Arvostelussa The Talos Principle

Kirjoittanut: Petteri Hemmilä, 12.lokakuu 2015

Peliarvostelu

Pelin nimi The Talos Principle
Alusta Playstation 4
Muuta: -
Arvostelukappale: Cosmocover
< >
Avaa pelin lisätiedot

Pelialalla ei ole tavatonta nähdä kehittäjien kokeilevan siipiään mukavuusalueensa ulkopuolella, mutta tuskinpa kukaan osasi ennustaa Serious Sam -räiskinnöillään profiloituneelta Croteamilta filosofista ongelmanratkaisupeliä. Tarinan mukaan tiimi oli työstämässä Serious Samin neljättä osaa tajutessaan puzzlesuunnittelun olevan kivaa ja loppu onkin historiaa. The Talos Principle ilmestyi PC:lle 2014 PC:lle ja monen monta ylistävää arvostelua sekä yhtä lisäosaa myöhemmin kokemus taipui myös PlayStation 4:lle. Lopputulos kaipaisi vielä vähän teknistä viilausta, mutta lyhykäisyydessään kyseessä lienee neljännen Pleikkarin toistaiseksi paras puzzlepeli.

The Talos Principlen käynnistyy varsin raamatullisissa merkeissä. Pelaaja ? nimetön entiteetti ? herää kuvankauniissa puutarhassa, jossa Elohimiksi tunnistautuva jumalainen ääni julistaa elämän tarkoitukseksi värikkäiden Tetris-palikoiden keräilyn. Palasista jokainen on kätketty oman kiperän aivopähkinänsä taakse, mutta mitäpä moiset pikkuesteet olisivat polulla, jonka päässä odottaa iankaikkinen elämä. Tai odottaa ainakin niitä, jotka eivät lankea kielletyn tornin houkutuksiin.
Tarina ja tunnelma ovat imaisseet vähintäänkin epäsuoria vaikutteita Valven loistavasta Portalista. Maailma, Elohim tai edes pelaaja eivät ole selvästikään sitä miltä näyttävät, mutta mikä sitten on tämän keinotekoisen puutarhan todellinen luonne ja tarkoitus? Toisin kuin Portal, The Talos Principle ei petaile mitään ironista yllätystä, vaan esittää kysymyksen ihan suoraan eksistentialismia ja ihmisyyden filosofiaa käsittelevällä käsikirjoituksellaan ? mikä ja kuka olet, mikä sinusta on tämän kaiken tarkoitus? Peli suorastaan vilisee aihetta käsitteleviä tekstejä, viestejä ja nauhoitteita, mutta parasta antia ovat sieltä täältä löytyvät terminaalit, joissa kyyninen tekoäly haastaa pelaajan miettimään asiaa ihan itse. Monivalintadialogi on älykästä ja paikoin hauskaakin taantumatta kuitenkaan koskaan ihan Portal-henkiseksi farssiksi.

Mekaniikoiltaan The Talos Principle on puhdasverinen puzzlepeli. Minkään sortin taistelua ei ole, eikä pelaajalta kysytä kummoisia refleksejä. Harvat kuolematkin kuitataan palaamalla ongelman alkuun. Puzzleissa tavoite pysyy aina muuttumattomana: pelaajan on löydettävä tiensä halki voimakentillä, porteilla ja miinoilla kyllästettyjen sokkeloiden, pyhän paikallaan levitoivan Tetris-palikan luokse. Kun pulikoita on riittävästi, kootaan niistä palapeli, joka avaa oven seuraavaan maailmaan.

Puzzlesuunnittelu on keskimäärin erittäin onnistunutta. Ongelmat ratkeavat erilaisten maailmasta löytyvien apuvälineiden asettelulla ja luovalla käytöllä. Käytössä on niin laatikoita, sähkölaitteet sammuttavia lamauttimia, lasereita suuntaavia prismoja, kuin esineitä ilmaan sinkoavia tuulettimia. Yksi nokkelimmista välineistä on aiemmin mm. Ratchet & Clankissa ja Echoshiftissä nähty nauhoitusmekaniikka, jolla pelaaja voi luoda itsestään väliaikaisen kloonin. Kopionsa voi pistää esimerkiksi seisomaan lattianapin päälle samalla, kun itse ryntää avautuvasta portista. Siinä vaiheessa touhu alkaa mennä erityisen jännäksi, kun ongelmat vaativat myös nauhoituksissa monistuvien esineiden luovaa ja tehokasta käyttöä. The Talos Principle on hetkittäin haastava, mutta vaikeustaso ei mene missään vaiheessa onneksi täysin överiksi. Suoranaisesti epäselvään puzzleen törmäsin vain kerran ja sekin pelin mukana tulevassa Road to Gehenna -lisäosassa. Pahin kritiikki, mitä voi tällä saralla esittää on ehkä se, että toisinaan ratkaisut ovat uskomattoman työläitä ja ajatusvirheestä saattaa joutua jossain harvassa tapauksessa lähtöruutuun. Nämä ovat onneksi enemmän poikkeus kuin sääntö The Talos Principlen mainioiden aivopähkinöiden joukossa.

The Talos Principlen PlayStation 4 -käännös ei eroa mainittavasti viime vuonna julkaistusta PC-versiosta. Suurin erottava tekijä lienee mukaan ympätty Road to Gehenna -lisäri, joka pidentää pelin ikää reilusta kymmenestä tunnista johonkin viidentoista tietämille. Gehennan polku tallautuu aikalailla vastaavin eväin, kuin pääpelikin, joskin uusi juoni, uudet maisemat ja uudet puzzlet pitävät meiningin tuoreena. Modeemisukupolven pelaajana en malta olla vaahtoamatta peliin kätketystä ASCII-taiteesta ja terminaalien tyylikkäästä BBS-käyttöliittymästä.
Croteamin oman Serious Enginen kääntäminen Pleikkarille ei ole sujunut aivan mutkitta, sillä latausajat ovat pitkät ja isommat ympäristöt aiheuttavat huomattavia pudotuksia ruudunpäivitysnopeudessa. Lähtötasona oli kieltämättä sulava ja konsoleilla vähän poikkeuksellinenkin 60 kuvan sekuntivauhti, mutta tiputukset ovat sen verran näkyviä, että vauhdin olisi voinut melkein lukita 30 kuvaan. Mitään erityisen hyviä perusteita kyykkäyksille on vaikea löytää, sillä ympäristöt ovat pääosin staattisia, eikä grafiikan teknisestä toteutuksesta paista mitään todella poikkeuksellista. Tyylillisesti peli on kuitenkin varsin kaunis aina harmonista äänimaailmansa myöten. Koska pelaaminen ei vaadi refleksejä tai tarkkuutta voi hidastelunkin nähdä lopulta pelkkänä pienenä esteettisenä virheenä.

The Talos Principle on monella tapaa yllättävä teos. Se on älykäs, hyvin kirjoitettu, nokkelasti suunniteltu ja ? mikä tärkeintä ? pitää otteessaan alusta loppuun saakka. On jokseenkin pökerryttävää ajatella, että vähän eri olosuhteissa lopputulos olisi saattanut olla aivoton räiskintä, joka hautaa nerokkuutensa visusti camp-huumorin ja suoraviivaisten pelimekaniikkojen alle. Vaikka The Talos Principle on Croteamin ensimmäinen kunnon harppaus mukavuusalueensa ulkopuolelle, uskon näillä näytöillä vakaasti, ettei se jää viimeiseksi.

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • + Täynnä pientä retronörttihuumoria
  • + Nokkelat puzzlet
  • + Aidosti mielenkiintoinen käsikirjoitus
  • + Harmoninen, rauhoittava tunnelma

Huonoa

  • - Teknisenä suorituksena ei ihan uusinta uutta
  • - Ruudunpäivitysnopeus yskähtelee