Arvostelussa The Regiment

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 22.helmikuu 2006

Peliarvostelu

Pelin nimi The Regiment
Alusta PC
Moninpeli Internet, lähiverkko (Max. 20 pelaajaa)
Versio 1.1(päivitetty)
< >
Avaa pelin lisätiedot

Kun mainitaan sana taktinen räiskintäpeli, tulee allekirjoittaneella mieleen lähinnä kaksi nimeä. Toinen näistä on Ghost Recon, mutta päällimmäisenä ajatuksiin tulee kuitenkin Rainbow Six. Näistä kyseisistä pelisarjoista kumpainenkin on Ubisoftin omistuksessa ja näitä pelejä ovat vuosikaudet vääntäneet RedStormin pojat, jotka Ubi aikoinaan osti itselleen. Ajan saatossa etenkin PC:n Rainbow -pelit ovat parantuneet ja hioutuneet. Rainbow Six tulee taktisesta räiskintäpelistä puhuttaessa mieleen nopeasti siksi, että onhan alkuperäinen RB6 -peli käytännössä kaikkien taktisten räiskintöjen äiti ja isä, peli joka oli se ensimmäinen.

Etenkin Rainbow Six -pelejä ja niiden lisäosia on kuluneiden vuosien varrella ilmestynyt niin monta, ettei niitä kaikkia enää edes voi muistaakaan. Pelejä tehdään koska ne myyvät, nykyisin PC:n lisäksi myös konsoleillakin. Menestysreseptiä on useimmiten vaikea jäljitellä täysin identtisesti, mutta silti on aina pakko vain yrittää. Konami on aivan hiljattain julkaissut pelin nimeltä The Regiment, joka haluaa kovasti olla se vaihtoehtopeli Rainbow Six sarjalle.
Piristävänä poikkeuksena RB6-peleihin nähden The Regiment ei käsittele niitä ainaisia jenkkien selkkauksia tai jenkkien erikoisjoukkoja. Sen sijaan pelissä hypätään brittien S.A.S.(Special Air Service)erikoisjoukkojen kenkiin. Pelin kuusi tehtävää keskittyvät S.A.S. joukkojen oikeassa elämässä aikoinaan suorittamiin tehtäviin, kuten 80-luvulla tapahtunut Iranin Lontoon suurlähetystön panttivankien vapautus ja sen vallanneiden terroristien eliminointi. Pelin muut tapahtumapaikat ovat farmi, metro ja parlamentin tilat. Tehtäviä on kaiken kaikkiaan tarjolla siis todella vähän ja vaikka pelin kaikki tehtävät käydäänkin lävitse kolmeen eri otteeseen kolmen eri erikoisjoukkoryhmän näkökulmasta tarkoittaen eri hieman koluamispaikkoja kussakin tehtävässä, on yksinpeli melko lyhytikäistä hupia.

Kaikissa tehtävissä on muutamia sivutavoitteita lukuun ottamatta useimmiten pelkkänä tavoitteena pelastaa panttivangit ja eliminoida terroristit. Terroristien eliminointi tapahtuu joko ampumalla nämä tai jos sattuvat henkiin jäämään, niin siinä tapauksessa rautoihin pistämisellä. Maassa makaavat ja haavoittuneet terroristit voi myös ”lopettaakin” halutessaan, mutta tällöin tehtävän loppuarvosana kärsii. Voisiko The Regiment olla varteenotettava valinta taktiikkaräiskintää hankittaessa sen yksinpelin lyhyydestä huolimatta?

Alun lyhyen harjoitusjakson jälkeen käy varsin nopeasti selville missä peli oikein seisoo yleisesti ottaen ja taktiikkaräiskintöjen kuninkaaseen, Rainbow Six -sarjaan nähden. Pelit eivät valitettavasti seiso läheskään samalla viivalla. The Regimentiä voisikin kuvata riisutuksi ja nopeaa toimintaa painottavaksi Rainbow Six -peliksi, siinä missä itse Rainbow Six -pelit ovat huolellista varustautumista ja itse tehtävien aikana hidasta ja harkittua etenemistä. Itse asiassa jos aivan tarkkoja ollaan peli tuntuu enemmän konsolille julkaistuilta Rainbow Six peleiltä, kuin näiden varustellummilta PC-veljiltään.

Ennen jokaista tehtävää eräs aivan oikea S.A.S. veteraani kertoo pelaajalle mitä paikalla on tapahtunut ja mitä asialle tulisi tehdä. Tämän jälkeen hypätään suoraan tehtävään. Eli pelaaja voi siis tyystin unohtaa ennalta määrättyjen kulkureittien suunnittelun, asevarustuksen valitsemisen joukkuetovereiden valikoimisesta puhumattakaan.

Tehtävien aikana pelaajaa seuraa aina kolme muuta nimetöntä S.A.S. tiimin jäsentä, mutta vaikka nämä tekoälykaverit tuntuvat pitävän pelaajaa komentajanaan, ei heitä silti pelissä pääse käskyttämään juuri ollenkaan. Epäilyttävän, kiinni olevan ovenkin luo kun pääsee on pelaajalla vain muutama vaihtoehto valittavanaan; avata itse ovi ja nakata kranaatti sisään, pelkästään rynniä sisään aseet laulaen, tai sitten pistää tiimikaverit asialle.

Viimeksi mainitussa pelaajalla kaksi vaihtoehtoa; käskeä tavallinen sisäänrynnistys, tai sisäänrynnistys kranaatin kera. Kun toimenpide on valittu tekevät tiimikaverit työtä käskettyä, eli runnovat oven auki ja sen jälkeen kavereista kaksi rynnii kuin päättömät kanat oviaukosta sisään yhden jäädessä oven ulkopuolelle ”suojaaman”. Pelaajalla ei ole mahdollisuutta käskyttää joukkojaan yksittäisinä miehinä, eikä siten mahdollisuutta komentaa ukkeleitaan eri paikkoihin väijymään ja lopputuloksena on valitettavan usein sumpussa seisovia tiimikavereita. Tiimikavereiden käskyttäminen huoneeseen, jonka oven pelaaja on itse avannut ei myöskään onnistu, vaan jos pelaaja oven menee avaamaan, on tämän myös mentävä siitä ensimmäisenä sisään. hkäpä S.A.S. joukot eivät vain yksinkertaisesti oikeassa elämässäkään toimi niin kuin pelaaja saattaisi olettaa?

Jos luovutetaan sen taktisuuden suhteen, niin olisiko pelistä varteenotettavaksi toimintaräiskinnäksi sitten? Valitettavasti ei, koska peli on taas yksinkertaisesti liian hidastempoinen ja etten sanoisi tylsä ollakseen viihdyttävä toiminta. Pelin tekoäly on se, joka suurimmaksi osaksi on syyllinen tähän. Ironisesti pelin tekoäly on se seikka, joka eniten muistuttaa etenkin niitä vanhempia Rainbow Six pelejä melko paljon. Omat tekoälykaverit poukkoilevat yhdessä läjässä eteenpäin, eivät etene suojaisasti kuten esimerkiksi Call Of Duty 2 -pelissä, eivätkä liiemmälti tunnu välittävän omasta hengestäänkään. Periaatteessa tämä ei haittaa paljoa, sillä omat tekoälykaverit tuntuisivat kuitenkin olevan vihollisia hitusen älykkäämpiä ja esimerkkinä huoneeseen X käskytetyt kolme tiimikaveria yleensä vetävätkin pidemmän korren kuin yksittäinen pöydän, kirjahyllyn tai muun kalusteen taakse piiloutunut terroristi. Kannattavampaa onkin lähes kaikissa tapauksissa laittaa kaverit ovesta sisään ensimmäisinä, sillä etenkin ”simulaatio” -asetuksella pelattuna peli haluaa olla ”realistinen” tapattamalla pelaajan yhdestä tai kahdesta osumasta.

Pelaaja joutuu muutenkin olemaan erittäin varuillaan jatkuvasti, sillä ellei pelaaja ehdi salamannopeasti havaita missä vihollinen kulloinkin uudessa tutkimattomassa huoneessa seisoo odottamassa, on henki nopeasti pois. Vihollisen reaktionopeus The Regimentissä onkin juuri vanhemmista Rainbow Six -peleistä tuttua yliluonnollista luokkaa.. Ei kait sitä nyt aivan näin tarkasti olisi kuitenkaan tarvinnut mennä apinoimaan RB6 -pelejä?

Vaikka pelin teoreettinen, 16 tehtävän pituinen yksinpeli onkin melko lyhyt, kuten aiemmin mainitsinkin -niin tekee vihollisen murhaavan tarkka reaktionopeus ja pelin yleinen kerrasta poikki meininki siitä osittain tekopidennetyn. Liikutettavaa hahmoa ei RB6 -pelien tyylisesti saa pelissä vaihtaa lainkaan, joka taas arvatenkin tarkoittaa sitä, että pelaajan kuoltua eloon jäävät kolme tiimikaveria eivät osaa suorittaa tehtäväänsä loppuun ja peli päättyykin aina heti kun pelaajan ohjaama hahmo ammutaan. Ja koska tehtävän kesken ei saa tallentaa, on pelaajalle tiedossa samojen tehtävien kertaamista yhä uudelleen ja uudelleen, joissa toden teolla oppii kantapään kautta muistamaan missä kukin vihollinen missäkin seisoo. Toki vaihtoehtona tallennukselle on pelata peliä simulaation sijasta ”arcade” pelimuodossa, joka käytännössä poikkeaa simulaatiosta vain sillä, että pelaaja kestää enemmän iskua. Vaikka realismifriikit varmastikin arcade vaihtoehdon jättävät tyystin omaan arvoonsa, niin on vain pakko silti todeta, että The Regimentin kohdalla sitä käyttää varsin mielellään ja siinä sivussa säästää omia hermojaankin.

Pelissä onkin kaiken kaikkiaan todella harvoja ja lyhyitä hetkiä, jolloin huoneiden tutkiminen yhdessä tiimikavereiden kanssa ja pelin pelaaminen näin ylipäätänsä tuo edes jonkinlaista tunnelmaa ja fiilistä hommaan. Pelin tunnelmaa ei kuitenkaan yhtään nostata sen audiovisuaalinen toteutus. Vaikka peli käyttää hyväkseen Unreal -pelimoottoria ei sitä tule huomanneeksi pelin aikana oikeastaan juuri mistään, sillä graafisesti peli on 2006 vuoden peliksi todella karu ja täysin vailla yksityiskohtia. Parhaimmat yksityiskohdat löytyvät pelin aseiden tekstuureista sekä pelaajan erikoisjoukkojen sotilaista ja se ei ole paljoa se. Tapahtumapaikat ovat näyttävyydeltään pystyyn kuolleita ja panttivangit kuin terroristitkin naurettavan typerän näköisiä. Yksi koomisuuspiste tosin suotakoon pelille Remu Aaltosen näköisestä terroristista. Äänimaailma ei ole sen paljoa parempi. Tiukkaa, sisätiloissa tapahtuvaa toimintaa, aseiden piipuista lähtevää munakasta tulitusta, flashbangien ja kranaattien aiheuttamia jykeviä räjähdys-ääniä, sekä siitä seuraavaa mahdollista korvien tinnitusta on turha peliltä odottaa. Tiimikaverit hokevat taustalla jatkuvalla syötöllä samoja lauseitaan, siinä missä terroristit ja panttivangit voihkivat maassa maatessaan koomisen oloisesti.

Yksinpelin kylkiäiseksi tarjolla on maksimissaan 20 pelaajan S.A.S. vastaan terroristit teamdeathmatch moninpeli, sekä maksimissaan neljän pelaajan yhteistyömoninpeli, jossa moninpelikarttoja voi pelata siten, että vastassa on tekoälybotteja, joita sitten yhteistuumin eliminoidaan. Moninpelistä olisi ehkä voinut olla pelin pelastajaksi, mutta kun toteutus on puolihuolimattomasti sutaistu, niin ei. Yhteistyömoninpeli on yhtä tyhjän kanssa, koska tekoälybotit ovat täysin idiootteja tehden pelaamisesta jopa täysin yksin pelatessa ylihelppoa saatikka sitten kolmen kaverin kanssa.
Team deathmatch sen sijaan latistuu lähinnä siihen, että pelikartat ovat todella yksinkertaisia, niistä ei löydy syvyyttä, eikä liiemmälti harkittua suunnitteluakaan. Kaiken kukkuraksi moninpeli on täysin vailla pelaajia(liekö mikään ihmekään)ja pelaaja voikin pitää itseään onnekkaana, mikäli onnistuu löytämään edes yhden serverin, jossa on muutama pelaaja. Toisaalta onhan peli vasta julkaistu, joten sen moninpeli saattaa vielä nostaa ehkä päätänsä.. Toisaalta taas se on niin monesti nähty, että jos pelaajia ei serverillä heti ole, ei niitä myöskään tule.

Yhteenveto

Ei suositella

Hyvää

  • + Ajoittain Ok tunnelma

Huonoa

  • - Vihollisen murhaavan tarkka reaktionopeus
  • - Tekoäly
  • - Lyhyt yksinpeli
  • - Joukkojen komentaminen erittäin rajoittunutta
  • - Audiovisuaalisesti ponneton
  • - Moninpelin osalta vailla pelaajia