Arvostelussa Star Wars: The Clone Wars – Republic Heroes

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 16.marraskuu 2009

Peliarvostelu

Pelin nimi Star Wars: The Clone Wars - Republic Heroes
Alusta XBOX360
Content Download Ei
Tuki omille musiikeille On
< >
Avaa pelin lisätiedot

Star Wars on termi, jonka lähestulkoon jokainen 70- ja 80-luvulla varttunut poika muistaa lämpimästi vielä tänäkin päivänä. Avaruusseikkailutrilogia hyvisten ja pahisten taistelusta, sekä nuoren pojan nousu sankariksi ja lopulta galaksin pelastajaksi, jossa valosapelit heiluvat ja laserpyssyt laulavat, mutta se mikä Star Warsista teki niin koukuttavan, olivat sen vahvat ja persoonalliset hahmot aina koppavasta Han Solosta, sekä pahuuden huipentuma Darth Vaderista heiveröisenoloiseen Yodaan. Kun LucasFilm löi Star Warsin kanssa aikoinaan läpi ja räjäytti pankit, tuli Star Wars -elokuvista sen tason klassikoita, että niistä puhutaan vieläkin, niitä julkaistaan vieläkin; DVD:lle ja nyttemmin BluRaylle, jonka lisäksi niistä tehdään luojansa George Lucasin toimesta silloin tällöin uusittuja painoksia (joka sen sijaan ei välttämättä ole niin kovin hyvä asia). Sitten, 2000-luvulla tuli Star Wars -saagan langat yhteen nitova uusi trilogia ? koko kuusiosaisen saagan ensimmäiset kolme osaa, siinä missä alkuperäinen trilogia aloitti aikoinaan tarinansa saagan puolivälistä. Homma meni kuitenkin täysin puihin ja suuret odotukset romahtivat monen mielessä ? yksi niistä oli allekirjoittanut.

Tämä ei kuitenkaan ole estänyt pelintekijöitä jatkamasta Star Wars -pelien luontia 90-luvun tapaan, jolloin ensimmäisen Star Wars -trilogian pohjalta työstetyt pelit olivat todella kuumaa kamaa ja lähes järjestäin erittäin pelattavia pelejä. Lähestulkoon kaikki uuden trilogian pohjalta työstetyt pelit ovat taasen järjestäin olleet enemmän tai vähemmän surkeita. Mutta nyt kun uuden trilogian pölykin on jo aikoja sitten laskeutunut ja osien kaksi ja kolme välimaastoon sijoittuva lastenanimaatio Star Wars: The Clone Wars – Republic Heroes saatu Suomenkin televisioon pyörimään, niin mikä on Star Wars -pelien nykylaita tänä päivänä?
Noin vuosi sitten ilmestyi Star Wars ? Force Unleashed, jossa pääsi jälleen kerran heiluttelemaan valosapelia, mutta valitettavasti peli oli suurista lupauksista huolimatta varsin keskinkertaista sorttia ja se jäikin nopeasti unholaan. Oikeastaan viime aikoina parasta Star Wars hupia ovatkin olleet simppelit, mutta nautittavat Lego Star Wars puzzletoiminta-pelit. Nyt jäätä kepillä yrittää Star Wars: The Clone Wars – Republic Heroes -animaatiosarjaan pohjautuva virallinen lisenssipeli, joka heittää pelaajan keskelle uutta tarinaa, jota ei ole televisiosarjan jaksoissa nähty. Pelissä — kuten itse animaatiosarjassakin — seurataan tuttujen hahmojen, kuten Anakin Skywalkerin ja tämän Jedi-oppilaan, sekä Obi-Wan Kenobin, Mace Windun ja muutaman kloonisotilaan edesottamuksia.

Tiedossa on 3rd person pohjaista toimintaa, tiimikaverin kera varustettuna. Peliä voi pelata joko yksinään, tai sitten toisen hahmon ohjakset voi ottaa kaveri milloin tahansa pelin aikana, jolloin meno muuttuu hieman hauskemmaksi. Valitettavasti vaikka eräänlainen 3rd person peli onkin kyseessä, niin on turha silti odottaa mitään klassisten Jedi Knight -pelien kaltaista ? tai edes Force Unleashedin kaltaista toimintaa, sillä Star Wars: The Clone Wars – Republic Heroes on yksinkertaisesti sanottuna aivan toista maata. Jos asiaa miettii tarkemmin on Republic Heroes lähempänä Lego Star Wars -pelejä, kuin varsinaisia ”isojen poikien” valosapelipelejä, pelimekaniikkansa vuoksi; tiedossa on hyppelyä, kiipeilemistä, vipujen vääntelyä, sekä pallukoiden keräilyä hahmoparannusten sekä lisäehassutteluiden, kuten Star Wars-universumista tuttujen hahmojen vaihtopäiden sekä erilaisten hattujen muodossa. Valitettavasti Republic Heroes ei kuitenkaan Lego Star Warsien tasolle yllä toteutuksessaan.

Yksi suurimmista valittamisen aiheista on pelin omaksuma kamerakulma. Se ei normaalien 3rd person pelien tapaan ole kuvattu suoraan hahmon takaa, vaan yleensä pelikuvakulma on sen sijaan joko hieman yläviistosti ilmasta tai sitten sivultapäin kauempaa, jolloin pelihahmot ruudulla ovat pääosan peliajasta todella pienikokoisia. Tämä on tehty ilmeisesti siksi, että pelaajien olisi helpompi hahmottaa lukuisten tasohyppelykohtauksiin käytettäviä kielekkeitä sekä tankoja, joissa pelaaja ison osan peliajasta keikkuu päästäkseen eteenpäin. Yht’äkkiä Obi-Wanista ja kumppaneista onkin siis tullut sirkustaitelijoita…

Valitettavasti kamerakulman toteutus kuitenkin ontuu, eikä siitä aina ole riittävästi apua tasohyppelykohdissa. Välillä kamera sekoilee miten sattuu, eikä oikeita kielekkeitä tai niiden asettumista ruudulla osaa havaita oikein, mutta pahinta on mikäli pelaajan toinen mukana roikkuva kloonisotilas/Jedi (oli se sitten ihmispelaaja tai ei) ei ole pelaajan kintereillä, on pelaajan mahdotonta edetä, sillä ruutu ikään kuin lukittautuu yrittäessään pitää molemmat hahmot kuvan sisäpuolella. Kaksinpelinä yhdessä kaverin kanssa pelatessa tästä ei muodostu niinkään suurta ongelmaa, mutta toisen hahmon ollessa tekoälyn ohjastamana muodostuu. Tekoälykaveri tai tekoälykaverit, silloin kun niitä on enemmänkin mukana osaavat kyllä pääosan ajasta taistella rinnalla ihan tyydyttävästi, mutta sitten tulee hetkiä, jolloin tekoäly jää jumiin vaikkapa kivenlohkareeseen, eikä pääse etenemään sen ohitse omin avuin, jolloin pelaaja itsekään ei voi edetä, sillä kamerakulma ei yksinkertaisesti anna myöten. Tässä vaiheessa onkin otettava sitten ohjat omiin käsiin ja ”opastettava” tekoälyhahmo pois jumiutumistilastaan valjastamalla käyttöön toinenkin peliohjain. Tämä jos mikä on anteeksiantamatonta keskeneräisyyttä. Tekoäly vihollispuolella ei ole sen parempaa ? tarkemmin sanottuna tekoälyä vihollispuolella ei juurikaan ole. Pahikset ilmestyvät useimmiten isoimmissa laumoissa pelaajan ruoskittavaksi ja jo muutaman minuutin jälkeen taistelut ovat ohitse, eikä viholliset tarjoa pelaajalle minkäänlaista haastetta taisteluissa.

Republic Heroesin seikkailut käsittävät neljän planeetallisen verran seikkailua ja yhtä viiden tason planeettaa lukuunottamatta pelattavia kenttiä on kullakin planeetalla 12-13. Mikään pitkä pelikokemus Republic Heroes ei silti kuitenkaan ole, sillä yhden tason pelaamiseen kuluu vain noin kymmenisen minuuttia aikaa, ellei sitten onnistu jäämään jumiin kenttään, siinä mielessä, ettei tiedä minne pitäisi edetä.

Vaikka peli onkin tasosuunnittelultaan erittäin lineaarinen ja putkia ja muita kaiteita pitkin mennäänkin kuin kiskoilla ilman putoamisvaaraa, tapahtuu jumiutumista muutoinkin kuin vain pelkän etenemistä estävän kamerakulman vuoksi. Republic Heroesin grafiikka on yksi syypää tähän. Ikävä kyllä Republic Heroes on jälleen kerran yksi niistä pelitapauksista, jotka kuin varkain tuovat ruudulle täysin ala-arvoista grafiikkaa, joka ei lähimainkaan vastaa Xbox 360 -konsolin tasoa. Peli muistuttaa lähestulkoon kokonaan PS2- tai Wii-peliä visuaalisella osa-alueellaan, eikä tällaista tulisi missään muodossa hyväksyä.

Pelisankarit ovat pelin valopilkku ja sinänsä ihan hyvin mallinnettu animaation pohjalta, mutta kaikki muu, tekstuurit, viholliset, kuin maisematkin ovat kauttaaltaan kaameaa katsottavaa. Hahmojakaan ei pääse lähietäisyydeltä edes ihastelemaan pelin käyttämän aivan liian kaukaisen kuvakulman vuoksi, johon päätymistä en muutenkaan oikeastaan edes ymmärrä. Kenties juuri grafiikan surkeuden takia sen tihrustamista on haluttu estää mahdollisimman paljon. Kyllä tasohyppelypelit voivat toimia myös lähempää kuvaavallakin kuvakulmalla, joten selkeämpi tasohyppeleminenkään ei juuri tekosyyksi riitä. Mitäänsanomattomien tekstuurien sekä liian kaukaisen kuvakulman vuoksi pelissä onkin välillä vaikea hahmottaa sitä mistä oikein pitäisi kiivetä tai pomppia päästäkseen eteenpäin, ennen kuin huomaa, että ruudulla näkyvä ruskea viiva olikin jonkin sortin oksa, jonne piti hypätä.

Hyppelemisen ja kiipeilemisen ohella peli sisältää taistelukohtauksia niin jalan kuin erilaisten härveleidenkin voimin, minkä lisäksi joitain vihollisia, kuten isokokoisia droideja voi ottaa haltuunsa hetkellisesti. Valitettavasti taistelukin kuitenkin ontuu ainakin jossain määrin. Räiskimiskohtauksissa kunnollinen tähtääminen on kaukaisen kuvakulman vuoksi vaikeaa ja vaikka pelissä onkin eräänlainen automaattitähtäys, on sitä paikoin vaikea hyödyntää, sillä hahmon pitää useimmiten olla juuri oikeassa linjassa, jotta ammukset osuisivat esimerkiksi vaikkapa kalliolla kököttelevään droidiin. Minkäänlaista oikeaa lukitusta esimerkiksi vasemman liipaisimen avulla ei siis ole, vaan peli ampuu itse kohti vihollista, silloin kun pelaaja on riittävän lähellä ja oikeassa kulmassa. Laserpyssytaisteluiden tapaan valosapelien kanssa heiluminen sen sijaan ei vaadi automaattitähtäystä osakseen ja valosapelimiekkailu toimiikin varsin moitteettomasti, joskaan ei tuo sitä samaa nautinnon tunnetta, kuin Jedi -peleissä, esimerkkinä vaikkapa takavuosien nautittava Jedi Knight: Outcast. Tämä siitä syystä, että hahmot ovat niin kamalan pieniä ruudulla, eikä siksi miekanheiluttelua siksi pääse ihastelemaan. Ei niitä valosapelikohtauksia kaukaa kuvattu elokuvissakaan. Sinänsä arvostelussa näkyvät kuvat eivät kerrokaan siis koko totuutta, vaikka grafiisesti niiden sisältö samaa tasoa onkin. Kuvakulma kun ei yksinkertaisesti vain ole niin lähelle zoomattu, kuin mitä pressikuvat antavat olettaa.

Äänipuolen sen sijaan luulisi edes olevan kunnossa, onhan sentään kyseessä LucasArtsin peli. Äänipuoli kyllä onkin kunnossa aina laserpyssyjä, valosapeleita, virallista tunnusmusiikkia, kuin ääninäyttelyäkin myöten ja animaatiosarjan päähenkilöt on saatu jopa mukaan peliä varten. John Williamsin loistava ja lukuisista Star Wars -peleistäkin tuttu ääniraita tuntuu kuitenkin valtaosan ajasta loistavan poissaolollaan. Siellä täällä kuullaan ehkä pieniä vivahteita siitä, mutta kaukana ollaan aiempien SW-pelien musiikillisesta annista, joka oli pelkkää Williamsia alusta loppuun. Nyt taustalla soi taisteluiden aikana jokin kummallinen, nopeatempoinen, jumputus tai muuten vain olemattoman huono, Williamsia imitoiva, mutta ei selkeästikään aito Williamsin ääniraita, joka on iso pettymys. Eikös John Williamsin musiikit aina ole olleet iso osa SW-elokuvia sekä pelejä?
Kokonaisuutena Star Wars: The Clone Wars – Republic Heroes ei ole aivan kelvoton tekele ja sillä on omat muutamat hyvätkin hetkensä, jolloin se tuntuu jopa jossain määrin viihdyttävältä toimintapeliltä, mutta nämä koetaan pääasiassa kaverin kanssa pelattuna ja mieluiten valomiekkailuhetkien aikana. Kauas ollaan tultu SW -pelien kultakaudesta ja myös ihmetystä herättää pelin vaikeuskäyräkin; ikäsuositus on K-12, mutta minkä ihmeen vuoksi pelin pelattavuus on kuin kuusivuotiaille suunnattu? Eivätkö 12-vuotiaat todella muka osaa pelata tasohyppelyitä, ilman, että hahmojen jalatkin pitää liimata peliympäristöihin kiinni joka estää suurimmat putoamisvaarat? Voin nimittäin vannoa, että tätä peliä pelatessaan moni nimenomaan haluaa pudottaa hahmonsa sinne kuiluun. Ai niin, eihän siitäkään mitään hyödy, kun käytössään pelaajalla on loputtomat elämät…

Yhteenveto

Rimaa hipoen julkaisukelpoinen

Hyvää

  • + Ääninäyttely ja ääniefektit
  • + Useampi pelattava hahmo
  • + Kaksinpeli piristää menoa

Huonoa

  • - Ei Williamsin musiikkiraitaa
  • - Kuvakulma
  • - Tasosuunnittelu
  • - Tekoälytön
  • - Vailla oikeaa haastetta
  • - Lyhyt
  • - Kamala grafiikka