Arvostelussa The Haunted Mansion

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 19.huhtikuu 2004

Peliarvostelu

Pelin nimi The Haunted Mansion
Alusta Playstation 2
Ikäraja 7
Moninpeli Ei
< >
Avaa pelin lisätiedot

The Haunted Mansion on Disneyn jokin aika sitten täällä Suomessakin elokuvateattereihin tulleen samannimisen, Eddie Murphyn tähdittämän komedian peliversio. Tosin High Voltagen kehittämä peli ei mukaile elokuvan juonta oikeastaan mitenkään, vaan sen sijaan peli on lainannut osia enemmänkin Disneyn omasta samannimisestä kummitusjunasta ja sisällyttänyt peliin lisukkeeksi ihan omat kuvionsa.

Pelissä työtön, Zeke niminen kaveri etsii kuumeisesti töitä itselleen lehdestä ja löytää kuin löytääkin vapaana olevan paikan erään kartanon hoitajana. Zeke menee tutustumaan tähän kyseiseen kartanoon, mutta huomaakin pian jääneensä sen vangiksi.. Tai no ainakin siksi aikaa kunnes saa vapautettua kummittelevan kartanon kaikki 999 kappaletta vaeltelevaa haamua talteen, jotka Varjokultin johtaja Atticus Thorn niminen heppu on kartanon sisälle piruuttain vanginnut. Pahuus tuoksuu kartanon käytävillä ja Atticus onkin tehnyt kartanosta pahan tyyssijan ja sammuttanut samalla sieltä kaikki valot.
Käytännössä tämä tietää kartanon pimeillä käytävillä lyhdyn kanssa seikkailemista ja vangittujen haamujen etsimistä, sekä valojen takaisin päälle kytkemistä huoneisiin. Jo pelaamisen ensi minuuteilla tuntuu The Haunted Mansion paljolti samanlaiselta kuin jokin aika sitten Xboxille julkaistu Grabbed By The Ghoulies(sai arvostelussamme 3½ tähteä), jossa pelaajan piti ohjastaa nuorta poikaa pelastaakseen tyttöystävänsä kartanossa asustavalta ilkeältä sedältä, tämän haamuilta ja muilta kaikenkarvaisilta hirviöiltä antamalla näille turpiin ympäri kummituskartanoa mitä erilaisemilla tavaroilla.

Pelin toimintamekaniikkakin on itseasiassa melko samanlainen; pelaaja astuu uuteen huoneeseen ja joutuu oleskelemaan siellä niin kauan kunnes kaikki haamut on poimittu talteen ja valot saatu takaisin päälle. Koska kilttien kerättävien haamujen lisäksi pelistä löytyy myöskin Atticuksen ilkeitä ja pelaajalle pahaa tahtovia haamuja, on reppanan näköinen sankarimme varustautunut lyhdyllä, joka tuomansa lisävalaistuksen ohella toimii eräänlaisena aseena jota voi käyttää haamuja vastaan ampumalla näitä valopalloilla. Kiltit haamut ovat oletuksena kaikki piilossa pelaajalta ja vaikka juuri tuli todettua, että ne vaeltelevat kartanossa niin ei niitä kuitenkaan näe lepattamassa ympäriinsä huoneita. Sen sijaan haamut ovat piiloutuneet esineiden ja huonekalujen, kuten tuolien, sohvien ja kukkaruukkujen sisään.

Haamujen kansoittaman esineen tunnistaa siitä, että se sykkii. Kun pelaaja koskettaa tällaista esinettä kädellään painamalla sinkoavat haamut pihalle piilopaikastaan. Tämän jälkeen otetaan hieman haamujengimäinen asenne ja imetään kaikki haamut mukana kulkevan lyhdyn sisälle. Huoneesta toiseen päästäkseen pelaajan on jokaisesta huoneesta kerättävä tietty määrä haamuja eli toisin sanoen kaikki, jonka jälkeen pelaaja voi haamujen avulla poistaa kulloinkin vuorossa olevan oven edestä päästäkseen kartanon seuraavan huoneeseen ja sitä myöten tietysti itse pelissä eteenpäin. Tavallisen haamun metsästyksen ohella peliin mahtuu myös sinne tänne pientä puzzlentynkääkin joista osa on rasittavia ja toiset ihan omaperäisestikin suunniteltuja kohtia.

Esimerkkinä pelissä meinaa jo aika alussa peliä mennä erään kohdan kanssa, jossa pitäisi hypellä ilmassa leijuvien kirjojen päällä, samalla kun kummittelevat soittimet basso ja viulu vastaavat taustamusiikista. Kyseistä kohtaa saa oikeasti yrittää tarpeeksi monta kertaa(tai ainakin allekirjoittanut sai)eikä suurimmaksi syyksi koidu tässä kohtaa osaamattomuus. Toinen esimerkki on pelin paremmista ja omaperäisemmistä puzzleista, jossa pelaaja joutuu kutistetuksi ja keskelle biljardipöytää. Pelaaja joutuu tässä kohdin niin sanotusti pelaamaan mukana, kun tarkoituksena olisi yrittää saada jättimäinen biljardikeppi lyömään kaikki laudan pallot pusseihin Zeken joutuessa pomppimaan laudalla edestakaisin ikäänkuin houkutuslintuna. Välillä kuitenkin pelin puzzlenratkonta on hieman yksinkertaisempaa vedä kahvasta ja katso mitä tapahtuu tyylistä, mutta pääosin pelin mielenkiintoisinta puuhaa pelissä tarjoavat juuri ne puzzlet, jotka ovat viimeksi mainitun puzzleesimerkin tapaan kivan mielikuvituksellisia.

Puzzlejen ratkomisen lisäksi joutuu varautumaan siis jonkinasteiseen toimintaankin pahoja haamuja vastaan tapellessa. Pelin haamuja ei kuitenkaan ole mitenkään vaikeata pitää loitolla tai tarkemmin sanottuna nirhata, vaikka sitä pelin aikana pariin otteeseen tuleekin haamuilta saatujen iskujen jälkeen kuoltua sydänkohtaukseen. Peli onkin valtaosaltaan varsin helppo, eikä jumiinjäämisiä tule vastaan kuin korkeintaan enemmän miettimistä vaativien puzzlejen kohdalla. Pelitallennuskin kun onnistuu suhteellisen vaivattomasti ja usein käymällä kartanosta löytyvien kellokaappien luona. Pelin helppous vihjaakin hieman sitä, että The Haunted Mansion on suunnattu enemmänkin nuoremmille pelaajille seitsemän vuoden ikärajan vain vahvistaessa tätä olettamusta.

Visuaalisesti pelin parasta antia ovat välianimaatiot, jotka eivät kuitenkaan tosin alun harhaluuloista huolimatta vastaa itse pelinaikaista grafiikkaa. Siinä missä Grabbed By The Ghoulies(johon tätä peliä siis on helppo verrata)oli graafisesti varsin hienonnäköinen Xboxilla ja tavoitteli grafiikallaan sarjakuvamaista ilmettä, on The Haunted Mansion niin ikään hieman sarjakumainen, vaikka sanoisin kuitenkin, että näiden kahden pelin välillä on jonkinasteinen ero. The Haunted Mansion osaa esittää peli-alueena toimivan kartanonsa omasta mielestäni uskottavampana ja siten myös paremmin pelottavampana ja enemmän tunnelmaa luovana.
Visuaalisesti peli ei ole PS2:n kärkikaartia, mutta varsin toimiva paketti siitä huolimatta. Ainakin edes hieman peloittava ja aavemainen tunnelma on saatu aikaan käyttämällä pimessä huoneissa ja käytävillä tummia värisävyjä, kartanon ikkunoista ja erilaisista valaisimista heijastuvan aavemaisen valaistuksen tuodessa sen hienon loppusilauksen. Yhdessä nämä kaksi asiaa luovatkin varsin onnistuneen visuaalisen balanssin. Tosin siinä vaiheessa, kun huone on saatu putsattua ja valot naksautettua päälle on tämä tunnelma osittain tiessään grafiikankin näkyessä hieman selvemmin ja hieman karumpana siinä sivussa. Loput nätisti paikoilleen loksahtavasta ja oikeanlaisesta pelitunnelmasta tulee kummitusmaisten ääniefektien, sekä taustalla peloittavaan sävyyn soivan ääniraidan myötä.

Yhteenveto

Keskivertotasoa parempi

Hyvää

  • + Äänimaailma
  • + Toimiva grafiikka
  • + Hauska pelata

Huonoa

  • - Pelattavuus toistaa itseään
  • - Turhankin helppo