Arvostelussa The Bureau – XCOM Declassified

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 9.syyskuu 2013

Peliarvostelu

Pelin nimi The Bureau - XCOM Declassified
Alusta XBOX360
Arvostelukappale 3HD
Ikäraja 16
< >
Avaa pelin lisätiedot

Civilization-peleistään parhaiten tunnettu Firaxis herätti pitkään uinuneen Xcom-pelisarjan riemukkaasti täysiin voimiinsa viime vuoden lopulla julkaistulla pelillään Xcom ? Enemy Unknown. Xcom-sarjan juuret ovat perua 90-luvulta, jolloin lukuisat muutkin ylhäältäpäin kuvatut strategiapelisarjat, kuten vaikkapa Command & Conquer sai alkunsa. Xcom-pelit ovat RTS-peleistä, eli reaaliaikaisista strategioista poiketen olleet aina vuoropohjaisia taktiikkapelejä, joissa oman joukkueen etenemistä todella pitää miettiä, tai vihollinen vie koko joukon helposti yksi kerrallaan.

Xcomin kulta-aikojen jälkeen sarjaa yritettiin elvyttää muun muassa FPS-pelin voimin, mutta huonosti kävi. Vasta Firaxis herätti sarjaan uutta eloa saamalla 2K Gamesilta luvan julkaista sarjaan uuden pelin, vanhan kaavan mukaan. XCOM on ollut sekä arvostelu- että myyntimenestys ? tai ainakin sen verran myyvä, että 2K Games on näyttänyt vihreää valoa seuraavalle pelille, joka kantaa nimeä XCOM: Enemy Within ja tämänhetkisten suunnitelmien mukaan julkaistaan joulukuussa.
Sitä odotellessa 2K Games tarjoaa muuta Xcom-kivaa ? vai tarjoaako? The Bureau ? Xcom Declassified on 2K Marinin (BioShock 2) kehittämä peliprojekti, joka alunperin paljastettiin kolmisen vuotta sitten. Silloin peli kantoi pelkästään nimeä XCOM ja sen oli tarkoitus olla ensimmäisen persoonan räiskintäpeli. Nykypäivänä sosiaalinen media ja pelien ja pelisarjojen fanit osaavat kuitenkin ilmaista mielipiteensä sen verran kuuluvasti ja vihaisesti asioista joista ei pidetä ja luultavimmin siksi peliä viivästyettiin ja konseptia lopulta muokattiin. Lopputuloksena on peli, jonka nimessä sana Xcom on pudotettu sivuosaan ja peli on muutettu FPS-pelistä kolmannen persoonan Gears Of War -henkiseksi paukutteluksi.

Parempi? Sehän selviää aivan tuotapikaa.
Salaiset kansiot

Alkuasetelmiltaan peli on varsin mielenkiintoinen: peli sijoittuu 60-luvun alkuun, jolloin kylmä sota vielä meuhkasi täydessä tehossaan Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välillä. Yhdysvallat rakensivat mahdollista suursotaa varten maan alle valtavan salaisen bunkkeritukikohdan, jota ei kuitenkaan pelin tarinassa ehdittykään käyttää sen oikeaan tarkoitukseen venäläisiä vastaan. Kuuhunkaan asti ei keretä edes lentämään, kun avaruuden muukalaiset jo hyökkäävät vuonna 1962 kuin tuhka tuulesta koko Maan kimppuun. Tai niin peli ainakin antaa olettaa ? koko peli sijoittuu yksinomaan Pohjois-Amerikan mantereelle.

Pelin päähenkilö, pelaajan ohjastama William Carter on CIA-agentti, joka on viemässä salaista sisältöä sisällään pitävää laukkua armeijan henkilökunnalle, kun yllättäen hänet melkein selättää ihmiseksi naamioitunut avaruuden muukalainen. Pelin juoni lähtee vyörymään tästä eteenpäin nopealla temmolla eteenpäin ja jo minuutteja myöhemmin Carter on töissä kyseisessä bunkkerissa, jonne on juuri vastikään perustettu Xcom, avaruuden muukalaisia vastaan sotiva osasto.

Vaikka The Bureau ? Xcom Declassified 3rd person toimintansa, Gears Of War-tyylisten pelimekaniikkansa sekä ennen kaikkea reaaliajassa tapahtuvan toimintansa vuoksi ei ole kovin lähellä aitoa Xcom-kokemusta, on peliin napsittu muutamia ominaisuuksia isäntäsarjasta. Carterin rinnalla tehtävissä mukana roikkuvia kahta tekoälyn ohjastamaa Xcom-jäsentä voi komentaa liikkumaan tiettyyn paikkaan kentässä tai tulittamaan yhtä tiettyä kohdetta. Käskyjä valitaan painamalla B-nappula pohjaan ja valitsemalla toimintovalikosta kummallekin hahmolle haluttu käsky. Toimintovalikko on hieman kömpelö toteutukseltaan, mutta sen käyttämiseen tottuu ajan kanssa.

Pelin kuluessa hahmot, Carter mukaanlukien, nousevat hiljalleen kokemustasoissa ylöspäin. Uusia kykyjä tarjoaa taitopuu, joka antaa valita yhden uuden erikoisominaisuuden muutamasta eri vaihtoehdosta. Kun yksi kunkin ?oksan? tarjoamista vaihtoehdoista on valittu, lukittuvat muut taidot kokonaan pois siltä tasolta. Mitä korkeammalle hahmot nousevat tasoissa sitä parempia ja kestävämpiä niistä tulee taistelussa ja sitä enemmän sitten harmittaa, jos joku hahmoista saa liikaa osumia osakseen, eikä kukaan kerkeä tätä ajoissa elvyttämään.

Kuollut tiimitoveri pysyy kuolleena ja tilalle tarvitaan uusi mies, joka taidoiltaan on taas aivan nollaluokkaa. Xcom ? Enemy Unknownissa jokainen kaatunut, tai edes muutamaksi viikoksi sairaalaan joutunut tiimitoveri kirpaisi pahasti ja etenkin korkealle sotilasarvoissa ylentyneet tiimikaverit olivat suuri tappio ja vaikeuttivat oikeasti peliä seuraavia tehtäviä ajatellen.

The Bureau ? Xcom Declassifiedissa asian pitäisi olla samalla tavalla ja tuntua samalta periaatteessa, vaan eipä tunnu. Ja syy on tekoälyssä. Etenkin pelin tiimitekoäly on suurimman osan ajasta kamalaa katsottavaa. Kaikki Gears Of War-sarjan pelejä pelanneet muistavat Marcus Fenixin älykkäät ja hienosti rinnalla taistelleet tiimikaverit.

The Bureau ? Xcom Declassified käyttää pohjana tätä ?GoW:n? pelimekaniikkaa, joten olettaisi, että tekoälyn tasokin olisi helppoa kopioida. Tässä pelissä tiimikaverit kuitenkin tuntuvat sähläävän siellä täällä, hyppivät ulos suojistaan ja juoksentelevat pitkin sotatanteretta päättömästi. Käske kaverit ryhmittymään luoksesi ja kuin tahallaan ne välillä jäävät hieman kauemmaksi suojaan. Joskus eivät tule paikalle ollenkaan ja joskus jompi kumpi saattaa olla jumissa seinässä tai muussa kentän objektissa tähtäämässä aivan toiseen suuntaan minne vihollinen on kaivautunut asemiin.

Tuon tuosta tekoäly saakin turpaansa viholliselta ja huutaa lääkintämiestä. Carter osaa tietyin väliajoin eheyttää koko possen energiat yhdellä kertaa, mutta kun tätä pitäisi olla toistamassa koko ajan, ei homma olekaan enää niin helppoa ja eheytystaitokin vaatii jäähdyttelyä. Kaatuneen kaverin voi käydä elvyttämässä tai pyytää toista tekoälyhahmoa tekemään sen, ellei se itse tajua ? joskus tajuaa. Vaikka vihollistekoälykään ei ole juurikaan omien tiimitovereiden älykkyyttä tai sen puutetta kummempaa, on vihollisia lähes aina kunnon ylivoima vastassa, joka tekee taistelusta keinotekoisesti vaikeampaa.

Vaikeaksi homman tekee myös ammuskelu, tai pikemminkin ammuskelu rajoittuneisuus. Gears Of War-peleissä lisäammusten jakaminen on aina toteutettu varsin tasapainoisesti siten, että pelaajalla on vähintään yhdessä aseessa aina riittävästi kuteja vallitsevan taistelun lopettamiseksi. Ja miksei olisi? Onhan kyseessä 3rd person toimintapeli, jossa aseet hoitavat puhumisen ja räiskiminen on se pääpointti.

The Bureau ? Xcom Declassifiedissa pelaaja voi GoW:n tapaan kantaa kerrallaan kahta asetta, mutta lähes joka kerta tulitaisteluiden aikana käykin niin ikävästi, että molemmista aseista loppuukin yllättäen kudit. Laatikon takaana kykkivä pelaaja saa tulta munilleen joka suunnasta, mutta ei voi vastata tuleen, kun ei ole millä ampua. Yritä siinä sitten juosta pitkin maita ja mantuja silmäillen sitä tuikitarpeellista ylimääräistä ammuslaatikkoa tai muuta vastaavaa. Carter ei iskuja kauaa kestä, joten aseiden noukkiminen kuolleilta vihollisilta vaarallisista paikoista luotien viuhuessa on mahdotonta.

Välillä tuntuu jopa siltä, että tarpeeksi lähelle maastoutuneet viholliset pystyvät jakamaan lyijyä onnistuneesti silloinkin kun pelaaja on suojautuneena laatikon tai muun objektin taakse. Missään ei siis ole kauaa turvallista, mutta ammuksia pitäisi lähteä etsimään. Mitä iloa suojautumisesta on jos se ei tuota sen kummempaa tulosta kuin ulkona suojasta juoksentelukaan? Viholliset tykkäävät myös viskellä jatkuvasti kranaatteja ja niitäkös omat tiimitoverit eivät tajua ajoissa väistää. Siinä sitten juoksennellaan vuoronperään ammuslaatikkoa etsimään ja välissä kaveria pelastamaan, ettei tämä ehtisi kuolla ja näiden päälle heitellään kuperkeikkaa aina kun kranaatti-ilmaisin välähtää ruudulle.

Jos pelaajalta kuolee kaveri, pyydetään tätä oitis ottamaan uusi korvaava tilalle, jos reservissä sellaisia on. Mies putkahtaa sitten paikalle tyhjästä, ilman minkäänlaista kuljetushelikopteria tai muuta kyytiä. Jonkin aikaa jaksoin katsella tekoälyn touhua ja pitää miehiä parhaan kykyni mukaan elossa ja antaa komentoja parhaan harkintani mukaan, mutta tiimitoverien jatkuva päätön toilailu ja olematon tuki taisteluissa johti siihen, että lakkasin välittämästä ja keskityin omaan selviytymiseeni ? kunnes peli kertoi minulle, että jos molemmat tiimitoverit kuolevat eikä reservissäkään ole ketään, päättyy peli ja pitää kokeilla uudelleen viimeisimmältä checkpoint-tallennukselta.

Tehtävien välissä tai tehtävän aikana löydetyllä täydennysasemalla voidaan värvätä uusia sotilaita Xcomin riveihin. Toisin kuin Enemy Unknownissa, The Bureaussa niiden värvääminen ei maksa mitään. Koko kahdeksanpaikkaisen miehistölistan voi täyttää valmiiksi mielensä mukaisilla sotilailla. Uusia sotilaita värvätessä pelaaja pääsee valitsemaan kunkin hahmon hahmoluokan, ulkonäön kuin nimenkin. Jos ei halua, voi ulkoäon ja nimen jättää satunnaisgeneraattorin huoleksi, mutta hahmon luokka ja sen sotilastausta pitää itse valita. Näistä molemmat vaikuttavat siihen mihin sotilaan erikoisosaaminen suuntautuu.

Hiiri sokkelossa
Kentät ovat yleensä hyvin suoraviivaisia ja tasot lineaarisia, eikä siksi erilaisia etenemistapoja juurikaan ole mahdollista harjoittaa, vaan on edettävä sitä yhtä ja ainoaa ulospääsyä kohti. Painamalla ristiohjaimen vasenta suuntaa, näyttää peli ilmaisimella pelaajalle suunnan minne tulisi liikkua. Pelaaja etenee tasoissa paikasta A paikkaan B, käy läpi tulitaistelun ja jatkaa sitten matkaansa kohti C:tä. Sama jatkuu; taistelu ja sitten hetki taukoa. Lineaarisuuden lisäksi tasoista tylsiä tekee niiden kierrättäminen. Ei ole lainkaan poissuljettua, etteikö pelaaja tutkailisi paikkoja lähes identtisellä maatilalla kuin missä käväisi juuri edellisen tehtävän aikana.

Kun tehtävä lopulta on suoritettu palaa Carterin johtama poppoo takaisin Xcom-päämajaan varsinaisten Xcom-pelien tapaan. Uutta teknologiaa saadaan käyttöön ? ei tutkimalla niitä ? vaan esimerkiksi noukkimalla alieneiden jälkeensä jättämiä aseita mukaan tehtävän aikana. Maastosta löytyy jostain syystä myös selkäreppujen pohjapiirustuksia, joita vaihtelemalla saa avukseen erilaisia apuja ? joku reppu saattaa tarjota tehokkaampaa tulivoimaa, toinen isompia lippaita kaikkien tiimiläisten aseisiin.

Xcom ? Enemy Unknownissa tukikohdassa ollessa peliä tarkasteltiin sivuttaiskuvakulmasta, mutta The Bureau ? Xcom Declassifiedissa päästään kuljeksimaan pitkin tuon tukikohdan käytäviä ja paikkoja, kun kerran 3rd person pelissä ollaan. Tukikohdassa toilailu on kuitenkin sen pientä kosmeettista hienoutta lukuun ottamatta täysin turhanpäiväistä.

Pelaaja voi kyllä ratkoa oman radionsa kautta tulevia koodeja ? jos jaksaa ? ja kertoa niistä radio-operaattorille, tai lukea sieltä täältä löytyviä muistilappuja, kuunnella ääninauhoituksia tai silmäillä taustaprofiileja pelin muista merkittävimmistä sivuhenkilöistä. Tukikohdassa on mahdollista välillä myös jutustella muiden hahmojen kanssa ? välillä se on vapaaehtoista, välillä pakollista pelin etenemisen kannalta.

Kaikki tämä on kuitenkin pelkkää viivyttelyä ja venytystä. Vaikka 2K Marinin käsikirjoittaman Xcomin kuvitellut ?syntyvuodet? ja ensimmäiset viikot ja kuukaudet tukikohdan sisuksissa ovatkin periaatteessa ihan mielenkiintoista nähtävää, tuntuu dialogi muiden hahmojen kanssa tylsältä ja pelkältä ajanhukalta. Jutellaan yhden hahmon kanssa ja saadaan käsky kulkea toiseen päähän tukikohtaa juttelemaan jonkun toisen kanssa. Tukikohdassa ei saa juoksennella, joten salamannopeasti ei kauempana olevien hahmojen luokse päästä.

Tukikohdassa palloilu ei kuitenkaan ole läheskään se kaikkein suurin miinus. Omasta mielestäni pelin suurin ontuminen tapahtuu sen tehtävissä. Vaikka tukikohdassa saa yleensä valita tehtävänsä useammasta vaihtoehdosta, jotka vaihtelevat pikkutehtävistä suurempiin ja tärkeämpiin keikkoihin, on kaikissa kuitenkin yksi ja sama idea: tapa kaikki mikä liikkuu.

Eletään nykykonsoleiden viimeisiä aikoja, eräänlaista huippukautta voisi sanoa ja silti ilmestyy markkinoille peli, joka yrittää niin kovasti ujuttaa sisuksiinsa Gears Of Warin -kaltaista eheää kokonaisuutta apinoimatta sitä kuitenkaan riittävän hyvin kompuroiden askelissaan. The Bureaussa ei ole co-op tukea. Eikä siitä myöskään löydy koukuttavaa Live-moninpeliä, kuten GoW:n horde-mode.

Vähän samaan tapaan kuin viime vuoden kesällä arvostelemani Inversion-peli, myös The Bureau ? Xcom Declassified yrittää lyödä kaikki elementit Gears Of Warin -kaltaisesta toimintapelistä pöydälle samalla tuoden mukanaan jotain omaansa. Kaikkien niiden kymmenien pelattavuudeltaan samanlaisten pelien jälkeen on vain kysyttävä itseltään, miksi vaivautua, kun eroa ei ole riittävästi ja The Bureau on selkeästi muita kilpailijoitansa kehnompi tuote?

The Bureau ? Xcom Declassified ei edes näytä yhtä hyvältä kuin Gears Of War tai moni muukaan Xboxin visuaalisesti parhaimmistoon lukeutuva peli. Osan ajasta teksturit ovat kamalan suttuisia ja mössöisiä ja pelin yleisilme näin keskimäärin on kuin jokin haalistunut valokuva. Useaan otteeseen koluttavat autioituneiden amerikkalaiskaupunkien kovia kokeneiden rakennusten sisätilat ovat täysin vailla kunnon yksityiskohtia ja ainoat panostukset tuntuvatkin olevan Clarkin naamassa.

Muissa hahmoissa esiintyy rosoisuutta ja pientä pökkelömäisyyttä, eikä hahmoanimaatiokaan ole aivan tätä päivää. Pelin ruudunpäivitys on myös koko pelin ajan rasittavan epätasaista ja nytkähtelyä esiintyy tuon tuosta DVD-aseman huutaessa kuin viimeistä päivää. Musiikkia löytyy, mutta ei mitenkään mieleenpainuvaa sellaista, eikä se millään tapaa lisää mitään pelin tunnelmaan. Kenties aidon 60-luvun musiikin lisääminen olisi tehnyt kaikesta touhuamisesta liian hilpeää. Pelin miljöö ja aikakausi ovat ehdottomasti pelin parasta antia, mutta samalla pelin olisi voinut aivan hyvin muovata vaikkapa Mafia III:ksi ja lopputulos olisi varmasti ollut mielenkiintoisempi ja toimivampi.
Tällaisenaan The Bureau ? Xcom Declassified ei edusta riittävän kiinnostavasti Xcom-pelisarjan faneja eikä se oikeastaan palvele ketään sellaistakaan, joka haluaa hankkia itselleen laadukkaan ?Gears Of War-pelattavuudella? varustetun toimintapelin ? joka ei siis ole Gears Of War. The Bureau kun ei tarjoa yksinpelikampanjansa lisäksi mitään muuta ja yksinpelin kestokin on naurettavan lyhyttä sorttia: vain kuusi tehtävää! Itse olin neljän tunnin pelaamisen jälkeen jo pelin kolmannen tehtävän lopussa ja pitää ottaa huomioon, että peli laskee kuljeskelut, jutustelut ja muut ei-toiminnalliset tutkailut Xcomin tukikohdassa mukaan pelikellon kokonaisaikaan. Oikeastaan kenenkään ei pitäisi tuhlata rahojaan The Bureau-peliin.

Allekirjoittanut hautaa pelin Ö-mappien laatikkoon ja jää sen sijaan innolla odottelemaan Xcom ? Enemy Within -peliä — sitä todellista Xcom-laatua.

Yhteenveto

Heikko esitys

Hyvää

  • + Mukana muutamia elementtejä aidosta Xcomista
  • + Tutut Gears of War -tyyppiset kontrollit ovat yhä jotenkuten toimivat
  • + Pohjalle keksitty tarina tulevaisuuden XCOM-joukkojen syntyvuosista on ihan uskottava

Huonoa

  • - Surkea tekoäly
  • - Kamalan vaisu grafiikka ja epätasainen ruudunpäivitys
  • - Kampanja on lyhyt!
  • - Suojautuneenakaan ei aina ole suojassa
  • - Ammukset jatkuvasti lopussa
  • - Turhat dialogit ja tukikohdassa ravaaminen pelkkää keinopitkitystä