Jo muinainen viihdeorkesteri Lapinlahden Linnut ihmetteli, miksei asioista voi puhua niiden oikeilla nimillä. Vaikken mikään huumorimusiikin suurkuluttaja olekaan, juolahti kappaleen viesti elävästi mieleen iskiessäni tulille legendaarisen tappelupelisarjan, Tekkenin, viimeisimmän julkaisun, Tekken Hybridin. Nimestä voisi luulla kyseessä olevan jälleen kerran yksi uusi Marvel vs Capcomin hengessä taiottu mashup-taistelu, mutta tosiasiassa kyse on Tekken Tag Tournamentin teräväpiirtoversiosta, jonka kylkiäisinä tarjoillaan Tekken Blood Vengeance -animaatioelokuvaa sekä Tekken Tag Tournament 2:n demoa. Eräänlainen fanipaketti, siis.
Tekken Tag Tournament on siis se peli, josta pelisarjan pitkäaikaisemmat ystävät tapaavat puhua ?kaikkien aikojen parhaana Tekkeninä?. Se ponnisti suuren yleisön tietouteen osana PlayStation 2:n julkaisu-lineuppia ja asetti genressään uudet standardit niin sisällön määrälle, pelattavuudelle kuin visuaaliselle ulosannille. Kaupanpäällisiksi se esitteli myös uuden ?Tag?-paripelimekaniikan, jossa pelaajat ottavat yhteen kahden taistelijan Tag-tiimeinä. Mahdollisuus vaihtaa hahmoa lennosta ja lepuuttaa toista vaihtoaitiossa toi peliin aivan uudenlaisen taktisen kerroksen, jota fanit ovat muistelleet lämmöllä tähän päivään asti.
Tekken Tag Tournamentin HD -käännös osoittaa, ettei kulttimaine ole pelkkää ajan kultaamaa muistoa. Pelattavuus on pysynyt käytännössä muuttumattomana sarjan tuoreimpiin osiin nähden. Kahden potku- ja kahden lyöntinapin varaan rakennetut hyökkäykset ovat amatöörienkin omaksuttavissa, mutta torjuntojen ja vastaliikkeiden vaatima tilannetaju karttuu vasta pelituntien myötä. Silmittömällä huitomisella voi haastaa kouliintuneimmankin vastuksen, mutta voitto varmistetaan maltilla ja taktikoinnilla. Tag Tournamentia kuvaa hyvin sanaparsi ?helppo oppia, vaikea hallita?.
Sisältöä on ikään nähden kiitettävästi. Pelimuotoja löytyy aina selviytymismoodista kahdeksan taistelijan joukkuepeliin ja onpa mukaan mahtunut myös kuriositeetinomainen keilailuminipeli, Tekken Bowl. Hahmoja on hulppeat 32, joista suurin osa on jäänyt elämään sarjan myöhempiin osiin. Liikerepertuaarit tuntuivat Tekken 6:n jälkimainingeissa hieman suppeahkoilta, mutta eivät kuitenkaan häiritsevän karsituilta. Ainoa asia, josta Tag Tournamentin HD -versiolle voisi antaa pyyhkeitä, on verkkomoninpelin puute. Jos Midway ja Mortal Kombat pystyivät tähän, mikseivät Tekken ja Namco?
Pelin ulkoasu on arvatenkin nähnyt parhaat päivänsä. Täydelle teräväpiirrolle skaalattu grafiikka ei pysty kompensoimaan aikansa eläneitä hahmomalleja tai taisteluareenojen taustoja repivää omituista parallaksiskrollausta. Ilman 60 kuvan sekuntivauhdilla rullaavaa ruudunpäivitystä jälki olisi karua. Myös audiopuolella oltaisiin kaivattu perusteellisempaa remonttia, sillä äänitehosteita vaivaa häiritsevä suhina. Syy lienee kuitenkin enemmän lähdemateriaalin kuin remasteroinnin.
Ikävuosien myötä himmentyneestä pintakiillostaan huolimatta Tekken Tag Tournament HD tarjoaa varsin pätevän paketin nostalgianälkäisille, mutta entäs sitten se muu sisältö? Noh, sanottavaa on aika vähän. Tekken Tag Tournament 2 – Prologue on käytännössä neljän hahmon ja neljän areenan kokoinen demo, joka osoittaa pelisarjan kehittyneen suurin piirtein ennalta-arvattavaan suuntaan. Grafiikka on nykyaikaisempaa ja hahmot ovat saaneet uusia liikkeitä, mutta hyväksi havaittuun pelattavuuteen ei ole koskettu. Suurin lisäys ovat taisteluparin kanssa tehtävät Tag Assault -liikkeet, joissa vihulaista pistetään kasettiin kahden hahmon voimin. Demon parissa viihtyy vartin ja toisenkin, mutta kolmannen kohdalla vähäinen sisältö alkaa olla kulunut jo puhki.
Tekken Blood Vengeance on sen sijaan silkkaa täytemateriaalia. Se on sisällöllisesti hatara animaatioelokuva, joka pureutuu Tekkenin sukupolvidraamasta vastaavien Jinin, Kazuyian ja Heihachin ikuiseen konfliktiin. Leffan juoni on ontto, käsikirjoitus amatöörimäistä ja tunnelma seilaa japanilaisen skitsofreenisesti haudan vakavasta täysin absurdiin. Ohjaus keskittyy muka-hienoihin toimintakohtauksiin kliseitä kaihtamatta, eikä visuaalinen jälki vedä vertoja Pixarin tai jonkun muun oikeasti pätevän animaatiostudion tuotoksille. Leffa ei ole myöskään ihan niin huono, että sitä jaksaisi kärsiä edes camp-hengessä. Netin juorupalstoilla Blood Vengeancen olemassaoloa kuulee perusteltavan jumalaisen hienolla 3D-toteutuksella. Argumentti lienee tosi ja uponnee siihen porukkaan, joka kuuntelisi vaikka Matti Nykäsen Yllätysten Yötä, kunhan siinä on vain pätevä 5.1 miksaus.
Loppujen lopuksi olisi väärin lytätä Tekken Hybrid vain siksi, että levylle on ympätty reippaanlaisesti lisäsisältöä. Tag Tournamentin HD-käännös on itsessään varsin pätevä julkaisu ja hieno muistutus siitä, kuinka aikaansa edellä peli vuosituhannen alussa oli. Hybridin ajoitus voisi olla parempikin, sillä Tag Tournament 2 siintää jo kiikareissa ja pahimpiin vierotusoireisiin kelpaavaa Tekken 6:a on jo saanut hyvän tovin alelaareista. Jos tästäkin huolimatta halajaa Tag Tournamentin ihmeelliseen maailmaan, voisi rahansa käyttää paljon huonomminkin. Pisteet on annettu täysin Tekken Tag Tournamentin HD-version perusteella.
