Arvostelussa The Spiderwick Chronicles

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 20.maaliskuu 2008

Peliarvostelu

Pelin nimi The Spiderwick Chronicles
Alusta XBOX360
Versio Lehdistö
Julkaisija Vivendi Universal Games
< >
Avaa pelin lisätiedot

Eipä kauaa ole kulunut siitä, kun arvostelimme The Golden Compass -elokuvan pohjalta työstetyn, samannimisen lisenssipelin, joka oli aikamoista huttua. Nykyään tuntuukin jälleen aivan liian usein siltä, että lisenssipelit ovat ottaneet askeleita paremmasta(mm. The Chronicles Of Riddick, Batman Begins)huonompaan ja tänä päivänä lisenssipelit ovat melkeinpä järjestäin surkeita tekeleitä, joilla yksinkertaisesti yritetään napata rahat pois faneilta, kuten allekirjoittanut tuli todenneeksi juuri vähän aika sitten ilmestyneen TV-sarja Lostin virallista lisenssipeliä arvostellessaan.

Olisiko Spiderwick Chronicles -elokuvan virallisesta pelistä sitten suunnannäyttäjäksi, ottaen huomioon sen, että elokuva on saanut medialta jokseenkin erilaisia arvosteluita ja joista yksikään ei kuitenkaan ole elokuvaa suorastaan ylistänyt. Se selviää nyt. Koska peli perustuu elokuvaan ja sen juoneen, on syytä hieman valottaa elokuvan ja samalla pelin juonta.
Elokuva on työstetty viiden lastenkirjan pohjalta, joten arvatenkin kyseessä on enemmän tai vähemmän lapsille suunnattu tarina. Tarina kertoo rikkinäisestä perheestä, jonka isä on karannut toisen naisen matkaan lopun perheen muuttaessa maalle New Yorkin keskustan hälinästä nuolemaan haavojaan. Pääosassa häärivät kaksoset Jared ja Simon, sekä näiden isosisko Mallory ja luonnollisesti myös perheen äiti. Perhe muuttaa edesmenneen isosetänsä Arthur Spiderwickin vanhaan taloon, joka ei kuitenkaan ole aivan tavallinen talo, eikä sen lähiympäristökään ole aivan niin rauhallinen kuin miltä aluksi vaikuttaa.

Nopeastikos kaksosista uteliaampi ja rasavillimpi Jared löytää isosetänsä salaisen huoneen, sekä sieltä luonto-oppaan, joka paljastaa lapsille luonnon näkymättömät salat. Luonto onkin oikeasti täynnä kaikenlaisia erilaisia kykyjä omaavia keijukaisia, puhuvia pikkusikoja, sekä pahoja goblineita, joita ei näe ellei ole kykyä katsoa. Pahat goblinit hamuavat tietysti tätä luonto-opasta, koska sen avulla heistä tulisi voittamattomia, tai jotain muuta vastaavaa. Näiden aineksien ympärille on saanut taakan kehittää toimivan pelin aiemminkin lisenssipelien parissa häärinyt Stormfront, joka tunnetaan esimerkiksi EA:n Lord Of The Rings -pelien kehittäjänä.

Aivan samalle tasolle pelattavuudeltaan ei kuitenkaan Spiderwick-peli valitettavasti yllä, mutta ehkäpä tästä voisi syyttää myös hieman kuivaa lähdemateriaaliakin. Pelissä vuorotellaan kolmen sisaruksen välillä, joista jokainen on hieman erilainen pelattavuudeltaan, tosin ainoastaan lähinnä itsepuolustuskeinojensa osalta. Tyttö hutkii miekalla ja pojat kurittavat goblineita pesäpallomailalla/etikkaa sisältävällä sumutinaseella.

Pelimekaniikaltaan Spiderwick toimii siten, että pelaaja mätkii goblineita pihalla ja puuhatarhassa, milloin kullakin hahmolla, pyydystelee keijukaisia ja maalailee näiden kuvia paperille saadakseen käyttöönsä uusia taikakeinoja omaksi avukseen goblineita vastaan. Tämän lisäksi pelaaja toimii ikään kuin seikkailupelien muodossa etsien milloin mitäkin esinettä ympäri pelimaailmaa saadakseen jonkin tehtävän suoritettua. Tämä seikkailemisosuus on ehkäpä pelin touhuista kaikista kuivinta, sillä kulloinkin tarvittavat esineet on ripoteltu sinne tänne ja niitä saa välillä etsiä ärsyttävän tarkalla silmällä, eikä sitä ennen pääse etenemään.

Pariin otteeseen päästään myös hyppelemään tasohyppelyosuuksissakin. Tasohyppely tosin ei tarjoa juurikaan haastetta, kun hahmo osaa hyppiä kuilujen ja rakojen ylitse automaattisesti jättäen pelaajalle pelkän eteenpäin kävelemisen tehtävän. Se, että nykypäivänä piirretyt suomennetaan ja peleistä tehdään ylihelppoja ei opeta kasvavalle uudelle sukupolvelle yhtikäs mitään. Pelaamisen välissä aina silloin tällöin juonen edetessä tärkeään kohtaan näytetään luonnolliseen tapaan muutamia pätkiä itse elokuvasta, jotka on luonnollisesti pätkitty elokuvasta sieltä täältä, jättäen elokuvaa näkemättömän ihmisen suhteellisen kylmäksi pihalle. Toisaalta kuka itse elokuvaa karttava ihminen näitä lisenssipelejä pelaisikaan?

Pelinä Spiderwick Chronicles on aivan selkeästi hieman nuoremmille pelaajille suunnattu peli, mutta selvää on myöskin se, että teini-iässä olevat lapset eivät tästä tule tykkäämään, joten kysymys kuuluukin, että kenelle tämä peli oikeasti on edes suunnattu? Pelin väkivaltakin – pesäpallomailalla goblinien listiminen – on allekirjoittaneen mielestä hieman liian väkivaltaista viihdettä perheen nuorempien katseltavaksi.. Näin aikuiselle pelin pelaaminen on melkeinpä yhtä kuin yrittäisi syödä hiekkaa. Se menee kyllä alas kun oikein yrittää, mutta joka hetki tuntuu siltä kuin meinaisi tukehtua. Tuntuukin hieman siltä, että Stormfrontilla on ollut kohderyhmä hieman hakusessa, eikä pelin kehityksen aikana ole päästy oikein yhteisymmärrykseen siitä, mille ikäluokalle peliä tehdään.
Tyypillisestä lisenssipelistä poikkeavaan tapaan peli tarjoaa myös mahdollisuuden moninpeliin, joskin erittäin rajoittuneeseen sellaiseen ja ainoastaan saman konsolin ääressä. Pelaaja voi ottaa mittaa kaveristaan ”areenamuotoisessa” kisassa, jossa tarkoituksena olisi pyydystää keijukaisia ja/tai tappaa goblineita, joko piste -tai aikarajoituksen kanssa. Se mikä tässä oli yllättävää oli se, että itse moninpeli oli loppujen lopuksi paljon viihdyttävämpi oudolla kieroutuneella tavallaan, kuin mitä itse pääpeli, eli se elokuvan tylsän juonen jalanjäljissä kulkeminen. Tosin moninpeliäkin jaksoi vain sen muutaman ottelun verran ennen kuin kyllästyminen iski tajuntaan kuin tuhat volttia ja hiekan maku pääsi jälleen yllättämään. Spiderwick Chronicles onkin lisenssipelinä melko harvinainen tapaus; elokuvan mainostamiseen tarkoitetusta pelistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. En taatusti mene katsomaan elokuvaa teatteriin, enkä vuokraa sitä DVD:llekään. Ikinä.

Yhteenveto

Kasa surkeutta

Hyvää

  • + Moninpeli viihdyttää pari minuuttia

Huonoa

  • - Vailla haastetta
  • - Umpitylsä
  • - Kohderyhmä hakusessa