Arvostelussa Tethered

Kirjoittanut: Petteri Hemmilä, 7.kesäkuu 2017

Peliarvostelu

Pelin nimi Tethered
Alusta Playstation 4
Kehittäjä: Secret Sorcery
Julkaisija: Secret Sorcery
Avaa pelin lisätiedot

Alussa oli muna. Ja sitten oli aurinko. Maailmaa valvoi kömpelö jumala, jonka tehtävänä oli saattaa nämä kaksi yhteen peliohjaimensa kallistussensoreilla. Munasta kuoriutui pieni tahdoton olento, joka ryhtyi toteuttamaan luojansa sanaa. Sitten olentoja tuli enemmän. Ne keräsivät, rakensivat, taistelivat, nälkiintyivät ja tylsistyivät kontrollifriikin jumalansa valvovan silmän alla. Lopulta koitti neljäskymmeneskolmas minuutti ja maailma tuli valmiiksi. Oliot riemuitsivat, jumala sai arvosanansa ja ikuinen syntytarina alkoi alusta toisaalla. Tällainen on pähkinänkuoressa Tethered – isobritannialaisen Secret Sorceryn virtuaalitodellisuuslaseille suunnittelema strategiapeli, jota voi viimeisimmän päivityksen myötä pelata myös tavalliselta televisioruudulta.

Tetheredia voisi luonnehtia kevyen reaaliaikastrategian ja jumalpelin risteytykseksi. Se on temaattisesti sukua Populouksen ja Black and Whiten kaltaisille jumalsimulaattoreille, mutta sen kantavat pelimekaniikat nojaavat resurssien sekä yksiköiden hallintaan kuten reaaliaikastrategioissa. Peli on jaettu kolmeentoista, reilun puolen tunnin mittaiseen skenaarioon, jossa huolehditaan peepeiksi kutsuttujen pikkuruisten olioiden selviytymisestä ja kerätään jumalaista energiaa uinuvan vartijahengen vapauttamiseksi. Tavoitteeseen pääse käytännössä hamstraamalla resursseja ja rakentamalla rakennuksia, mutta vaarat vaanivat kaikkialla: öisin vaeltavat jättietanat uhkaavat peepien fyysistä koskemattomuutta, ja nälkä sekä ikävystyminen näkyvät itsemurhatilastoissa.

Pelaaja on Tetheredissä vähemmän kaikkivoipa kuin jumalpeleissä yleensä. Käytössä on virtuaalinen lasso, jolla voi komentaa peepejä sekä aika-ajoin taivaalle putkahtavia sääpilviä ja sitten voi lähinnä odotella. Peepit keräävät ruokaa, kaatavat puita, louhivat mineraaleja ja rakentavat taloja käskystä, mutta unohtavat myös helposti, mitä olivatkaan tekemässä. Jokaista rakennettua rakennusta, taisteltua taistelua ja haudottua peepin munaa seuraa toimettomuus – ääritapauksessa jopa masennus, mikäli jumalalta ei liikene uutta komentoa noudatettavaksi. Peepit eivät vaadi jumalaltaan paljoa, mutta hereillä pitää siis olla.

Sääpilvien avulla voi jäädyttää vesistöjä, kasvattaa kasveja tai vaikkapa palauttaa ryöstöhakattuja metsiä. Kahta eri säätilaa yhdistelemällä voi tehdä joko peepien mielialaa kohentavan sateenkaaren tai etanoiden kohtaloksi koituvan myrskypilven. Säätilojen käskyttäminen on pitkälti tilaisuuksiin tarttumista, sillä pelaajalla ei ole käytännön mahdollisuutta valita minkä sortin pilviä taivaalle ponnahtelee. Käyttämättömät pilvet haihtuvat luonnollisesti olemattomiin.

Suurin strateginen pelivara piilee erilaisten rakennusten rakentelussa, mutta siinäkin pelaajan kädet tuntuvat turhan sidotuilta. Perusrakennuksia löytyy kourallinen aina maatilasta kokoushalliin, ja mikäli resursseja riittää, voi pytingeistä taikoa myös hieman erikoisempia variaatioita. Rakennusten paikat on tosin määrätty ennalta, aidosti hyödyllisiä talotyyppejä on vain kolme ja rajalliset resurssit pitävät ylimääräisen rakenteluinnon tehokkaasti kurissa. Esimerkiksi vartiotorni vaikuttaa hyvältä idealta siihen saakka, kunnes ymmärtää sen sitovan yhden peepin ja kuluttavan kaikki vaivalla louhitut rakennuskivet ammuksinaan.

Tetheredin suurin ongelma on siinä, että vaikka se on periaatteessa strategiapeli, se ei oikeastaan tue kovinkaan strategista ja ennakoivaa pelitapaa. Sillä on paha tapa kätkeä tärkeitä tietoja erilaisiksi abstrakteiksi visuaalisiksi mittareiksi, jolloin pelaajan pitää käytännössä arvata, ovatko peepien asiat hyvin vaiko huonosti, tai riittävätkö resurssit rakenteluun. Olisi kiva nähdä selvinä lukuina, kuinka moneen tappeluun puolikuntoisen peepin uskaltaa enää usuttaa, tai kuinka pitkäksi aikaa ruokavarannot riittävät. Nykyisellään peepit kestävät tappelua jos kestävät, puuttuvat tarveaineet havaitaan vasta kun taloa pitäisi jo pystyttää, ja nälänhätäkin havaitaan vähän liian myöhään. Säätilojenkaan varaan ei auta strategiaansa nojata, ellei mieli pelata puhtaalla tuurilla – etenkään poutapilviä ei tahdo koskaan löytyä juuri silloin kun niitä eniten tarvitsisi. Tethered kompensoi reaktiivista pelitapaa löysähköllä vaikeustasolla. Läpi pääsee yleensä kunhan ei heitä hanskoja tiskiin ennenaikaisesti ja jopa nälkiintymistä seuraava peepien joukkoitsemurha tuntuu enemmän hidasteelta kuin esteeltä. Pahimmilta uudelleenpeluuturhaumilta siis vältytään, mutta välttäisin silti kutsumasta pelikokemuksesta suoranaisesti taktiseksi tai strategiseksi.

Strategiapelinä Tethered ei siis varsinaisesti vakuuta, mutta jos siihen suhtautuu puhtaana virtuaalitodellisuuskokemuksena, on sillä meriittinsä. Peli on suunniteltu lähtöjään VR-päähineille, mikä näkyy pelin rytmityksen ohella ulkoasussa. Sarjakuvamaisesti piirtyvä pelimaailma on sanalla sanoen hurmaava ja isosilmäisten pikku-peepien edesottamuksia tuijottelee ihan ilokseen tavalliseltakin näytöltä. PlayStation VR -versiota en päässyt arvostelun puitteissa kokeilemaan, mutta ainakin HTC Vivellä peli näytti ja tuntui siltä kuin olisi kumarrellut elävän pienoismallin äärellä. Helpohko vaikeustaso ja hövelisti ajattelutyöhön suhtautuva pelattavuus tuntuivatkin yllättäen hyviltä ominaisuuksilta, kun vaihtoi turhan tavoitteellisuuden ja pingottamisen satumaailman ihasteluun. Kontrollointi tuntui Viven virtuaalitodellisuuskapuloilla DualShock 4:n kallistussensoreilla keikkumista luontevammalta. PlayStation VR -pelaajat voivat käyttää Movea. Peliä voi teoriassa pelata myös perinteisin analogikontrollein, mutta vaatimus oikeanpuoleisen analogiohjaimen ja oikean käden peukalopainikkeiden yhtäaikaisesta operoinnista tuntuu lähinnä julmalta vitsiltä.

Tethered tuntuu loppujen lopuksi enemmän virtuaalitodellisuuslaitteille tehdyltä nykypäivän Tamagotchilta kuin täysiveriseltä strategiapeliltä. On kunnioitettavaa, että pelin tekijät ovat huomioineet toteutuksessa myös tavalliselta televisioruudulta pelaavat, mutta rehellisesti sanoen, virtuaalitodellisuuteen suunnitellun pelin viehätyksestä katoaa kaksi kolmannesta kun toimintaa joutuu tihrustamaan lasiruudun läpi. Tethered on ihan liian ylimalkainen vakavasti otettavaksi strategiapeliksi, mutta interaktiivisena virtuaalitodellisuusdioramana se on mainio.

Lue loput arvostelusta

Yhteenveto

Keskivertotasoa

Hyvää

  • + Söpö ja karismaattinen
  • + Ei kovin stressaava, vaikka kaikki menisi pieleen

Huonoa

  • - Ei kovin strateginen pelattavuus
  • - Uusavuttomat peepit unohtavat käskyjään
  • - Kontrollointi ilman liikeohjaimia käy hermoon