paneutua itse moninpeliin.. Mutta hetkinen, pelissähän ei ole lainkaan moninpeliä! Siihen nähden kuinka toimivia moninpeliosiot olivat aikoinaan Jedi Knight -sarjan peleissä, on päätös jättää moninpeli tyystin pois Force Unleashedista varsin outo ja typerä, ottaen vielä huomioon yksinpelinkin lyhyyden. Edes mahdollisuus pelata peli yhteistyössä kaverin kanssa olisi ollut kiva, mutta ei niin ei. Yksinpelin uudelleenpeluuarvoa kaiketi lisää mahdollisuus pelata peli lävitse erilasissa asusteissa, joita matkan varrella avautuu käyttöön, minkä lisäksi pelaajan Jedin taitotaso säilyy yksinpelin läpäisyn jälkeenkin, jolloin oma Jedi on mahdollista viedä aivan maksimitasolle. Lisäksi huijauskoodeilla peliä voi pelata muun muassa stormtrooperin tai Wookien muodossa. Arvostelua kirjoittaessa pelille on luvattu lähitulevaisuudessa lisäsisältöä yhden uuden tehtävän, sekä muutaman uuden ulkokuoren (mm. Han Solo ja Luke Skywalker) muodossa. Siitä ei kuitenkaan mihinkään päästä, että yksinpeli on liian lyhyt ja moninpeli olisi ollut poikaa.
Visuaaliselta yleisilmeeltään Force Unleashed on ehkäpä hienoinen pettymys. Ei peli ruma ole ja totta kai parhaan näköinen valomiekkailupeli uusilla konsoleilla, mutta silti olisi toivonut visuaalisesti vielä näyttävämpää pakettia ja paljon enemmän yksityiskohtaisuutta, vaikka esimerkiksi tutut hahmot riittävän autenttisia ovatkin. Pelin välianimaatioissa grafiikka on itse pelinaikaista grafiikka jonkin verran hienompaa, enkä usko, että samantasoista jälkeä olisi ollut niin vaikeaa toteuttaa itse peliinkin. Äänipuoli tarjoilee tuttua ja turvallista Star Wars -meininkiä ja niin vihollisten laserpyssykät, kuin valosapelin viuhuntakin ovat kaikki varsin uskollista tavaraa elokuville muiden lukuisten SW-pelien tapaan. Musiikkina tarjoillaan, yllätys, yllätys John Williamsin loistavaa ääniraitaa, joka toimii, mutta tuntuisi paikoitellen ehkä hieman liikaa toistavan itseään. Ainakin Darth Vaderin teemamusiikki tulee hieman liiankin tutuksi pelin aikana.
Pelin ääninäyttely on kauttaaltaan hyvää ja ammattimaista tasoa, joskin tässäkin kohtaa pelaajan ohjastama pahis-Jedi olisi saanut olla hieman enemmän “dark” myös ääneltään, kuin yleiseltä olemukseltaankin. Erikoishuomiona mainittakoon, että pelaajan hahmon ääninäyttelijä (Sam Witwer) on mallinnettu peliin kasvojaan myöten. Darth Vaderin äänenä ei kuulla James Earl Jonesin ääntä, mutta tästä huolimatta roolin saanut tuntematon kyky hoitaa hommansa todella hyvin ja pääsee äänensä kanssa erittäin lähelle alkuperäistä, joka tekee virtuaali-Vaderista erittäin uskottavan hahmon. Äänipuolella ainut narina koskeekin oikeastaan välianimaatioita. Pelissä ei ole lainkaan mahdollisuutta saada englanninkielistä tekstitystä välipätkiin, joka on hieman ikävää, sillä useimmissa välipätkissä on vaikea saada selvää hahmojen puheesta, sen hukkuessa muiden äänien alle aivan liikaa. Asiaa auttaa jos ruuvaa ääntä paljon tavallisempaa kovemmalle, mutta tällöin pelin jatkuessa korvat ovatkin sitten räjähdyspisteessä.
