Arvostelussa Star Wars: Republic Commando

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 10.maaliskuu 2005

Peliarvostelu

Pelin nimi Star Wars: Republic Commando
Alusta Xbox
Moninpeli Live, system link, samalla koneella
Pelaajamäärä 1-16
Avaa pelin lisätiedot

Monen Tähtien Sota fanin pitkäaikaisen unelman täyttyminen alkaa kolkutella jo ovella. 19.5.2005 saa nimittäin rapakon toisella puolella ensi-iltansa Tähtien Sota saagan kolmas ja samalla viimeinen osa nimeltään The Revenge Of The Sith. Elokuva nimittäin toimii yhdistävänä siltana episodien 1-3 ja 4-6 välillä samalla kertoen kuinka Anakin Skywalkerista tulikaan Darth Vader.

Suomen ensi-iltaa varmasti saadaan vielä tarpeeksi kauan odotella, joten pahimmassa puutteessa olevat ja pelejä pelailevat fanit voivat rauhoitella itseään pelaamalla LucasArtsin uusimpia Star Wars aiheisia pelejä. Fanien onneksi LucasArts onkin tänä vuonna panostanut SW-linjaukseen erittäin paljon, sillä ainoastaan yksi heidän tuotelinjauksestaaan on Ei-Star Wars peli.
Yhdeltä lupaavimmista SW-peleistä viime vuoden lopulla julkaistun pelitrailerin perusteella on Republic Commando. Kantaako lopullinen peli SW-soihtua kunnialla? Republic Commando on first person kuvakulmasta kuvattu räiskintä, mutta siitä huolimatta sinänsä melko poikkeava Star Wars peli, että aiemmin pelaaja ei ole päässyt ohjastamaan oikeastaan mitään muita kyseisen universumin hahmoja kuin valosapeleita heiluttelevia Jedi-ritareita. Nyt pelaajalla kuitenkin on tilaisuus kokea jotain hieman erilaista.

Yksityiskohdista kiinnostuneille kerrottakoon, että Republic Commando sijoittuu ajallisesti Attack Of The Clones ja The Revenge Of The Sith elokuvien väliin, aikaan jolloin Tasavallan kloonisota Separatisteja ja näiden umpityhmiä droideja vastaan on jo alkanut. Pelissä otetaan kommandoksi ”jalostetun” kloonitrooperin rooli ja päästään komentamaan kolmen kommandokaverin poppoota. Tarkoituksena olisi koluta lävitse geonosialaisten ja wookieiden planeetat, sekä yksi Tasavallan pahoin tuhoutunut avaruuslaiva. Ampua pitää tietysti muun muassa joka ikinen vastaan tuleva droidi sekä niitä valmistavat hyönteismäiset geonosialaistaistelijat. Peli mainostaa itseään taktisena räiskyttelynä ja sitä se yrittää myös ollakin. Asetelma on esimerkiksi hieman kuin Rainbow Six 3 pelissä.

Peli on kuitenkin suunniteltu siten, että taktinen osuus jää valitettavasti paljon, paljon ohuemmaksi kuin edellä mainitussa esimerkissä. Pelaaja voi esimerkiksi komentaa yhden kommandon tarkka-ampumaan laatikon suojasta ja samalla pistää yhden kommandon virittämään räjähdyspanosta lukittuun oveen. Kenttäsuunnittelu on kuitenkin kauttaaltaan sieltä putkimaisimmasta päästä ja sen lisäksi, että avautuvia ovia ja kulkureittejä on aina tasan yksi, on peliympäristöön ripoteltu ennalta määritettyjä kohteita, joissa pelaaja ainoastaan voi sitten hyödyntää pelin taktista puolta. Näin ollen omia kommandojaan ei voi minne tahansa käskeä väijytykseen, mikä on sääli.

Taktiset komennot annetaan suuntaamalla tähtäin ”taktiseen kohtaan” ja sen jälkeen painamalla A-nappulaa, jolloin pelaajan ohjastaman kommandon käsi viuhuu ja kommandokaveri tekee työtä käskettyä. Pelaaja voi lisäksi antaa neljää muuta komentoa pitämällä A-nappulaa hetken pohjassa ja sen jälkeen valitsemalla ristiohjaimella halutun komennon. Kyseiset komennot ovat seuraa, puolusta paikkaa X, etsi ja tuhoa ja jätä paikka. Mikäli niin haluaa, voi pommit virittää, tietokonepäätteet hakkeroida ja lukitut ovet avata myös itse tiimikavereiden suojatessa selustaa.

Tiimikavereiden tekoäly onkin onneksi sen verran hyvä, että tämä ylipäätänsä on mahdollista. Joukkojen komentaminen pelissä onkin hauskaa(vaikka rajoitettua onkin)juuri siksi, koska se toimii eivätkä kaverit haahuile mihin tahansa komennoista välittämättä kuten usein on peleissä tapana. Kaverit osaavat taistella kiitettävän itsenäisesti vihollista vastaan ja hakea suojaa tarvittaessa sekä edetä varovaisesti ja samalla tulittaen vihollista. Vihollistekoälystä sen sijaan ei valitettavasti voi sanoa aivan samaa. Laatu on useimmissa pelin taistelukohtauksissa korvattu määrällä/kovuudella ja välillä voi nähdä vihollisien juoksevan suoraan kohti aseet laulaen, välillä jopa selkä edellä, kun taas välillä kaverit tuppaavat kököttämään suojaisassa nurkassa, vaikka pelaaja kävelisi vierelle. Aina ei edes tuliaseita tarvitse käyttää, kun lähitaisteluun soveltuvalla nyrkillä tai aseen perälläkin saa jo yhdellä iskulla tapettua superdroideja lukuun ottamatta käytännössä vihollisen kuin vihollisen. Etenkin pelin loppupuolella ”juostaan vihollisen luo ja annetaan nyrkkiä” -metodi osoittautui allekirjoittaneen mielestä varsin tehokkaaksi ja nopeaksi keinoksi eliminoida heikompia vihollisia.

Paikoitellen tehokkaan ylivoiman nujertamana ei kommandojoukkokaan kuitenkaan aina selviä taisteluista vaurioitta. Saatuaan tarpeeksi iskua, tiimikaverit kaatuvat maahan eivätkä nouse ylös ennen kuin joku muista tiimikavereista on tämän käynyt elvyttämässä. Mikään kiire tekoälykavereiden elvyttämisellä ei kuitenkaan ole, sillä ne eivät kuole lainkaan. Pelaajan itsensä kaatuessa on tekoälykaverilla sen sijaan vain hetki aikaa tulla elvyttämään pelaaja ennen kuin tämä kuolee, jonka jälkeen joutuukin sitten lataamaan viimeisimmän pelitallennuksen.

Elvytystoimenpiteiden lisäksi lähes jokaisen kentän jokaiseen ruutuun on jonnekin pultattu bacta-asema, jossa pelaaja ja tiimikaverit voivat käydä itsensä parantamassa takaisin täyteen iskuun. Ottaen huomioon vihollistekoälyn tason, kommandojen elvytys -ja parannuskeinot on melko helppo arvata, ettei pelissä kuoleminen ole niin kovin usein tapahtuva asia. Peli onkin melko helppo pelattava alusta loppuun, kunhan vain muistaa parannella itseään aina kun tilaisuus siihen tulee. Republic Commandon yksinpeli ei muutoinkaan ole mikään pituudella pilattu. Kolmeen osaan jaetun kampanjan X tehtävää pelaa lävitse alle päivässä, mikäli vain jaksaa käytännössä itseään toistavaa ruljanssia alusta loppuun yhteen menoon paukutella.

Yksinpelin jälkeen pelillä on tarjota perustason moninpeliä, joko samalla koneella, Livessä tai System linkin välityksellä. Tarjolla on valitettavan vähäiseltä tutuvat viisi erilaista moninpelikarttaa sekä moninpelimuodot deathmatch, team deathmatch, capture the flag ja assault. Kolme ensinnä mainittua ovat varsin peruskamaa, eikä assault pelimuotokaan ole muuta kuin hienoinen capture the flag variaatio. Harmittavasti pelistä ei löydy laisinkaan mahdollisuutta pelata yksinpelikampanjaa lävitse yhteistyönä kaverin kanssa, sillä tämä olisi piristänyt muuten niin tasapaksua yksinpelikokemusta kummasti.

Visuaalisesti peli on pienoinen pettymys. Ennen julkaisua näkemäni trailerin perusteella peli näytti todella lupaavalta, mutta omalla TV-ruudulla peli kuitenkin loppujen lopuksi paljastui karummaksi. Peli on julkaistu ainoastaan Xboxille ja PC:lle, mutta siitä huolimatta peli näyttää paikoin siltä kuin graafisesta puolesta olisi jouduttu PS2:n vähien tehojen takia tinkimään. Eikä tästä huolimattakaan ärsyttävältä ruudunpäivityksen ajoittaiselta hidastumiselta ja pätkimiseltä ainakaan pelin Xbox-versiossa säästytä.

Graafisella kantilla parasta antia edustavat omat kommandokaverit sekä näiden pääosin sulavannäköinen ja monipuolinen liikeanimaatio. Edellä mainitun lisäksi vain muutamat graafiset yksityiskohtaisuudet pistivät positiivisesti silmään. Etenkin pelimaailman kuvaaminen kommandon kypärän sisältä on kiva idea ja lisää hieman immersiota, että oikeasti ollaan kloonikommandon kypärän sisällä. Halutessaan pelaaja voi kuitenkin kytkeä tämän ominaisuuden pois päältä ja pelata perinteisestä FPS-kuvakulmastakin.
Muuta kehuttavaa visuaalisella osastolta ei sitten oikein löydykään. Kentät ovat kauttaaltaan melko vaisunnäköisiä ja tekstuurit niissä juuri mitäänsanomattomia. Viholliset on kyllä tunnistettavissa ”oikeista” esikuvistaan, mutta mitään ”Vautsi!” huudahdusta eivät nekään saa aikaan. Audiovisuaalisesti paremman korren vetääkin helposti pelin äänimaailma, joka luo paremmin aitoa SW-fiilistä kuin graafinen puoli. Valikkomusiikki on tunnelmallista ja hienoa, minkä lisäksi pelin aikana kuultava musiikki on pääosin tuttua ja turvallista SW-luritusta. Muu äänimaailma koostuu pääasiassa tutuista laseraseiden ”tsiu-tsiu-tsiu” äänistä, lähinnä itseään toistavista taustaäänistä sekä jatkuvasta kommandojen välisestä radiokeskustelusta, joista jälkimmäisin on muun äänimaailman ohella hyvin toteutettu. Ainoastaan tunne musiikkien ajoittaisesta hukkumisesta muun äänimaailman sekaan häiritsi hieman.

Yhteenveto

Keskivertotasoa parempi

Hyvää

  • + Tiimikavereiden tekoäly
  • + Hieman erilainen Star Wars kokemus
  • + Äänimaailma

Huonoa

  • - Keskinkertainen vihollistekoäly
  • - Varsin lineaarinen kenttäsuunnittelu
  • - Vaisu esitys visuaalisesti
  • - Lyhyt yksinpeli